maanantai 26. marraskuuta 2007

Kaupallinen tiedote

Tällä viikolla Elämänlangalla on taas kirjapohdintoja, mikä näin ennakkoon varoituksena ilmoitettakoon. Kuvat liittyvät harvinaisen vähän asiaan, mutta piti laittaa näytille ihan siitä ilosta, että minä ja Nea pääsimme lauantaina yhdessä auringonpaisteiselle kävelylle tutkimaan myöhäissyksyn ihmeitä. Kuvissa sentään neuleita, Nean Karelia-pipo ja Ciao Trunte -merinovillasta neulotut sormikkaat.


Kirjarintamalla oli pitkään hiljaista, kun materiaalit elo-syyskuun vaihteessa toimitettiin kustantajalle. Tällä välillä tapahtunut:

1. Muutaman viikon välein toistuva kriisi, kun jostain valmiista ohjeesta löytyy virhe. Kauhea varmuus siitä, että valmiit ohjeet ovat sittenkin kelvottomia.

2. Upeiden ja mahtavien kuvien ihastelua harmaina päivinä.

3. Valmiiden neuleiden siirtelyä paikasta toiseen, kun työt odottavat omistajilleen pääsemistä.

4. Hermostunutta odottelua minkäänlaisista tiedoista. Ovatko materiaalit OK? Vieläkö pitää yrittää ottaa hätävarakuvia?

5. Yleensäkin tasaista kauhun ja innostuksen vaihtelua kun oma kirjalapsi on maailmalla ja poissa käsistä.


Viime viikolla onkin sitten tullut taas uutta informaatiota. Langankuluttaja ehtikin jo aiheesta blogata, mutta mainitaan nyt täälläkin, että kirjaa voi nyt ennakkotilata kustantajalta. Sähköpostiosoite johon tilaukset ja kyselyt voi osoittaa on asiakaspalvelu@btj.fi. Kirjan nimi on Punokset puikoille ja lisäksi kannattaa mainita ISBN 978-951-692-678-3. Muuten en tiedä, mihin kirjaa tulee myyntiin, mutta ainakin Hobboks ottaa sen varmasti valikoimiinsa.

Viime viikon aikana olen vaihdellut sähköposteja graafikon kanssa, päässyt kommentoimaan ruutupiirrosten symboleja ja nähnyt muutaman aukeaman verran esimerkkitaittoa. Nyt alkaa vähitellen olla vallalla taas lapsellinen innostus sekä tunne, että ihan oikea kirjahan tästä meidän käsikirjoituslapsukaisestamme on tulossa. Tämänhetkisillä tiedoilla luvassa on hieman neliömäinen pikemminkin kuin normaali suorakaidemuoto sekä kovat kannet. Niin, ja kaupoissa teos on toivottavasti joulukuun puolessavälissä. Joko tässä vaiheessa saa sanoa että jännittää?

Lisätietoja jälleen kunhan kustantajan puolelta sellaisia tekijöille kerrotaan. Ja ensi viikolla mahdollisesti vähemmän kaupallista Elämänlankaa. Ellen sitten intoudu esittelemään ostoksiani Kädentaitomessuilta...

maanantai 19. marraskuuta 2007

Taiteen säännöt

Satunnaisesti tekstiin livahtaa ilmaus "taiteen sääntöjen mukaan". Välillä kuitenkin jää hieman epäselväksi missä nämä tällaiset säännöt ovat, ja ovatko ne kiveen kirjoitettuja. Tänään tarkastellaan elävänä esimerkkinä Elämänlangan neuletaiteen sääntöjä.

Ensimmäinen sääntö on neulo aina mallitilkku. Mallitilkuistahan olemme puhuneet ennenkin: ilman mallitilkkua ei varsinkaan itse neulesuunnitellessa tule mistään mitään. Mallitilkun voi tietenkin omalla vastuullaan jättää neulomatta, mutta silloin täytyy olla valmis joko purkamaan jos tekele alkaa muistuttaa puolijoukkuetelttaa tai nuken puseroa tai tekemään luovia neuleratkaisuja. Toisaalta mallitilkut tunnetusti myös ovat juonikkaita otuksia ja valehtelevat minkä ehtivät. Ilkikuristen mallitilkkuhenkien huijaamiseksi voi yrittää itse olla vielä juonikkaampi, ja neuloa vaikkapa kaulaliinan, myssyn tai sen nukenpaidan tavallisen neliskulmaisen mallitilkun asemesta. Mallitilkkusääntöä voi kiertää myös esimerkiksi neulomalla yksinkertaisen ylösalaisinraglanin, jota voi sovittaa neuleen edetessä (mikäli kohde suostuu pysymään paikoillaan).



Toinen sääntö on aina saa aloittaa uuta. Keskeneräisten töiden määrästä ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, sillä kaikki neuleet valmistuvat aikanaan. Sitäpaitsi on hyvä olla kesken erilaisia töitä eri tilanteisiin: matkaneuleeksi, telkkarineuleeksi tai nautiskeluun. Poikkeuksena voi pitää erilaisia viimeistelyprojekteja tai vakavia neuledeadlineja kuten merkkipäivä- tai joululahjaneuleet.



Kolmas sääntö on aina saa ostaa lisää lankaa. Kun lankaa ostaa, pitää toki muistaa ostaa tarpeeksi kerralla. Elämänlangan taiteen sääntöjen mukaan lankaa pitää ostaa aina ison puseron verran, ellei kyseessä sitten ole selkeästi huivi- tai sukkalanka tai on varmaa, että langasta on tulossa jotain lapsen koossa.



Neljäs ja tärkein sääntö on neulomisen on tarkoitus olla hauskaa. Vaikka tämän säännön pitävyydestä voikin joskus esittää epäilyksiä kun silmukat putoavat, niskat jämähtävät, puikot katkeavat tai neulesuunnittelu menee yötöiksi, on neulominen kuitenkin pohjimmiltaan hauska ja rentouttava harrastus. Tarkka empiirinen tutkimus on osoittanut, että hauskuus säilyy parhaiten kun neulotaan sopivassa suhteessa helppoa ja haastavaa, itselle ja toisille sekä omasta päästä ja valmiista ohjeesta.

Näillä säännöillä Elämänlangalla pelataan tällä viikolla. Ensi viikolla jälleen uutta asiaa.

maanantai 12. marraskuuta 2007

Sataa sataa ropisee

Viime viikko oli sateinen ja ankea, eikä mielialaa nostanut se, että sai torstaina yrittää selittää kolmivuotiaalle miksi liput liehuvat puolitangossa. Vaikka olenkin asustanut muutaman vuoden Espoossa, olen kuitenkin syntynyt ja kasvanut Tuusulassa (joskin etelässä enkä Jokelassa). Ahdistaa.

Myös neulerintamalla uhkaa ahdistus, kun kaaduin pahasti iltapimeällä ja raavin polven ja kämmenen, venäytin nilkan ja täräytin toisen ranteen niin että sitä koristaa nyt komea ja värikäs mustelma. Kipeillä jaloilla ja käsillä on paha pysyä kahden ripeäliikkeisen lapsen perässä, ja vaikka voisikin ottaa sairaslomaa kotiäiteilemisestä ei käsillä kuitenkaan arvaa tuntikausia yhtämittaa neuloa.



Neulomisen asemesta Elämänlangalla onkin tartuttu pitkään odottaneeseen tuunausprojektiin, tosin hyvin helppoon sellaiseen. Ylläolevassa kuvassa on parin vuoden takainen neuletakkiprojektini, Elsebeth Lavoldin suunnittelema Swedish Thora, jonka neuloin Jaegerin Luxury Tweed -langasta. Thora oli ihana, mutta kun taannoin laihduin takki jäi aivan liian suureksi, enkä ilmeisesti palannut aivan entisiin mittoihini vaikka Joelin odotus toikin reilusti kiloja takaisin.

Takki oli suuritöinen, ja sitäpaitsi lievästä kasarivaikutteisesta muotoilustaan huolimatta yksityiskohdiltaan kaunis ja käytössä lämmin ja mukava. Aivan liian suurena se kuitenkin oli liki käyttämätön. Lopulta päätin pitkällisen pohdinnan jälkeen lykätä neuleen pesukoneeseen järkeillen, että vaikka tuloksena olisi
nukenvaate, olisi sille kuitenkin enemmän käyttöä kuin liian suurelle takille.

Kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ennen-kuva on otettu huonossa valaistuksessa ja oudossa asennossa.



Ensimmäinen vaikutelma pesukoneen avaamisen jälkeen oli karvaisuus. Luxury Tweed on merinovilla-alpakkasekoitetta ja huovuttamattomana melko karheaa eikä laisinkaan niin karvaista kuin täysalpakka. Pesukonekäsittely nosti koko vaatteeseen valkoisen karvan pintaan, ja karvaa oli myös takin seuraksi heitetyissä housuissa. Karvaa oli pian myös silmissä, nenässä ja sovituksessa käytetyllä paidalla. Ravistelin paitaa kylpyhuoneessa ja tamppasin sitä pihalla. Yhä vain pölisi. Jahka saan nenäni niistettyä tyhjäksi karvoista, kokeilen seuraavaksi vaateharjaa tai maalarinteippiä.



Entä lopputulos? Hihat ovat juuri sopivan mittaiset ja rinnanympärys paljon paremmin kohdallaan kuin aiemmin. Helma aaltoilee hassusti ja pituudesta poistui ehkä himpun enemmän kuin olisin toivonut, mutta istuvuus on kuitenkin parempi kuin ennen. Lisäksi pesukonekäsittely pehmensi ennestään hieman karheaa lankaa.

Joskus näemmä kannattaa uskaltaa, vaikka täysin testaamaton huovutus onkin vastoin neuleperiaatteitani. Eiköhän takki pääse pitoon... kunhan keksin, kuinka päästä eroon karvamäärästä. Hyviä ideoita saa esittää. Niitä lueskellessa ja kokeillessa viikko sujuneekin rattoisasti, ja ensi viikolla on luvassa taas uutta Elämänlankaa.

maanantai 5. marraskuuta 2007

Miten tässä nyt näin kävi?

Tätähän se aina on, lasten kasvu. Ne kasvavat ja venähtävät salakavalasti kun vain vähän silmiään räpäyttää. Kahden kanssa aika tuntuu kuluvan vielä vinhempaa vauhtia kuin ennen. Äkkiä oli, kuinka ollakaan, Joelin ensimmäinen syntymäpäivä. Varsinainen merkkipäivä oli perjantaina, mutta sankaria varten järjestettiin juhlallisuudet asiaankuuluvin menoin vasta lauantaina. Äiti päätti ottaa tilanteen rauhallisesti ja ostatti tarjoomukset kaupasta, ja juhlia varten siivoaminenkin sujui rattoisasti kun kaikki neljä Harmonia-aikuista tarttuivat toimeen.



Harmoniaan kokoontui oman väen lisäksi kolmet Harmonia-isovanhemmat, yksi kummisetä sekä minun ja kanssa-asujan veljet, viimeksi mainittu perheineen. Neljätoista aikuista ja viisi lasta saavat aikaiseksi melkoisen hulinan, mutta hauskaa oli. Päivänsankari sai sopivasti lahjoja muttei liikaa, ja näytti erityisesti arvostavan mofan syliä. Harmonian aikuisväestö arvosti erityisesti sitä, että armaan veljeni tuomissa Fisher-Pricen soivissa ja välkkyvissä bongorummuissa on äänenvoimakkuuden säätö.

Yhdessä pohdiskeltiin sitä, että on se kumma kun Nea ja Ronja olivat yksivuotiaina niin isoja ja reippaita, ja tämä pienin Harmonia-asukas taas on edelleen meille niin vauva. Lapsiparkaa kun aina verrataan pari vuotta vanhempiin tyttöihin joka asiassa. Lisäksi reppana saa käyttöönsä kaikki tyttöjen vanhat vaatteet, joskin sentään mekot olen armeliaasti karsinut pois.



Mitä sitten tekee yksivuotias? Seisoo tuetta, muttei uskalla ottaa askelta. Syö leipää niin paljon kuin sille antaa, muttei äidin hämmennykseksi enää huoli rintamaitoa. Pitää kaikesta mikä pyörii: palloista, siskon polkupyörän polkimista, leikkiauton pyöristä. Rakastaa äidin jämälankapussia ja olisi kiinnostunut myös puikoista ja saksista jos ne vain hänelle sallittaisiin. Konttaa kovaa vauhtia hiekkalaatikossa ja syö niin paljon hiekkaa kun ehtii. Ymmärtää puhetta, sekä suomea että ruotsia. Venyy pituutta niin, että käytössä on jo kolmas neulehaalari. Tekee osan asioista aivan kuin siskonsa pienenä, ja osan aivan eri tavalla, äidin iloksi ja hämmästykseksi.

Entä sitten isosisko? Pelkäämäni sisaruskateus jäi tulematta ja sen sijaan molemmat isommat Harmonia-lapset ovat ottaneet Joelin avosylin vastaan. Syksyisten valaistusolosuhteiden vuoksi virallista yksivuotiskuvaa ei nyt ole, mutta kesäiset otokset yllä ja alla kertovat kaiken tarpeellisen.



Tulevalta vuodelta odotan mielenkiinnolla kommunikaation kehittymistä ja erityisesti sitä, kumpaa kieltä Joel nyt alkaa puhua. Vuositavoitteeksi voisin asettaa että neuloisin Joelille jotain ihan omaa niin ettei aina tarvitsisi pukeutua siskon vanhoihin, ehkä jopa niitä monien toivomia pienten poikien neuleita. En tosin oikein tiedä mitä moiset ovat, kun aika samannäköisiä nuo pienet pojat ovat kuin pienet tytötkin, mutta ehkä koen jonkun valaistumisen kun aika rientää.

Sitä odotellessa ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa.