Elämänlangalla vietettiin joulua tällä kertaa Seinäjoella. Emme sentään matkustaneet aatonaaton superjunalla, vaan lähdimme jo aiemmin, että ehdimme mumman ja vaarin hoiviin hyvissä ajoin päivällä.
Perinteiseen tapaan neulon jouluna itselleni.
Tästä Mirasolin Nuna Fina -pitsilangasta piti ensin tulla pusero, mutta purin alun ennen joulua kun lopputulos ei ollut mieleinen. Sen sijaan aloitin matkaneuleeksi pitsiä.
Seinäjoen joulun lumitilanne oli melkein yhtä huono kuin Espoossa, mutta läheiseltä leikkikentältä löytyi jäätynyt oja. Sitä sekä taustalla näkyviä metsäisiä kallioita lapset tutkivat innolla.
Olimme myös kaikki olleet kilttejä. Lapset saivat kirjoja ja pari dvd-leffaa, ja minulle tontut toivat suklaata ja korvakorut - ja kerän vaaleanpunaista seiskaveikkaa.
Meillä ei ole lapsilla viikkorahaa, mutta ennen joulua annoimme heille
kaksikymppiset ja lähetimme kaupoille ostamaan haluamiaan joululahjoja. Langan oli siis hankkinut Nea-tonttu. Nyt täytyy siis miettiä, kenelle neuloisin pinkit seiskaveikkasukat.
Ja jouluneule eteni mukavasti. En vielä tiedä onko tästä tulossa suorakaidehuivi vaiko jotain muuta, mutta ainakin toinen mokoma on vielä neulottava ennen kuin tarvitsee tehdä päätöksiä.
Näissä leppoisissa tunnelmissa Elämänlangan tontut ovat viettäneet joulua. Ensi viikko tuokin sitten jo tullessaan uuden neulevuoden!
maanantai 26. joulukuuta 2016
tiistai 20. joulukuuta 2016
Varhaista dementiaako?
Elämänlangalla podetaan selvästi varhaista dementiaa. Kuvittelin toiveikkaasti, että muisti alkaisi mennä vasta vähän myöhemmin kuin nelikymppisenä, mutta niin näemmä nyt jo toisen kerran lähiaikoina on yllättäen tiistai enkä ole lainkaan muistanut maanantaina blogia. Koitin kyllä syyttää perhettä siitä, että kukaan ei eilen kertonut minulle että on maanantai. Väittivät kuitenkin, että kun nousen puoli seitsemältä ja alan jo puoli kahdeksalta luurit korvissa tehdä töitä, se on yleensä merkki siitä, että olen tietoinen työviikon alkamisesta.
Nyt on tosiaan viimeinen työviikko ennen parin viikon joululomaa, ja tietysti maailma pitäisi saada valmiiksi ennen lomalle lähtöä. Lisäksi on pitänyt käydä tekemässä kaikenlaisia joulupukin hommia ja hankintoja. Meidän lähin ostoskeskuksemme on Sello, ja olen jo useamman päivän verran uhannut, etten enää ollenkaan mene sinne ennen joulua. Tähän mennessä on suurin piirtein joka päivä kuitenkin vielä ollut jotain hoidettavaa.
Olen kohdannut myös nemesikseni, lahjapaperin. Paperiaskartelu ei koskaan, edes lapsena, ollut minusta erityisen innostavaa. Osaan taitella yhdenlaisen paperilennokin ja oikein näppärän paperiveneen, ja siihen se sitten jääkin. Meillä kaikki lasten kavereiden syntymäpäivälahjat toimitetaan perille kaupan valmiissa lahjakasseissa, jos ei joku muu sitten tee paketointia puolestani. Näin joulun aikaan koen kuitenkin velvollisuudekseni tehdä ihan oikeita joulupaketteja. Kuten ylläolevasta kuvasta voi päätellä, se ei aina suju kuin Strömsössä.
Neulominen sentään sujuu! Joel tilasi minulta kynsikkäät Pokémon GO:n pelaamiseen, ja minähän tietysti tein työtä käskettyä. Kynsikkäät valmistuivat parissa päivässä, sitten ne odottivat lähemmäs viikon verran sitä, että joku päättelisi langanpäät. Kun päättelykeijua ei kuulunut, jouduin sitten itse tarttumaan toimeen. Yhden kynsikäsparin päättelyssä kului aikaa kokonaisen puolitoistatuntisen lastenleffan verran.
Koska en ole ihan viisas, aloitin sitten suoraan toisen parin, nämä lainalapsi M:lle tilauksesta samanlaisiksi kuin Joelille. Neuloin tuon ensimmäisen kynsikkään kokonaisuudessaan eilen illalla, eli valmista tulee kyllä nopeasti. Olen kuullut, että jotkut neulojatoverit ulkoistavat langanpäiden päättelyn jälkikasvulle. Onnistuisikohan se meilläkin?
Sen verran vielä vilautan jouluisia tunnelmia, että näytän paksut hahtuvalankavyyhdit, jotka löytyivät työnantajan joulupaketista minulle. Joululomalla aion neuloa näistä jotain ihan vain itselleni. Mieluummin jotain sellaista, jossa on mahdollisimman vähän pääteltävää.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan olisinko ensi viikolla oikeassa viikonpäivässä, vai sekoittaako joulu pään!
Nyt on tosiaan viimeinen työviikko ennen parin viikon joululomaa, ja tietysti maailma pitäisi saada valmiiksi ennen lomalle lähtöä. Lisäksi on pitänyt käydä tekemässä kaikenlaisia joulupukin hommia ja hankintoja. Meidän lähin ostoskeskuksemme on Sello, ja olen jo useamman päivän verran uhannut, etten enää ollenkaan mene sinne ennen joulua. Tähän mennessä on suurin piirtein joka päivä kuitenkin vielä ollut jotain hoidettavaa.
Olen kohdannut myös nemesikseni, lahjapaperin. Paperiaskartelu ei koskaan, edes lapsena, ollut minusta erityisen innostavaa. Osaan taitella yhdenlaisen paperilennokin ja oikein näppärän paperiveneen, ja siihen se sitten jääkin. Meillä kaikki lasten kavereiden syntymäpäivälahjat toimitetaan perille kaupan valmiissa lahjakasseissa, jos ei joku muu sitten tee paketointia puolestani. Näin joulun aikaan koen kuitenkin velvollisuudekseni tehdä ihan oikeita joulupaketteja. Kuten ylläolevasta kuvasta voi päätellä, se ei aina suju kuin Strömsössä.
Neulominen sentään sujuu! Joel tilasi minulta kynsikkäät Pokémon GO:n pelaamiseen, ja minähän tietysti tein työtä käskettyä. Kynsikkäät valmistuivat parissa päivässä, sitten ne odottivat lähemmäs viikon verran sitä, että joku päättelisi langanpäät. Kun päättelykeijua ei kuulunut, jouduin sitten itse tarttumaan toimeen. Yhden kynsikäsparin päättelyssä kului aikaa kokonaisen puolitoistatuntisen lastenleffan verran.
Koska en ole ihan viisas, aloitin sitten suoraan toisen parin, nämä lainalapsi M:lle tilauksesta samanlaisiksi kuin Joelille. Neuloin tuon ensimmäisen kynsikkään kokonaisuudessaan eilen illalla, eli valmista tulee kyllä nopeasti. Olen kuullut, että jotkut neulojatoverit ulkoistavat langanpäiden päättelyn jälkikasvulle. Onnistuisikohan se meilläkin?
Sen verran vielä vilautan jouluisia tunnelmia, että näytän paksut hahtuvalankavyyhdit, jotka löytyivät työnantajan joulupaketista minulle. Joululomalla aion neuloa näistä jotain ihan vain itselleni. Mieluummin jotain sellaista, jossa on mahdollisimman vähän pääteltävää.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan olisinko ensi viikolla oikeassa viikonpäivässä, vai sekoittaako joulu pään!
maanantai 12. joulukuuta 2016
Pieniä neuleita
Tämän viikon Elämänlanka meni myöhäiseksi, kun alkuillasta käytiin kokoustamassa Suomen Verkkoneuleyhdistyksen hallituksen järjestäytymiskokous. Yhdistys ja Ulla tuntuvat olevan oikein hyvän porukan käsissä tulevanakin toimintavuonna. Huomenna kokoontuu sitten toimitus organisaatiokokoukseen, mutta sinne en harmillisesti pääse kun olen - tällä kertaa työni puolesta - illalla kokouksessa. Joskus siis palkkatyö järjestötoiminnan parissa haittaa järjestötoimintaa!
Näistä kiireistä huolimatta joulutontut ovat olleet ahkeria. Sukkapari, josta vilautin viimeksi kantapäätä on nyt valmis. Pahoittelen värejä, sohva on oikeasti oranssi eikä tomaatinpunainen ja sukkien vihreä on kirkkaampi ja ruskehtavat kohdat ovat paljon vähemmän silmiinpistävät luonnossa. Neulevalokuvaaminen talvella on todella rasittavaa hommaa.
Ehdin myös tilausneuleen pariin. Olen todennut jo aikaa sitten, että jos lapset tilaavat jotain, niin kannattaa saada puikot liikkeelle mahdollisimman nopeasti. Nyt Joel kaipasi kynsikkäitä Pokémonin pelaamiseen, joten äitihän suorittaa.
Pieni kynsikäs syntyy todella nopeasti, mutta en mitenkään erityisen innolla odottele langanpäiden päättelyä. Lisäksi lainalapsi M halusi myös kynsikkäät, joten näitä langanpäitä tulee vielä lisää. Tässä on lankana muuten OnLinen Linie 7 Supersocke, joka on saman vahvuista kuin Nalle mutta ihan huikean paljon mukavampaa neulottavaa. Täällä harvemmin neulotaan sinistä, mutta puolustaudun sillä että tämä kerä on jäänyt sukkakirjaprojektista.
Näissä tunnelmissa Elämänlanka suuntaa kohti joulua. Ensi maanantaina joululoma häämöttää jo!
Näistä kiireistä huolimatta joulutontut ovat olleet ahkeria. Sukkapari, josta vilautin viimeksi kantapäätä on nyt valmis. Pahoittelen värejä, sohva on oikeasti oranssi eikä tomaatinpunainen ja sukkien vihreä on kirkkaampi ja ruskehtavat kohdat ovat paljon vähemmän silmiinpistävät luonnossa. Neulevalokuvaaminen talvella on todella rasittavaa hommaa.
Ehdin myös tilausneuleen pariin. Olen todennut jo aikaa sitten, että jos lapset tilaavat jotain, niin kannattaa saada puikot liikkeelle mahdollisimman nopeasti. Nyt Joel kaipasi kynsikkäitä Pokémonin pelaamiseen, joten äitihän suorittaa.
Pieni kynsikäs syntyy todella nopeasti, mutta en mitenkään erityisen innolla odottele langanpäiden päättelyä. Lisäksi lainalapsi M halusi myös kynsikkäät, joten näitä langanpäitä tulee vielä lisää. Tässä on lankana muuten OnLinen Linie 7 Supersocke, joka on saman vahvuista kuin Nalle mutta ihan huikean paljon mukavampaa neulottavaa. Täällä harvemmin neulotaan sinistä, mutta puolustaudun sillä että tämä kerä on jäänyt sukkakirjaprojektista.
Näissä tunnelmissa Elämänlanka suuntaa kohti joulua. Ensi maanantaina joululoma häämöttää jo!
maanantai 5. joulukuuta 2016
Jouluisia hommia
Elämänlangalla ollaan näin joulukuun tullen jo ihan joulutunnelmissa. Yleensä en neulo kovin paljon lahjoja, mutta olen joka vuosi neulonut sukkaparin tai kaksi ystäville. Tavallisesti pyytämättä, mutta nyt kun asiasta oli puhe eräs hyvä ystäväni mainitsi, että hän kaipaisi sukkia. Ryhdyin saman tien toimeen, pistäydyin Snurressa hiplaamassa kaupan valikoiman läpi ja ostin kerän vihreäsävyistä Opalia.
Aloin neuloa ihan sileää perussukkaa, mutta sitten kantapäässä mietin että hei, nyt kun opettelin kirjaa varten sen walesilaisen kantapään niin teenpä sellaisen.
Kuvassa on walesilainen kantapää pohjan puolelta kuvattuna. Olen pallotellut Ullaan ohjetta, joka toistaisi tuota vihuhkakuviota myös sukan varressa ja kantalapussa ennen kantapään käännöstä, mutta en vielä ole tarttunut toimeen, sillä...
Kerron nyt salaisuuden: tämä kantapää oli murheenkryyni sukkakirjaa tehdessä. (Ihan joka kirjassa on aina ollut joku ongelmallinen osio.) Ostin jopa maksullisen useamman sivun mittaisen vihkon, joka keskittyi vain ja ainoastaan tähän nimenomaiseen kantapäähän, sen rakenteeseen ja kokosarjoitukseen, mutta silti sarjoitus ei toiminut. Lopulta Suvi keksi mikä kaavassa kiikasti. Koeneuloin eri kokoja kunnes olin vakuuttunut siitä, että nyt toimii. Vaan nyt kun neuloin tätä lahjasukkaa, niin eiköhän viimeisellä kerroksella ollut väärä silmukkamäärä. Muutama kirosana saattoi päästä, kunnes älysin että käännetyn kantapään reunassa oli yksi pudonnut silmukka. Ohje siis toimii edelleen, tällä kertaa vika oli neulojassa.
Tänään puuhataan muita kädentaitoja, sillä vajaan tunnin päästä on tulossa ruokavieraita. Kuvassa jälkiruoka tekeillä: opettelin taittelemaan joulutorttuja tähden asemesta kukaksi. Netistä löytyy onneksi ohjeita, joskin ainakin parilla sivulla oli vain sanallinen "leikkaa kulmiin viillot ja taita kulmat keskelle" -lause ilman kuvaa. Kukkiin meni täytteeksi omena-kanelimarmeladia.
Näissä jouluisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tänään. Nyt suuntaan takaisin keittiöön tonttuilemaan. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan!
Aloin neuloa ihan sileää perussukkaa, mutta sitten kantapäässä mietin että hei, nyt kun opettelin kirjaa varten sen walesilaisen kantapään niin teenpä sellaisen.
Kuvassa on walesilainen kantapää pohjan puolelta kuvattuna. Olen pallotellut Ullaan ohjetta, joka toistaisi tuota vihuhkakuviota myös sukan varressa ja kantalapussa ennen kantapään käännöstä, mutta en vielä ole tarttunut toimeen, sillä...
Kerron nyt salaisuuden: tämä kantapää oli murheenkryyni sukkakirjaa tehdessä. (Ihan joka kirjassa on aina ollut joku ongelmallinen osio.) Ostin jopa maksullisen useamman sivun mittaisen vihkon, joka keskittyi vain ja ainoastaan tähän nimenomaiseen kantapäähän, sen rakenteeseen ja kokosarjoitukseen, mutta silti sarjoitus ei toiminut. Lopulta Suvi keksi mikä kaavassa kiikasti. Koeneuloin eri kokoja kunnes olin vakuuttunut siitä, että nyt toimii. Vaan nyt kun neuloin tätä lahjasukkaa, niin eiköhän viimeisellä kerroksella ollut väärä silmukkamäärä. Muutama kirosana saattoi päästä, kunnes älysin että käännetyn kantapään reunassa oli yksi pudonnut silmukka. Ohje siis toimii edelleen, tällä kertaa vika oli neulojassa.
Tänään puuhataan muita kädentaitoja, sillä vajaan tunnin päästä on tulossa ruokavieraita. Kuvassa jälkiruoka tekeillä: opettelin taittelemaan joulutorttuja tähden asemesta kukaksi. Netistä löytyy onneksi ohjeita, joskin ainakin parilla sivulla oli vain sanallinen "leikkaa kulmiin viillot ja taita kulmat keskelle" -lause ilman kuvaa. Kukkiin meni täytteeksi omena-kanelimarmeladia.
Näissä jouluisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tänään. Nyt suuntaan takaisin keittiöön tonttuilemaan. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan!
tiistai 29. marraskuuta 2016
Hups
Epämääräisesti alkoi tuntua siltä, että hetkinen, nyt on tiistai, kirjoitinko eilen blogia... En näemmä sitten kirjoittanut. Elämänlangalla oli viime viikolla kovasti työkiireitä, ja kun hartiaseutu on edelleen vihoitellut, niin neulominen on jäänyt vähemmälle.
Saatte hyvitykseksi pätkän fiktiota. Olen tämän kuukauden aikana kirjoitushaasteena itselleni kirjoittanut joka päivä raapaleen, eli tasan sadan sanan mittaisen tarinan. Alkukuusta kirjoitettu pätkä nimeltään Villasukka sopii tähänkin blogiin mainiosti. Ehkä sitten ensi viikolla taas oikeaa neuleasiaa!
Villasukka
Saatte hyvitykseksi pätkän fiktiota. Olen tämän kuukauden aikana kirjoitushaasteena itselleni kirjoittanut joka päivä raapaleen, eli tasan sadan sanan mittaisen tarinan. Alkukuusta kirjoitettu pätkä nimeltään Villasukka sopii tähänkin blogiin mainiosti. Ehkä sitten ensi viikolla taas oikeaa neuleasiaa!
Villasukka
Pyykkikorin
pohjalla oli villasukka. Se oli utuisen harmaa, läpinäkyvä ja lähes painoton.
"Kuule
mummi," Maikku huokaisi. "Muistatko, mitä me puhuttiin villasukista?"
Olohuoneesta
tuntui tuulenhenkäys ja kuului vaimeaa sukkapuikkojen kilinää.
"Onko se
liian pieni?" Mummi kysyi. "Lapset kasvavat nykyään niin hirveän
nopeasti."
Maikku näki tutun
hahmon aineellistuvan nojatuoliin, puikoillaan pari harmaalle sukalle. Sitten
katse viivähti hetken laatikossa, joka oli niin täynnä villasukkia, ettei kansi
mahtunut kiinni. Mummin sukkia riittäisi vielä kun lapsilla olisi omia lapsia,
eikä hän näyttänyt hautajaisten jälkeenkään olevan aikeissa lopettaa.
Eivätpä aavesukat
paljon tilaa veisi. Maikku laski sukan nojatuolin käsinojalle mummin viereen.
"Ei hätää. Eiköhän sille käyttäjä löydetä."
maanantai 21. marraskuuta 2016
Pimeää menoa
Elämänlangalla on sitten viime viikon blogimerkinnän rajoitettu neulomista reippaasti. Vanha viholliseni "se joku pieni lihas tuolla syvällä lapavälissä" on ollut ihan erityisen pahantuulinen, joten paino on ollut enemmän särkylääkkeillä ja rauhallisella venyttelyllä kuin käsitöillä. Tänään illalla on taas ohjelmassa pilatestunti eli pakotettua ryhtilihasten käyttöä.
Tähän aikaan vuodesta on tietysti liikkeellä jonkin verran syksyn turnausväsymystä. Siihen kyllä selvästi vaikuttaa myös marraskuun sää, joka palasi parin lumisen viikon jälkeen viime vuosilta tuttuun synkkään mustuuteen. Tässä on näköala työmatkani varrelta tänä aamuna:
Onneksi neulerintamalla kuitenkin tapahtuu mukavia asioita, vaikka varsinainen neulominen on jäänyt vähiin. Viikonloppuna oli Ullaa julkaiseva Suomen Verkkoneuleyhdistyksen vuosikokous. En päässyt paikalle, koska sattui sellainen viikonloppu että olisi pitänyt olla kolmessa paikassa samaan aikaan, ja vaikka osaankin halutessani olla tehokas niin ihan niin tehokas en ole. Tästä huolimatta vuosikokous valitsi minut yhdistyksen puheenjohtajaksi vuodelle 2017. Olen vuosikausia toiminut jäsenvastaavana, ja vaikka olisin voinut siinäkin jatkaa niin nyt oli sellainen tunne että voin myös hyvillä mielin vaihtaa uusiin tehtäviin.
Myös yhdistystoiminnassa turnauskestävyys vaihtelee ja yhdistyksen toiminnassa tulee nousuja ja laskuja. SVNY:ssä ja erityisesti Ullan toimituksessa toimii hyvin pieni joukko aktiiveja, vaikka verkkolehteä lukee todella suuri määrä ihmisiä. Siitä tulee helposti paha kierre, että kun vastuu jää pienelle joukolle niin uusien tekijöiden rekrytoimista ei jaksa tehdä, koska se jaksaminen mitä vapaaehtoistyötä varten on menee itse toiminnan pyörittämiseen. Elämänlangan lukijat voivatkin nyt henkisesti valmistautua siihen, että muistuttelen entistä tiiviimmin Ullan ja sen taustayhdistyksen olemassaolosta. Ei ole mitään kasvotonta suurta taustaorganisaatiota - on minä ja muutama muu töiden ja kaiken muun elämän ohella lehteä tekevä ihan oikea elävä neuleharrastaja.
Jos sinusta - kyllä, juuri sinusta - on hienoa että meillä on ilmainen, vapaaehtoisvoimin julkaistu verkkoneulelehti, niin mieti voitko osallistua jollain tavalla toimintaan! Kaikkein helpoin tapa tietysti on liittyä yhdistyksen jäseneksi ja muistaa maksaa jäsenmaksu. Sillä varmistetaan, että lehti pysyy julkisena linjoilla edelleen. Jos olet tehnyt jonkun tosi kivan neuleen, kirjoita siitä ohje, valokuvaa neule ja lähetä ohje Ullaan! Ei tarvitse miettiä onko tämä nyt ihan tyhmä juttu tai tarvitseeko joku oikeasti ohjetta johonkin näin simppeliin. Vaikka isot, hienot ja teknisesti haastavat neuleet ovat upeita, niin todella moni etsii helppoa vaihtelua perusohjeisiin. Ja - tämä on nyt todella tärkeää - jos osaat lukea suomea ja laittaa pilkut paikoilleen, niin mieti voisitko oikolukea muutaman ohjeen seuraavaan numeroon. Jos et mene paniikkiin kun näet verkkosivun taustakoodin, voisitko latoa paikalleen tekstit ja muotoilla kuvat johonkin ohjeeseen tai artikkeliin? Innostaako arkistointi ja järjestäminen? Ullan ohjearkisto tarvitsee sinua! Jos koet motivoivaksi hommaksi lukea läpi verkkosivustoja ja muokata vanhat tiedot ajantasaisiksi, myös sinulle olisi tekemistä! Ja verkkolehden tekninen ylläpito kaipaa myös koko ajan tekemistä, eikä siihen ihan jokainen neuloja taivu. Tämän sivun oikeasta reunasta löytyy osoitteet joihin ottaa yhteyttä, jos haluat osallistua lehden tekemiseen. Nyt ollaan toiminnan saumavaiheessa kun vuosikokous on pidetty mutta uusi hallitus ei ole vielä järjestäytynyt, joten vastaukset saattavat vielä vähän viipyä. Vaan älkää huolestuko! Muistutan tästä ihan vuorenvarmasti uudelleen vuodenvaihteen jälkeen!
Iloisena uutisena (joka ei oikeastaan ole enää mikään uutinen, koska en muistanut kertoa tästä viime viikolla), vuoden viimeinen Ulla on myös ilmestynyt. Mukana on myös minun uusin ohjeeni Shaela. Tästä neuleesta olen ylpeä, sillä lopputulos on mielestäni tasapainoisen kaunis yhdistelmä palmikkoja. Suuri kiitos kuuluu tietysti Eevalle, joka kehräsi langan, kertasi sen minulle juuri palmikkoneuleeseen sopivaksi ja lahjoitti sen käyttööni Ullaa varten. On siellä uudessa Ullassa tietysti muitakin neuleohjeita, ja lisäksi kannattaa käydä kurkistamassa artikkeleita - kirja-arvosteluista löytyy myös yksi suhteellisen tuore sukkakirja.
Näissä lankaisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Toivottavasti ensi viikko tuo tullessaan vähemmän kipeän yläselän ja enemmän neuleaikaa!
Tähän aikaan vuodesta on tietysti liikkeellä jonkin verran syksyn turnausväsymystä. Siihen kyllä selvästi vaikuttaa myös marraskuun sää, joka palasi parin lumisen viikon jälkeen viime vuosilta tuttuun synkkään mustuuteen. Tässä on näköala työmatkani varrelta tänä aamuna:
Onneksi neulerintamalla kuitenkin tapahtuu mukavia asioita, vaikka varsinainen neulominen on jäänyt vähiin. Viikonloppuna oli Ullaa julkaiseva Suomen Verkkoneuleyhdistyksen vuosikokous. En päässyt paikalle, koska sattui sellainen viikonloppu että olisi pitänyt olla kolmessa paikassa samaan aikaan, ja vaikka osaankin halutessani olla tehokas niin ihan niin tehokas en ole. Tästä huolimatta vuosikokous valitsi minut yhdistyksen puheenjohtajaksi vuodelle 2017. Olen vuosikausia toiminut jäsenvastaavana, ja vaikka olisin voinut siinäkin jatkaa niin nyt oli sellainen tunne että voin myös hyvillä mielin vaihtaa uusiin tehtäviin.
Myös yhdistystoiminnassa turnauskestävyys vaihtelee ja yhdistyksen toiminnassa tulee nousuja ja laskuja. SVNY:ssä ja erityisesti Ullan toimituksessa toimii hyvin pieni joukko aktiiveja, vaikka verkkolehteä lukee todella suuri määrä ihmisiä. Siitä tulee helposti paha kierre, että kun vastuu jää pienelle joukolle niin uusien tekijöiden rekrytoimista ei jaksa tehdä, koska se jaksaminen mitä vapaaehtoistyötä varten on menee itse toiminnan pyörittämiseen. Elämänlangan lukijat voivatkin nyt henkisesti valmistautua siihen, että muistuttelen entistä tiiviimmin Ullan ja sen taustayhdistyksen olemassaolosta. Ei ole mitään kasvotonta suurta taustaorganisaatiota - on minä ja muutama muu töiden ja kaiken muun elämän ohella lehteä tekevä ihan oikea elävä neuleharrastaja.
Jos sinusta - kyllä, juuri sinusta - on hienoa että meillä on ilmainen, vapaaehtoisvoimin julkaistu verkkoneulelehti, niin mieti voitko osallistua jollain tavalla toimintaan! Kaikkein helpoin tapa tietysti on liittyä yhdistyksen jäseneksi ja muistaa maksaa jäsenmaksu. Sillä varmistetaan, että lehti pysyy julkisena linjoilla edelleen. Jos olet tehnyt jonkun tosi kivan neuleen, kirjoita siitä ohje, valokuvaa neule ja lähetä ohje Ullaan! Ei tarvitse miettiä onko tämä nyt ihan tyhmä juttu tai tarvitseeko joku oikeasti ohjetta johonkin näin simppeliin. Vaikka isot, hienot ja teknisesti haastavat neuleet ovat upeita, niin todella moni etsii helppoa vaihtelua perusohjeisiin. Ja - tämä on nyt todella tärkeää - jos osaat lukea suomea ja laittaa pilkut paikoilleen, niin mieti voisitko oikolukea muutaman ohjeen seuraavaan numeroon. Jos et mene paniikkiin kun näet verkkosivun taustakoodin, voisitko latoa paikalleen tekstit ja muotoilla kuvat johonkin ohjeeseen tai artikkeliin? Innostaako arkistointi ja järjestäminen? Ullan ohjearkisto tarvitsee sinua! Jos koet motivoivaksi hommaksi lukea läpi verkkosivustoja ja muokata vanhat tiedot ajantasaisiksi, myös sinulle olisi tekemistä! Ja verkkolehden tekninen ylläpito kaipaa myös koko ajan tekemistä, eikä siihen ihan jokainen neuloja taivu. Tämän sivun oikeasta reunasta löytyy osoitteet joihin ottaa yhteyttä, jos haluat osallistua lehden tekemiseen. Nyt ollaan toiminnan saumavaiheessa kun vuosikokous on pidetty mutta uusi hallitus ei ole vielä järjestäytynyt, joten vastaukset saattavat vielä vähän viipyä. Vaan älkää huolestuko! Muistutan tästä ihan vuorenvarmasti uudelleen vuodenvaihteen jälkeen!
Iloisena uutisena (joka ei oikeastaan ole enää mikään uutinen, koska en muistanut kertoa tästä viime viikolla), vuoden viimeinen Ulla on myös ilmestynyt. Mukana on myös minun uusin ohjeeni Shaela. Tästä neuleesta olen ylpeä, sillä lopputulos on mielestäni tasapainoisen kaunis yhdistelmä palmikkoja. Suuri kiitos kuuluu tietysti Eevalle, joka kehräsi langan, kertasi sen minulle juuri palmikkoneuleeseen sopivaksi ja lahjoitti sen käyttööni Ullaa varten. On siellä uudessa Ullassa tietysti muitakin neuleohjeita, ja lisäksi kannattaa käydä kurkistamassa artikkeleita - kirja-arvosteluista löytyy myös yksi suhteellisen tuore sukkakirja.
Näissä lankaisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Toivottavasti ensi viikko tuo tullessaan vähemmän kipeän yläselän ja enemmän neuleaikaa!
maanantai 14. marraskuuta 2016
Jossain sataa valkeaa lunta
Elämänlangalla ollaan seurattu marraskuun säätilaa hämmästyksen vallassa, kun lunta on edelleen maassa kuin helmikuussa ikään. Huomenna tai viimeistään keskiviikkona kuulemma kuitenkin palataan normaaliin päiväjärjestykseen ja seuraavat sateet tulevat vetenä. Luvassa on kuulemma todella liukkaita kelejä, joten viimeistään tässä vaiheessa kannattaa kaivaa liukuesteet naftaliinista. Minun ainainen painajaiseni on, että liukastun talvella ja murran käteni enkä pysty neulomaan kuukausiin.
Lumi, ja erityisesti pari todella kylmän viimaista päivää inspiroivat neulomaan lämpimiä asusteita.
Keskustelu kotona meni suurin piirtein näin:
"Mulla oli kylmä korville niin menin hakemaan..."
"Paksumman pipon?"
"Ei kun paksumpaa lankaa!"
"...noniinpätietysti... Olishan se pitänyt arvata."
Puolustuksekseni sanon, että lanka tuli varastosta eikä lankakaupasta. Tämä pikainen palmikkomyssy söi kerän verran Cascade 220 -lankaa, ja lämmittää korvia oikein mukavasti. Lankaa on vielä, joten seuraavaksi tekeillä on lapaset samanlaisilla palmikoilla. Olen oikeasti ihan hirveän huono käyttämään mitään käsineitä, mutta onneksi lasten kädet kasvavat koko ajan. Jos eivät tule itselle käyttöön, niin lykkään sitten jälkikasvulle.
Neuleiden keskellä tuli pitkästä aikaa tuettua myös muunlaista käsityötä: Helmetin Outi oli askarrellut tällaiset "No boom today" ja "Boom tomorrow" -korvakorut, ja ilmoitin heti nähtyäni nämä Facebookissa että ne saavat muuttaa minun luokseni. (Teksti on lainaus 90-luvulla tehdystä scifisarjasta Babylon 5, joka on niitä harvoja telkkarisarjoja joita olen oikeasti seurannut joka jakson alusta loppuun.) Näillä kelpaa lähteä pikkujoulukauteen!
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikolla on puikoilla!
Lumi, ja erityisesti pari todella kylmän viimaista päivää inspiroivat neulomaan lämpimiä asusteita.
Keskustelu kotona meni suurin piirtein näin:
"Mulla oli kylmä korville niin menin hakemaan..."
"Paksumman pipon?"
"Ei kun paksumpaa lankaa!"
"...noniinpätietysti... Olishan se pitänyt arvata."
Puolustuksekseni sanon, että lanka tuli varastosta eikä lankakaupasta. Tämä pikainen palmikkomyssy söi kerän verran Cascade 220 -lankaa, ja lämmittää korvia oikein mukavasti. Lankaa on vielä, joten seuraavaksi tekeillä on lapaset samanlaisilla palmikoilla. Olen oikeasti ihan hirveän huono käyttämään mitään käsineitä, mutta onneksi lasten kädet kasvavat koko ajan. Jos eivät tule itselle käyttöön, niin lykkään sitten jälkikasvulle.
Neuleiden keskellä tuli pitkästä aikaa tuettua myös muunlaista käsityötä: Helmetin Outi oli askarrellut tällaiset "No boom today" ja "Boom tomorrow" -korvakorut, ja ilmoitin heti nähtyäni nämä Facebookissa että ne saavat muuttaa minun luokseni. (Teksti on lainaus 90-luvulla tehdystä scifisarjasta Babylon 5, joka on niitä harvoja telkkarisarjoja joita olen oikeasti seurannut joka jakson alusta loppuun.) Näillä kelpaa lähteä pikkujoulukauteen!
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikolla on puikoilla!
maanantai 7. marraskuuta 2016
Maanantai
Elämänlangalla oli tänään ohjelmassa töihin palailu viikon loman jälkeen. Lomalla oli mukavaa: vietimme Joelin 10-vuotissynttärit, kävimme Aulangon kylpylässä kelluskelemassa lämpimissä altaissa ja ihan keskenäni tutustuin pariin taidenäyttelyynkin.
Viikonloppuna olen myös neulonut pikkuista sukkaparia, koska eräs lähipiirin nuori henkilö kuulemma tarvitsee villasukat nyt kun talvi yllätti. Mukavasti kävi ilmi, että se pieni kerä joka minulla aina jää jäljelle kahdesta Wollmeisevyyhdistä kun neulon itselleni polvisukkia riittää ihan täsmälleen alle kaksivuotiaan sukkiin. Jaoin kerän kahtia ja aloitin sukat kärjestä, ja ihan hyvin näyttää lanka riittävän. Sen verran vielä jää tähteeksi, että voin sitten paikata omien sukkieni kärjet - ne kun tuppaavat kulumaan isovarpaan kynnen kohdalta ihan ensimmäisenä.
Pieni sukka oli mukana myös töissä. Koitin lukea loman aikana kertyneitä sähköposteja kun turhauduin siihen, että tietokone oli älyttömän hidas. Uudelleenkäynnistyksen asemesta valikossa olikin tällä kierroksella vaihtoehto "päivitä ja käynnistä uudelleen", ja siinäpä sitten vierähtikin tovi. Ei tosin ihan niin pitkään kuin silloin, kun olin lähdössä lomalle, jolloin lähtö venyi pakotetun Windows-päivityksen vuoksi puolitoista tuntia myöhemmäksi kuin olin aikonut. Taas voidaan kysyä että tehdäänkö nopeasti vai tehdäänkö tietokoneella.
Olen muuten monesti todennut, että neulepussi pelastaa hermot: esimerkiksi tietokoneen jumittaessa tai vaikka postissa jonottaessa on paljon leppoisampaa kun voi neuloa samalla sukkaa.
Iltapäivällä pieni sukka pääsi myös ajamaan bussilla. Ylitin itseni ja ajoin liukkaudesta ja lumisateesta huolimatta perheen auton Konalaan huoltoon, ja sieltä sitten seikkailin julkisilla takaisin kotiin. Tuossa kuvan vaiheessa olin vielä jossain ihan Helsingin ja Espoon rajalla eikä minulla ollut oikein tarkkaa tietoa missä olen (paitsi että bussissa oli kyllä oikea numero). Muutamaa pysäkinväliä myöhemmin onneksi ajettiin takaisin kartalle.
Näissä tunnelmissa mennään tässä yllättävän lumisessa marraskuussa. Katsotaan vieläkö maa on valkoinen ensi viikolla!
Viikonloppuna olen myös neulonut pikkuista sukkaparia, koska eräs lähipiirin nuori henkilö kuulemma tarvitsee villasukat nyt kun talvi yllätti. Mukavasti kävi ilmi, että se pieni kerä joka minulla aina jää jäljelle kahdesta Wollmeisevyyhdistä kun neulon itselleni polvisukkia riittää ihan täsmälleen alle kaksivuotiaan sukkiin. Jaoin kerän kahtia ja aloitin sukat kärjestä, ja ihan hyvin näyttää lanka riittävän. Sen verran vielä jää tähteeksi, että voin sitten paikata omien sukkieni kärjet - ne kun tuppaavat kulumaan isovarpaan kynnen kohdalta ihan ensimmäisenä.
Pieni sukka oli mukana myös töissä. Koitin lukea loman aikana kertyneitä sähköposteja kun turhauduin siihen, että tietokone oli älyttömän hidas. Uudelleenkäynnistyksen asemesta valikossa olikin tällä kierroksella vaihtoehto "päivitä ja käynnistä uudelleen", ja siinäpä sitten vierähtikin tovi. Ei tosin ihan niin pitkään kuin silloin, kun olin lähdössä lomalle, jolloin lähtö venyi pakotetun Windows-päivityksen vuoksi puolitoista tuntia myöhemmäksi kuin olin aikonut. Taas voidaan kysyä että tehdäänkö nopeasti vai tehdäänkö tietokoneella.
Olen muuten monesti todennut, että neulepussi pelastaa hermot: esimerkiksi tietokoneen jumittaessa tai vaikka postissa jonottaessa on paljon leppoisampaa kun voi neuloa samalla sukkaa.
Iltapäivällä pieni sukka pääsi myös ajamaan bussilla. Ylitin itseni ja ajoin liukkaudesta ja lumisateesta huolimatta perheen auton Konalaan huoltoon, ja sieltä sitten seikkailin julkisilla takaisin kotiin. Tuossa kuvan vaiheessa olin vielä jossain ihan Helsingin ja Espoon rajalla eikä minulla ollut oikein tarkkaa tietoa missä olen (paitsi että bussissa oli kyllä oikea numero). Muutamaa pysäkinväliä myöhemmin onneksi ajettiin takaisin kartalle.
Näissä tunnelmissa mennään tässä yllättävän lumisessa marraskuussa. Katsotaan vieläkö maa on valkoinen ensi viikolla!
maanantai 31. lokakuuta 2016
Loma!
Elämänlangalla vietetään tällä viikolla pientä syyslomaa. Ohjelmassa on ollut esimerkiksi päättelykeijun paluu:
Lisäksi olen jo viikonlopun aikana ehtinyt käydä kirjamessuilla, teatterissa (Pasi Was Here, joka osui nelikymppistä suoraan nostalgiahermoon) sekä museossa (Mona Hatoumin näyttely Kiasmassa). Ohjelmassa on näiden lisäksi ainakin musiikkia, lisää museoita sekä lounaita hyvässä seurassa. Sääennusteet uhkailevat lumisateella, mutta onneksi minulla on päättelykeijun ansiosta uudet polvisukat jalkoja lämmittämässä. Puikoilla on tietenkin jo seuraava pari, koska polvisukkia ei koskaan ole liikaa. Harmittelin tosin tuossa jokunen päivä sitten, että harrastaminen on raskasta: pitäisi olla sihteeri, joka kirjaa projektit Ravelryyn. Tältä vuodelta puuttuvat melkein kaikki neuleet, kun en ole laittanut sukkakirjan sukkia omiin projekteihini, eivätkä syksyn projektitkaan ole päässeet projektikansioon asti.
Viikolla vietetään myös Joelin 10-vuotispäiviä. Keskiviikoksi lupailtu lumipyry on tulossa oikein hyvällä ajoituksella, sillä muistan katselleeni Jorvin ikkunasta lumista maisemaa myös silloin marraskuussa vuosikymmen takaperin. Katsotaan, juhlitaanko Elämänlangalla ensi viikolla näitä mainittuja synttäreitä, vai ollaanko silloin taas jossain uusissa tunnelmissa.
Lisäksi olen jo viikonlopun aikana ehtinyt käydä kirjamessuilla, teatterissa (Pasi Was Here, joka osui nelikymppistä suoraan nostalgiahermoon) sekä museossa (Mona Hatoumin näyttely Kiasmassa). Ohjelmassa on näiden lisäksi ainakin musiikkia, lisää museoita sekä lounaita hyvässä seurassa. Sääennusteet uhkailevat lumisateella, mutta onneksi minulla on päättelykeijun ansiosta uudet polvisukat jalkoja lämmittämässä. Puikoilla on tietenkin jo seuraava pari, koska polvisukkia ei koskaan ole liikaa. Harmittelin tosin tuossa jokunen päivä sitten, että harrastaminen on raskasta: pitäisi olla sihteeri, joka kirjaa projektit Ravelryyn. Tältä vuodelta puuttuvat melkein kaikki neuleet, kun en ole laittanut sukkakirjan sukkia omiin projekteihini, eivätkä syksyn projektitkaan ole päässeet projektikansioon asti.
Viikolla vietetään myös Joelin 10-vuotispäiviä. Keskiviikoksi lupailtu lumipyry on tulossa oikein hyvällä ajoituksella, sillä muistan katselleeni Jorvin ikkunasta lumista maisemaa myös silloin marraskuussa vuosikymmen takaperin. Katsotaan, juhlitaanko Elämänlangalla ensi viikolla näitä mainittuja synttäreitä, vai ollaanko silloin taas jossain uusissa tunnelmissa.
maanantai 24. lokakuuta 2016
Saapastimia
Elämänlangalla on viime päivinä neulottu saapastimia. En enää pitkiin aikoihin juurikaan ole ottanut vastaan tilaustöitä, mutta tämä pyyntö osui hauskasti pienenä väliprojektina juuri pahimpaan neuloosivaiheeseen.
Saapastimet ovat siis aivan lyhyet säärystimet, jotka pistävät esiin saappaiden alta ja näyttävät villasukilta. Nämä nimenomaiset on tarkoitettu käännettäväksi saappaanvarren yli suojaamaan sukkahousuja tai trikoita saappaiden reunoilta, mutta niitä voi käyttää myös taittamatta eli niin, että ne näyttävät polvisukkien varsien yläreunoilta.
Alareunassa on pitkä joustin, joten saappaanvarren sisään jäävä osuus on sileämpi kuin palmikko-osio, jonka on tarkoituskin jäädä näkyviin.
Tummanharmaameleerattu saapastin on Sandnesin Sisua ja oranssi Dropsin Fabelia. Pari noin 16 cm korkeita saapastimia syntyy yhdestä ainoasta 50 gramman lankakerästä. Minulla on työssä 3,5 mm:n puikot, mutta käsialani onkin todella tiukka - joku muu pärjäisi varmaan hyvin 3-millisillä. Sisu-saapastimissa on 84 silmukkaa ja Fabel-versioissa 90 silmukkaa.
Näissä ihan halloweenin värisissä tunnelmissa mennään kohti lokakuun loppua. Katsotaan, mitä ensi viikolla tapahtuu. Sen ainakin tiedän, että olen ensi maanantaina lomalla.
Saapastimet ovat siis aivan lyhyet säärystimet, jotka pistävät esiin saappaiden alta ja näyttävät villasukilta. Nämä nimenomaiset on tarkoitettu käännettäväksi saappaanvarren yli suojaamaan sukkahousuja tai trikoita saappaiden reunoilta, mutta niitä voi käyttää myös taittamatta eli niin, että ne näyttävät polvisukkien varsien yläreunoilta.
Alareunassa on pitkä joustin, joten saappaanvarren sisään jäävä osuus on sileämpi kuin palmikko-osio, jonka on tarkoituskin jäädä näkyviin.
Tummanharmaameleerattu saapastin on Sandnesin Sisua ja oranssi Dropsin Fabelia. Pari noin 16 cm korkeita saapastimia syntyy yhdestä ainoasta 50 gramman lankakerästä. Minulla on työssä 3,5 mm:n puikot, mutta käsialani onkin todella tiukka - joku muu pärjäisi varmaan hyvin 3-millisillä. Sisu-saapastimissa on 84 silmukkaa ja Fabel-versioissa 90 silmukkaa.
Näissä ihan halloweenin värisissä tunnelmissa mennään kohti lokakuun loppua. Katsotaan, mitä ensi viikolla tapahtuu. Sen ainakin tiedän, että olen ensi maanantaina lomalla.
maanantai 17. lokakuuta 2016
Neulomisen iloa
Elämänlangalla syksy ei noin yleensä ole vuoden parasta aikaa, mutta loistavaa neuleaikaa nämä viilenevät päivät ovat. Lisäksi nyt kun Kantapään kautta on julki, on jonkin aikaa kadoksissa ollut neulomisen ilokin selvästi löytynyt. On aina hienoa kun uusi kirja valmistuu, mutta prosessin aikana neulomisesta tuntuu väistämättä aina tulevan vähän pakkopullaa: mallitilkkujen ja testikappaleiden lisäksi on tietysti saatava ajoissa valmiiksi myös kaikki kuvattavat työt.
Nyt parin viime viikon aikana on neuleinspiraatio äkkiä palannut. Kuten mainitsin viime viikolla aloitin itselleni uuden puseron ja kuvissa esiintynyt vihreä polvisukkakin on jo kantapäässä. Lisäksi päädyin aloittamaan äskettäin tilaamastani Lang Yarnsin Mille Colori Babysta uuden myssyn.
Viikonlopun neulomisen jälkeen alan olla vähitellen kuvun kavennuksissa, joten saan myssyn lämmittämään korvia ihan lähiaikoina. Löysin japanilaisesta mallineulekokoelmasta hauskan aaltoilevan kuvion, jossa värikäs lanka pääsee oikeuksiinsa.
Keskeistä näissä uusissa iloisissa neuleissa on se, että en ole kirjoittanut mitään muistiin - en siis ole valmistautunut tekemään näistä ohjeita, vaan tekeillä on uniikkikappaleita. Myssy on sen verran yksinkertainen, että siitä ehkä voisikin ohjeen kirjoittaa, mutta pusero on tekeillä täysin ilman muistiinpanoja. Joskus tekee älyttömän hyvää neuloa ihan vain itselleen ilman suunnittelupaineita.
Näissä iloisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa!
Nyt parin viime viikon aikana on neuleinspiraatio äkkiä palannut. Kuten mainitsin viime viikolla aloitin itselleni uuden puseron ja kuvissa esiintynyt vihreä polvisukkakin on jo kantapäässä. Lisäksi päädyin aloittamaan äskettäin tilaamastani Lang Yarnsin Mille Colori Babysta uuden myssyn.
Viikonlopun neulomisen jälkeen alan olla vähitellen kuvun kavennuksissa, joten saan myssyn lämmittämään korvia ihan lähiaikoina. Löysin japanilaisesta mallineulekokoelmasta hauskan aaltoilevan kuvion, jossa värikäs lanka pääsee oikeuksiinsa.
Keskeistä näissä uusissa iloisissa neuleissa on se, että en ole kirjoittanut mitään muistiin - en siis ole valmistautunut tekemään näistä ohjeita, vaan tekeillä on uniikkikappaleita. Myssy on sen verran yksinkertainen, että siitä ehkä voisikin ohjeen kirjoittaa, mutta pusero on tekeillä täysin ilman muistiinpanoja. Joskus tekee älyttömän hyvää neuloa ihan vain itselleen ilman suunnittelupaineita.
Näissä iloisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa!
maanantai 10. lokakuuta 2016
Laa-laa-lankaa
Elämänlangalla ollaan viime päivinä suorastaan kieriskelty uusissa lagoissa, kun tilasin Vihreän vyyhdin loppuunmyynistä itselleni langat ohueen puseroon ja lisäksi vielä heräteostoksena liukuvärjättyä villaa parissa eri värissä. Verkkokaupassa alennuksen saa koodilla ALE ja kaupassa on kuulemma myös erinäisiä löytökoreja.
Jos olet koskaa haaveillut omasta lankakaupasta, niin ota kiireen vilkkaa yhteyttä Vihreän vyyhdin Leaan! Kauppa voisi kuulemma vielä jatkaa, jos sopiva henkilö löytyisi Lean työn jatkajaksi. Liiketila on todella viehättävä pienine parvineen ja oikein hyvällä sijainnilla ihan Hakaniemen torin kulmalla, ja Lealla on valmiit kontaktit maahantuojiin sekä tietysti myös vakiintunut asiakaskunta. Ullan väkeä Vihreän vyyhdin lopettaminen surettaa erityisesti, sillä Vyyhti on ollut yhdistyksen pitkäaikainen yhteistyökumppani.
Olen kyllä lankojen ostamisen lisäksi myös neulonut! Puikoilla on tietysti jälleen kerran polvisukkia - yksi pari odottaa viimeistelyä ja toinen on kovaa vauhtia tekeillä.
Lisäksi olen aloitellut itselleni puseroa sellaisella perinteisellä "aloitetaan ylösalaisinraglan ja katsotaan mitä tästä tulee" -menetelmällä. Siitä ei ole kuvia vielä, sillä se on juuri nyt hyvin epäesteettisellä mytyllä pyöröpuikolla. Lankana on Mirasol Nuna Fina -pitsilanka, jota en todellakaan nyt neulo hammastikuilla, vaan tulossa on kuohkeaa patenttineuletta neljän millin puikoilla.
Näissä neulovaisissa tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa!
Jos olet koskaa haaveillut omasta lankakaupasta, niin ota kiireen vilkkaa yhteyttä Vihreän vyyhdin Leaan! Kauppa voisi kuulemma vielä jatkaa, jos sopiva henkilö löytyisi Lean työn jatkajaksi. Liiketila on todella viehättävä pienine parvineen ja oikein hyvällä sijainnilla ihan Hakaniemen torin kulmalla, ja Lealla on valmiit kontaktit maahantuojiin sekä tietysti myös vakiintunut asiakaskunta. Ullan väkeä Vihreän vyyhdin lopettaminen surettaa erityisesti, sillä Vyyhti on ollut yhdistyksen pitkäaikainen yhteistyökumppani.
Olen kyllä lankojen ostamisen lisäksi myös neulonut! Puikoilla on tietysti jälleen kerran polvisukkia - yksi pari odottaa viimeistelyä ja toinen on kovaa vauhtia tekeillä.
Lisäksi olen aloitellut itselleni puseroa sellaisella perinteisellä "aloitetaan ylösalaisinraglan ja katsotaan mitä tästä tulee" -menetelmällä. Siitä ei ole kuvia vielä, sillä se on juuri nyt hyvin epäesteettisellä mytyllä pyöröpuikolla. Lankana on Mirasol Nuna Fina -pitsilanka, jota en todellakaan nyt neulo hammastikuilla, vaan tulossa on kuohkeaa patenttineuletta neljän millin puikoilla.
Näissä neulovaisissa tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa!
maanantai 3. lokakuuta 2016
Kantapään kautta
Elämänlangalla päästiin viime viikolla vihdoin ja viimein iloitsemaan uuden kirjan tekijänkappaleista, jotka uhkasivat jäädä postin syövereihin. Onneksi pääsivät lopulta kotiin!
On aina hieno fiilis saada uusi kirja käsiin fyysisenä kappaleena. Tässäkin tapauksessa taittoversioita luettiin kyllä suurennuslasin kanssa moneen kertaan, mutta ihan erilaiselta se lopputulos kuitenkin näyttää paperilla. Oikea käsin kosketeltava kirja tuntuu tietysti myös ihan eri tavalla konkreettiselta saavutukselta kuin ne keskeneräiset pdf-tiedostot. Erityisesti ilahduin siitä, että Kantapään kautta on painettu kovakantisena.
Sellainen asia joka kirkastui vasta fyysistä kirjaa selaillessa oli se, kuinka laaja tekniikkaosuudesta loppujen lopuksi tuli. Ilmankos tuntui välillä siltä, että teksti ei koskaan valmistu! Meillä oli työryhmässä selkeä työnjako: minä kirjoitin nuo alun tekniikat, ja keskityin sitten varsinaisissa ohjeissa hyvin yksinkertaisiin malleihin.
Omasta kirjastaan ei oikein voi arvostelua kirjoittaa, mutta ihan pienen esittelyn ehkä kehtaa laittaa. Kantapään kautta on rakennettu niin, että alussa on villasukan anatomiaa sekä erilaisia kuvallisia tekniikkaohjeita: kuusi erilaista kantapäätä, muutama kärkikavennusohje sekä kolme kärkialoitusta. Tämä valikoimahan ei millään muotoa ole kaikenkattava, koska sivumäärä on rajallinen, mutta näillä pääsee toivottavasti alkuun. Lisäksi kokosimme taulukon, jossa on jalkaterän pituus ja kengän koko sekä sellaisen, jossa on suuntaa-antavia aloitussilmukkamääriä eri kokoisille sukille eri paksuisilla langoilla. Tekniikkaosassa on myös ihan perusvillasukan ohje varresta alas ja kärjestä ylös.
Neuleohjeita on 15, ja ne on ryhmitelty kolmeen eri vaikeusasteeseen. Kirjan avaavat perinteiset paksut saapassukat ja päättävät sitten puolestaan ohuesta langasta neulotut pitsiset ja helmikoristeiset teknisesti merkittävästi haastavammat sukat. Kohderyhmänä meillä on erityisesti sellaiset neulojat, jotka ovat syystä tai toisesta arastelleet villasukkaan tarttumista, ja toisaalta sellaiset neulojat, jotka kyllä neulovat sukkia mutta eivät ole tutustuneet erilaisin kantapää- ja kärkivaihtoehtoihin.
Kirjaa saa toivottavasti näinä päivinä Suomalaisesta kirjakaupasta sekä erilaisista nettikirjakaupoista. Kannustan myös tekemään lähikirjastoon aineistopyynnön! Kaikki eivät kaipaa hyllyihinsä lisää omia kirjoja, ja kirjastossa teokset ovat kaikkien ulottuvilla.
Tällä viikolla Elämänlangalla ollaan siis onnellisen kirjailijan tunnelmissa, katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan!
On aina hieno fiilis saada uusi kirja käsiin fyysisenä kappaleena. Tässäkin tapauksessa taittoversioita luettiin kyllä suurennuslasin kanssa moneen kertaan, mutta ihan erilaiselta se lopputulos kuitenkin näyttää paperilla. Oikea käsin kosketeltava kirja tuntuu tietysti myös ihan eri tavalla konkreettiselta saavutukselta kuin ne keskeneräiset pdf-tiedostot. Erityisesti ilahduin siitä, että Kantapään kautta on painettu kovakantisena.
Sellainen asia joka kirkastui vasta fyysistä kirjaa selaillessa oli se, kuinka laaja tekniikkaosuudesta loppujen lopuksi tuli. Ilmankos tuntui välillä siltä, että teksti ei koskaan valmistu! Meillä oli työryhmässä selkeä työnjako: minä kirjoitin nuo alun tekniikat, ja keskityin sitten varsinaisissa ohjeissa hyvin yksinkertaisiin malleihin.
Omasta kirjastaan ei oikein voi arvostelua kirjoittaa, mutta ihan pienen esittelyn ehkä kehtaa laittaa. Kantapään kautta on rakennettu niin, että alussa on villasukan anatomiaa sekä erilaisia kuvallisia tekniikkaohjeita: kuusi erilaista kantapäätä, muutama kärkikavennusohje sekä kolme kärkialoitusta. Tämä valikoimahan ei millään muotoa ole kaikenkattava, koska sivumäärä on rajallinen, mutta näillä pääsee toivottavasti alkuun. Lisäksi kokosimme taulukon, jossa on jalkaterän pituus ja kengän koko sekä sellaisen, jossa on suuntaa-antavia aloitussilmukkamääriä eri kokoisille sukille eri paksuisilla langoilla. Tekniikkaosassa on myös ihan perusvillasukan ohje varresta alas ja kärjestä ylös.
Neuleohjeita on 15, ja ne on ryhmitelty kolmeen eri vaikeusasteeseen. Kirjan avaavat perinteiset paksut saapassukat ja päättävät sitten puolestaan ohuesta langasta neulotut pitsiset ja helmikoristeiset teknisesti merkittävästi haastavammat sukat. Kohderyhmänä meillä on erityisesti sellaiset neulojat, jotka ovat syystä tai toisesta arastelleet villasukkaan tarttumista, ja toisaalta sellaiset neulojat, jotka kyllä neulovat sukkia mutta eivät ole tutustuneet erilaisin kantapää- ja kärkivaihtoehtoihin.
Kirjaa saa toivottavasti näinä päivinä Suomalaisesta kirjakaupasta sekä erilaisista nettikirjakaupoista. Kannustan myös tekemään lähikirjastoon aineistopyynnön! Kaikki eivät kaipaa hyllyihinsä lisää omia kirjoja, ja kirjastossa teokset ovat kaikkien ulottuvilla.
Tällä viikolla Elämänlangalla ollaan siis onnellisen kirjailijan tunnelmissa, katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan!
maanantai 26. syyskuuta 2016
Päättelykeijua kaivataan
Elämänlangalla kaivataan tällä hetkellä kipeästi päättelykeijua. Ullaan tekeillä oleva neule valmistui vihdoin ja viimein viikonloppuna, mutta langanpäät pitäisi vielä päätellä. Lisäksi raskas villaneule kaipaisi vielä hieman kostutusta ja helman muotoilua,
En toisaalta tahtoisi kovin paljon venytellä ja litistää palmikoita, ja paksu villa kuivuu todella hitaasti - ohjekuvat pitäisi kuitenkin saada otettua tämän viikon aikana, koska vuoden viimeisen Ullan ohjedeadline on sunnuntaina. Nyt siis äkkiä kirjoittamaan, jos joku ohje odottaa Ullaan pääsyä!
Sukkarintamalla on ruskeassa polvisukassa kärkikavennukset menossa, mutta onneksi hätä ei ole tämän näköinen:
Wollmeise toimitti kolmeen seuraavaan polvisukkapariin langat. Seuraavaksi puikoille lähtee tuo vihreä, nimeltään Schwefel. Nuo kirjavammat värit ovat nimeltään Gazpacho ja Allegria.
Kantapään kautta -sukkakirja on kuulemma ilmestynyt viime viikolla. En itse vielä ole saanut tekijänkappaleita käsiini, mutta odottelen mielenkiinnolla! Toivottavasti saan kirjat tällä viikolla, niin voin sitten ensi viikolla vilauttaa valmista sisältöä.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla, päättelykeijua ja tekijänkappaleita odotellessa. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan.
En toisaalta tahtoisi kovin paljon venytellä ja litistää palmikoita, ja paksu villa kuivuu todella hitaasti - ohjekuvat pitäisi kuitenkin saada otettua tämän viikon aikana, koska vuoden viimeisen Ullan ohjedeadline on sunnuntaina. Nyt siis äkkiä kirjoittamaan, jos joku ohje odottaa Ullaan pääsyä!
Sukkarintamalla on ruskeassa polvisukassa kärkikavennukset menossa, mutta onneksi hätä ei ole tämän näköinen:
Wollmeise toimitti kolmeen seuraavaan polvisukkapariin langat. Seuraavaksi puikoille lähtee tuo vihreä, nimeltään Schwefel. Nuo kirjavammat värit ovat nimeltään Gazpacho ja Allegria.
Kantapään kautta -sukkakirja on kuulemma ilmestynyt viime viikolla. En itse vielä ole saanut tekijänkappaleita käsiini, mutta odottelen mielenkiinnolla! Toivottavasti saan kirjat tällä viikolla, niin voin sitten ensi viikolla vilauttaa valmista sisältöä.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla, päättelykeijua ja tekijänkappaleita odotellessa. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan.
maanantai 19. syyskuuta 2016
Jotain aivan muuta
Elämänlangalla ei viime päivinä ole juuri neulottu, sillä sitkeä päänsärky on pitänyt puikot poissa käsistä. Sen sijaan kävin viikonloppuna olemassa aivan muissa maailmoissa, kun tarjoutui taas ensimmäisen kerran varmaan vuoteen tilaisuus osallistua larppiin. Kyseinen peli oli paljon kehutun Pyhävuoren perilliset -draaman neljäs pelautus johon sain peruutushahmon.
Vietin siis lauantaipäivän olemalla Helmi, vähän omituinen ja kylähullunkin maineessa oleva paikallinen nainen, joka oli höpsö ja hajamielinen - tai sitten loppujen lopuksi jotain aivan muuta. Pohdin ennen peliä hahmon vaatteita miettiessäni että onko hyvä vai huolestuttavaa, kun jos hahmon look jota tavoittelen on "vähän höpsähtänyt 40+ hippi", niin omassa vaatekaapissa on suorastaan ylitarjontaa asukokonaisuuksista. Kaverit kuittasivat, että selvästi kyseessä oli luonnerooli.
Pelipaikkana oli Luukin leirikeskus, jonka päärakennus oli aika viileä. Neuloja keräsikin runsaasti hyvää karmaa, sillä toin pelipaikalle mukanani ison pussillisen villasukkia tarpeen mukaan lainattavaksi. Ainakin pari ihmistä kävi jälkeenpäin kiittelemässä varpaiden lämmittämisestä, ja muutamalla muullakin näin sukkia lainassa. Omaan asuuni käytin Varvikkaita - ne olivat hahmolle sopivan hassut ja värikkäät. Käytössä oli myös yksi loppuun kulutettu reikäinen villapaita, jota en enää itse normaalisti käytä, mutta jolle nyt yllättäen olikin käyttöä hahmon vaatteena.
Lähipäivinä pitäisi koittaa päästä takaisin kiinni neuleiden pariin, sillä Ullan ohjedeadline lähestyy - vuoden viimeiseen numeroon ehtii vielä hyvin laittaa materiaalia, mutta se pitäisi ensin neuloa valmiiksi ja valokuvata. Onhan tässä vielä melkein kaksi viikkoa aikaa!
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ehkä ensi viikko tuo jälleen neuleita tullessaan!
Vietin siis lauantaipäivän olemalla Helmi, vähän omituinen ja kylähullunkin maineessa oleva paikallinen nainen, joka oli höpsö ja hajamielinen - tai sitten loppujen lopuksi jotain aivan muuta. Pohdin ennen peliä hahmon vaatteita miettiessäni että onko hyvä vai huolestuttavaa, kun jos hahmon look jota tavoittelen on "vähän höpsähtänyt 40+ hippi", niin omassa vaatekaapissa on suorastaan ylitarjontaa asukokonaisuuksista. Kaverit kuittasivat, että selvästi kyseessä oli luonnerooli.
Pelipaikkana oli Luukin leirikeskus, jonka päärakennus oli aika viileä. Neuloja keräsikin runsaasti hyvää karmaa, sillä toin pelipaikalle mukanani ison pussillisen villasukkia tarpeen mukaan lainattavaksi. Ainakin pari ihmistä kävi jälkeenpäin kiittelemässä varpaiden lämmittämisestä, ja muutamalla muullakin näin sukkia lainassa. Omaan asuuni käytin Varvikkaita - ne olivat hahmolle sopivan hassut ja värikkäät. Käytössä oli myös yksi loppuun kulutettu reikäinen villapaita, jota en enää itse normaalisti käytä, mutta jolle nyt yllättäen olikin käyttöä hahmon vaatteena.
Lähipäivinä pitäisi koittaa päästä takaisin kiinni neuleiden pariin, sillä Ullan ohjedeadline lähestyy - vuoden viimeiseen numeroon ehtii vielä hyvin laittaa materiaalia, mutta se pitäisi ensin neuloa valmiiksi ja valokuvata. Onhan tässä vielä melkein kaksi viikkoa aikaa!
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ehkä ensi viikko tuo jälleen neuleita tullessaan!
maanantai 12. syyskuuta 2016
Perinteistä
Elämänlangalla käytiin viikonloppuna juhlistamassa Perinnearkku ry:n 10-vuotisjuhlaa Lapinlahden Lähteellä. Lapinlahden vanhan mielisairaalan alue on viehättävä ja lauantaina oli vielä oikein hieno syksyinen sää, joten mikäs siinä istuskellessa kansanmusiikkia kuunnellen.
Puikoilla oli tietysti polvisukka, mutta pääsin kokeilemaan myös perinnekäsitöitä, kun Mari piti Lähteellä pirtanauhatyöpajaa. Olen monet kerrat ihastellut pirtanauhavöitä, mutta en ole tullut itse tutustuneeksi tekniikkaan.
Nämä kuvat otti Marsu, joka myös sattui paikalle. Yksinkertaisen nauhan kutominen ei ollut vaikeaa. Kaikkein haastavinta oli se, että näki lopputuloksesta millä tavalla olisi pitänyt tehdä että lopputulos olisi ollut siistimpi, mutta kädet eivät uudessa tekniikassa vielä totelleet.
Elämäni ensimmäinen pirtanauhan pätkä näyttää siis tältä. Reunojen tasoittamista pitäisi vielä harjoitella.
Muuten olen neulonut Ullaan tekeillä olevaa harmaata palmikkoneuletta. Eilen illalla kyllä aloin epäillä, että asialla on ollut joku amatööri tai valeneulesuunnittelija, sillä korjasin kahteen kertaan vääriin suuntiin menneitä palmikonkiertoja ja löysin nurjalta puolelta karanneen silmukan joka jäi täysin mysteeriksi - mallikerran silmukkamäärä oli kuitenkin oikea. Palkitakseni itseäni reippaasta taistelusta vastahakoisen neuleen kanssa saatoin ehkä myös tilata vähän sukkalankaa, mistä muualtakaan kuin Wollmeiselta.
Näissä perinnetunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan tulisivatko uudet sukkalangat ensi viikkoon mennessä, niin olisi jotain esiteltävää!
Puikoilla oli tietysti polvisukka, mutta pääsin kokeilemaan myös perinnekäsitöitä, kun Mari piti Lähteellä pirtanauhatyöpajaa. Olen monet kerrat ihastellut pirtanauhavöitä, mutta en ole tullut itse tutustuneeksi tekniikkaan.
Nämä kuvat otti Marsu, joka myös sattui paikalle. Yksinkertaisen nauhan kutominen ei ollut vaikeaa. Kaikkein haastavinta oli se, että näki lopputuloksesta millä tavalla olisi pitänyt tehdä että lopputulos olisi ollut siistimpi, mutta kädet eivät uudessa tekniikassa vielä totelleet.
Elämäni ensimmäinen pirtanauhan pätkä näyttää siis tältä. Reunojen tasoittamista pitäisi vielä harjoitella.
Muuten olen neulonut Ullaan tekeillä olevaa harmaata palmikkoneuletta. Eilen illalla kyllä aloin epäillä, että asialla on ollut joku amatööri tai valeneulesuunnittelija, sillä korjasin kahteen kertaan vääriin suuntiin menneitä palmikonkiertoja ja löysin nurjalta puolelta karanneen silmukan joka jäi täysin mysteeriksi - mallikerran silmukkamäärä oli kuitenkin oikea. Palkitakseni itseäni reippaasta taistelusta vastahakoisen neuleen kanssa saatoin ehkä myös tilata vähän sukkalankaa, mistä muualtakaan kuin Wollmeiselta.
Näissä perinnetunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan tulisivatko uudet sukkalangat ensi viikkoon mennessä, niin olisi jotain esiteltävää!
maanantai 5. syyskuuta 2016
Sukkasyksy
Elämänlangalla päästiin eilen illalla vihdoin ja viimein huokaisemaan suuri helpotuksen huokaus. Kantapään kautta -sukkakirja on nyt lähetetty kustantajalle vihoviimeisten viilausten kera, ja taittajan korjausten jälkeen seuraava osoite on kirjapaino. Kirja ilmestyy siis näillä näkymin hyvissä ajoin joulumarkkinoille.
Esittelen kirjaa varmasti tarkemmin kuvien kanssa sitten kun se ilmestyy. Itselleni kaikkein suurin urakka oli se, että kirjoitin laajan tekniikkaosion. Vastapainoksi keskityin ohjeosiossa muutamaan kohtuullisen helppoon ohjeeseen, joten suuremmat ohjetaituroinnit ovat tällä kertaa muiden kontolla.
Vähitellen alan myös myöntää, että ehkä se kesä nyt vähitellen on loppumassa. Jätin sukat kokonaan komeroon joskus toukokuussa, mutta nyt olen vähitellen varovasti alkanut myöntää, että paljaat jalat ja sääret käyvät vähän viileiksi. Wollmeise-polvisukat pääsevät siis näinä päivinä aktiivikäyttöön. Kuva on aamulta bussipysäkiltä, kun ajelimme Nean kanssa hammaslääkäriin. Tällä hetkellä tekeillä on villasukat ja jotain Ullaan (hitaasti mutta varmasti), ja sen jälkeen minulla on harkinnassa sellainen radikaali ajatus, että neuloisin itselleni uuden puseron ihan ilman ohjevelvoitteita. Katsotaan kuinka käy.
Syksyyn kuuluvat tietysti myös sadonkorjuun ruuat. Lauantai meni neuleiden asemesta erilaisten päivällisruokien valmistamisessa: taikinoitua sipulikeittoa, sienipiirasta, shepherd's pieä, sadonkorjuusalaatteja sekä kaura-omenapaistosta. Näistä lifestyle-puuhista enemmän Rouvain päivällisen Facebook-sivuilla.
Näissä syksyisissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa!
Esittelen kirjaa varmasti tarkemmin kuvien kanssa sitten kun se ilmestyy. Itselleni kaikkein suurin urakka oli se, että kirjoitin laajan tekniikkaosion. Vastapainoksi keskityin ohjeosiossa muutamaan kohtuullisen helppoon ohjeeseen, joten suuremmat ohjetaituroinnit ovat tällä kertaa muiden kontolla.
Vähitellen alan myös myöntää, että ehkä se kesä nyt vähitellen on loppumassa. Jätin sukat kokonaan komeroon joskus toukokuussa, mutta nyt olen vähitellen varovasti alkanut myöntää, että paljaat jalat ja sääret käyvät vähän viileiksi. Wollmeise-polvisukat pääsevät siis näinä päivinä aktiivikäyttöön. Kuva on aamulta bussipysäkiltä, kun ajelimme Nean kanssa hammaslääkäriin. Tällä hetkellä tekeillä on villasukat ja jotain Ullaan (hitaasti mutta varmasti), ja sen jälkeen minulla on harkinnassa sellainen radikaali ajatus, että neuloisin itselleni uuden puseron ihan ilman ohjevelvoitteita. Katsotaan kuinka käy.
Syksyyn kuuluvat tietysti myös sadonkorjuun ruuat. Lauantai meni neuleiden asemesta erilaisten päivällisruokien valmistamisessa: taikinoitua sipulikeittoa, sienipiirasta, shepherd's pieä, sadonkorjuusalaatteja sekä kaura-omenapaistosta. Näistä lifestyle-puuhista enemmän Rouvain päivällisen Facebook-sivuilla.
Näissä syksyisissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa!
maanantai 29. elokuuta 2016
Välillä jotain valmistakin!
Täällä elämänlangalla elo on ollut viime aikoina yhtä keskeneräistä projektia. Kantapään kautta -sukkakirja on nyt akuutissa oikolukuvaiheessa. Itse vietin käsikirjoituksen kanssa tunteja perjantaina metsästäen "katso sivu XX" -viitteitä ja etsien sisällysluettelosta oikeita sivunumeroita.
En ole erityisen hyvä oikolukija, mutta huomautuksia tuli lopulta niin paljon että totesin, etten varmaan koskaan ole mihinkään käsikirjoituksiin niitä sellaisia määriä merkinnyt. Luojan kiitos suurin osa ei ollut varsinaisia virheitä vaan noita yllä mainittuja sivunumeroviitteitä sekä muokattavia tyyliseikkoja. Joka tapauksessa olin käsikirjoitusta lopulle työryhmälle lähettäessäni sitä mieltä, että en enää koskaan halua nähdä tätä kirjaa - katsotaan onko tämä mennyt ohi siinä vaiheessa, kun valmis teos joskus syksyllä tulee painosta.
Onneksi täällä on viikonlopun mittaan syntynyt myös jotain valmista:
Wollmeise Twinin Orient -väriset polvisukat tuli pääteltyä telkkarin katselun ohella. Olen kyllä toistaiseksi edelleen vakaasti sitä mieltä, että sukkia ei tarvita ennen syyskuuta, mutta ainakin nyt on uusi pari odottamassa.
Tuttuun tapaan minulla on näissä sukissa pohjana Muhkean pohkeen polvisukat. Eräs ystävä kysyi minulta taannoin, mikä on lempiohjeeni Ullassa, ja totesin että tämä on ainakin se mitä olen itse eniten neulonut ja myös eniten käyttänyt. Onhan noissa sukanvarsissa ihan älytön homma, mutta lopputulos on juuri minun jalkaani sopiva. Näitä sukkia on neulottu todella pitkään ja hartaasti, kun projektin aikana on samalla kirjoitettu se mainittu sukkakirja ja neulottu aika monta paria siihen kuvattuja sukkia. Jos pelkän Ravelryn pohjalta päättelisi, niin minulla on ollut todella tylsä neulevuosi.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla kirja on toivottavasti kustantajan loppukäsittelyssä ennen painoon lähettämistä, eikä minun sitten enää tarvitse huolehtia siitä muutamaan viikkoon.
En ole erityisen hyvä oikolukija, mutta huomautuksia tuli lopulta niin paljon että totesin, etten varmaan koskaan ole mihinkään käsikirjoituksiin niitä sellaisia määriä merkinnyt. Luojan kiitos suurin osa ei ollut varsinaisia virheitä vaan noita yllä mainittuja sivunumeroviitteitä sekä muokattavia tyyliseikkoja. Joka tapauksessa olin käsikirjoitusta lopulle työryhmälle lähettäessäni sitä mieltä, että en enää koskaan halua nähdä tätä kirjaa - katsotaan onko tämä mennyt ohi siinä vaiheessa, kun valmis teos joskus syksyllä tulee painosta.
Onneksi täällä on viikonlopun mittaan syntynyt myös jotain valmista:
Wollmeise Twinin Orient -väriset polvisukat tuli pääteltyä telkkarin katselun ohella. Olen kyllä toistaiseksi edelleen vakaasti sitä mieltä, että sukkia ei tarvita ennen syyskuuta, mutta ainakin nyt on uusi pari odottamassa.
Tuttuun tapaan minulla on näissä sukissa pohjana Muhkean pohkeen polvisukat. Eräs ystävä kysyi minulta taannoin, mikä on lempiohjeeni Ullassa, ja totesin että tämä on ainakin se mitä olen itse eniten neulonut ja myös eniten käyttänyt. Onhan noissa sukanvarsissa ihan älytön homma, mutta lopputulos on juuri minun jalkaani sopiva. Näitä sukkia on neulottu todella pitkään ja hartaasti, kun projektin aikana on samalla kirjoitettu se mainittu sukkakirja ja neulottu aika monta paria siihen kuvattuja sukkia. Jos pelkän Ravelryn pohjalta päättelisi, niin minulla on ollut todella tylsä neulevuosi.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla kirja on toivottavasti kustantajan loppukäsittelyssä ennen painoon lähettämistä, eikä minun sitten enää tarvitse huolehtia siitä muutamaan viikkoon.
maanantai 22. elokuuta 2016
Väliviikko
Elämänlangalla on vietetty väliviikkoa. Neuleet edistyvät hiljaksiin, mutta mitään uutta ei ole näyttää. Sukkakirjan taittoa viilattiin vähän, mutta nyt kokonaisuus on kustantamon puolelta oikoluvussa joten odottelemme edelleen sitä että pääsemme itse selaamaan ihan koko kirjaa.
Työt alkoivat lomien jälkeen elokuun alussa melkoisella rykäisyllä, kun erilaisia hommia riitti 12 päivää putkeen, ja sitten vielä seuraavalle viikolle pari työiltaa. Tähän kun lisää kirjan viimeistelyhommat, niin puuhaa on ollut ihan riittävästi. Kun perjantaina sitten koitti oikeasti kaikenlaisista velvollisuuksista tyhjä päivä, niin sovin itseni kanssa heti aamusta että mitäs jos tänään ei stressattaisi mistään, vaan voisin vaikka pelata koko päivän Farm Heroes Sagaa jos siltä tuntuu.
Kun onnistuin jättämään stressaamatta, niin siitä ilmeisesti säästyi tosi paljon energiaa, koska sain mm. raivattua paljon irtotavaraa paikoilleen olohuoneesta, purettua päiväkausia jaloissa lojuneen matkalaukun ja pestyä useemman koneellisen pyykkiä. Harmi kun tämä "mitäs jos en vaan tänään stressaisi mistään" -strategia ei ole yhtään takuuvarma. Olisi nimittäin tosi kätevää, jos stressin saisi kytkettyä pois päältä aina tarvittaessa!
Kodinhoidon lisäksi viikkoon on kuulunut lautapelejä, kun hyödynsimme taas kirjaston palveluita. Siitä väännetään vitsiä, että kirjastosta ei saa kohta enää lainkaan kirjoja kun sieltä lainataan vain ompelukoneita ja moottorisahoja, mutta itse ison osan lapsuuttani paikalliskirjastoissa viettäneenä olen vain ilahtunut nähdessäni kuinka palveluvalikoima laajenee. Ja lainataan kirjastosta kirjojakin! Suosittelen lämpimästi laittamaan esimerkiksi kotimaisista neulekirjoista ja käännöskirjoista aineistopyyntöjä. Kirjojen tekijöille maksetaan pientä kirjastokorvausta kun kirjoja lainataan, ja vaikka vuosittainen summa ei päätä huimaa niin kyllä sillä aina parit perheen ruokaostokset kustantaa.
Näissä väliviikkotunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan jos ensi viikoksi saisin vaikka viimeisteltyä ja kuvattua sukkaparin, joka jo pari viikkoa on odottanut langanpäiden päättelyä ja kuminauhojen pujottamista.
Työt alkoivat lomien jälkeen elokuun alussa melkoisella rykäisyllä, kun erilaisia hommia riitti 12 päivää putkeen, ja sitten vielä seuraavalle viikolle pari työiltaa. Tähän kun lisää kirjan viimeistelyhommat, niin puuhaa on ollut ihan riittävästi. Kun perjantaina sitten koitti oikeasti kaikenlaisista velvollisuuksista tyhjä päivä, niin sovin itseni kanssa heti aamusta että mitäs jos tänään ei stressattaisi mistään, vaan voisin vaikka pelata koko päivän Farm Heroes Sagaa jos siltä tuntuu.
Kun onnistuin jättämään stressaamatta, niin siitä ilmeisesti säästyi tosi paljon energiaa, koska sain mm. raivattua paljon irtotavaraa paikoilleen olohuoneesta, purettua päiväkausia jaloissa lojuneen matkalaukun ja pestyä useemman koneellisen pyykkiä. Harmi kun tämä "mitäs jos en vaan tänään stressaisi mistään" -strategia ei ole yhtään takuuvarma. Olisi nimittäin tosi kätevää, jos stressin saisi kytkettyä pois päältä aina tarvittaessa!
Kodinhoidon lisäksi viikkoon on kuulunut lautapelejä, kun hyödynsimme taas kirjaston palveluita. Siitä väännetään vitsiä, että kirjastosta ei saa kohta enää lainkaan kirjoja kun sieltä lainataan vain ompelukoneita ja moottorisahoja, mutta itse ison osan lapsuuttani paikalliskirjastoissa viettäneenä olen vain ilahtunut nähdessäni kuinka palveluvalikoima laajenee. Ja lainataan kirjastosta kirjojakin! Suosittelen lämpimästi laittamaan esimerkiksi kotimaisista neulekirjoista ja käännöskirjoista aineistopyyntöjä. Kirjojen tekijöille maksetaan pientä kirjastokorvausta kun kirjoja lainataan, ja vaikka vuosittainen summa ei päätä huimaa niin kyllä sillä aina parit perheen ruokaostokset kustantaa.
Näissä väliviikkotunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan jos ensi viikoksi saisin vaikka viimeisteltyä ja kuvattua sukkaparin, joka jo pari viikkoa on odottanut langanpäiden päättelyä ja kuminauhojen pujottamista.
maanantai 15. elokuuta 2016
Rentouttavaa neulontaa
Elämänlangalla on vietetty suhteellisen leppoisaa viikkoa. Sukkakirja kävi viime viikolla kustantajan oikoluvun jälkeisellä tarkistuskierroksella ja on mennyt taittoon, joten sen suhteen on ohjelmassa tällä hetkellä eniten odottelua.
Sukkien neulomisestahan täällä ei päästä eroon - tässä tekeillä oleva polvisukka katsoo silmä kovana Naisten Vaahteraliigan finaaliottelua. Tämä sukka onkin edistynyt harvinaisen nopeasti, koska oli reilun viikon verran ainoa keskeneräinen neule, joka oli aktiivisesti työn alla. Nyt se kuitenkin on saanut väistyä ainoastaan reissuneuleeksi, eli matkustaa neulepussissa mukana esimerkiksi jos täytyy ajella jonnekin bussilla tai junalla, mutta ei ole työn alla kotisohvalla.
Sohvanvaltaajaksi on ilmaantunut uusi haastaja, Eevan kehräämä paksu shetlanninvilla.
Sain harmaan shettiksen vuosi takaperin, ja oli puhetta että siitä tulisi jotain palmikollista Ullaan. Nyt niitä palmikoita tosiaan näyttäisi olevan tulossa. Oli taas päässyt unohtumaan, miten ihanaa palmikoiden neulominen on. Katsotaan, mitä tästä tulee! Jotain lämpöistä talven varalle ainakin.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Seuraavaksi varmaankin lisää palmikoita, kun niiden neulominen on niin mukavan meditatiivista puuhaa. Katsotaan, mitä ensi viikko sitten tuo tullessaan.
Sukkien neulomisestahan täällä ei päästä eroon - tässä tekeillä oleva polvisukka katsoo silmä kovana Naisten Vaahteraliigan finaaliottelua. Tämä sukka onkin edistynyt harvinaisen nopeasti, koska oli reilun viikon verran ainoa keskeneräinen neule, joka oli aktiivisesti työn alla. Nyt se kuitenkin on saanut väistyä ainoastaan reissuneuleeksi, eli matkustaa neulepussissa mukana esimerkiksi jos täytyy ajella jonnekin bussilla tai junalla, mutta ei ole työn alla kotisohvalla.
Sohvanvaltaajaksi on ilmaantunut uusi haastaja, Eevan kehräämä paksu shetlanninvilla.
Sain harmaan shettiksen vuosi takaperin, ja oli puhetta että siitä tulisi jotain palmikollista Ullaan. Nyt niitä palmikoita tosiaan näyttäisi olevan tulossa. Oli taas päässyt unohtumaan, miten ihanaa palmikoiden neulominen on. Katsotaan, mitä tästä tulee! Jotain lämpöistä talven varalle ainakin.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Seuraavaksi varmaankin lisää palmikoita, kun niiden neulominen on niin mukavan meditatiivista puuhaa. Katsotaan, mitä ensi viikko sitten tuo tullessaan.
maanantai 8. elokuuta 2016
Taival lie hankala - olkoon vaan!
Elämänlangalla vietettiin vielä tavallistakin kiireellisempää viikkoa viime viikolla. Sukkakirjan materiaaleja koostettiin ja oikoluettiin, ja toimitimme ne lopulta kustantamoon keskiviikkona illalla - ja torstaina aamulla kahdeksan jälkeen suuntasinkin sitten työn puolesta Valtakunnallisille kotiseutupäiville Kajaaniin. Kaiken kukkuraksi jossain maanantai-illan tietämillä iski flunssa, ja vaikka kuinka koitin itselleni koko loppuviikon uskotella että ei tässä nyt mitään, niin on myönnettävä että vasta sunnuntaina alkoi taas olla sellainen olo että hengittäminen ei satu rintakehään.
Facebookissa jo kommentoitiin tähän kuvaan, että missä neule. Oli sukankudinkin tietysti mukana, mutta lyhyeksi jääneen yön jäljiltä kahvi tuntui keskeisemmältä kuvattavalta, erityisesti yllä mainitun flunssankin vuoksi. Sain viikonlopun mittaan aloitetusta uudesta polvisukasta jo pohjekavennuksetkin hyvälle alulle, eli neulottua tuli - en vain tullut ottaneeksi kuvaa neuleesta kun kuvasin kaikkea muuta.
Torstai meni matkustaessa ja seminaarissa ja perjantaina osallistuin kahteen keskustelutilaisuuteen, opastettuun kiertoajeluun ja näin Eino Leinosta kertovan musiikkinäytelmän. Perjantai-ilta huipentui näytökseen, Kajaanin rauniolinnan taistelusta ja räjäytyksestä, mutta tässä vaiheessa myönsin tosiasiat ja katsoin näytöksen Yle Areenan lähetyksenä hotellihuoneelta - jälleen tietenkin kutimet käsissä. Lauantaina alkoikin sitten jo vähän elämä voittaa ja kävin varovasti kävelemässä Kajaanissa ja esimerkiksi katsomassa rauniolinnaa. Perjantaina linnalle ei varmaan olisi päässytkään kun näytöksen pyrotekniikkaa viritettiin paikoilleen.
Lauantaina pääsin myös edustamaan vaihteeksi vähän paremmissa pukeissa Kotiseutupäivien gaalasta. Askartelin jopa pitkästä aikaa itselleni nutturan, kun muistin että pitkän iltapuvun kanssa ei etiketin mukaan saisi pitää hiuksia auki. Tämänkin asukokonaisuuden pelastivat neuletarvikkeet - en ollut muistanut pakata mukaan minkäänlaista käsilaukkua, mutta viime viikon kuvissa esitelty Ropeconista ostettu mustapohjainen pöllökuvioinen neulepussi sai kunnian esiintyä iltalaukkuna. Muuten olisin ollut oranssin Marimekko-olkalaukkun varassa, ja vaikka se on ihana, niin se ei ole käsilaukkua nähnytkään.
Tänään vietän puolittain vapaata päivää - lupasin käydä töissä avaamassa ovet kun mattoja pesuun hakevan yrityksen keräilyauto tulee kohdalle, mutta muuten koitan palautua erittäin pitkästä vaikkakin palkitsevasta ensimmäisestä työviikosta kesäloman jälkeen. Ja varmasti vähitellen alkaa tulla myös kustantamosta tarkentavia kysymyksiä käsikirjoitukseen liittyen, kun kustannustoimittajan lukukierros etenee. Pariin kysymykseen vastasin jo eilen illalla, mutta lisää tulee varmasti tasaisesti.
Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä seuraava viikko tuo tullessaan!
Facebookissa jo kommentoitiin tähän kuvaan, että missä neule. Oli sukankudinkin tietysti mukana, mutta lyhyeksi jääneen yön jäljiltä kahvi tuntui keskeisemmältä kuvattavalta, erityisesti yllä mainitun flunssankin vuoksi. Sain viikonlopun mittaan aloitetusta uudesta polvisukasta jo pohjekavennuksetkin hyvälle alulle, eli neulottua tuli - en vain tullut ottaneeksi kuvaa neuleesta kun kuvasin kaikkea muuta.
Torstai meni matkustaessa ja seminaarissa ja perjantaina osallistuin kahteen keskustelutilaisuuteen, opastettuun kiertoajeluun ja näin Eino Leinosta kertovan musiikkinäytelmän. Perjantai-ilta huipentui näytökseen, Kajaanin rauniolinnan taistelusta ja räjäytyksestä, mutta tässä vaiheessa myönsin tosiasiat ja katsoin näytöksen Yle Areenan lähetyksenä hotellihuoneelta - jälleen tietenkin kutimet käsissä. Lauantaina alkoikin sitten jo vähän elämä voittaa ja kävin varovasti kävelemässä Kajaanissa ja esimerkiksi katsomassa rauniolinnaa. Perjantaina linnalle ei varmaan olisi päässytkään kun näytöksen pyrotekniikkaa viritettiin paikoilleen.
Lauantaina pääsin myös edustamaan vaihteeksi vähän paremmissa pukeissa Kotiseutupäivien gaalasta. Askartelin jopa pitkästä aikaa itselleni nutturan, kun muistin että pitkän iltapuvun kanssa ei etiketin mukaan saisi pitää hiuksia auki. Tämänkin asukokonaisuuden pelastivat neuletarvikkeet - en ollut muistanut pakata mukaan minkäänlaista käsilaukkua, mutta viime viikon kuvissa esitelty Ropeconista ostettu mustapohjainen pöllökuvioinen neulepussi sai kunnian esiintyä iltalaukkuna. Muuten olisin ollut oranssin Marimekko-olkalaukkun varassa, ja vaikka se on ihana, niin se ei ole käsilaukkua nähnytkään.
Tänään vietän puolittain vapaata päivää - lupasin käydä töissä avaamassa ovet kun mattoja pesuun hakevan yrityksen keräilyauto tulee kohdalle, mutta muuten koitan palautua erittäin pitkästä vaikkakin palkitsevasta ensimmäisestä työviikosta kesäloman jälkeen. Ja varmasti vähitellen alkaa tulla myös kustantamosta tarkentavia kysymyksiä käsikirjoitukseen liittyen, kun kustannustoimittajan lukukierros etenee. Pariin kysymykseen vastasin jo eilen illalla, mutta lisää tulee varmasti tasaisesti.
Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä seuraava viikko tuo tullessaan!
maanantai 1. elokuuta 2016
Ropeconhulinaa
Elämänlangalla otettiin kaikki irti kesäloman viimeisestä viikonlopusta ja suunnattiin Ropeconiin. Tänä vuonna con-huumasta nautittiin Messukeskuksessa, koska vuosikausia paikkana ollut Dipoli on suuressa remontissa ja mullistuksen myötä sen käyttötarkoitus osin muuttuu.
Messukeskus oli paikkana uusi, mutta henkilökohtaisesti suurin uutuus oli kyllä se, että Nea osallistui Ropeconiin ihan täysipainoisesti maksavana asiakkaana. Olen keljuna äitinä pitänyt tätä yhtä viikonloppua vuodessa ihan täysin omana aikanani ja siksi arastellut lasten ottamista mukaan, mutta nyt havaitsen että minulla on 12-vuotias esiteini joka osaa tulla itse paikan päälle ja matkustaa kotiin kun haluaa. Jonkin verran tietysti hengattiin yhdessä, mutta Nea esimerkiksi ilmoittautui haluamaansa ohjelmaan itse (jousiammuntakokeilu vaati ennakkoilmoittautumisen) ja huolehti siitä että oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Minun kontolleni jäi pari kertaa tarjota ruokaa ja kertaallen kipaista pelastamaan kun rahat olivat lopussa.
Minulla oli pitkään aikomus mennä itsekin tänä vuonna nauttimaan Ropeconista maksavana asiakkaana, mutta muutama viikko sitten päädyin Facebook-kommenttiketjun kautta työvoimaan. Uusissa tiloissa oli mahdollisuus järjestää lapsikävijöille leikkitila, ja istuin siis viikonlopun aikana yhteensä 8 tuntia vahtimassa leikkihuonetta. Ropeconhan siis tehdään kokonaan vapaaehtoisvoimin, joten viikonlopun aikana on monenlaista hommaa tarjolla - aiempina vuosina olen ainakin ollut pitämässä workshopia, esitelmöinyt, osallistunut paneelikeskusteluun, toiminut ohjelmajuoksijana (tämä on se tyyppi joka katsoo, että ohjelmanumero alkaa ja loppuu ajallaan ja että ohjelman pitäjällä on kaikki tarpeellinen), myynyt lippuja ja jakanut ovella kävijäkyselylomakkeita. Leikkitiladuuni oli todella kiva, ja lisäksi vaikutti paljon se että tilan viihtyvyyttäkin koitettiin lisätä talkoovoimin. Meiltä kulkeutui lopulta Messukeskukseen puuvillainen parisängyn päiväpeitto ryömimisviltiksi, tusina pikkuautoja, kaksi palloa, Brio-junarata, lasten astiasto, autoleikkimatto ja ties mitä muuta. Tila oli vieä perjantaina karu, mutta lauantaina oli jo oikein viihtyisää. Samalla tuli myös vahvasti sellainen olo että tila on "oma".
Leikkitilassa näki Ropeconin kaikkein nuorimpia kävijöitä, ja lisäksi oli mukavasti aikaa edistää ikuisuuksia kesken olleita polvisukkia. (Nyt niitä ehtii taas neuloa aktiivisemmin kun kaikki sukkakirjaa varten neulottava on valmista.) Kuvassa poseeraa aivan ihastuttava pöllökuvioinen neulepussi, jonka ostin Ropeconin myyntialueelta Ompelimo Marisolin tiskiltä. Mari on siis ommellut minulle aiemmin mm. pari pitkää hametta ja kaksi mittojen mukaan tehtyä korsettia, ja lisäksi hänen kättensä jälkiä on ollut esillä monessa teatterissa täällä pääkaupunkiseudulla.
Nyt heinäkuu ja samalla kesäloma on ohi. Sopivasti neulekirjan materiaalien viimeistely on ihan loppusuoralla, sillä syksyn työrupeama varsinaisissa palkkatöissä lähtee reippaasti liikkeelle työputkella tästä päivästä ensi viikon torstai-iltapäivää. Ensi viikon maanantaina meinaan tosin vain piipahtaa töissä, sillä tämän viikon torstaina suuntaan jo aikaisin aamulla junalla kohti Kajaania ja Valtakunnallisia kotiseutupäiviä. Sieltä sitten kotiudun sunnuntaina alkuillasta. Jos saan nyt puikoilla olevan sukkaparin valmiiksi, niin kuinkahan pitkälle seuraavia polvisukkia ehtii neuloa matkalla Kajaaniin ja takaisin?
Näissä iloisissa tunnelmissa siis tämän viikon Elämänlangalla. Ensi viikolla palataan ehkä niihin polvisukkiin. Tai sitten jotain ihan muuta!
Messukeskus oli paikkana uusi, mutta henkilökohtaisesti suurin uutuus oli kyllä se, että Nea osallistui Ropeconiin ihan täysipainoisesti maksavana asiakkaana. Olen keljuna äitinä pitänyt tätä yhtä viikonloppua vuodessa ihan täysin omana aikanani ja siksi arastellut lasten ottamista mukaan, mutta nyt havaitsen että minulla on 12-vuotias esiteini joka osaa tulla itse paikan päälle ja matkustaa kotiin kun haluaa. Jonkin verran tietysti hengattiin yhdessä, mutta Nea esimerkiksi ilmoittautui haluamaansa ohjelmaan itse (jousiammuntakokeilu vaati ennakkoilmoittautumisen) ja huolehti siitä että oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Minun kontolleni jäi pari kertaa tarjota ruokaa ja kertaallen kipaista pelastamaan kun rahat olivat lopussa.
Minulla oli pitkään aikomus mennä itsekin tänä vuonna nauttimaan Ropeconista maksavana asiakkaana, mutta muutama viikko sitten päädyin Facebook-kommenttiketjun kautta työvoimaan. Uusissa tiloissa oli mahdollisuus järjestää lapsikävijöille leikkitila, ja istuin siis viikonlopun aikana yhteensä 8 tuntia vahtimassa leikkihuonetta. Ropeconhan siis tehdään kokonaan vapaaehtoisvoimin, joten viikonlopun aikana on monenlaista hommaa tarjolla - aiempina vuosina olen ainakin ollut pitämässä workshopia, esitelmöinyt, osallistunut paneelikeskusteluun, toiminut ohjelmajuoksijana (tämä on se tyyppi joka katsoo, että ohjelmanumero alkaa ja loppuu ajallaan ja että ohjelman pitäjällä on kaikki tarpeellinen), myynyt lippuja ja jakanut ovella kävijäkyselylomakkeita. Leikkitiladuuni oli todella kiva, ja lisäksi vaikutti paljon se että tilan viihtyvyyttäkin koitettiin lisätä talkoovoimin. Meiltä kulkeutui lopulta Messukeskukseen puuvillainen parisängyn päiväpeitto ryömimisviltiksi, tusina pikkuautoja, kaksi palloa, Brio-junarata, lasten astiasto, autoleikkimatto ja ties mitä muuta. Tila oli vieä perjantaina karu, mutta lauantaina oli jo oikein viihtyisää. Samalla tuli myös vahvasti sellainen olo että tila on "oma".
Leikkitilassa näki Ropeconin kaikkein nuorimpia kävijöitä, ja lisäksi oli mukavasti aikaa edistää ikuisuuksia kesken olleita polvisukkia. (Nyt niitä ehtii taas neuloa aktiivisemmin kun kaikki sukkakirjaa varten neulottava on valmista.) Kuvassa poseeraa aivan ihastuttava pöllökuvioinen neulepussi, jonka ostin Ropeconin myyntialueelta Ompelimo Marisolin tiskiltä. Mari on siis ommellut minulle aiemmin mm. pari pitkää hametta ja kaksi mittojen mukaan tehtyä korsettia, ja lisäksi hänen kättensä jälkiä on ollut esillä monessa teatterissa täällä pääkaupunkiseudulla.
Nyt heinäkuu ja samalla kesäloma on ohi. Sopivasti neulekirjan materiaalien viimeistely on ihan loppusuoralla, sillä syksyn työrupeama varsinaisissa palkkatöissä lähtee reippaasti liikkeelle työputkella tästä päivästä ensi viikon torstai-iltapäivää. Ensi viikon maanantaina meinaan tosin vain piipahtaa töissä, sillä tämän viikon torstaina suuntaan jo aikaisin aamulla junalla kohti Kajaania ja Valtakunnallisia kotiseutupäiviä. Sieltä sitten kotiudun sunnuntaina alkuillasta. Jos saan nyt puikoilla olevan sukkaparin valmiiksi, niin kuinkahan pitkälle seuraavia polvisukkia ehtii neuloa matkalla Kajaaniin ja takaisin?
Näissä iloisissa tunnelmissa siis tämän viikon Elämänlangalla. Ensi viikolla palataan ehkä niihin polvisukkiin. Tai sitten jotain ihan muuta!
maanantai 25. heinäkuuta 2016
Maalla on mukavaa
Elämänlangalla ollaan hurjasteltu lomatunnelmissa ja matkusteltu läntisessä Savossa, jossa Nyberg-Hirsimäki-Hurmeen kiertävän sirkuksen Hurme-osastolla on sukujuurensa. Pari hellepäivää siis vietettiin Puumalan Hurissalossa vanhassa maatalossa.
Neulesuunnittelijan työt jatkuivat myös maaseudulla, sillä sukkakirjan deadlineen on enää viikko aikaa. Onneksi pihapiiriin sai mukavan työpisteen syreenipensaan varjoon. Uusia neuleita ei nyt ole esitellä, sillä viime päivinä on valmistunut enemmän tekstiä kuin neulepintaa - vaan kunhan käsikirjoitus poistuu käsistä neulon jotain ihan vain itselleni!
Kesän suuriin juhlallisuuksiin kuuluu tietenkin Nean syntymäpäivää. Neiti täytti tänä vuonna kokonaiset 12 vuotta, joten teini-ikä lähestyy. Virallista juhlapäivää vietetään tänään. Päivänsankari säkenöi syntymäpäiväkahveilla Ranskasta tuliaisena saadussa kukkamekossa. Lahjapaketista paljastui Myrskyluodon Maija -sarja, joka viime kesänä teki Neaan suuren vaikutuksen. Äidin tyttö - jossain samoissa ikäluokissa olen varmaan itse ollut kun ensimmäisen kerran sarjan näin televisiosta.
Näissä tunnelmissa tällä viikolla. Nyt sukellan takaisin käsikirjoituksen viimeistelyn pariin. Ensi viikolla sitten lisää Elämänlankaa!
Neulesuunnittelijan työt jatkuivat myös maaseudulla, sillä sukkakirjan deadlineen on enää viikko aikaa. Onneksi pihapiiriin sai mukavan työpisteen syreenipensaan varjoon. Uusia neuleita ei nyt ole esitellä, sillä viime päivinä on valmistunut enemmän tekstiä kuin neulepintaa - vaan kunhan käsikirjoitus poistuu käsistä neulon jotain ihan vain itselleni!
Kesän suuriin juhlallisuuksiin kuuluu tietenkin Nean syntymäpäivää. Neiti täytti tänä vuonna kokonaiset 12 vuotta, joten teini-ikä lähestyy. Virallista juhlapäivää vietetään tänään. Päivänsankari säkenöi syntymäpäiväkahveilla Ranskasta tuliaisena saadussa kukkamekossa. Lahjapaketista paljastui Myrskyluodon Maija -sarja, joka viime kesänä teki Neaan suuren vaikutuksen. Äidin tyttö - jossain samoissa ikäluokissa olen varmaan itse ollut kun ensimmäisen kerran sarjan näin televisiosta.
Näissä tunnelmissa tällä viikolla. Nyt sukellan takaisin käsikirjoituksen viimeistelyn pariin. Ensi viikolla sitten lisää Elämänlankaa!
maanantai 18. heinäkuuta 2016
Edistystä
Elämänlangalla neulotaan edelleen hyvin aktiivisesti sukkia, sillä kirjadeadline lähestyy uhkaavasti. Onneksi myös hommat edistyvät ihan lupaavaan tahtiin. Myönnän jokusen kerran kuluneen viikon mittaan pohtineeni että kenen idea tämä neulekirja taas oli, ja luvanneeni että ei koskaan enää, mutta aika kevyesti tämä oikeasti vielä tässä vaiheessa edistyy. Odottakaapa vaan kun pääsemme oikolukuvaiheeseen: viimeistään kolmannella kierroksella olen yleensä aina valmis huutamaan maailmalle, että johan minä tämän kirjan kirjoitin, onko sitä VIELÄKIN pakko vatvoa.
Viikonlopun aikana neuloin kuumeisesti viimeistä kuvattavaa sukkaparia, kun tälle päivälle oli sovittu kuvaukset. Tämä kuva on otettu noin viittä vaille puolenyön, kun sukat on juuri saatu puikoilta, kylvetetty ja laitettu kuivumaan. Nuo oranssinkeltaiset sukat myös köllöttelivät pyyhkeellä ison osan tätä päivää, osin neulepussissa ja aina tilaisuuden tullen esiin rullattuna. Onneksi kuivuivat sitten loppujen lopuksi niin paljon, että ne saatiin kuvattua.
Aloitimme aamulla tekniikkakuvilla ja siirryimme sitten vähitellen lounaan kautta Helsingin sykkeeseen.
Kuten tavallista, Hanna pääsi kuvatessaan ryömimään pitkin maata. Yllä olevassa kuvassa mallaillaan vasta kuvakulmia ennen sukkien otamista mukaan, ja alhaalla Hanna onkin sitten päässyt ihan maan tasalle. Tunnistatteko kuvauspaikat?
Tehokkaan kuvauspäivän saldona oli yhden tekniikkaluvun kuvat, muutama kuvituskuva sekä neljän neuleohjeen ohjekuvat. Jossain vaiheessa stressin painaessa oli vähän epätoivoinen olo että eihän tästä mitään tule, mutta nyt ilmeisesti kesäloma on tehnyt osaltaan tehtävänsä kun alkaa vähitellen tuntua siltä, että kohta pääsee kokoamaan palasia käsikirjoitukseksi.
Tällä hetkellä kaikki neuletyövaiheet kirjaa varten ovat minulla periaatteessa valmiina, mutta hommat jatkuvat: tekniikkaosuuksia on vielä kirjoittamatta, ja omissa neuleohjeissakin on viimeisteltävää. Tämän viikon tavoitteissa olisi siis saada niitä hommia tehtyä ja lisäksi vähän testailla yhtä epätavallisempaa kantapääohjetta, jonka toimivuudesta en loppujen lopuksi olekaan aivan varma. Se on itse asiassa ohjelmassa vielä tänään illalla, sillä yksi kanssakirjailija uhkaili aloittavansa omiin sukkiinsa kantapään huomenna aamulla sillä nimenomaisella ohjeella.
Elämänlangalla vietetään siis kiireistä kesälomaa. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!
Viikonlopun aikana neuloin kuumeisesti viimeistä kuvattavaa sukkaparia, kun tälle päivälle oli sovittu kuvaukset. Tämä kuva on otettu noin viittä vaille puolenyön, kun sukat on juuri saatu puikoilta, kylvetetty ja laitettu kuivumaan. Nuo oranssinkeltaiset sukat myös köllöttelivät pyyhkeellä ison osan tätä päivää, osin neulepussissa ja aina tilaisuuden tullen esiin rullattuna. Onneksi kuivuivat sitten loppujen lopuksi niin paljon, että ne saatiin kuvattua.
Aloitimme aamulla tekniikkakuvilla ja siirryimme sitten vähitellen lounaan kautta Helsingin sykkeeseen.
Kuten tavallista, Hanna pääsi kuvatessaan ryömimään pitkin maata. Yllä olevassa kuvassa mallaillaan vasta kuvakulmia ennen sukkien otamista mukaan, ja alhaalla Hanna onkin sitten päässyt ihan maan tasalle. Tunnistatteko kuvauspaikat?
Tehokkaan kuvauspäivän saldona oli yhden tekniikkaluvun kuvat, muutama kuvituskuva sekä neljän neuleohjeen ohjekuvat. Jossain vaiheessa stressin painaessa oli vähän epätoivoinen olo että eihän tästä mitään tule, mutta nyt ilmeisesti kesäloma on tehnyt osaltaan tehtävänsä kun alkaa vähitellen tuntua siltä, että kohta pääsee kokoamaan palasia käsikirjoitukseksi.
Tällä hetkellä kaikki neuletyövaiheet kirjaa varten ovat minulla periaatteessa valmiina, mutta hommat jatkuvat: tekniikkaosuuksia on vielä kirjoittamatta, ja omissa neuleohjeissakin on viimeisteltävää. Tämän viikon tavoitteissa olisi siis saada niitä hommia tehtyä ja lisäksi vähän testailla yhtä epätavallisempaa kantapääohjetta, jonka toimivuudesta en loppujen lopuksi olekaan aivan varma. Se on itse asiassa ohjelmassa vielä tänään illalla, sillä yksi kanssakirjailija uhkaili aloittavansa omiin sukkiinsa kantapään huomenna aamulla sillä nimenomaisella ohjeella.
Elämänlangalla vietetään siis kiireistä kesälomaa. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)