Elämänlangalla on viime viikolla harrastettu uuden oppimista. Neulominen on siitä hauskaa puuhaa, että vaikka kuinka pitkään tekisi ja näin Suomen mittakaavassa ihan ammattimaisesti suunnittelisi, niin aina tulee vastaan jotain, jota ei osaa.
Kaikki alkoi, kuten minulle näissä uusissa oppimiskokemuksissa usein käy, visiosta. Halusin tehdä pienen kolmiohuivin, neppareilla kiinnitettävän, jonka voisi pistää päähän tai napsauttaa kaulan ympärille jenkkifudismatseihin. Joukkueen väreillä ja logolla, toki.
Ensin mailasin Tiinalle ja pyysin häneltä värikonsultaatiota. Naisten jenkkifudisjoukkue GS Demonsin värit ovat valkoinen, joka on helppo, ja maroon, joka ei ole. Aito sävy on jotain violetin, viininpunaisen ja ruskeanpunaisen välimaastossa. Tiina ja hänen henkilökuntansa neuvoivat sähköpostitse ja löysivät kuin löysivätkin minulle ohuesta Allhemp 3 -hamppulangasta sen verran nappiin osuvan sävyn kun nyt äkkiä oli mahdollista löytää. Allinostakin kuulemma olisi olemassa sopiva värisävy, joten kannatti kysellä suoraan langan lähteiltä - jos vaikka innostun lisäkokeiluihin, voin kokeilla myös puuvillapellavaa.
Sitten leikin hetken ruutupiirrosohjelmalla ja sommittelin joukkueen logoa ruudukkoon, tässä vaiheessa siis tietämättä laisinkaan mitään neuletiheyksiä. Lapset, älkää tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon, ja neulokaa aina mallitilkku. Joka tapauksessa päädyin sitten loppujen lopuksi vielä kääntämään logon ylös alaisin ja aloittamaan sarvista alas, kun huomasin että muuten demoniparka seisoo päällään. Onneksi tämä tuli mieleen noin kolmannella kirjoneulekerroksella sen sijaan että olisin huomannut asian puolessavälissä kuviota.
Koska uuden neuletekniikan opettelu kannattaa aloittaa pienestä, loin suoraan 181 x 2 silmukkaa. Ensimmäisellä kerroksella saatoin käyttää vähän vähemmän lapsille sopivaa kieltä, mutta sitten tekniikka lähtikin sujumaan suorastaan mukavasti. Kolmio on sitäpaitsi loistava muoto: nyt työ kapenee joka toisella kerroksella eli neule etenee sitä vauhdikkaammin mitä tutummaksi uusi tekniikka tulee ja mitä lyhyemmiksi kerrokset käyvät.
Kaiken lisäksi parvekesäät ovat alkaneet, joten voin istuskella puutarhapöydän ääressä katsomassa maailman menoa kun neulon. Näissä värikkäissä ja kesäisissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla kenties sitten on näyttää valmis huivikin!
maanantai 28. toukokuuta 2012
maanantai 21. toukokuuta 2012
Värejä
Elämänlangalla on viime viikolla leikitty väreillä. Kaikki alkoi Kapp'Ahlista, josta löytyi hauska pitkähelmainen kesähame, juuri minun tyyliäni väriä lukuunottamatta. Sininen ei vaan kertakaikkiaan sovi yhteen oikeastaan minkään kanssa, mitä minulla on vaatekaapissani. Vaikka minulla noin normaalisti on värisokean lepakon tyylitaju väriyhdistelmien suhteen, soi tässä kohtaa joku hälytyskello päässä.
Pohdiskelin ääneen väriasiaa Nean kanssa, joka lasten tapaan on kiinnostunut siitä, mitä värejä saa kun sekoittaa toisia värejä yhteen. Selitin, että vaatteita voi värjätä, mutta että vain valkoisesta tulee sen väristä kuin väripaketissa ja muista väreistä tulee sekoituksia. Itse mietin varovasti saisiko punaisella mitään sinne päinkään, kun viisas lapseni totesi että laita keltaista.
Keltaisella Nitor -värillä tulikin paljon enemmän minun näköiseni hippiretro sävy, ja hame on ollut jo useaan kertaan käytössä. Alkuperäinen sininen oli paikoitellen niin tumma ettei juuri värjäytynyt, mutta vihertää sopivasti niin, että hame sopii ainakin joten kuten yhteen noin tusinan vihreänsävyisen paitani kanssa.
Neulepuolella värejä on tullut Pirpana-pipoon. Koeneuloin kaikki kolme kokoa ja lopputulos näkyy tuossa kuvassa. Ohje on mennyt Ullaan, joka ilmestyy joskus reilun kuukauden päästä. Olen erinomaisen tyytyväinen itseeni kun pitkästä aikaa sain Ullaankin tehtyä jotain!
Näissä värikkäissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa!
maanantai 14. toukokuuta 2012
Kevään juhlaviikot
Elämänlangalla on tuttuun tapaan vietetty kevään juhlaviikkoja: syntymäpäiväni oli torstaina ja äitienpäivä sitten tosiaan eilen.
Mitään tavaraa en lahjaksi toivonut enkä saanut. Sen sijaan läheiset ovat luvanneet siivota asunnon tällä viikolla sellaiseen kuntoon, että lauantaina kehtaa avata ovet muutamille syntymäpäivävieraille. Parhaassa tapauksessa siivous vielä hoituu niin, että olen itse evakuoinut itseni jonnekin muualle siksi aikaa. Vanhemmat puolestaan ottavat Nean ja Joelin mummolaan viikonlopuksi.
Itse syntymäpäivänä oli muuta menoa, mutta syntymäpäivän aattona kävimme Teemun kanssa syömässä. Iskuryhmä Nyberg-Hirsimäki suositteleekin lämpimästi Helsingissä ruokaileville pientä ja mukavaa ravintola Aitoa. Ravintola löytyi aivan satunnaisella haulla eat.fi -palvelusta. Ruoka oli hyvää ja palvelu loistavaa. Ravintola on kuulemma auki nyt alkukesän, sitten neljä viikkoa kiinni keskikesällä loma-aikaan, ja syksymmällä palvelee taas.
Äitienpäivää vietimme sitten kolmen lapsen ja neljän aikuisen voimin hyvän kotiruuan parissa. Päivän lopuksi Nea harmillisesti kehitti kuumeen ja on siis tänään kotona äidin seurana, joskin huomattavan terveen (lähinnä hippusen nuhaisen) oloisena. Tällaisissa leppoisissa tunnelmissa Elämänlangalla siis mennään tällä viikolla. Ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa!
Mitään tavaraa en lahjaksi toivonut enkä saanut. Sen sijaan läheiset ovat luvanneet siivota asunnon tällä viikolla sellaiseen kuntoon, että lauantaina kehtaa avata ovet muutamille syntymäpäivävieraille. Parhaassa tapauksessa siivous vielä hoituu niin, että olen itse evakuoinut itseni jonnekin muualle siksi aikaa. Vanhemmat puolestaan ottavat Nean ja Joelin mummolaan viikonlopuksi.
Itse syntymäpäivänä oli muuta menoa, mutta syntymäpäivän aattona kävimme Teemun kanssa syömässä. Iskuryhmä Nyberg-Hirsimäki suositteleekin lämpimästi Helsingissä ruokaileville pientä ja mukavaa ravintola Aitoa. Ravintola löytyi aivan satunnaisella haulla eat.fi -palvelusta. Ruoka oli hyvää ja palvelu loistavaa. Ravintola on kuulemma auki nyt alkukesän, sitten neljä viikkoa kiinni keskikesällä loma-aikaan, ja syksymmällä palvelee taas.
Äitienpäivää vietimme sitten kolmen lapsen ja neljän aikuisen voimin hyvän kotiruuan parissa. Päivän lopuksi Nea harmillisesti kehitti kuumeen ja on siis tänään kotona äidin seurana, joskin huomattavan terveen (lähinnä hippusen nuhaisen) oloisena. Tällaisissa leppoisissa tunnelmissa Elämänlangalla siis mennään tällä viikolla. Ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa!
maanantai 7. toukokuuta 2012
Oranssi toukokuu
Kuten kuvasta näkyy, olen tällä hetkellä voitolla taistelussani Picasan kanssa. Sain sekä kuvattua uudet sukat että otettua kuvan kamerasta ETTÄ rajattua kuvan ja vietyä sen blogiin. Ankaraa on neulebloggaajan elämä, kun täytyy näin teknologian kanssa taistella saadakseen bloginsa sen näköiseksi, että siellä viitsii vierailla.
Valitettavasti uudet neuleet eivät tosiaan ole erityisen näyttäviä: oranssit perussukkaset valmistuivat viikonloppuna Pasilan Velodromin hyytävän kylmässä katsomossa. Amerikkalaisen jalkapallon kausi on alkamassa, ja olin katsomassa GS Demonsin ja Nokia Ghosthuntersin harjoituspeliä. Viikonloppuna on sitten luvassa sarjan ensimmäinen oikea matsi.
Sukkia on neulottu kyllä paitsi urheilun myös taiteen parissa: kävin perjantaina kuuntelemassa Ilun tohtorintutkinnon julkista tarkastustilaisuutta Sibelius-akatemiassa. Tieteen puolella olen ollut seuraamassa tohtorinväitöksiä niin yliopiston laitoksilla kuin silloisella Teknillisellä korkeakoulullakin, mutta taiteen puolen tilaisuus oli uusi mielenkiintoinen tuttavuus. Hyvin erilaisia lektioita olen kuullut, mutta en aiemmin sellaista, jossa olisi laulettu!
Olen viime aikoina kuluttanut sukkia taas enemmän kuin laki sallisi, joten oranssit sukat tulevat ihan tarpeeseen; viimeksi tuossa viime viikolla huomasin, että melkein uusissa Hopeasäie-sukissani on reikä kantapäässä. Vaikuttaa siltä, että sukanpohja on tarttunut johonkin, sillä yleensä minulta hiutuvat ensimmäiseksi isovarpaiden kärjet, sen jälkeen päkiät ja sitten vasta kantapäät.
Seuraava projekti onkin herttaisempi, lapsen ohut pipo työnimellä Pirpana. Katsotaan valmistuisiko se niin pian, että laittaisin ohjeen tarjolle Ullaan! Ulla-parka on ollut osaltani aivan paitsiossa kuukausitolkulla, kun muussa elämässä on ollut niin kiire, mutta olisi hauskaa saada taas sinnekin jotain esiin. Samaten olen pohtinut osaisinko kirjoittaa Otto-lonkerokaulahuivin auki niin, että joku muukin saisi siitä aikaiseksi samantapaisen lopputuloksen.
Tyytyväisen neuleellisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas uusia tunnelmia!
Valitettavasti uudet neuleet eivät tosiaan ole erityisen näyttäviä: oranssit perussukkaset valmistuivat viikonloppuna Pasilan Velodromin hyytävän kylmässä katsomossa. Amerikkalaisen jalkapallon kausi on alkamassa, ja olin katsomassa GS Demonsin ja Nokia Ghosthuntersin harjoituspeliä. Viikonloppuna on sitten luvassa sarjan ensimmäinen oikea matsi.
Sukkia on neulottu kyllä paitsi urheilun myös taiteen parissa: kävin perjantaina kuuntelemassa Ilun tohtorintutkinnon julkista tarkastustilaisuutta Sibelius-akatemiassa. Tieteen puolella olen ollut seuraamassa tohtorinväitöksiä niin yliopiston laitoksilla kuin silloisella Teknillisellä korkeakoulullakin, mutta taiteen puolen tilaisuus oli uusi mielenkiintoinen tuttavuus. Hyvin erilaisia lektioita olen kuullut, mutta en aiemmin sellaista, jossa olisi laulettu!
Olen viime aikoina kuluttanut sukkia taas enemmän kuin laki sallisi, joten oranssit sukat tulevat ihan tarpeeseen; viimeksi tuossa viime viikolla huomasin, että melkein uusissa Hopeasäie-sukissani on reikä kantapäässä. Vaikuttaa siltä, että sukanpohja on tarttunut johonkin, sillä yleensä minulta hiutuvat ensimmäiseksi isovarpaiden kärjet, sen jälkeen päkiät ja sitten vasta kantapäät.
Seuraava projekti onkin herttaisempi, lapsen ohut pipo työnimellä Pirpana. Katsotaan valmistuisiko se niin pian, että laittaisin ohjeen tarjolle Ullaan! Ulla-parka on ollut osaltani aivan paitsiossa kuukausitolkulla, kun muussa elämässä on ollut niin kiire, mutta olisi hauskaa saada taas sinnekin jotain esiin. Samaten olen pohtinut osaisinko kirjoittaa Otto-lonkerokaulahuivin auki niin, että joku muukin saisi siitä aikaiseksi samantapaisen lopputuloksen.
Tyytyväisen neuleellisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas uusia tunnelmia!
tiistai 1. toukokuuta 2012
Railakasta menoa
Elämänlangalla on ollut sen verran railakas vappu, että vasta tässä kohdassa ehtii blogin ääreen. Eilen tosin oli kyllä tunnelmaltaan muutenkin paljon enemmän perjantai tai lauantai kuin maanantai. Blogimerkintä tulee jälleen ilman kuvia, sillä Picasa on (taas) uudelleenasennuksessa koska edellinen kierros ei korjannut kaatumisongelmaa.
Tärkeimpänä eilisen uutisena neulepuolelta mainittakoon se, että Pipo on pääasia -käsikirjoitus on nyt toimitettu kustantajalle. Seuraavaksi sitten odotellaan oikovedosvaihetta, jolloin jälleen onkin kamala kiire ja kaikki täytyy tehdä Ihan Just Nyt Heti. Neulesuunnittelussa seuraava juttu taitaakin sitten olla takki, jonka lupasin Jennille aikaa sitten, mutta joka jäi tämän pipokirjaprojektin jalkoihin.
Kun käsikirjoitus oli pois käsistä, olikin sitten hyvää aikaa viettää vappua. Meillä oli erinomaisen railakkaat vappujuhlat, kun pari tuttua lapsiperhettä oli kyläilemässä. Kuudesta 0-7 -vuotiaasta lähtee muuten aika paljon ääntä. Hulinaa oli niin paljon, että unohdin kuuden jälkeen pistää ylioppilaslakin päähäni, ja läsnäolevat teekkarit olivat tietenkin sitä mieltä, että lakin laittaminen päähän alkuillasta on humanistista hapatusta.
Tarjoilut järjestyivät mukavasti ja harvinaisen vähällä stressillä. Yksi vieras toi perunasalaattia ja toinen simaa, ja minä päädyin paistamaan munkkeja ja rosetteja vaikka hyvin harvoin jään keittiöön touhuamaan jos meillä on vieraita. Uppopaistetut asiat tekivät kauppansa, vaikka siinä vaiheessa kun munkkitaikina kohosi ison kulhon reunojen yli alkoikin vähän epäilyttää että tulikohan tässä nyt liioiteltua. Viimeksi kun jokunen vuosi sitten olen tehnyt rosetteja paistorasva loppui kesken, joten nyt tuli liioiteltua niin että kookosrasvalle täytyy sitten lähiaikoina keksiä jotain muutakin käyttöä.
Koska en erityisemmin pidä isoista väkijoukoista, olen aina välttänyt Helsingin keskustaa vappuna. Niinpä meillä ei olekaan perinteisiin kuulunut Ullanlinnanmäen piknik. Tänään tätä kirjoittaessani lapset ovat ihan oma-aloitteisesti kotipihalla vappupiknikillä, eväänä nakkeja, voileipiä, viinirypäleitä ja pieniä (kaupan) munkkirinkilöitä.
Näissä mukavan keväisissä tunnelmissa Elämänlankaa toivottelee hyvää vappua ja iloista kesän odotusta. Ensi viikolla sitten jälleen uutta Elämänlankaa!
Tärkeimpänä eilisen uutisena neulepuolelta mainittakoon se, että Pipo on pääasia -käsikirjoitus on nyt toimitettu kustantajalle. Seuraavaksi sitten odotellaan oikovedosvaihetta, jolloin jälleen onkin kamala kiire ja kaikki täytyy tehdä Ihan Just Nyt Heti. Neulesuunnittelussa seuraava juttu taitaakin sitten olla takki, jonka lupasin Jennille aikaa sitten, mutta joka jäi tämän pipokirjaprojektin jalkoihin.
Kun käsikirjoitus oli pois käsistä, olikin sitten hyvää aikaa viettää vappua. Meillä oli erinomaisen railakkaat vappujuhlat, kun pari tuttua lapsiperhettä oli kyläilemässä. Kuudesta 0-7 -vuotiaasta lähtee muuten aika paljon ääntä. Hulinaa oli niin paljon, että unohdin kuuden jälkeen pistää ylioppilaslakin päähäni, ja läsnäolevat teekkarit olivat tietenkin sitä mieltä, että lakin laittaminen päähän alkuillasta on humanistista hapatusta.
Tarjoilut järjestyivät mukavasti ja harvinaisen vähällä stressillä. Yksi vieras toi perunasalaattia ja toinen simaa, ja minä päädyin paistamaan munkkeja ja rosetteja vaikka hyvin harvoin jään keittiöön touhuamaan jos meillä on vieraita. Uppopaistetut asiat tekivät kauppansa, vaikka siinä vaiheessa kun munkkitaikina kohosi ison kulhon reunojen yli alkoikin vähän epäilyttää että tulikohan tässä nyt liioiteltua. Viimeksi kun jokunen vuosi sitten olen tehnyt rosetteja paistorasva loppui kesken, joten nyt tuli liioiteltua niin että kookosrasvalle täytyy sitten lähiaikoina keksiä jotain muutakin käyttöä.
Koska en erityisemmin pidä isoista väkijoukoista, olen aina välttänyt Helsingin keskustaa vappuna. Niinpä meillä ei olekaan perinteisiin kuulunut Ullanlinnanmäen piknik. Tänään tätä kirjoittaessani lapset ovat ihan oma-aloitteisesti kotipihalla vappupiknikillä, eväänä nakkeja, voileipiä, viinirypäleitä ja pieniä (kaupan) munkkirinkilöitä.
Näissä mukavan keväisissä tunnelmissa Elämänlankaa toivottelee hyvää vappua ja iloista kesän odotusta. Ensi viikolla sitten jälleen uutta Elämänlankaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)