Ropeconhulinaa

Elämänlangalla otettiin kaikki irti kesäloman viimeisestä viikonlopusta ja suunnattiin Ropeconiin. Tänä vuonna con-huumasta nautittiin Messukeskuksessa, koska vuosikausia paikkana ollut Dipoli on suuressa remontissa ja mullistuksen myötä sen käyttötarkoitus osin muuttuu.

Messukeskus oli paikkana uusi, mutta henkilökohtaisesti suurin uutuus oli kyllä se, että Nea osallistui Ropeconiin ihan täysipainoisesti maksavana asiakkaana. Olen keljuna äitinä pitänyt tätä yhtä viikonloppua vuodessa ihan täysin omana aikanani ja siksi arastellut lasten ottamista mukaan, mutta nyt havaitsen että minulla on 12-vuotias esiteini joka osaa tulla itse paikan päälle ja matkustaa kotiin kun haluaa. Jonkin verran tietysti hengattiin yhdessä, mutta Nea esimerkiksi ilmoittautui haluamaansa ohjelmaan itse (jousiammuntakokeilu vaati ennakkoilmoittautumisen) ja huolehti siitä että oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Minun kontolleni jäi pari kertaa tarjota ruokaa ja kertaallen kipaista pelastamaan kun rahat olivat lopussa.

Minulla oli pitkään aikomus mennä itsekin tänä vuonna nauttimaan Ropeconista maksavana asiakkaana, mutta muutama viikko sitten päädyin Facebook-kommenttiketjun kautta työvoimaan. Uusissa tiloissa oli mahdollisuus järjestää lapsikävijöille leikkitila, ja istuin siis viikonlopun aikana yhteensä 8 tuntia vahtimassa leikkihuonetta. Ropeconhan siis tehdään kokonaan vapaaehtoisvoimin, joten viikonlopun aikana on monenlaista hommaa tarjolla - aiempina vuosina olen ainakin ollut pitämässä workshopia, esitelmöinyt, osallistunut paneelikeskusteluun, toiminut ohjelmajuoksijana (tämä on se tyyppi joka katsoo, että ohjelmanumero alkaa ja loppuu ajallaan ja että ohjelman pitäjällä on kaikki tarpeellinen), myynyt lippuja ja jakanut ovella kävijäkyselylomakkeita. Leikkitiladuuni oli todella kiva, ja lisäksi vaikutti paljon se että tilan viihtyvyyttäkin koitettiin lisätä talkoovoimin. Meiltä kulkeutui lopulta Messukeskukseen puuvillainen parisängyn päiväpeitto ryömimisviltiksi, tusina pikkuautoja, kaksi palloa, Brio-junarata, lasten astiasto, autoleikkimatto ja ties mitä muuta. Tila oli vieä perjantaina karu, mutta lauantaina oli jo oikein viihtyisää. Samalla tuli myös vahvasti sellainen olo että tila on "oma".

Leikkitilassa näki Ropeconin kaikkein nuorimpia kävijöitä, ja lisäksi oli mukavasti aikaa edistää ikuisuuksia kesken olleita polvisukkia. (Nyt niitä ehtii taas neuloa aktiivisemmin kun kaikki sukkakirjaa varten neulottava on valmista.) Kuvassa poseeraa aivan ihastuttava pöllökuvioinen neulepussi, jonka ostin Ropeconin myyntialueelta Ompelimo Marisolin tiskiltä. Mari on siis ommellut minulle aiemmin mm. pari pitkää hametta ja kaksi mittojen mukaan tehtyä korsettia, ja lisäksi hänen kättensä jälkiä on ollut esillä monessa teatterissa täällä pääkaupunkiseudulla.

Nyt heinäkuu ja samalla kesäloma on ohi. Sopivasti neulekirjan materiaalien viimeistely on ihan loppusuoralla, sillä syksyn työrupeama varsinaisissa palkkatöissä lähtee reippaasti liikkeelle työputkella tästä päivästä ensi viikon torstai-iltapäivää. Ensi viikon maanantaina meinaan tosin vain piipahtaa töissä, sillä tämän viikon torstaina suuntaan jo aikaisin aamulla junalla kohti Kajaania ja Valtakunnallisia kotiseutupäiviä. Sieltä sitten kotiudun sunnuntaina alkuillasta. Jos saan nyt puikoilla olevan sukkaparin valmiiksi, niin kuinkahan pitkälle seuraavia polvisukkia ehtii neuloa matkalla Kajaaniin ja takaisin?

Näissä iloisissa tunnelmissa siis tämän viikon Elämänlangalla. Ensi viikolla palataan ehkä niihin polvisukkiin. Tai sitten jotain ihan muuta!