Elämänlangalla podetaan selvästi varhaista dementiaa. Kuvittelin toiveikkaasti, että muisti alkaisi mennä vasta vähän myöhemmin kuin nelikymppisenä, mutta niin näemmä nyt jo toisen kerran lähiaikoina on yllättäen tiistai enkä ole lainkaan muistanut maanantaina blogia. Koitin kyllä syyttää perhettä siitä, että kukaan ei eilen kertonut minulle että on maanantai. Väittivät kuitenkin, että kun nousen puoli seitsemältä ja alan jo puoli kahdeksalta luurit korvissa tehdä töitä, se on yleensä merkki siitä, että olen tietoinen työviikon alkamisesta.
Nyt on tosiaan viimeinen työviikko ennen parin viikon joululomaa, ja
tietysti maailma pitäisi saada valmiiksi ennen lomalle lähtöä. Lisäksi
on pitänyt käydä tekemässä kaikenlaisia joulupukin hommia ja hankintoja.
Meidän lähin ostoskeskuksemme on Sello, ja olen jo useamman päivän
verran uhannut, etten enää ollenkaan mene sinne ennen joulua. Tähän
mennessä on suurin piirtein joka päivä kuitenkin vielä ollut jotain
hoidettavaa.
Olen kohdannut myös nemesikseni, lahjapaperin. Paperiaskartelu ei koskaan, edes lapsena, ollut minusta erityisen innostavaa. Osaan taitella yhdenlaisen paperilennokin ja oikein näppärän paperiveneen, ja siihen se sitten jääkin. Meillä kaikki lasten kavereiden syntymäpäivälahjat toimitetaan perille kaupan valmiissa lahjakasseissa, jos ei joku muu sitten tee paketointia puolestani. Näin joulun aikaan koen kuitenkin velvollisuudekseni tehdä ihan oikeita joulupaketteja. Kuten ylläolevasta kuvasta voi päätellä, se ei aina suju kuin Strömsössä.
Neulominen sentään sujuu! Joel tilasi minulta kynsikkäät Pokémon GO:n pelaamiseen, ja minähän tietysti tein työtä käskettyä. Kynsikkäät valmistuivat parissa päivässä, sitten ne odottivat lähemmäs viikon verran sitä, että joku päättelisi langanpäät. Kun päättelykeijua ei kuulunut, jouduin sitten itse tarttumaan toimeen. Yhden kynsikäsparin päättelyssä kului aikaa kokonaisen puolitoistatuntisen lastenleffan verran.
Koska en ole ihan viisas, aloitin sitten suoraan toisen parin, nämä lainalapsi M:lle tilauksesta samanlaisiksi kuin Joelille. Neuloin tuon ensimmäisen kynsikkään kokonaisuudessaan eilen illalla, eli valmista tulee kyllä nopeasti. Olen kuullut, että jotkut neulojatoverit ulkoistavat langanpäiden päättelyn jälkikasvulle. Onnistuisikohan se meilläkin?
Sen verran vielä vilautan jouluisia tunnelmia, että näytän paksut hahtuvalankavyyhdit, jotka löytyivät työnantajan joulupaketista minulle. Joululomalla aion neuloa näistä jotain ihan vain itselleni. Mieluummin jotain sellaista, jossa on mahdollisimman vähän pääteltävää.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan olisinko ensi viikolla oikeassa viikonpäivässä, vai sekoittaako joulu pään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti