maanantai 25. helmikuuta 2013

Terveisiä 1930-luvulta

Elämänlangan päivitys tulee tänään myöhään ja kuvattomana, sillä viikonloppu oli melkoisen reipasta menoa. Kävin nimittäin sekä lauantaina että sunnuntaina aikamatkalla Britanniassa vuonna 1939, kun olin mukana pelinjohtamassa Agatha Christien tarinoiden henkeen kirjoitettua Maplegroven mysteeri -liveroolipeliä.

Koska peli oli pieni, vain parillekymmenelle pelaajalle kirjoitettu, päätettiin sama mysteeri pelauttaa kahtena peräkkäisenä päivänä. Siten selvisimme sisustamalla juhlatilan brittiläiseksi kartanoksi ainoastaan kerran, ja lisäksi saatoimme ottaa peliin kaksinkertaisen määrän pelaajia. Erityisen hauskaa näin pelinjohtajan näkökulmasta oli nähdä, miten samat hahmot toimivat peräkkäisinä päivinä aivan eri pelaajille.

Itse peli sijoittui neiti Agatha Goodenoughin emännöimään Maplegrove Manoriin, jonne oli kutsuttu päivällisille sekä kylän merkkihenkilöitä että kaukaisempiakin vieraita. Paikalla oli pappi ja poliisi, upseeri ja lääkäri, sekä toki kaunis perijätär, ulkomaalainen kreivi ja parlamenttiedustaja. Mukavilla päivälliskutsuilla tapahtuikin yllättäviä asioita, ja kuten genreen kuuluu, kaikilla oli jotain salattavaa.

Ulkoisina puitteina pelillä oli työpaikkani Parkvilla, joka on vähän yli satavuotias puuhuvila aivan kotini lähellä Espoon Leppävaarassa. Juhlatilan muuttaminen kartanoksi vaati melkoisesti työtä, huonekalujen siirtelyä ja kantamista ja massiivista määrää koriste-esineitä, pitsiliinoja, plyyssimattoja, ja kaikenlaista pientä tavaraa. Minä toin paikalle mm. kirjastoon vanhan painoksen Tuulen viemää, isoäitini virkkaaman valtaisen päiväpeiton sekä päivällistarjoilua varten koristeellisen metallitarjottimen ja kaikki taloudesta löytyvät pöytähopeat.

Siinä vaiheessa, kun perjantai-iltana ja lauantaiaamuna kannoimme huonekaluja uusille paikoille ja sisustimme ruokasalia, salonkia, kirjastoa ja Agatha-neidin makuuhuonetta alkoi jo hirvittää kaiken siivoaminen. Onneksi pelinjohdossa oli monta käsiparia, ja sunnuntai-illan siivoukseen saimme vielä jokusen ylimääräisen apulaisen. Hullun hommalta kyllä tuntui siinä vaiheessa, kun lauantai-iltana pääsin kotiin joskus puoliltaöin, majoitin toisesta kaupungista matkustaneen pelaajan olohuoneemme lattialle ja totesin, että aamulla pitää herätä vihoviimeistään kahdeksalta valmistautumaan siihen, että pyöritetään peli seuraavalle porukalle ja kotiintulo on varmasti loppusiivouksen jälkeen vielä myöhäisempi.

Loppujen lopuksi tuntuu kyllä siitä, että kirjoittamiseen ja ideointiin kuluneet viikot, lukuisat kokoukset, kolmet lyhyeksi jääneet yöunet ja viikonloppu ihan ympäripyöreää päivää olivat mainiosti käytettyä aikaa. 1930-lukulaisiksi pukeutuneet ja eläytyvät pelaajat saivat kaiken toimimaan.

Ettei aivan totuus unohtuisi, minulla oli kyllä koko ajan mukana sukankudin: roolini molempina päivinä oli olla mukana kutsuilla iäkkäänä rouva Harrisonina. Neulomiseen ei kuitenkaan jäänyt tapahtumien pyörteessä aikaa kuin nimeksi. Katsotaan, onko tämän viikon aikana parempaa aikaa neuloa.

Ja mitä sitten tapahtui, siitä kerromme ensi viikon Elämänlangalla.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Äidiltä tyttärelle

Elämänlangalla on toki jatkuvasti ilmassa iloa ja ylpeyttä jälkikasvusta. Täytyy kuitenkin sanoa, että neuloja-äidin mieltä lämmittää erityisesti, kun Nea on alkanut neuloa ihan aktiivisesti. Kun lapset nyt jouluksi saivat oman tietokoneen, tehtiin saman tien Nealle tunnukset myös Ravelryyn.

Tähän mennessä Nean projektit ovat olleet enimmäkseen aina oikeaa.


Kuvassa malliesimerkkinä kaulaliina Joelin Nallelle. Aina oikea on muuten siitä kiitollinen neulepinta, että se venyy mukavasti. Vuodenvaihteessa Nea neuloi samalla reseptillä (mutta vähän paksummalla langalla ja isommalla silmukkamäärällä) kaulaliinan luokkakaverilleen ja oppi samalla jotain lahjaksi neulomisen vaikeudesta sekä siitä, että neuleprojekti vie aina enemmän aikaa kuin neuloja kuvittelee.

Vähitellen alkavat haastavammat projektit houkutella. Muutama viikko sitten ehdotin tylsistyneelle lapselle reissua lankakauppaan, ja Nea kysyi tietysti heti, saako hän jonkun oman langan. Villavyyhdissä hän sitten valitsi ihan itse värin perusteella vyyhdin Cascade Heritage -sukkalankaa. Kun kysyin, mitä langasta tulee, hän ilmoitti neulovansa huivin.


Tässä on siis nyt tekeillä yksinkertainen niskasta aloitettava kolmiohuivi työnimellä Nean helppo kolmiohuivi. Kuten näkyy, sileä neule sujuu jo mukavasti. Langankierrot ja silmukkamerkkien käyttö piti opetella erikseen, ja sitten aivan uutena juttuna neuleohjeen lukeminen. Kirjoitin ihan tahallaan käyttäen ihan tavallista epämääräisiä lyhenteitä vilisevää neulekieltä, mutta hyvin näppärästi ohjeen lukeminenkin näyttää sujuvan. Seuraavaksi toiveissa kajastelee jo ihan vaatteen neulominen, mutta ehkä tuo saa vielä odottaa kunnes edes joku kesken olevista projekteista valmistuu.

Elämänlangalla siis tänään hiihtoloman kunniaksi vanhempi-lapsi -päivä. Ehkä ensi viikolla sitten taas aikuista neuleasiaa?

maanantai 11. helmikuuta 2013

Harmaan sävyissä

Elämänlangalla liikutaan näemmä tänään harmaan sävyissä. Työn alla on kaikenlaista neulesuunnitteluun liittyvää hyshys-juttua, mutta sen lisäksi ties mitä muuta


Olen tehnyt muutamia käännöstöitä Minervalle, ja tässä on tulossa seuraava. Martin Storeyn Aran Knits on kokoelma Rowanin langoista tehtyjä palmikkoneuleita. Kirja on tuttua Rowanin laatua, eli laadukkaita lankoja ja kauniita kuvia. Kun ensimmäisen kerran näin kirjan valittelin, että harmi kun Rowanilla on tapana kirjoittaa ohjeet sanallisesti eikä ruutupiirroksina. Se kannatti, sillä käännettävä kirja ei varsinaisesti ole tuo kuvan paperinen kappale vaan samaan pohjaan taitettu pdf, jossa on mukana ruutupiirrokset (ja tekstit sitten uusittu ottamaan huomioon piirrosten olemassaolon). En tarkalleen vielä tiedä, koska tästä on yhteisjulkaisupäivä, minun osuuteni työstä pitäisi olla tehtynä pääsiäiseen mennessä.


Kun tulin tänään töistä, postiluukun alla ilahdutti pehmeä paketti. Raudanharmaastan Valley Yarns Colrainista tulee kauluri Teemun siskolle Hannalle, jahka ehdin vähän piirrustella ja suunnitella sitäkin. Colrain on todella miellyttävä tencel-merinosekoite, ja oikein pehmeänä vähän herkempi-ihoisellekin sopiva.

Näissä harmaan sävyissä Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan sitten, olisiko ensi viikossa enemmän väriä!

maanantai 4. helmikuuta 2013

Polvisukkamania

Elämänlangalla on menossa pahanlainen putki. Puikoilla on polvisukat toistensa perään. Viime viikon tappoflunssa tosin hidasti neuletahtia, ja en selvästi vieläkään ole aivan oma itseni.






Kuvassa valkoiset polvisukat Nallesta, edelleen niitä Ullaan tulossa olevia Muhkean pohkeen polvisukkia. Nyt tekeillä on tiilenpunaiset sukat ohuemmasta sukkalangasta, Cascade Heritagesta. Ohje on suurin piirtein sama, lisäsin vain silmukoita pikkuisen.

Kirjapuolellakin edetään. Johanna on neulekone: kirjoitin ensimmäisen ohjeen kainaloihin asti ja kerroin lauantaina, mistä koosta lähdetään neulomaan. Sunnuntaina pusero oli kuulemma jo kainaloissa, joten nyt pitäisi taas jatkaa ohjeen kirjoitusta. Ohjeet tosin eivät oikein halua nyt suoraan syntyä oikeassa järjestyksessä, mutta onneksi aikaa on vielä reilusti.

Viime päivinä kirjoitusaikaa on vienyt neulesuunnittelun lisäksi toinen harrastus eli roolipelaaminen. Kuun lopulla pelataan Maplegroven mysteeri -larppi, ja olen työstänyt niitä henkilöhahmoja, jotka ovat minun vastuullani: hauskasti siis aivan erilaista kirjoitustyötä.

Koska uunissa on monta rautaa, on Elämänlangalla ehkä lähiaikoina vähän hiljaisempaa. Toivon kuitenkin, että jossain vaiheessa olisi vaikkapa jotain vilautettavaa kirjaprojektin tiimoilta, ettei aivan tylsää pääsisi tulemaan.