Täällä elämänlangalla elo on ollut viime aikoina yhtä keskeneräistä projektia. Kantapään kautta -sukkakirja on nyt akuutissa oikolukuvaiheessa. Itse vietin käsikirjoituksen kanssa tunteja perjantaina metsästäen "katso sivu XX" -viitteitä ja etsien sisällysluettelosta oikeita sivunumeroita.
En ole erityisen hyvä oikolukija, mutta huomautuksia tuli lopulta niin paljon että totesin, etten varmaan koskaan ole mihinkään käsikirjoituksiin niitä sellaisia määriä merkinnyt. Luojan kiitos suurin osa ei ollut varsinaisia virheitä vaan noita yllä mainittuja sivunumeroviitteitä sekä muokattavia tyyliseikkoja. Joka tapauksessa olin käsikirjoitusta lopulle työryhmälle lähettäessäni sitä mieltä, että en enää koskaan halua nähdä tätä kirjaa - katsotaan onko tämä mennyt ohi siinä vaiheessa, kun valmis teos joskus syksyllä tulee painosta.
Onneksi täällä on viikonlopun mittaan syntynyt myös jotain valmista:
Wollmeise Twinin Orient -väriset polvisukat tuli pääteltyä telkkarin katselun ohella. Olen kyllä toistaiseksi edelleen vakaasti sitä mieltä, että sukkia ei tarvita ennen syyskuuta, mutta ainakin nyt on uusi pari odottamassa.
Tuttuun tapaan minulla on näissä sukissa pohjana Muhkean pohkeen polvisukat. Eräs ystävä kysyi minulta taannoin, mikä on lempiohjeeni Ullassa, ja totesin että tämä on ainakin se mitä olen itse eniten neulonut ja myös eniten käyttänyt. Onhan noissa sukanvarsissa ihan älytön homma, mutta lopputulos on juuri minun jalkaani sopiva. Näitä sukkia on neulottu todella pitkään ja hartaasti, kun projektin aikana on samalla kirjoitettu se mainittu sukkakirja ja neulottu aika monta paria siihen kuvattuja sukkia. Jos pelkän Ravelryn pohjalta päättelisi, niin minulla on ollut todella tylsä neulevuosi.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla kirja on toivottavasti kustantajan loppukäsittelyssä ennen painoon lähettämistä, eikä minun sitten enää tarvitse huolehtia siitä muutamaan viikkoon.
maanantai 29. elokuuta 2016
maanantai 22. elokuuta 2016
Väliviikko
Elämänlangalla on vietetty väliviikkoa. Neuleet edistyvät hiljaksiin, mutta mitään uutta ei ole näyttää. Sukkakirjan taittoa viilattiin vähän, mutta nyt kokonaisuus on kustantamon puolelta oikoluvussa joten odottelemme edelleen sitä että pääsemme itse selaamaan ihan koko kirjaa.
Työt alkoivat lomien jälkeen elokuun alussa melkoisella rykäisyllä, kun erilaisia hommia riitti 12 päivää putkeen, ja sitten vielä seuraavalle viikolle pari työiltaa. Tähän kun lisää kirjan viimeistelyhommat, niin puuhaa on ollut ihan riittävästi. Kun perjantaina sitten koitti oikeasti kaikenlaisista velvollisuuksista tyhjä päivä, niin sovin itseni kanssa heti aamusta että mitäs jos tänään ei stressattaisi mistään, vaan voisin vaikka pelata koko päivän Farm Heroes Sagaa jos siltä tuntuu.
Kun onnistuin jättämään stressaamatta, niin siitä ilmeisesti säästyi tosi paljon energiaa, koska sain mm. raivattua paljon irtotavaraa paikoilleen olohuoneesta, purettua päiväkausia jaloissa lojuneen matkalaukun ja pestyä useemman koneellisen pyykkiä. Harmi kun tämä "mitäs jos en vaan tänään stressaisi mistään" -strategia ei ole yhtään takuuvarma. Olisi nimittäin tosi kätevää, jos stressin saisi kytkettyä pois päältä aina tarvittaessa!
Kodinhoidon lisäksi viikkoon on kuulunut lautapelejä, kun hyödynsimme taas kirjaston palveluita. Siitä väännetään vitsiä, että kirjastosta ei saa kohta enää lainkaan kirjoja kun sieltä lainataan vain ompelukoneita ja moottorisahoja, mutta itse ison osan lapsuuttani paikalliskirjastoissa viettäneenä olen vain ilahtunut nähdessäni kuinka palveluvalikoima laajenee. Ja lainataan kirjastosta kirjojakin! Suosittelen lämpimästi laittamaan esimerkiksi kotimaisista neulekirjoista ja käännöskirjoista aineistopyyntöjä. Kirjojen tekijöille maksetaan pientä kirjastokorvausta kun kirjoja lainataan, ja vaikka vuosittainen summa ei päätä huimaa niin kyllä sillä aina parit perheen ruokaostokset kustantaa.
Näissä väliviikkotunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan jos ensi viikoksi saisin vaikka viimeisteltyä ja kuvattua sukkaparin, joka jo pari viikkoa on odottanut langanpäiden päättelyä ja kuminauhojen pujottamista.
Työt alkoivat lomien jälkeen elokuun alussa melkoisella rykäisyllä, kun erilaisia hommia riitti 12 päivää putkeen, ja sitten vielä seuraavalle viikolle pari työiltaa. Tähän kun lisää kirjan viimeistelyhommat, niin puuhaa on ollut ihan riittävästi. Kun perjantaina sitten koitti oikeasti kaikenlaisista velvollisuuksista tyhjä päivä, niin sovin itseni kanssa heti aamusta että mitäs jos tänään ei stressattaisi mistään, vaan voisin vaikka pelata koko päivän Farm Heroes Sagaa jos siltä tuntuu.
Kun onnistuin jättämään stressaamatta, niin siitä ilmeisesti säästyi tosi paljon energiaa, koska sain mm. raivattua paljon irtotavaraa paikoilleen olohuoneesta, purettua päiväkausia jaloissa lojuneen matkalaukun ja pestyä useemman koneellisen pyykkiä. Harmi kun tämä "mitäs jos en vaan tänään stressaisi mistään" -strategia ei ole yhtään takuuvarma. Olisi nimittäin tosi kätevää, jos stressin saisi kytkettyä pois päältä aina tarvittaessa!
Kodinhoidon lisäksi viikkoon on kuulunut lautapelejä, kun hyödynsimme taas kirjaston palveluita. Siitä väännetään vitsiä, että kirjastosta ei saa kohta enää lainkaan kirjoja kun sieltä lainataan vain ompelukoneita ja moottorisahoja, mutta itse ison osan lapsuuttani paikalliskirjastoissa viettäneenä olen vain ilahtunut nähdessäni kuinka palveluvalikoima laajenee. Ja lainataan kirjastosta kirjojakin! Suosittelen lämpimästi laittamaan esimerkiksi kotimaisista neulekirjoista ja käännöskirjoista aineistopyyntöjä. Kirjojen tekijöille maksetaan pientä kirjastokorvausta kun kirjoja lainataan, ja vaikka vuosittainen summa ei päätä huimaa niin kyllä sillä aina parit perheen ruokaostokset kustantaa.
Näissä väliviikkotunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan jos ensi viikoksi saisin vaikka viimeisteltyä ja kuvattua sukkaparin, joka jo pari viikkoa on odottanut langanpäiden päättelyä ja kuminauhojen pujottamista.
maanantai 15. elokuuta 2016
Rentouttavaa neulontaa
Elämänlangalla on vietetty suhteellisen leppoisaa viikkoa. Sukkakirja kävi viime viikolla kustantajan oikoluvun jälkeisellä tarkistuskierroksella ja on mennyt taittoon, joten sen suhteen on ohjelmassa tällä hetkellä eniten odottelua.
Sukkien neulomisestahan täällä ei päästä eroon - tässä tekeillä oleva polvisukka katsoo silmä kovana Naisten Vaahteraliigan finaaliottelua. Tämä sukka onkin edistynyt harvinaisen nopeasti, koska oli reilun viikon verran ainoa keskeneräinen neule, joka oli aktiivisesti työn alla. Nyt se kuitenkin on saanut väistyä ainoastaan reissuneuleeksi, eli matkustaa neulepussissa mukana esimerkiksi jos täytyy ajella jonnekin bussilla tai junalla, mutta ei ole työn alla kotisohvalla.
Sohvanvaltaajaksi on ilmaantunut uusi haastaja, Eevan kehräämä paksu shetlanninvilla.
Sain harmaan shettiksen vuosi takaperin, ja oli puhetta että siitä tulisi jotain palmikollista Ullaan. Nyt niitä palmikoita tosiaan näyttäisi olevan tulossa. Oli taas päässyt unohtumaan, miten ihanaa palmikoiden neulominen on. Katsotaan, mitä tästä tulee! Jotain lämpöistä talven varalle ainakin.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Seuraavaksi varmaankin lisää palmikoita, kun niiden neulominen on niin mukavan meditatiivista puuhaa. Katsotaan, mitä ensi viikko sitten tuo tullessaan.
Sukkien neulomisestahan täällä ei päästä eroon - tässä tekeillä oleva polvisukka katsoo silmä kovana Naisten Vaahteraliigan finaaliottelua. Tämä sukka onkin edistynyt harvinaisen nopeasti, koska oli reilun viikon verran ainoa keskeneräinen neule, joka oli aktiivisesti työn alla. Nyt se kuitenkin on saanut väistyä ainoastaan reissuneuleeksi, eli matkustaa neulepussissa mukana esimerkiksi jos täytyy ajella jonnekin bussilla tai junalla, mutta ei ole työn alla kotisohvalla.
Sohvanvaltaajaksi on ilmaantunut uusi haastaja, Eevan kehräämä paksu shetlanninvilla.
Sain harmaan shettiksen vuosi takaperin, ja oli puhetta että siitä tulisi jotain palmikollista Ullaan. Nyt niitä palmikoita tosiaan näyttäisi olevan tulossa. Oli taas päässyt unohtumaan, miten ihanaa palmikoiden neulominen on. Katsotaan, mitä tästä tulee! Jotain lämpöistä talven varalle ainakin.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Seuraavaksi varmaankin lisää palmikoita, kun niiden neulominen on niin mukavan meditatiivista puuhaa. Katsotaan, mitä ensi viikko sitten tuo tullessaan.
maanantai 8. elokuuta 2016
Taival lie hankala - olkoon vaan!
Elämänlangalla vietettiin vielä tavallistakin kiireellisempää viikkoa viime viikolla. Sukkakirjan materiaaleja koostettiin ja oikoluettiin, ja toimitimme ne lopulta kustantamoon keskiviikkona illalla - ja torstaina aamulla kahdeksan jälkeen suuntasinkin sitten työn puolesta Valtakunnallisille kotiseutupäiville Kajaaniin. Kaiken kukkuraksi jossain maanantai-illan tietämillä iski flunssa, ja vaikka kuinka koitin itselleni koko loppuviikon uskotella että ei tässä nyt mitään, niin on myönnettävä että vasta sunnuntaina alkoi taas olla sellainen olo että hengittäminen ei satu rintakehään.
Facebookissa jo kommentoitiin tähän kuvaan, että missä neule. Oli sukankudinkin tietysti mukana, mutta lyhyeksi jääneen yön jäljiltä kahvi tuntui keskeisemmältä kuvattavalta, erityisesti yllä mainitun flunssankin vuoksi. Sain viikonlopun mittaan aloitetusta uudesta polvisukasta jo pohjekavennuksetkin hyvälle alulle, eli neulottua tuli - en vain tullut ottaneeksi kuvaa neuleesta kun kuvasin kaikkea muuta.
Torstai meni matkustaessa ja seminaarissa ja perjantaina osallistuin kahteen keskustelutilaisuuteen, opastettuun kiertoajeluun ja näin Eino Leinosta kertovan musiikkinäytelmän. Perjantai-ilta huipentui näytökseen, Kajaanin rauniolinnan taistelusta ja räjäytyksestä, mutta tässä vaiheessa myönsin tosiasiat ja katsoin näytöksen Yle Areenan lähetyksenä hotellihuoneelta - jälleen tietenkin kutimet käsissä. Lauantaina alkoikin sitten jo vähän elämä voittaa ja kävin varovasti kävelemässä Kajaanissa ja esimerkiksi katsomassa rauniolinnaa. Perjantaina linnalle ei varmaan olisi päässytkään kun näytöksen pyrotekniikkaa viritettiin paikoilleen.
Lauantaina pääsin myös edustamaan vaihteeksi vähän paremmissa pukeissa Kotiseutupäivien gaalasta. Askartelin jopa pitkästä aikaa itselleni nutturan, kun muistin että pitkän iltapuvun kanssa ei etiketin mukaan saisi pitää hiuksia auki. Tämänkin asukokonaisuuden pelastivat neuletarvikkeet - en ollut muistanut pakata mukaan minkäänlaista käsilaukkua, mutta viime viikon kuvissa esitelty Ropeconista ostettu mustapohjainen pöllökuvioinen neulepussi sai kunnian esiintyä iltalaukkuna. Muuten olisin ollut oranssin Marimekko-olkalaukkun varassa, ja vaikka se on ihana, niin se ei ole käsilaukkua nähnytkään.
Tänään vietän puolittain vapaata päivää - lupasin käydä töissä avaamassa ovet kun mattoja pesuun hakevan yrityksen keräilyauto tulee kohdalle, mutta muuten koitan palautua erittäin pitkästä vaikkakin palkitsevasta ensimmäisestä työviikosta kesäloman jälkeen. Ja varmasti vähitellen alkaa tulla myös kustantamosta tarkentavia kysymyksiä käsikirjoitukseen liittyen, kun kustannustoimittajan lukukierros etenee. Pariin kysymykseen vastasin jo eilen illalla, mutta lisää tulee varmasti tasaisesti.
Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä seuraava viikko tuo tullessaan!
Facebookissa jo kommentoitiin tähän kuvaan, että missä neule. Oli sukankudinkin tietysti mukana, mutta lyhyeksi jääneen yön jäljiltä kahvi tuntui keskeisemmältä kuvattavalta, erityisesti yllä mainitun flunssankin vuoksi. Sain viikonlopun mittaan aloitetusta uudesta polvisukasta jo pohjekavennuksetkin hyvälle alulle, eli neulottua tuli - en vain tullut ottaneeksi kuvaa neuleesta kun kuvasin kaikkea muuta.
Torstai meni matkustaessa ja seminaarissa ja perjantaina osallistuin kahteen keskustelutilaisuuteen, opastettuun kiertoajeluun ja näin Eino Leinosta kertovan musiikkinäytelmän. Perjantai-ilta huipentui näytökseen, Kajaanin rauniolinnan taistelusta ja räjäytyksestä, mutta tässä vaiheessa myönsin tosiasiat ja katsoin näytöksen Yle Areenan lähetyksenä hotellihuoneelta - jälleen tietenkin kutimet käsissä. Lauantaina alkoikin sitten jo vähän elämä voittaa ja kävin varovasti kävelemässä Kajaanissa ja esimerkiksi katsomassa rauniolinnaa. Perjantaina linnalle ei varmaan olisi päässytkään kun näytöksen pyrotekniikkaa viritettiin paikoilleen.
Lauantaina pääsin myös edustamaan vaihteeksi vähän paremmissa pukeissa Kotiseutupäivien gaalasta. Askartelin jopa pitkästä aikaa itselleni nutturan, kun muistin että pitkän iltapuvun kanssa ei etiketin mukaan saisi pitää hiuksia auki. Tämänkin asukokonaisuuden pelastivat neuletarvikkeet - en ollut muistanut pakata mukaan minkäänlaista käsilaukkua, mutta viime viikon kuvissa esitelty Ropeconista ostettu mustapohjainen pöllökuvioinen neulepussi sai kunnian esiintyä iltalaukkuna. Muuten olisin ollut oranssin Marimekko-olkalaukkun varassa, ja vaikka se on ihana, niin se ei ole käsilaukkua nähnytkään.
Tänään vietän puolittain vapaata päivää - lupasin käydä töissä avaamassa ovet kun mattoja pesuun hakevan yrityksen keräilyauto tulee kohdalle, mutta muuten koitan palautua erittäin pitkästä vaikkakin palkitsevasta ensimmäisestä työviikosta kesäloman jälkeen. Ja varmasti vähitellen alkaa tulla myös kustantamosta tarkentavia kysymyksiä käsikirjoitukseen liittyen, kun kustannustoimittajan lukukierros etenee. Pariin kysymykseen vastasin jo eilen illalla, mutta lisää tulee varmasti tasaisesti.
Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä seuraava viikko tuo tullessaan!
maanantai 1. elokuuta 2016
Ropeconhulinaa
Elämänlangalla otettiin kaikki irti kesäloman viimeisestä viikonlopusta ja suunnattiin Ropeconiin. Tänä vuonna con-huumasta nautittiin Messukeskuksessa, koska vuosikausia paikkana ollut Dipoli on suuressa remontissa ja mullistuksen myötä sen käyttötarkoitus osin muuttuu.
Messukeskus oli paikkana uusi, mutta henkilökohtaisesti suurin uutuus oli kyllä se, että Nea osallistui Ropeconiin ihan täysipainoisesti maksavana asiakkaana. Olen keljuna äitinä pitänyt tätä yhtä viikonloppua vuodessa ihan täysin omana aikanani ja siksi arastellut lasten ottamista mukaan, mutta nyt havaitsen että minulla on 12-vuotias esiteini joka osaa tulla itse paikan päälle ja matkustaa kotiin kun haluaa. Jonkin verran tietysti hengattiin yhdessä, mutta Nea esimerkiksi ilmoittautui haluamaansa ohjelmaan itse (jousiammuntakokeilu vaati ennakkoilmoittautumisen) ja huolehti siitä että oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Minun kontolleni jäi pari kertaa tarjota ruokaa ja kertaallen kipaista pelastamaan kun rahat olivat lopussa.
Minulla oli pitkään aikomus mennä itsekin tänä vuonna nauttimaan Ropeconista maksavana asiakkaana, mutta muutama viikko sitten päädyin Facebook-kommenttiketjun kautta työvoimaan. Uusissa tiloissa oli mahdollisuus järjestää lapsikävijöille leikkitila, ja istuin siis viikonlopun aikana yhteensä 8 tuntia vahtimassa leikkihuonetta. Ropeconhan siis tehdään kokonaan vapaaehtoisvoimin, joten viikonlopun aikana on monenlaista hommaa tarjolla - aiempina vuosina olen ainakin ollut pitämässä workshopia, esitelmöinyt, osallistunut paneelikeskusteluun, toiminut ohjelmajuoksijana (tämä on se tyyppi joka katsoo, että ohjelmanumero alkaa ja loppuu ajallaan ja että ohjelman pitäjällä on kaikki tarpeellinen), myynyt lippuja ja jakanut ovella kävijäkyselylomakkeita. Leikkitiladuuni oli todella kiva, ja lisäksi vaikutti paljon se että tilan viihtyvyyttäkin koitettiin lisätä talkoovoimin. Meiltä kulkeutui lopulta Messukeskukseen puuvillainen parisängyn päiväpeitto ryömimisviltiksi, tusina pikkuautoja, kaksi palloa, Brio-junarata, lasten astiasto, autoleikkimatto ja ties mitä muuta. Tila oli vieä perjantaina karu, mutta lauantaina oli jo oikein viihtyisää. Samalla tuli myös vahvasti sellainen olo että tila on "oma".
Leikkitilassa näki Ropeconin kaikkein nuorimpia kävijöitä, ja lisäksi oli mukavasti aikaa edistää ikuisuuksia kesken olleita polvisukkia. (Nyt niitä ehtii taas neuloa aktiivisemmin kun kaikki sukkakirjaa varten neulottava on valmista.) Kuvassa poseeraa aivan ihastuttava pöllökuvioinen neulepussi, jonka ostin Ropeconin myyntialueelta Ompelimo Marisolin tiskiltä. Mari on siis ommellut minulle aiemmin mm. pari pitkää hametta ja kaksi mittojen mukaan tehtyä korsettia, ja lisäksi hänen kättensä jälkiä on ollut esillä monessa teatterissa täällä pääkaupunkiseudulla.
Nyt heinäkuu ja samalla kesäloma on ohi. Sopivasti neulekirjan materiaalien viimeistely on ihan loppusuoralla, sillä syksyn työrupeama varsinaisissa palkkatöissä lähtee reippaasti liikkeelle työputkella tästä päivästä ensi viikon torstai-iltapäivää. Ensi viikon maanantaina meinaan tosin vain piipahtaa töissä, sillä tämän viikon torstaina suuntaan jo aikaisin aamulla junalla kohti Kajaania ja Valtakunnallisia kotiseutupäiviä. Sieltä sitten kotiudun sunnuntaina alkuillasta. Jos saan nyt puikoilla olevan sukkaparin valmiiksi, niin kuinkahan pitkälle seuraavia polvisukkia ehtii neuloa matkalla Kajaaniin ja takaisin?
Näissä iloisissa tunnelmissa siis tämän viikon Elämänlangalla. Ensi viikolla palataan ehkä niihin polvisukkiin. Tai sitten jotain ihan muuta!
Messukeskus oli paikkana uusi, mutta henkilökohtaisesti suurin uutuus oli kyllä se, että Nea osallistui Ropeconiin ihan täysipainoisesti maksavana asiakkaana. Olen keljuna äitinä pitänyt tätä yhtä viikonloppua vuodessa ihan täysin omana aikanani ja siksi arastellut lasten ottamista mukaan, mutta nyt havaitsen että minulla on 12-vuotias esiteini joka osaa tulla itse paikan päälle ja matkustaa kotiin kun haluaa. Jonkin verran tietysti hengattiin yhdessä, mutta Nea esimerkiksi ilmoittautui haluamaansa ohjelmaan itse (jousiammuntakokeilu vaati ennakkoilmoittautumisen) ja huolehti siitä että oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Minun kontolleni jäi pari kertaa tarjota ruokaa ja kertaallen kipaista pelastamaan kun rahat olivat lopussa.
Minulla oli pitkään aikomus mennä itsekin tänä vuonna nauttimaan Ropeconista maksavana asiakkaana, mutta muutama viikko sitten päädyin Facebook-kommenttiketjun kautta työvoimaan. Uusissa tiloissa oli mahdollisuus järjestää lapsikävijöille leikkitila, ja istuin siis viikonlopun aikana yhteensä 8 tuntia vahtimassa leikkihuonetta. Ropeconhan siis tehdään kokonaan vapaaehtoisvoimin, joten viikonlopun aikana on monenlaista hommaa tarjolla - aiempina vuosina olen ainakin ollut pitämässä workshopia, esitelmöinyt, osallistunut paneelikeskusteluun, toiminut ohjelmajuoksijana (tämä on se tyyppi joka katsoo, että ohjelmanumero alkaa ja loppuu ajallaan ja että ohjelman pitäjällä on kaikki tarpeellinen), myynyt lippuja ja jakanut ovella kävijäkyselylomakkeita. Leikkitiladuuni oli todella kiva, ja lisäksi vaikutti paljon se että tilan viihtyvyyttäkin koitettiin lisätä talkoovoimin. Meiltä kulkeutui lopulta Messukeskukseen puuvillainen parisängyn päiväpeitto ryömimisviltiksi, tusina pikkuautoja, kaksi palloa, Brio-junarata, lasten astiasto, autoleikkimatto ja ties mitä muuta. Tila oli vieä perjantaina karu, mutta lauantaina oli jo oikein viihtyisää. Samalla tuli myös vahvasti sellainen olo että tila on "oma".
Leikkitilassa näki Ropeconin kaikkein nuorimpia kävijöitä, ja lisäksi oli mukavasti aikaa edistää ikuisuuksia kesken olleita polvisukkia. (Nyt niitä ehtii taas neuloa aktiivisemmin kun kaikki sukkakirjaa varten neulottava on valmista.) Kuvassa poseeraa aivan ihastuttava pöllökuvioinen neulepussi, jonka ostin Ropeconin myyntialueelta Ompelimo Marisolin tiskiltä. Mari on siis ommellut minulle aiemmin mm. pari pitkää hametta ja kaksi mittojen mukaan tehtyä korsettia, ja lisäksi hänen kättensä jälkiä on ollut esillä monessa teatterissa täällä pääkaupunkiseudulla.
Nyt heinäkuu ja samalla kesäloma on ohi. Sopivasti neulekirjan materiaalien viimeistely on ihan loppusuoralla, sillä syksyn työrupeama varsinaisissa palkkatöissä lähtee reippaasti liikkeelle työputkella tästä päivästä ensi viikon torstai-iltapäivää. Ensi viikon maanantaina meinaan tosin vain piipahtaa töissä, sillä tämän viikon torstaina suuntaan jo aikaisin aamulla junalla kohti Kajaania ja Valtakunnallisia kotiseutupäiviä. Sieltä sitten kotiudun sunnuntaina alkuillasta. Jos saan nyt puikoilla olevan sukkaparin valmiiksi, niin kuinkahan pitkälle seuraavia polvisukkia ehtii neuloa matkalla Kajaaniin ja takaisin?
Näissä iloisissa tunnelmissa siis tämän viikon Elämänlangalla. Ensi viikolla palataan ehkä niihin polvisukkiin. Tai sitten jotain ihan muuta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)