Elämänlangalla on ahkerasti neulottu intarsiaa, ja Hei soturit -slipoveri edistyy. Nyt tekeillä on jo pääkallon nenä ja sääriluiden yläpäät. Lopputulos näyttää aikalailla mallikappaleelta, mikä laskettaneen voitoksi. Jouduin hieman lyhentämään sääriluita, koska alkuperäisessä kuvassa on jonkin verran enemmän silmukoita kuin työstämässäni sliparissa, mutta pääasia on kuulemma pääkallon ilme.
Tunnetusti en ole koskaan ollut kovin hyvä pidättäytymään vain yhdessä työssä. Nyt kun slipoveri on jo pitkälti päälle puolenvälin, uudet neuleet huutelevat jo. Kävin viime viikolla Menitassa ostamassa lankaa seuraavaan tilausneuleeseen, ja mukaan tarttui vähän muutakin.
Ihan pikkuriikkisen muutakin. Vain kaksi puserollista. Eihän sitä lasketa?
Safranista tulee ehkä Tuomi, joka on yksi suosikeistani uudesta kirjasta, tai sitten joku muu vastaava palmikkoa ja pitsiä yhdistävä tunika. Bambi taas suorastaan huutaa haluavansa olla Huldan takki. Olettaen siis, että koskaan kaikkien muiden projektien keskellä ehdin neuloa itselleni mitään sukkia suurempaa.
Nyt suuntaan viettämään neulevapaapäivää sohvannurkkaan. Ohjelmassa on pääkallosliparia ja Ally McBealin ensimmäinen tuotantokausi, joka löytyi Anttilan hyllystä yhdeksällä eurolla. Missähän projektissa Elämänlangalla mennään ensi viikolla?
maanantai 27. kesäkuuta 2011
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Satunnaisia ajatuksia
Eilen sängyssä kuultua:
- Mulle iski paha neuloosi.
- Aijaa, onko sitten neulootikkojakin?
- On joo, se on ihan tunnettu neulojadiagnoosi.
- Kuka niitä sitten hoitaa? Neulokilulgi?
***
Taannoin bileissä:
- Jos se oiskin lanka- ja aikuisviihdekauppa.
- Joo! Ikkunateippauksissa voi sitten mainostaa kaikenlaisia käsityölehtiä.
***
Lastenohjelmassa esitellään silkkiapinoita. Neulojaäiti alkaa heti pohtia, saisiko silkkiapinankarvasta silkkilankaa.
***
Aa-aa-alpakka, tuotko villoja?
Jaa-jaa-neuloja, tuonpa kontilla.
Vaan lankavaraston
tila käytetty jo on!
Vien villat pois, neuloja on onneton.
***
Elämänlangan satunnaisissa ajatuksissa suositellaan tänään seuraavaksi uunituoretta Ullaa. Ulla on arvostellut Pitsit puikoille ja erilaisia artikkeleita ja arvioita on muutenkin roppakaupalla. Ohjeista ihailin jo muutama kuukausi sitten Ravelrystä Adelheidin Huldan takkia. Juuri tuollaisen haluan itselleni!
***
Näissä satunnaisissa tunnelmissa edetään kohti juhannusta. Ensi viikolla lisää Elämänlankaa.
- Mulle iski paha neuloosi.
- Aijaa, onko sitten neulootikkojakin?
- On joo, se on ihan tunnettu neulojadiagnoosi.
- Kuka niitä sitten hoitaa? Neulokilulgi?
***
Taannoin bileissä:
- Jos se oiskin lanka- ja aikuisviihdekauppa.
- Joo! Ikkunateippauksissa voi sitten mainostaa kaikenlaisia käsityölehtiä.
***
Lastenohjelmassa esitellään silkkiapinoita. Neulojaäiti alkaa heti pohtia, saisiko silkkiapinankarvasta silkkilankaa.
***
Aa-aa-alpakka, tuotko villoja?
Jaa-jaa-neuloja, tuonpa kontilla.
Vaan lankavaraston
tila käytetty jo on!
Vien villat pois, neuloja on onneton.
***
Elämänlangan satunnaisissa ajatuksissa suositellaan tänään seuraavaksi uunituoretta Ullaa. Ulla on arvostellut Pitsit puikoille ja erilaisia artikkeleita ja arvioita on muutenkin roppakaupalla. Ohjeista ihailin jo muutama kuukausi sitten Ravelrystä Adelheidin Huldan takkia. Juuri tuollaisen haluan itselleni!
***
Näissä satunnaisissa tunnelmissa edetään kohti juhannusta. Ensi viikolla lisää Elämänlankaa.
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Solmussa
Elämänlangalla neulotaan yleensä pitsiä tai palmikoita, mutta hyvin harvoin mitään moniväristä. Kirjoneuleet ovat kauniita, mutta minun tekeminäni niistä ei koskaan tule niin kauniita. Intarsiaan olen koskenut vielä harvemmin ja syy on tässä:
Tekeillä on siis tilattu Hei soturit -slipari josta viime viikollakin kirjoitin. Kuten kuvasta näkyy olen jo pääkallon alla olevien sääriluiden kohdalla aivan solmussa lankoineni. Seuraava askel taitaa olla askarrella pahvista langanpidikkeitä ja elleivät omat yritykset toimi käydä lankakaupassa hakemassa ihan tarkoitukseen varten valmistettuja muovilaattoja.
Lukuunottamatta lankahässäkkää, intarsia on kiehtovaa: on hauska nähdä, kuinka kuvio kasvaa esiin. Joudun improvisoimaan mallikuviota mukaillen sääriluut, sillä kuva on valtavan iso eikä aivan mahtuisi puseron silmukkamääriin, mutta eiköhän tästä hyvä tule. Pääasia on, että itse pääkallo on mallin mukainen.
Koska iso työni on tällä hetkellä hyvin selvästi sohvatyövaiheessa, tarvitsen helpommin mukana kulkevan pikkutyön.
Näyttää kuitenkin siltä, että lankojen henget ovat minua vastaan. Ylläolevassa kuvassa näkyy keskeneräinen sukkaneuleeni. Pitäisiköhän aloittaa ainaoikeinkaulaliina?
Ensi viikolla Elämänlangalla jatketaan kesän viettoa ja kenties raportoidaan, kuinka intarsiaharjoitukset etenevät.
Tekeillä on siis tilattu Hei soturit -slipari josta viime viikollakin kirjoitin. Kuten kuvasta näkyy olen jo pääkallon alla olevien sääriluiden kohdalla aivan solmussa lankoineni. Seuraava askel taitaa olla askarrella pahvista langanpidikkeitä ja elleivät omat yritykset toimi käydä lankakaupassa hakemassa ihan tarkoitukseen varten valmistettuja muovilaattoja.
Lukuunottamatta lankahässäkkää, intarsia on kiehtovaa: on hauska nähdä, kuinka kuvio kasvaa esiin. Joudun improvisoimaan mallikuviota mukaillen sääriluut, sillä kuva on valtavan iso eikä aivan mahtuisi puseron silmukkamääriin, mutta eiköhän tästä hyvä tule. Pääasia on, että itse pääkallo on mallin mukainen.
Koska iso työni on tällä hetkellä hyvin selvästi sohvatyövaiheessa, tarvitsen helpommin mukana kulkevan pikkutyön.
Näyttää kuitenkin siltä, että lankojen henget ovat minua vastaan. Ylläolevassa kuvassa näkyy keskeneräinen sukkaneuleeni. Pitäisiköhän aloittaa ainaoikeinkaulaliina?
Ensi viikolla Elämänlangalla jatketaan kesän viettoa ja kenties raportoidaan, kuinka intarsiaharjoitukset etenevät.
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Kesä!
Elämänlangalla ollaan jo aivan kesäisissä tunnelmissa: aurinko paistaa ja lasten kevätjuhlat on juhlittu. Lomaa ei tosin ole tänä vuonna tiedossa, kun työt alkoivat vasta toukokuun alusta, mutta kesäisiä huvituksia voi näin osa-aikatyöläisenä harrastaa vaikka pitkinä viikonloppuina.
Viikonloppuna elämysmatkailtiin lasten kanssa sirkuksessa: lähikoulun kentälle pysähtyi ihan oikea pieni kiertävä sirkus. Kokemus muistutti kovasti omien lapsuusvuosien sirkusmuistoja: pieni nuhjuinen teltta, itäeurooppalaisella korostuksella puhuva tirehtööri ja taittotuolit. Temput olivat juuri sopivan huimia lapsiyleisölle, joskin Joel alkuun käpertyi syliin, painoi kasvot minua vasten ja huolehti että eihän siellä ole pellejä. (Jostain syystä esityksen pelle ei sitten kuitenkaan aiheuttanut mitään pelkoreaktiota.)
Neuleissakin on nyt kesä, sillä tilattu Hei Soturit -slipari etenee mukavasti. Yksivärinen kappale on valmis ja toista kappaletta aloitettu. Kuvassa on merkitty hakaneuloilla suurin piirtein kuvion korkeus, että tiedän mistä kohtaa lähteä liikkeelle. Piakkoin pääsen siis tutustumaan intarsianeuleen ihmeelliseen maailmaan.
Kun soturit laukkaavat festarilaitumille, täytyy käydä Menitassa tutkimassa Cotton Viscose -tarjontaa, sillä lupailin erään ystävän äidille kesäistä bolerontapaista toimistoasusteeksi. En ole vuosikausiin käynyt Soukan Outletissa ja pohdinkin, pitäisikö tehdä ekskursio sinne. Moni on kommentoinut valikoiman kasvaneen huikeasti ja kauppa on kuulemma nykyään oikein kannattava kohde. Epäilyttää vaan, kuinka paljon lankakauppamatkailua rajallinen budjetti kestää, varsinkin kun viime aikoina on tullut pariin otteeseen vierailtua Ogelissakin.
Näillä eväillä siis Elämänlangan alkukesässä. Jokohan ensi viikolla olisi esitellä intarsiaa?
Viikonloppuna elämysmatkailtiin lasten kanssa sirkuksessa: lähikoulun kentälle pysähtyi ihan oikea pieni kiertävä sirkus. Kokemus muistutti kovasti omien lapsuusvuosien sirkusmuistoja: pieni nuhjuinen teltta, itäeurooppalaisella korostuksella puhuva tirehtööri ja taittotuolit. Temput olivat juuri sopivan huimia lapsiyleisölle, joskin Joel alkuun käpertyi syliin, painoi kasvot minua vasten ja huolehti että eihän siellä ole pellejä. (Jostain syystä esityksen pelle ei sitten kuitenkaan aiheuttanut mitään pelkoreaktiota.)
Neuleissakin on nyt kesä, sillä tilattu Hei Soturit -slipari etenee mukavasti. Yksivärinen kappale on valmis ja toista kappaletta aloitettu. Kuvassa on merkitty hakaneuloilla suurin piirtein kuvion korkeus, että tiedän mistä kohtaa lähteä liikkeelle. Piakkoin pääsen siis tutustumaan intarsianeuleen ihmeelliseen maailmaan.
Kun soturit laukkaavat festarilaitumille, täytyy käydä Menitassa tutkimassa Cotton Viscose -tarjontaa, sillä lupailin erään ystävän äidille kesäistä bolerontapaista toimistoasusteeksi. En ole vuosikausiin käynyt Soukan Outletissa ja pohdinkin, pitäisikö tehdä ekskursio sinne. Moni on kommentoinut valikoiman kasvaneen huikeasti ja kauppa on kuulemma nykyään oikein kannattava kohde. Epäilyttää vaan, kuinka paljon lankakauppamatkailua rajallinen budjetti kestää, varsinkin kun viime aikoina on tullut pariin otteeseen vierailtua Ogelissakin.
Näillä eväillä siis Elämänlangan alkukesässä. Jokohan ensi viikolla olisi esitellä intarsiaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)