maanantai 28. syyskuuta 2009

Kuvauksellista

Viikonloppuna piti kiirettä, kun kaiken muun tohinan lisäksi piti harjoittaa neulekuvausta. Minullahan on huomattavan paljon ollut Zeska näkemyksineen, kokemuksineen ja parempine kameroineen, mutta tällä kertaa olin omillani ja sen valitettavasti näkee. Hanna sentään tuli jälleen kerran kuvausuhriksi.

Valokuvaaminen ei valitettavasti laisinkaan ole leipälajini, joten parista sadasta räpsitystä otoksesta sai hädin tuskin valittua kolme kelvollisehkoa. Erityisesti värien saaminen kohdalleen tuotti hankaluuksia, vaikka yritin ties millä säädöillä. Puhumattakaan sitten vielä perustavammanlaatuisista asioista kuten rajauksesta ja tähtäämisestä. Allaoleva kuva on malliesimerkki session epäonnistuneemmasta päästä.



Vapaasti saa arvata, mitä tässä kuvassa yritettiin esittää. Mitä ilmeisimmin ei ainakaan mallin silmiä. Myöskään mistään asusteesta ei saa sellaista kuvaa, josta tunnistaisi mistä ohjeesta on kyse, ja väritkin ovat jotain sinnepäin. Jo vain kelpaa näillä eväin yrittää maailmalle.

Kovasti kyllä haaveilen siitä että saisin joskus vielä hankittua edes karvalakkimallisen digijärkkärin. Valitettavasti ei taida joulupukki olla kuulolla, enkä taida omaa rahaa käyttää kalliiseen leluun jota käyttäisin kuitenkin lähinnä lapsiin ja lankakeriin. Joku valokuvauskurssikin olisi kiva, kukahan järjestäisi sellaisen "näin kuvaat sieviä lankoja oikeanvärisinä" -opastuksen?

Nyt palaan taas käpälänlämmittimien pariin, sillä tilauskynsikkäitä on parasta edistää jos mielii neuloa vielä sukkiakin joskus tässä maailmassa. Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Käpälöintiä

Syyskuu kuluu kuin siivillä, ja Sukkasatoon olisi tarkoitus tehdä käpälänlämmittimiä. Joku on kuitenkin ilmeisesti unohtanut laittaa neuletajunnalleni muistion siitä, että tarkoitettiin takakäpäliä. Samaten kai 52 Pair Plungeen oli tarkoitus tehdä sukkia eikä erilaisia käsiin laitettavia asioita.



Viime viikon Knotions-lapaset ovat valmiit, mutta olen testineulojien raportteja odotellessani vääntänyt ohjeesta vielä kämmekäsmuunnostakin. Raikkaan vihreisiin lapasiin sointui loistavasti oranssinhehkuva Sonne-sävyinen Wollmeise -sukkalanka, joten nyt minulla on reippaan väriset ranteenlämmittimet jahka syksy vähän vielä viilenee. Näistä enemmän kuvia sitten vasta Knotionsin ilmestyessä. Tuo Sonne-väri on muuten luonnossa aivan loistava, keinovalo ja pikkukamera eivät tee sille laisinkaan oikeutta.

Ettei tässä vielä kaikki, olen lupautunut neulomaan peräti kaksi paria kynsikkäitä eri tahoille. Keväällä tein ystävälle Lanettista tiiviit käsineet vaelluskäyttöön, ja kynsikkäät ovat matkustaneet nyt paitsi lappiin myös viimeksi muutama viikko sitten Islantiin. Jo keväällä oli puhetta toisen tiukan kädenlämmitinparin väkertämisestä, mutta projekti on edistynyt huomattavan hitaasti. (Ostin oikean sävyistä Lanettia Seinäjoelta kesällä, mutta lanka on edelleen kaupan paperipussissa.) Nyt säät viilenevät niin, että täytyy luultavasti ottaa kynsikäs kauniiseen käteen ja aikaansaada.



Myöskin oli taannoin neuletapaamisessa puhe Villasadun kanssa, että Sadun poika kaipaa kynsikkäitä. Teini-ikäiseen tyyliin kuuluu kuulemma ehdottomasti musta, mutta näihin käsineisiin ei tarvitse neuloa peltiä Lanettista vaan ihan normaalitiheyksinen seiskaveikka kelpaa. Diilasimme Sadun kanssa että saan materiaalikulut ja vähän vaivanpalkkaa, ja mikä parasta Satu päättelee itse langanpäät. Hän taisi epäillä, että kynsikkään langanpäiden päätteleminen tuplaisi äkkiä käsineiden hinnan. Poika oli reippaana nuorena miehenä piirtänyt minulle kädenkuvan mittoineen paperille, joten mallikäsikin löytyy.

Näillä tassuilla siis mennään, ja sukkia tulee sitten taas jossain välissä jahka kerkiää. Välillä saattaisi kyllä taas paidatuttaakin, ja itse kukin meillä tarvitsisi hatun tahi myssyn talveksi. Katsotaan sitten ensi viikolla, onko mitään edistystä tapahtunut. Silloin taas uutta Elämänlankaa.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Lisää väriä

Koska olen nähtävästi vähän yksinkertainen ja hidas oppimaan, mailasin Knotionsiin että mielessä kangastelee lapasohje. Materiaalideadline talvinumeroonhan meni jo pari viikkoa takaperin, mutta hyvän idean takia voi kuulemma joustaakin... Joten taas on tekeillä ah-niin-ihastuttavaa deadlineneulontaa. Neuleohjeiden kirjoittamisen on pakko olla jonkinlainen sairaus, sillä ei tästä näytä eroonkaan pääsevän!

Onneksi lapanen on nopea projekti, ja ystävistä löytyi heti useita uhreja testaamaan ohjetta, joten eiköhän tässä päästä aika vauhdikkaasti etenemään. Minunhan ei itse tarvitse saada valmiiksi kuin tämä yksi lapanen, että saan ohjeen ja ruutupiirroksen sellaiselle mallille että voin vaivata sitten testineulojia.



Kuva nyt tällä erää vain kämmenpuolelta, ettei yllätys paljastuisi. Tästä näkee kuitenkin värin, joka on oikein raikas ja kaunis vihreä. Lanka on Fleece Artistin Merino 2/6 -sukkalankaa, jonka sain aikoinaan muistaakseni Villasadulta joululahjaksi.

Viime viikolla uhkailemiani sammakkosukkia ei nyt ole luvassa, vaikka myönnänkin piirrustelleeni sammakonmuotoisia ruutupiirroksia. Totesin että oikeannäköisiä sammakoita on rajallisella silmukkamäärällä mahdoton saada aikaiseksi minun visuaalisilla kyvyilläni, enkä tahtonut apinoida Marsvinin mainiota sammakkopipoa.



Posti toi kuitenkin lisää väri-iloa minulle, kun sain pinon lankojen värikarttoja. Rakastan tällaisia hipelöitäviä karttoja joissa on oikeita langanpätkiä katseltavana! Ruutu aina vääristää, koska näytöissä on niin paljon eroja, ja paperiset värikartatkin riippuvat sitten käytössä olleista tulostimista, paperilaadusta ja ties mistä.

Väreistä ja lankakaroista lisää joskus tuonnempana, nyt jatkamaan reippahasti lapasneulomista ja ohjeen kirjoitusta. Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Väriä syksyyn

Viime aikoina on alkanut vaikuttaa siltä, että syksy on oikeasti tulossa. Melkein harva se päivä tulee ainakin joku vesikuuro, ja illat pimenevät taas niin aikaisin että valokuvien ottaminen blogia varten saattaa ihan vahingossa jäädä liian myöhäiseksi. Kuten nyt esimerkiksi tästä lankakuvasta näkyy:



Miehen työmatkan vuoksi minulta jäivät Helsingin kädentaitomessut väliin, mutta torstaisen neuletapaamisen tuliaiset pelastivat kyllä paljon. Kuvassa poseeraavat ihkaensimmäiset Wollmeiseni, vaikka keinovalo harmillisesti latistaakin värien kirkkautta. Erityisesti vasemmalla oleva Sonne ja keskimmäinen Wasabi -vyyhti ovat luonnossa räimeitä. Onneksi en neulo kirjoneuletta, sillä mielessäni näin jo keltaoranssinkirjavat sukat joissa hyppelee kirkkanvihreitä sammakoita.

Koska en tunnetusti neulo kirjoneuleita, ei tulevan syys-Ullan kirjoneuleteema hirveästi puhutellut. Lopulta kuitenkin kävi niin, että inspiraatio hyökkäsi takavasemmalta, ja muinoin Nealle tekemäni kaarrokepuseron pohjalta syntyi Kaisaksi ristitty pusero. Alla vilautus näin etäältä, Ullassa sitten lähempää.



Zeska otti kauniita kuvia ja Hanna ystävällisesti poseerasi paitapalkalla. Deadlinepaniikkikaan ei päässyt iskemään, sillä otin itse ensimmäiset alustavat kuvat jo torstaina neuletapaamisessa. Kokosarjoitus taas vähän jännittää, koska yritin laskeskella kuvan XS-koon lisäksi neljä vähän suurempaakin. Aina sarjoittaessa hirvittää, että laskutaidossa on jotain vikaa, mutta pitää nyt toivoa että ei ihan metsään mennyt. En kuitenkaan ryhdy paniikissa neulomaan itselleni XL-kokoista vastaavaa paitaa testiksi ennen numeron julkaisua, vaan yritän vaihteeksi keskittyä sukkiin. Ehkä kuitenkin ilman niitä loikkivia sammakoita.

Tällaista Elämänlangalla tällä viikolla, ensi viikolla sitten uusia aiheita.