Elämänlangalla ollaan pitkästä aikaa blogin ääressä jo heti maanantaiaamuna, koska päivän logistiikka vaati toisenkin kupin kahvia. Ryhdyin katselemaan Reittiopasta ja totesin seuraavaa: Töistä (kilometrin verran tuonne suuntaan ->) pitäisi hakea kuitteja ja tositteita, jotka pitäisi viedä kirjanpitäjälle (kymmenen kilometriä päinvastaiseen suuntaan), ja sitten pitäisi suoriutua syömään lounasta ennen kuin on aika mennä lasten koululle kehityskeskusteluihin, josta puolestaan poimitaan mukaan yksi lapsi, joka viedään lääkäriin.
Päätin, koska jo viime viikolla sanoin pomolleni, että en ole maanantaina toimistolla, hoitaa nämä pakolliset ja aikataulutetut lapsiin liittyvät asiat ensin ja pohtia vasta sitten iltapäivällä tai alkuillasta Espoo-sightseeingiä työn puolesta. Siispä: kahvia.
Kahvin ohessa on hyvä valokuvata viime viikon lankasaalista. Joskus nyt vaan käy niin, että ihminen ihan sattumalta surffaa verkossa lankakauppaan. Ja sitten täysin yllättäen ja pyytämättä sinne ostoskoriin kierii lankakeriä, jotka pyytävät päästä lankavarastoon asumaan. Näin saattoi jokin aika sitten käydä minullekin. Muistaakseni hain nämä langat postista jo viime maanantaina, mutta koska ne eivät sopineet pinkkeihin kuviin, ne pääsevät esille vasta tänään.
Ensin tilasin WEBSistä vähän lisää sitä samaista Mirasol Nuna Finaa, josta neuloin aiemmin syksyllä itselleni ohuen jakun. Ei niin, etteikö siitä jakusta olisi jäänyt reilusti lankaa jäljelle, mutta kun tuo on lankakaupassa loppuunmyynnissä noin puoleen hintaan, niin enhän saattanut vastustaa. Nyt ostettu väri on nimeltään Toasted Wheat ja on kauniisti oljenkeltaiseen taitettua ruskea, tai ruskeaan taitettua oljenkeltaista, vähän valaistuksesta riippuen. Koska, kuten viime viikolla totesin, minulla ei ole minkäänlaista patenttineuleongelmaa ja voisin lopettaa ihan milloin vain haluan, ajattelin aloittaa tästä jossain vaiheessa - kunhan vaan kerkiän - patenttineulepintaisen ylösalaisinraglanin, jossa on iso kaulus.
Ja koska Nea vei seuraavaksi suunnitellut polvisukkalankani, saatoin myös kompastua Wollmeiseen. Tällä kertaa hamstrasin Twin-sukkalankaa väreissä Krokodil, Orient ja 29 Cu. Krokotiilista tulee joululahjasukat ja sitä on vain yksi vyyhti, mutta Orient ja kupari muuttuvat vähitellen sitten minulle polvisukiksi. Ensimmäisen kerran ikinä olen myös muuten vähän pettynyt Wollmeise-värisävyyn: aiemmat metallien mukaan nimetyt lyijy ja rauta ovat olleet erittäin osuvia, mutta tuo kupari on paljon enemmän mattaruskehtava kuin oranssinkiiltävä. Toisaalta se sopii aivan täydellisesti yhteen kesken olevan palmikkoneulepuseroni kanssa, joten ei tämäkään ostos mikään tappio ollut.
Näissä lankaisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!
maanantai 26. lokakuuta 2015
maanantai 19. lokakuuta 2015
Pinkkiä pukkaa
Elämänlangalla ei olla (Neaa lukuun ottamatta) erityisen vaaleanpunaisesti suuntautuneita, mutta näin lokakuun kunniaksi ollaan sattumalta neuleprojekteissa hyvin pinkkejä. Pinkkihän on nyt in, koska Syöpäsäätiöiden Roosa nauha -kampanja on jälleen meneillään. Olemme siis kerrankin suorastaan ajan hermolla.
Viime viikolla vilautetut Nean pinkit Wollmeise-sukat ovat valmiit ja päässeet käyttöön. Tunnustan, että olen jo jonkin aikaa salaa käyttänyt Neaa satunnaisesti sukkamallina aikuisten neuleissa. Nyt aletaan päästä siihen tilanteeseen, että Nean jalan koko oikeasti vastaa aikuisen jalkaa, eivätkä sääretkään enää parin vuoden aktiivisen tanssiharrastuksen jälkeen ole ihan niin kapoiset. Tarkoittaakohan tämä kenties, että pitäisi suunnitella lisää sukkia?
Ostin tuota Himbeere-väristä Wollmeise Twiniä aikoinaan kaksi vyyhtiä polvisukkia varten. Minulla kun on sekä suuret jalat, paksut pohkeet että tiukka käsiala, niin on turha haaveilla polvisukista yhdestä tai edes puolestatoista vyyhdistä Wollmeisen sukkalankaa, oli se miten riittoisaa tahansa. Koska Nea nyt haukkasi osan langastani, päätin että loputkin pinkit menevät sitten neidin käyttöön.
Tilauksessa oli paksumpi myssy talvikäyttöön, joten neulon patenttineuletta kaksinkertaisella langalla. Nolona kokeneen neulojan tunnustuksena voin kertoa, että tämä on ensimmäinen kerta koskaan kun neulon patenttia. Ullaan tulossa oleva neulejakku on puolipatenttia, joka oli ensikosketukseni tähän tekniikkaan, ja nyt uskaltauduin kokeilemaan täyspatenttia. Katselin erilaisia suomenkielisiä ohjeita ja totesin, että syy aiempiin täysin pieleen menneisiin kokeiluihin ovat tyypillisesti todella epäselvät kirjalliset ohjeet ilman kuvia. Nyt kun olen valistunut aiheesta, joudun ehkä jossain vaiheessa askartelemaan Ullaan neuletekniikkaohjeen aiheesta. Neulepinnasta tulee todella paksu ja kuohkea ja toivottavasti erittäin lämmin.
Koska en ole millään tavoin taipuvainen päätymään pintaneuleputkiin, olen suunnitellut tekeväni lopusta langasta Nealle tuubihuivin. Ja saatoin ehkä saada yarn.comista lähetyksen vähän eri väristä Mirasol Nuna Finaa kuin edeltävä, josta ehkä voisi myös tulla patenttineulepusero itselleni. Minulla ei ole minkäänlaista patenttineuleongelmaa, ja voisin lopettaa koska tahansa.
Myös Nean sukkaharjoitukset jatkuvat pinkkeinä - toistaiseksi mennään vielä pinkillä seiskaveikalla, jolla työ etenee melko joutuisasti ja joka ei ole kovin kallis panostus jos Nea päättää kyllästyä koko hommaan. Tällä hetkellä opettelemme jälleen kiilakavennuksia.
Näissä pinkeissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!
Viime viikolla vilautetut Nean pinkit Wollmeise-sukat ovat valmiit ja päässeet käyttöön. Tunnustan, että olen jo jonkin aikaa salaa käyttänyt Neaa satunnaisesti sukkamallina aikuisten neuleissa. Nyt aletaan päästä siihen tilanteeseen, että Nean jalan koko oikeasti vastaa aikuisen jalkaa, eivätkä sääretkään enää parin vuoden aktiivisen tanssiharrastuksen jälkeen ole ihan niin kapoiset. Tarkoittaakohan tämä kenties, että pitäisi suunnitella lisää sukkia?
Ostin tuota Himbeere-väristä Wollmeise Twiniä aikoinaan kaksi vyyhtiä polvisukkia varten. Minulla kun on sekä suuret jalat, paksut pohkeet että tiukka käsiala, niin on turha haaveilla polvisukista yhdestä tai edes puolestatoista vyyhdistä Wollmeisen sukkalankaa, oli se miten riittoisaa tahansa. Koska Nea nyt haukkasi osan langastani, päätin että loputkin pinkit menevät sitten neidin käyttöön.
Tilauksessa oli paksumpi myssy talvikäyttöön, joten neulon patenttineuletta kaksinkertaisella langalla. Nolona kokeneen neulojan tunnustuksena voin kertoa, että tämä on ensimmäinen kerta koskaan kun neulon patenttia. Ullaan tulossa oleva neulejakku on puolipatenttia, joka oli ensikosketukseni tähän tekniikkaan, ja nyt uskaltauduin kokeilemaan täyspatenttia. Katselin erilaisia suomenkielisiä ohjeita ja totesin, että syy aiempiin täysin pieleen menneisiin kokeiluihin ovat tyypillisesti todella epäselvät kirjalliset ohjeet ilman kuvia. Nyt kun olen valistunut aiheesta, joudun ehkä jossain vaiheessa askartelemaan Ullaan neuletekniikkaohjeen aiheesta. Neulepinnasta tulee todella paksu ja kuohkea ja toivottavasti erittäin lämmin.
Koska en ole millään tavoin taipuvainen päätymään pintaneuleputkiin, olen suunnitellut tekeväni lopusta langasta Nealle tuubihuivin. Ja saatoin ehkä saada yarn.comista lähetyksen vähän eri väristä Mirasol Nuna Finaa kuin edeltävä, josta ehkä voisi myös tulla patenttineulepusero itselleni. Minulla ei ole minkäänlaista patenttineuleongelmaa, ja voisin lopettaa koska tahansa.
Myös Nean sukkaharjoitukset jatkuvat pinkkeinä - toistaiseksi mennään vielä pinkillä seiskaveikalla, jolla työ etenee melko joutuisasti ja joka ei ole kovin kallis panostus jos Nea päättää kyllästyä koko hommaan. Tällä hetkellä opettelemme jälleen kiilakavennuksia.
Näissä pinkeissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!
maanantai 12. lokakuuta 2015
Neuloja on terve kun se leikkii
Elämänlangalla on vietetty viikonloppuna aikaa vanhan rakkaan harrastuksen parissa: olin pitkästä aikaa larpissa.
Hahmoni oli seurapiiritoimittaja Karoliina Hatakka. Koska oma vaatekaappini ei ole erityisen seurapiirityylikäs niin apua asuun piti hakea Lindexin ystävälliseltä henkilökunnalta. Kukonaskelkuvioinen tunika viimeisteltiin huivilla, jonka glitter ei valitettavasti näy valokuvassa. En olisi koskaan uskonut meneväni mihinkään ihmisten ilmoille niin, että käytän leggingsejä housuina ja vähän yli takamuksen ulottuvaa paitaa mekkona, mutta hyvähän siitä tuli. Itse tehtynä neuleasusteena rullasin valkoisten polvisukkien varret niin, että ne näyttivät vähän myttyisiltä säärystimiltä. Erityiskiitos lookista kuuluu stylistinä toimineelle Nean luokkakaverille, joka konsultoi kampauksen suhteen. Lopputulos oli yllättävän hyvän näköinen, ja nyt harkitsen pistäisikö nämä samat vaatteet päälleni tänään illalla teatteriin.
Jotta ei olisi liian helppoa, larpissa kaikilla hahmoilla oli myös Halloween-henkinen naamiaisasu. Minä toteutin omani naamiaiskaupasta ostetulla noidanhatulla, tummalla huulipunalla, lainatulla kaulakorulla ja ihan omasta kaapista löytyneillä mustilla vaatteilla. Nyt odottelen mielenkiinnolla, koska pelistä julkaistaan kuvia. Ystäväni Tuomas harrastaa liveroolipelien valokuvaamista ja ottaa huikean hyviä valokuvia, joten ehkä saan tästä noitamaisesta lookista vielä jonkun hyvän profiilikuvan oikean halloweenin lähestyessä.
Tietenkään neulominen ei unohtunut, vaikka lauantaina oli muuta puuhaa. Kaikkien suureksi yllätykseksi puikoilla on sukat. Nea tuli ilmoittamaan minulle, että hänen kaikki villasukkansa ovat liian pieniä, joten mitä neulova äiti saattaa tehdä? Lankana on Wollmeise Twin ja värinä Himbeere eli vadelmanpunainen. Olin ajatellut tästä itselleni polvisukkia, mutta näin ei näemmä ollut tarkoitettu. Nealla on myös itsellään puikoilla sukka, samaa värimaailmaa mutta Nallesta. Koitin ehdottaa, että jos hän itse neuloisi ne sukat valmiiksi itselleen, mutta älykäs lapseni keksi ihan itse toisen sukan ongelman: "Mutku äiti, niitä pitää neuloa KAKSI."
Nean kengän koko alkaa olla jo aikuisen naisen mitoissa, mutta nopeastihan tuollainen tavallinen sukkapari syntyy niihin Muhkean pohkeen polvisukkiin verrattuna, joita aina itselleni tikutan. Eivätköhän nämä siis ehdi jalkoja lämmittämään jo nyt syyslomaviikolla.
Tällaisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä kertaa. Ensi viikolla toivottavasti ainakin valmiita sukkia!
Hahmoni oli seurapiiritoimittaja Karoliina Hatakka. Koska oma vaatekaappini ei ole erityisen seurapiirityylikäs niin apua asuun piti hakea Lindexin ystävälliseltä henkilökunnalta. Kukonaskelkuvioinen tunika viimeisteltiin huivilla, jonka glitter ei valitettavasti näy valokuvassa. En olisi koskaan uskonut meneväni mihinkään ihmisten ilmoille niin, että käytän leggingsejä housuina ja vähän yli takamuksen ulottuvaa paitaa mekkona, mutta hyvähän siitä tuli. Itse tehtynä neuleasusteena rullasin valkoisten polvisukkien varret niin, että ne näyttivät vähän myttyisiltä säärystimiltä. Erityiskiitos lookista kuuluu stylistinä toimineelle Nean luokkakaverille, joka konsultoi kampauksen suhteen. Lopputulos oli yllättävän hyvän näköinen, ja nyt harkitsen pistäisikö nämä samat vaatteet päälleni tänään illalla teatteriin.
Jotta ei olisi liian helppoa, larpissa kaikilla hahmoilla oli myös Halloween-henkinen naamiaisasu. Minä toteutin omani naamiaiskaupasta ostetulla noidanhatulla, tummalla huulipunalla, lainatulla kaulakorulla ja ihan omasta kaapista löytyneillä mustilla vaatteilla. Nyt odottelen mielenkiinnolla, koska pelistä julkaistaan kuvia. Ystäväni Tuomas harrastaa liveroolipelien valokuvaamista ja ottaa huikean hyviä valokuvia, joten ehkä saan tästä noitamaisesta lookista vielä jonkun hyvän profiilikuvan oikean halloweenin lähestyessä.
Tietenkään neulominen ei unohtunut, vaikka lauantaina oli muuta puuhaa. Kaikkien suureksi yllätykseksi puikoilla on sukat. Nea tuli ilmoittamaan minulle, että hänen kaikki villasukkansa ovat liian pieniä, joten mitä neulova äiti saattaa tehdä? Lankana on Wollmeise Twin ja värinä Himbeere eli vadelmanpunainen. Olin ajatellut tästä itselleni polvisukkia, mutta näin ei näemmä ollut tarkoitettu. Nealla on myös itsellään puikoilla sukka, samaa värimaailmaa mutta Nallesta. Koitin ehdottaa, että jos hän itse neuloisi ne sukat valmiiksi itselleen, mutta älykäs lapseni keksi ihan itse toisen sukan ongelman: "Mutku äiti, niitä pitää neuloa KAKSI."
Nean kengän koko alkaa olla jo aikuisen naisen mitoissa, mutta nopeastihan tuollainen tavallinen sukkapari syntyy niihin Muhkean pohkeen polvisukkiin verrattuna, joita aina itselleni tikutan. Eivätköhän nämä siis ehdi jalkoja lämmittämään jo nyt syyslomaviikolla.
Tällaisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä kertaa. Ensi viikolla toivottavasti ainakin valmiita sukkia!
maanantai 5. lokakuuta 2015
Syysneuleita
Elämänlangalla ollaan tänään vähän hitaalla vaihteella kuten julkaisuaikataulusta ehkä voi päätellä. Heräsin jumalattomaan niska-hartiapäänsärkyyn, joka hellitti vasta kolmiollisilla relaksanteilla ja särkylääkkeillä. Niiden jäljiltä päivä menikin sitten melko väsähtäneissä tunnelmissa.
Osasyynä kiukuttelevaan hartiaseutuun saattaa olla viikonlopun reissu Ruotsiin, kun nukuin kaksi yötä autolautan pedissä. Hytissämme oli lisäksi yli-innokas ilmastointi, joten siellä oli melko viileää, ja lauantaipäivän vietin Tukholman stadionilla - puitteet olivat komeat, mutta en ole vielä tavannut yhtään urheilukatsomoa, jonka penkit olisivat hyvät istua.
En ole erityisemmin ruotsinlaivojen juhlahumun ystävä. Kävin ruuan jälkeen vilkaisemassa yökerhoa vähän ovelta, käännyin kannoillani ja menin hyttiin paikkaamaan yhden sukkaparin ja päättelemään langanpäät ja ompelemaan kuminauhakujan taitteet toisesta. Vihreät villasukat ovat olleet kuukausitolkulla ompelua vaille valmiit, joten oli mukava saada vihdoin ja viimein viimeistelyt aikaiseksi ja sukat jalkaan.
Tässä vielä turistikuva stadionista. Pohdimme jälkikäteen, että tämä olisi selvästi voinut olla myös huispausstadion:
Erityisesti tornit ja päätyjen holvikaaret näyttivät mainion velhomaisilta.
Sukkien lisäksi työn alla on ollut villapaita, jonka aloitin jo joskus viime talvena, mutta joka sitten jäi kesken kun muut projektit ajoivat ohi.
Nyt löysin keskeneräisen puseron neulekorista ja totesin, että talvi lähestyy kovaa vauhtia. Paksusta palmikkoneuleesta tulee ihanan tuntuinen, mutta aika työlästähän tällainen kauttaaltaan kuvioitu pinta on. Jos nyt jaksaisi edistää työtä, niin ehkä tämä ehtisi sitten käyttöön pakkasille.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, miten neuleet ensi viikolla etenevät!
Osasyynä kiukuttelevaan hartiaseutuun saattaa olla viikonlopun reissu Ruotsiin, kun nukuin kaksi yötä autolautan pedissä. Hytissämme oli lisäksi yli-innokas ilmastointi, joten siellä oli melko viileää, ja lauantaipäivän vietin Tukholman stadionilla - puitteet olivat komeat, mutta en ole vielä tavannut yhtään urheilukatsomoa, jonka penkit olisivat hyvät istua.
En ole erityisemmin ruotsinlaivojen juhlahumun ystävä. Kävin ruuan jälkeen vilkaisemassa yökerhoa vähän ovelta, käännyin kannoillani ja menin hyttiin paikkaamaan yhden sukkaparin ja päättelemään langanpäät ja ompelemaan kuminauhakujan taitteet toisesta. Vihreät villasukat ovat olleet kuukausitolkulla ompelua vaille valmiit, joten oli mukava saada vihdoin ja viimein viimeistelyt aikaiseksi ja sukat jalkaan.
Tässä vielä turistikuva stadionista. Pohdimme jälkikäteen, että tämä olisi selvästi voinut olla myös huispausstadion:
Erityisesti tornit ja päätyjen holvikaaret näyttivät mainion velhomaisilta.
Sukkien lisäksi työn alla on ollut villapaita, jonka aloitin jo joskus viime talvena, mutta joka sitten jäi kesken kun muut projektit ajoivat ohi.
Nyt löysin keskeneräisen puseron neulekorista ja totesin, että talvi lähestyy kovaa vauhtia. Paksusta palmikkoneuleesta tulee ihanan tuntuinen, mutta aika työlästähän tällainen kauttaaltaan kuvioitu pinta on. Jos nyt jaksaisi edistää työtä, niin ehkä tämä ehtisi sitten käyttöön pakkasille.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, miten neuleet ensi viikolla etenevät!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)