Ensimmäinen SNY-kuukausi on nyt lopussa, ja onneksi suuremmitta kommelluksitta on selvitty. Muutama Salainen neuleystävä ei kirjanpitoni mukaan ole vielä muistanut mitenkään pariaan, ja heille olen laittamassa viikonloppuna sähköpostia. On mahdollista, että seulastani on livahtanut joku, jolle on lähetetty esimerkiksi postikortti, mutta korttia ei ole raportoitu perille tulleeksi. Jos siis Salainen neuleystävä ei ole muistanut mitenkään, ja huolestuttaa, kannattaa laittaa minulle sähköpostia!
Olen saanut taas viikon mittaan ilahduttavia terveisiä ja viestejä osallistujilta, ja jotkut ovat huolehtineet että eikö emäntänä oleminen ole tylsää kun ei itse saa yllätyksiä. Mitä vielä, viime viikonvaihteessa postipoika soitti ovikelloa ja toi paketin jossa oli Lana Grossan sukkalankakerä, postikortti sekä lyhyet 2.25-milliset sukkapuikot ja 2.75-milliset sormikaspuikot. Kuvaa ei valitettavasti ole teille näyttää, koska kamerasta on akku loppu. :)
Sillen pieni katsaus viikon postisaldoon. Seuraavista blogeista olen bongannut lähetyksiä, postikortista pakettiin:
Reetan kutimet, Nyhertäjä, Villikanin lokikirja, Mipen käsitöitä, Puikoissa, Riitun tekeleet, Ittetehty, /dev/yarnstash, Stitsailuja, Kultalankaa kahdestikin,
Ja vielä blogittomia terveisiä:
Blogiton Tarja pyytää välittämään kiitoksen iki-ihanalle salaiselle neuleystävälleni: 7- veikkalanka,Addin 4mm sukkapuikot ja 10 pussia kaakaota sekä kortti tekivät minut, flunssan kourissa olevan, uskomattoman iloiseksi!
Pirjo oli odotellut yhteydenottoa malttamattomasti: Odotus palkittiin ruhtinaallisesti.Kauniissa paketissa, jossa oli Albert Edefeltin maalaaman Virginie taulun kuva, oli sisällä Fazerin 4 (!) suklaapatukkaa, Ah maailman parasta suklaata. Patukat olivat eri makuisia ja kaksi niistä minulle ihan uusia tuttavuuksia. Lapsetkin olivat iloisia. Suun makoiseksi saan vielä pääkallosalmiakeilla. Kaunis kukka kortti löytyi pienestä kuoresta. jossa toivoteltiiin ihania neulomishetkiä. Ja niitä varmasti tulee koska... paketissa oli pari kerää punaista (lempivärini) Sandnesin Sisulankaa (oi niin pehmeää) Ja sokerina pohjalla ADDIn 2,5 sukkapuikot! Salainen neuleystäväni varmaan ajatteli, että pääsen niitä kokeilemaan, kun en ole aiemmin kokeillut. Ja nyt ihan oikeasti olen kiertänyt käsityöliikkeitä täällä meillä päin, eikä täältä löydy Addin puikkoja. Olisin ostanut juuri nämä 2,5 sukkapuikot. Tuhannet kiitokset salainen neuleystäväni!
Huomenna alkaakin sitten jo syyskuu, eli kaikki voivatkin pohtia miten ilahduttaa Salaista neuleystäväänsä syksyn saapuessa!
torstai 31. elokuuta 2006
maanantai 28. elokuuta 2006
Luulotautia ja lastenkutsuja
Elämänlangalla on viime viikolla vietetty melkoisen tautista viikkoa. Kaikki alkoi oikeastaan jo sunnuntaina, kun maisteri Elämänlanka valitteli #neulonta -kanavalla hassuja ranneoireita, ja pahat kanssaneulojat alkoivat pelotella: "Ehkä se on jännetupentulehdus." "Oletko miettinyt että se voisi olla rannekanavaoireyhtymä?"
Liiallinen netin selailu googlen avulla aiheutti sitten neulojassa valtaisan luulotautikohtauksen. Ranteet alkoivat toden totta tuntua kummallisilta, ja aivot kävivät ylikierroksilla. Raskaana olo altistaa oireyhtymälle, ja ranteita tulee kenties neuloessa rasitettuakin ihan riittävästi. Enkö jo viimeksi raskaana ollessa heräillyt välillä käsien puutumiseen? Apua!
Heti maanantaina piti sitten suunnata apteekkiin hankkimaan hätäapupakkaus: Mobilatia (koska tehokkaammissa voiteissa kuten Voltarenissa varoitettiin isoin kirjaimin käytöstä viimeisellä raskauskolmanneksella), kylmägeeliä, rannetuet... Lisäksi maisteri Elämänlanka päätti urheasti pitää neuletaukoa, joka kestikin kunnioitettavat puolitoista vuorokautta.
Luulotauti sai kuitenkin jo alkuviikosta jäädä taka-alalle, kun Harmoniassa podettiin porukalla Ronjan ensimmäistä päiväkotiflunssaa. Maanantaina Ronjan kuume huiteli yli 38 asteen ja nenä vuoti kuin vesiputous. Maanantai-iltana ensimmäinen kanssa-asuja alkoi valitella kipeää kurkkua, ja tiistaina päiväuniaikaan Nealle iski samainen tauti. Tiistai-iltana myös Teemu alkoi tuntea olonsa oudoksi, ja keskiviikkona toinenkin kanssa-asuja oli kurkkukipuinen ja väsynyt. Torstain tullen maisteri Elämänlanka jo suuresti ihmetteli, missä oma tauti viipyy, mutta flunssa odottikin reippaasti viikonloppua ja Nean syntymäpäiväjuhlia, jotka viimein saatiin järjestettyä näin kuukauden verran myöhässä.
Kurkkukivusta huolimatta Elämänlangalla harrastettiin sitten hetken aikaa neulonnan asemesta leivontataidetta, ja kakun ulkoasusta tulikin päivänsankarilta hyväksyvä kommentti: "Nea tykkää tämä kovin paljon." Tunnustettakoon tässä, että kakku on askarreltu kääretortuista eikä perinteisistä sokerikakkupohjista, sillä viimeksi kun maisteri Elämänlanka yritti tehdä kermakakkua, Harmoniassa syötiin (hyvin epähienon raivokohtauksen jälkeen) kakunmuru-kermavaahtomössöä jälkiruokakulhoista.
Lapsivieraita ei tällä kertaa ollut, koska myös Ronjan serkku poti flunssaa, mutta kakku upposi hyvin myös Harmonia-isovanhempiin, ja vieraiden lähdettyä maisteri Elämänlanka keskittyi joksikin aikaa rauhassa petiin ja potemiseen... Niin, ja toki uuden neuletyön aloittamiseen, palkinnoksi reippaasta emännöinnistä. Vielä sunnuntaina oli outo olo ja väsytti, mutta eiköhän tässä vähitellen elämä ala voittaa kun näin maanantaina ei kurkkukaan ole juuri kipeä.
Elämänlangalla aloitetaan siis viikkoa hieman puolikuntoisissa tunnelmissa. Ensi viikolla lisää Elämänlankaa varmasti jo pirteämmissä merkeissä.
Liiallinen netin selailu googlen avulla aiheutti sitten neulojassa valtaisan luulotautikohtauksen. Ranteet alkoivat toden totta tuntua kummallisilta, ja aivot kävivät ylikierroksilla. Raskaana olo altistaa oireyhtymälle, ja ranteita tulee kenties neuloessa rasitettuakin ihan riittävästi. Enkö jo viimeksi raskaana ollessa heräillyt välillä käsien puutumiseen? Apua!
Heti maanantaina piti sitten suunnata apteekkiin hankkimaan hätäapupakkaus: Mobilatia (koska tehokkaammissa voiteissa kuten Voltarenissa varoitettiin isoin kirjaimin käytöstä viimeisellä raskauskolmanneksella), kylmägeeliä, rannetuet... Lisäksi maisteri Elämänlanka päätti urheasti pitää neuletaukoa, joka kestikin kunnioitettavat puolitoista vuorokautta.
Luulotauti sai kuitenkin jo alkuviikosta jäädä taka-alalle, kun Harmoniassa podettiin porukalla Ronjan ensimmäistä päiväkotiflunssaa. Maanantaina Ronjan kuume huiteli yli 38 asteen ja nenä vuoti kuin vesiputous. Maanantai-iltana ensimmäinen kanssa-asuja alkoi valitella kipeää kurkkua, ja tiistaina päiväuniaikaan Nealle iski samainen tauti. Tiistai-iltana myös Teemu alkoi tuntea olonsa oudoksi, ja keskiviikkona toinenkin kanssa-asuja oli kurkkukipuinen ja väsynyt. Torstain tullen maisteri Elämänlanka jo suuresti ihmetteli, missä oma tauti viipyy, mutta flunssa odottikin reippaasti viikonloppua ja Nean syntymäpäiväjuhlia, jotka viimein saatiin järjestettyä näin kuukauden verran myöhässä.
Kurkkukivusta huolimatta Elämänlangalla harrastettiin sitten hetken aikaa neulonnan asemesta leivontataidetta, ja kakun ulkoasusta tulikin päivänsankarilta hyväksyvä kommentti: "Nea tykkää tämä kovin paljon." Tunnustettakoon tässä, että kakku on askarreltu kääretortuista eikä perinteisistä sokerikakkupohjista, sillä viimeksi kun maisteri Elämänlanka yritti tehdä kermakakkua, Harmoniassa syötiin (hyvin epähienon raivokohtauksen jälkeen) kakunmuru-kermavaahtomössöä jälkiruokakulhoista.
Lapsivieraita ei tällä kertaa ollut, koska myös Ronjan serkku poti flunssaa, mutta kakku upposi hyvin myös Harmonia-isovanhempiin, ja vieraiden lähdettyä maisteri Elämänlanka keskittyi joksikin aikaa rauhassa petiin ja potemiseen... Niin, ja toki uuden neuletyön aloittamiseen, palkinnoksi reippaasta emännöinnistä. Vielä sunnuntaina oli outo olo ja väsytti, mutta eiköhän tässä vähitellen elämä ala voittaa kun näin maanantaina ei kurkkukaan ole juuri kipeä.
Elämänlangalla aloitetaan siis viikkoa hieman puolikuntoisissa tunnelmissa. Ensi viikolla lisää Elämänlankaa varmasti jo pirteämmissä merkeissä.
perjantai 25. elokuuta 2006
Vielä SNY-asiaa
Hei!
Pikainen päivitys vielä tälle viikolle: onko monilla ollut ongelmia Postin kanssa, onko esimerkiksi lähetyksiä kadonnut? Minulle on tullut muutama pyyntö tiedustella viestien perille menoa, mutta tähän mennessä onneksi melkein kaikki tapaukset ovat selvinneet.
Onko ehdotuksia, mitä tehdä jos lähetys katoaa? Postikortti on tietysti helposti korjattavissa, mutta isomman paketin katoaminen on harmi, ja tietenkin myös taloudellinen tappio. Itse varmaan lähettäisin pienemmän korvaavan paketin jos pankkitili sattuisi sallimaan.
Kun lähetätte paketteja, säästäkää kopio osoitelipukkeesta! Siinä on lähetystunnus, jonka avulla pakettia voi seurata Postin sivujen kautta. Kirjeille ja maksikirjeille tämä seuranta ei toimi, mutta varsinaisille pakettilähetyksille kyllä. Lisäksi jos epäilyttää lähettää viestiä ilman lähettäjän yhteystietoja, voitte ihan näin virallisesti minun luvallani käyttää muotoa "SNY 2006, c/o Kristel Nyberg", minun osoitteeni löytyy kotisivuiltani tai sen voi kysyä mailitse. Silloin eksyneiden lähetysten pitäisi päätyä minulle, ja voin toimittaa niitä eteenpäin.
Edit: Poistin taas anonyymikommenttimahdollisuuden, koska ihmiset eivät näemmä osaa käyttäytyä vaan ilkeilevät anonyymisti toisten kommenteille. Pahoittelen.
Pikainen päivitys vielä tälle viikolle: onko monilla ollut ongelmia Postin kanssa, onko esimerkiksi lähetyksiä kadonnut? Minulle on tullut muutama pyyntö tiedustella viestien perille menoa, mutta tähän mennessä onneksi melkein kaikki tapaukset ovat selvinneet.
Onko ehdotuksia, mitä tehdä jos lähetys katoaa? Postikortti on tietysti helposti korjattavissa, mutta isomman paketin katoaminen on harmi, ja tietenkin myös taloudellinen tappio. Itse varmaan lähettäisin pienemmän korvaavan paketin jos pankkitili sattuisi sallimaan.
Kun lähetätte paketteja, säästäkää kopio osoitelipukkeesta! Siinä on lähetystunnus, jonka avulla pakettia voi seurata Postin sivujen kautta. Kirjeille ja maksikirjeille tämä seuranta ei toimi, mutta varsinaisille pakettilähetyksille kyllä. Lisäksi jos epäilyttää lähettää viestiä ilman lähettäjän yhteystietoja, voitte ihan näin virallisesti minun luvallani käyttää muotoa "SNY 2006, c/o Kristel Nyberg", minun osoitteeni löytyy kotisivuiltani tai sen voi kysyä mailitse. Silloin eksyneiden lähetysten pitäisi päätyä minulle, ja voin toimittaa niitä eteenpäin.
Edit: Poistin taas anonyymikommenttimahdollisuuden, koska ihmiset eivät näemmä osaa käyttäytyä vaan ilkeilevät anonyymisti toisten kommenteille. Pahoittelen.
torstai 24. elokuuta 2006
SNY-päivityksen aika
Hyvät salaiset ystävät!
Elokuu alkaa olla nyt lopuillaan, joten jos ette vielä ole millään tapaa muistaneet salaista ystäväänne tässä kuussa, viimeiset hetket ovat käsillä! Muistamiseksihan tosiaan riittää vaikkapa postikortti, joka kuussa ei ole pakko lähettää mitään isoa.
Olette edelleen kiitettävästi lähettäneet minulle viestejä kun olette muistaneet Salaisia neuleystäviänne tai saaneet postia, jatkakaa samaan tahtiin. :) Muistakaa edelleen mainita sukunimenne kun mailaatte minulle, ellei sukunimi näy sähköpostin lähettäjätiedoissa! Oma kirjanpitoni on aakkostettu sukunimen mukaan, ja lisäksi saman etunimisiä voi olla mukana useita. En myöskään aina kiireessä osaa yhdistää tuttujakaan nimimerkkejä oikeaan sukunimeen.
Tällä viikolla myös emäntä sai pienen yllätyksen, kun posti toi kortin. Eräs Salainen neuleystävä ilmoitti tällä tavoin, että on muistanut omaa ystäväänsä. Paljon kiitoksia! Kortti lämmitti mieltä suuresti. Nimellä en luonnollisesti voi näin julkisesti kiittää, ettei lähettäjän henkilöllisyys paljastuisi ennen aikojaan.
Ja sitten vielä kartoitusta viikon SNY-kierrokseen. Ainakin seuraavissa blogeissa on vastaanotettu sekä isoja että pieniä yllätyksiä Salaisilta neuleystäviltä (jotkut jo ennen tätä viikkoa, mutta raportoitu mailitse vasta nyt), käykäähän vilkaisemassa:
Maanin mietintämyssy, Pientä niperrystä, Nyhertäjä,
Neulojan nurkkakunta, Adelheidin ajatelmia, Pilkahduksia, Tarun käsityöblogi, Tellun elämää, SirpaLe neuleet, Martan blogi, Helin käsityöblogi, Elämää kaikki, Tikira's ja vielä Langanpäitä II
Blogittomien osallistujien terveisiä on myös jälleen saapunut.
Eveliina pyytää välittämään omalle ystävälleen terveisiä: aivan ihana paketti. ja kun vasta oon tutustunu pirkkalankoihin, niin nuo nyt kyllä huutaa kovaa ja tahtoo vaikka miks.
kiitoskiitos <3
Maarian terveiset kuuluvat näin: Minä blogiton haluaisin kiittää salaista neuleystävääni, jolta sain paketin viime perjantaina - Ruotsista! Drops Alpaca on aivan ihanaa sinistä sävyä ja kuiskii jo haluavansa ehkä Shallowtail Shawliksi. Polkkanekku tuo mieleen muistoja lapsuudesta, enkä vielä raaski syödä sitä, kun se korostaa niin kauniisti langan väriä. :)
Seija taas kirjoittaa seuraavaa: Olen
noutanut salaisen ystäväni minulle lähettämän ihanan paketin: kirja, jota
palan halusta päästä lukemaan, suklaakahvia ja ihania pähkinöitä. Kiitos
tuntemattomalle, joka ilahdutti minua mahtavalla yllätyksellä.
Mirja kiittää salaista ystäväänsä: Kiitos pehmeistä Palmoista, neuleystäväni :) Tykkään etenkin kirjavan
langan väreistä. Yksi kerä sanoi heti haluavansa isona pipoksi, muut vielä
kypsyttelevät tulevaisuudensuunnitelmiaan.
Tässä tämän viikon terveiset, ensi viikolla lisää. :)
Elokuu alkaa olla nyt lopuillaan, joten jos ette vielä ole millään tapaa muistaneet salaista ystäväänne tässä kuussa, viimeiset hetket ovat käsillä! Muistamiseksihan tosiaan riittää vaikkapa postikortti, joka kuussa ei ole pakko lähettää mitään isoa.
Olette edelleen kiitettävästi lähettäneet minulle viestejä kun olette muistaneet Salaisia neuleystäviänne tai saaneet postia, jatkakaa samaan tahtiin. :) Muistakaa edelleen mainita sukunimenne kun mailaatte minulle, ellei sukunimi näy sähköpostin lähettäjätiedoissa! Oma kirjanpitoni on aakkostettu sukunimen mukaan, ja lisäksi saman etunimisiä voi olla mukana useita. En myöskään aina kiireessä osaa yhdistää tuttujakaan nimimerkkejä oikeaan sukunimeen.
Tällä viikolla myös emäntä sai pienen yllätyksen, kun posti toi kortin. Eräs Salainen neuleystävä ilmoitti tällä tavoin, että on muistanut omaa ystäväänsä. Paljon kiitoksia! Kortti lämmitti mieltä suuresti. Nimellä en luonnollisesti voi näin julkisesti kiittää, ettei lähettäjän henkilöllisyys paljastuisi ennen aikojaan.
Ja sitten vielä kartoitusta viikon SNY-kierrokseen. Ainakin seuraavissa blogeissa on vastaanotettu sekä isoja että pieniä yllätyksiä Salaisilta neuleystäviltä (jotkut jo ennen tätä viikkoa, mutta raportoitu mailitse vasta nyt), käykäähän vilkaisemassa:
Maanin mietintämyssy, Pientä niperrystä, Nyhertäjä,
Neulojan nurkkakunta, Adelheidin ajatelmia, Pilkahduksia, Tarun käsityöblogi, Tellun elämää, SirpaLe neuleet, Martan blogi, Helin käsityöblogi, Elämää kaikki, Tikira's ja vielä Langanpäitä II
Blogittomien osallistujien terveisiä on myös jälleen saapunut.
Eveliina pyytää välittämään omalle ystävälleen terveisiä: aivan ihana paketti. ja kun vasta oon tutustunu pirkkalankoihin, niin nuo nyt kyllä huutaa kovaa ja tahtoo vaikka miks.
kiitoskiitos <3
Maarian terveiset kuuluvat näin: Minä blogiton haluaisin kiittää salaista neuleystävääni, jolta sain paketin viime perjantaina - Ruotsista! Drops Alpaca on aivan ihanaa sinistä sävyä ja kuiskii jo haluavansa ehkä Shallowtail Shawliksi. Polkkanekku tuo mieleen muistoja lapsuudesta, enkä vielä raaski syödä sitä, kun se korostaa niin kauniisti langan väriä. :)
Seija taas kirjoittaa seuraavaa: Olen
noutanut salaisen ystäväni minulle lähettämän ihanan paketin: kirja, jota
palan halusta päästä lukemaan, suklaakahvia ja ihania pähkinöitä. Kiitos
tuntemattomalle, joka ilahdutti minua mahtavalla yllätyksellä.
Mirja kiittää salaista ystäväänsä: Kiitos pehmeistä Palmoista, neuleystäväni :) Tykkään etenkin kirjavan
langan väreistä. Yksi kerä sanoi heti haluavansa isona pipoksi, muut vielä
kypsyttelevät tulevaisuudensuunnitelmiaan.
Tässä tämän viikon terveiset, ensi viikolla lisää. :)
maanantai 21. elokuuta 2006
Lastenlaulun tapaan
Elämänlangalla on vähitellen palauduttu viime viikon roolipeliriennoista. Tänään maisteri Elämänlanka palaa neuleruotuun ja esittää opettavaisen musiikilla höystetyn tarinan ahneudesta.
Yksi pieni lankakerä marssi näin
kaupan hyllystä kotiin päin.
Koska matka oli hauska niin
pyysi se mukaan yhden kaverin...
*krhm* Anteeksi, levylautaselle eksyi väärä kappale. Kas tässä oikea:
Aa, aa, alpakka, tuotko lankoja?
Juu, juu, neuloja, monta kiloa.
Saa lapsi haalarin ja äiti paidankin
ja lankahylly taas uuden asukin.
Baa, baa, bambupuikko* jälleen hajoaa.
Siihen vaadittiin vain kerä alpakkaa.
Kas, köyhä halvalla ei aina hyvää saa,
mä ostan Addit ja tuen Menitaa.
Kaa, kaa, kashmiria mieli halajaa.
Näin, näin, nettikauppa kotiin kuljettaa.
Pian keksin tekosyyn ja ideani myyn
ja Ullaan ohjeen teen tähänkin syksyyn.
No, no, Nordea, onkos rahoja?
Ei, ei, neuloja, älä naurata.
Jos tutkit kukkaron, vain Matti siellä on
ja kuittipino tuo aivan mahdoton.
Niin, niin, neuloja, miltäs tuntuu nyt?
On lankahylly ja mitta täyttynyt.
Kun iskee krapula voin silloin luvata:
En lankaa osta mä ennen joulua!
Tähän päättyy Elämänlangan iloinen musiikkituokio. Ensi viikolla jotain muuta.
* Jos joku haluaa ostaa setin noita maanantaikappaleita ebay-bambupuikkoja, tarjouksia saa esittää. En tosin suosittele, olen tähän mennessä käyttänyt kaksia ja molemmista on kaapeli katkennut työn alkumetreillä.
EDIT: Puikot löysivät hetikohta uuden kodin, kaikki samaan paikkaan ja hyvälle huolenpidolle. ;) Kiitoksia kaikille kiinnostuksesta.
Yksi pieni lankakerä marssi näin
kaupan hyllystä kotiin päin.
Koska matka oli hauska niin
pyysi se mukaan yhden kaverin...
*krhm* Anteeksi, levylautaselle eksyi väärä kappale. Kas tässä oikea:
Aa, aa, alpakka, tuotko lankoja?
Juu, juu, neuloja, monta kiloa.
Saa lapsi haalarin ja äiti paidankin
ja lankahylly taas uuden asukin.
Baa, baa, bambupuikko* jälleen hajoaa.
Siihen vaadittiin vain kerä alpakkaa.
Kas, köyhä halvalla ei aina hyvää saa,
mä ostan Addit ja tuen Menitaa.
Kaa, kaa, kashmiria mieli halajaa.
Näin, näin, nettikauppa kotiin kuljettaa.
Pian keksin tekosyyn ja ideani myyn
ja Ullaan ohjeen teen tähänkin syksyyn.
No, no, Nordea, onkos rahoja?
Ei, ei, neuloja, älä naurata.
Jos tutkit kukkaron, vain Matti siellä on
ja kuittipino tuo aivan mahdoton.
Niin, niin, neuloja, miltäs tuntuu nyt?
On lankahylly ja mitta täyttynyt.
Kun iskee krapula voin silloin luvata:
En lankaa osta mä ennen joulua!
Tähän päättyy Elämänlangan iloinen musiikkituokio. Ensi viikolla jotain muuta.
* Jos joku haluaa ostaa setin noita maanantaikappaleita ebay-bambupuikkoja, tarjouksia saa esittää. En tosin suosittele, olen tähän mennessä käyttänyt kaksia ja molemmista on kaapeli katkennut työn alkumetreillä.
EDIT: Puikot löysivät hetikohta uuden kodin, kaikki samaan paikkaan ja hyvälle huolenpidolle. ;) Kiitoksia kaikille kiinnostuksesta.
torstai 17. elokuuta 2006
SNY tällä viikolla
Kuu on puolessa, ja SNY-kierros pyörii kovaa vauhtia.
Tällä viikolla keskitytään pieneen katsaukseen perille tulleista paketeista, ei missään erityisen organisoidussa järjestyksessä. En varmaan myöskään ole löytänyt läheskään kaikkia blogipostauksia jotka liittyvät aiheeseen, mutta lisää linkkivinkkejä voi laittaa vaikkapa kommentteihin. :)
Tekele ja tuunaus -blogin Annash on saanut sievän sinisävyisen paketin.
Multasormi-blogin Ninaa puolestaan oli ilahdutettu mm. sukkalangalla, puikoilla ja sukkaohjeella.
Vyyhtien kätköihin oli löytänyt tiensä muun muassa hyvin kaunis lankavyyhti.
Tällainen paketti taas saapui Tikiran iloksi.
Marjan käsitöissä vastaanotettiin mieluisan väristä hahtuvaa.
Suklaa ja Silkegarn pääsivät uuteen kotiin Anun räpellyksiin.
Makepeacea on muistettu pariinkin otteeseen.
Myös Tiinaa on muistettu useammin, kirjelähetyksissä on ollut mm. jääkaappimagneetteja ja suihkusaippuaa.
Lankaa ja ajankulua -blogissa päästiin nautiskelemaan salmiakista ja sukkalangasta.
Karvalankaa ja kakaroita -blogissa ilahduttiin paketista suuresti, ja kelpaisi tällainen kieltämättä minullekin.
Blogittomien osallistujien terveisiäkin on taas tullut:
Leena sai pakettinsa jo viime viikolla, ja kiittelee Salaista neuleystäväänsä näin: Foxy-lanka oli superihana ylläri, Samoksen sävy oli uusi tuttavuus ja tosi hyvä siis, salmiakit maistuivat ja kissamagneetti aforismeineen enemmän kuin ajankohtainen!
Tea vastaanotti Geisha-suklaata ja huivin, ja kirjoittaa salaisesta ystävästään: hän taitanee selvänäkemisen arvostetun taidon, sillä olen koko kesän aikonut aikomasta päästyänikin neuloa itselleni beigen huivin... ja nyt minulla on sellainen, ja vielä Branching Out!
Marja kiittelee omaa ystäväänsä: Kiitos Salainen ystäväni ihanasta nimipäiväpaketista! Lanka on kauniin väristä ja suloisen pehmeää. Lehti täynnä toinen toistaan ihanampia malleja ja puikkonallet pääsivät jo lasten leikkiin ennen kuin pääsen niitä testaamaan =o) Lämpimät kiitokset!!!
***
Laittakaa toki kommenttia jos olen missannut tai unohtanut jonkun lähetyksen listalta... Mailia tulee sen verran paljon, ettei kaikkea ehdi noteerata. :) Tarkennetaan siis vielä, että kaikki kyllä menee kirjanpitoon, mutta sitten myöhemmin ei enää välttämättä löydä kymmenien tai satojen viestien joukosta niitä linkkejä.
Jatkakaa kuitenkin emännälle mailailua, niin tiedän että kaikkia muistetaan! Puolessavälissä ensimmäistä kuukautta mennään, joten vielä on pari viikkoa aikaa laittaa ystävälle jotain elonmerkkiä itsestään ellei vielä ole ehtinyt.
Tällä viikolla keskitytään pieneen katsaukseen perille tulleista paketeista, ei missään erityisen organisoidussa järjestyksessä. En varmaan myöskään ole löytänyt läheskään kaikkia blogipostauksia jotka liittyvät aiheeseen, mutta lisää linkkivinkkejä voi laittaa vaikkapa kommentteihin. :)
Tekele ja tuunaus -blogin Annash on saanut sievän sinisävyisen paketin.
Multasormi-blogin Ninaa puolestaan oli ilahdutettu mm. sukkalangalla, puikoilla ja sukkaohjeella.
Vyyhtien kätköihin oli löytänyt tiensä muun muassa hyvin kaunis lankavyyhti.
Tällainen paketti taas saapui Tikiran iloksi.
Marjan käsitöissä vastaanotettiin mieluisan väristä hahtuvaa.
Suklaa ja Silkegarn pääsivät uuteen kotiin Anun räpellyksiin.
Makepeacea on muistettu pariinkin otteeseen.
Myös Tiinaa on muistettu useammin, kirjelähetyksissä on ollut mm. jääkaappimagneetteja ja suihkusaippuaa.
Lankaa ja ajankulua -blogissa päästiin nautiskelemaan salmiakista ja sukkalangasta.
Karvalankaa ja kakaroita -blogissa ilahduttiin paketista suuresti, ja kelpaisi tällainen kieltämättä minullekin.
Blogittomien osallistujien terveisiäkin on taas tullut:
Leena sai pakettinsa jo viime viikolla, ja kiittelee Salaista neuleystäväänsä näin: Foxy-lanka oli superihana ylläri, Samoksen sävy oli uusi tuttavuus ja tosi hyvä siis, salmiakit maistuivat ja kissamagneetti aforismeineen enemmän kuin ajankohtainen!
Tea vastaanotti Geisha-suklaata ja huivin, ja kirjoittaa salaisesta ystävästään: hän taitanee selvänäkemisen arvostetun taidon, sillä olen koko kesän aikonut aikomasta päästyänikin neuloa itselleni beigen huivin... ja nyt minulla on sellainen, ja vielä Branching Out!
Marja kiittelee omaa ystäväänsä: Kiitos Salainen ystäväni ihanasta nimipäiväpaketista! Lanka on kauniin väristä ja suloisen pehmeää. Lehti täynnä toinen toistaan ihanampia malleja ja puikkonallet pääsivät jo lasten leikkiin ennen kuin pääsen niitä testaamaan =o) Lämpimät kiitokset!!!
***
Laittakaa toki kommenttia jos olen missannut tai unohtanut jonkun lähetyksen listalta... Mailia tulee sen verran paljon, ettei kaikkea ehdi noteerata. :) Tarkennetaan siis vielä, että kaikki kyllä menee kirjanpitoon, mutta sitten myöhemmin ei enää välttämättä löydä kymmenien tai satojen viestien joukosta niitä linkkejä.
Jatkakaa kuitenkin emännälle mailailua, niin tiedän että kaikkia muistetaan! Puolessavälissä ensimmäistä kuukautta mennään, joten vielä on pari viikkoa aikaa laittaa ystävälle jotain elonmerkkiä itsestään ellei vielä ole ehtinyt.
maanantai 14. elokuuta 2006
Vain kerran vuodessa on Ropecon
Taas kerran saapui yllättäen takavasemmalta se aika vuodesta kun Suomen roolipelipiireissä juostaan pieniä ympyröitä, heilutellaan käsiä ja kysellään: "Ropecon tulee, oletko valmis?" Asiaan vihkiytymättömille siis tiedoksi, että Ropecon on vuosittain järjestettävä roolipelitapahtuma, joka kokoaa yhteen tuhansia harrastajia kautta maan. Koko sirkus pyörii vapaaehtoisvoimin, ja enemmän tai vähemmän työtunteja tapahtuman eteen uhraavia työntekijöitä on pari kolme sataa. Harmoniassa kuullaan vuosittain kevätpuolella suuria lupauksia: "Tänä vuonna menen Coniin maksavana asiakkaana!" Säännöllisesti hyvät aikeet kuitenkin unohtuvat, ja tänäkin vuonna kolme neljäsosaa Harmonian aikuisväestöstä puursi erilaisissa vapaaehtoistehtävissä.
Kuten arvata saattaa, neulojan tärkein huolenaihe oli mukaan otettava neuletyö. Perussukkaa ei tehnyt mieli neuloa, mutta jotain helppoa ja kivaa yleisötapahtumassa julkineulominen toki vaatii. Halusin jotain helppoa, aivotonta ja sellaista jossa ei tarvitsisi vaivata päätään omalla designillä ja hankalilla matemaattisilla laskelmilla. Niin, ja mieluiten kohtuullisen kokoiset puikot, että työ myös etenisi Ropeconin aikana.
Aina ei voi onnistua. Koska mikään kotona keskeneräisenä lojunut työ ei täyttänyt vaatimuksia, piti tietenkin aloittaa uusi työ. Kuvassa uusi työ poseeraa Dipolin käpyaulassa ennen Ropeconin ovien aukeamista. Neuletakki. (Nealle sentään.) Neulesuunnitteluvihkon kanssa. Kahden ja puolen millin puikoilla. Lähes kaksi ja puoli sataa silmukkaa kerroksella. Huokaus. Pintaneulekuvio sentään on selkeä ja geometrinen, joten ruutupiirrosta tarvitsi vain alkuun.
Ensimmäisen työvuoron aikana neule ei edennyt silmukkaakaan: nakki oli napsahtanut lipunmyyntiin Ropeconin ensimmäiseksi neljäksi tunniksi. Vielä siinä vaiheessa kun vuoro vaihtui, oli lippukassaan jatkuva tunku. Kuvassa jono puolta tuntia ennen ovien aukeamista, tuosta tunnelma vain tiivistyi.
Seuraavan päivän työvuoro oli helpompi, neljä tuntia takaovella aamukahdeksasta puoleenpäivään. Trafiikkia oli huomattavasti vähemmän, ja sen sijaan että olisi täytynyt jatkuvasti liimata pääsylippurannekkeita ihmisten ranteisiin, työ oli lähinnä ystävällistä "ranneke, kiitos" -muistuttelua ovista kulkijoille.
Täysipainoiseen Ropecon-kokemukseen kuuluu myös roskaruoka, ja Dipolin Cantinassa tuli vietettyä tovi jos toinenkin. Tosin olen sitä mieltä, että yhdeksän euroa kinkku-ananaspizzasta jota saa odotella liki puoli tuntia on vähän yläkanttiin... Toisaalta Cantinasta löytyy Conin aikaan myös seuraa. Tuolla kuvassa olevalla reissulla pöytään ilmaantui pari kaveria, jotka ilmoittivat että haluan vetää heille roolipeliä. Nyt voin siis kertoa pelinjohtaneeni Ropeconissa, se kokemus minulta puuttuikin aiemmilta vuosilta.
Useampi Con-vuosi meni niin, etten oikeastaan seurannut mitään puheohjelmaa, mutta parina viime vuonna aikaa on kulunut hyvin tiiviisti myös esitelmiä seuraten. Koska tämänvuotinen Ropecon oli järjestyksessä kolmastoista, oli teemana luonnollisesti Huonoja enteitä. Tämän kunniaksi ohjelmassa oli monenlaista enteisiin ja ennustamiseen liittyvää. Minä ja neule kävimme kuuntelemassa esimerkiksi yleistä luentoa ennustamisesta sekä esitelmää enteistä ja ennusmerkeistä Suomalaisissa kansanuskomuksissa. Lisäksi kurssikaveri miehineen piti uskontoaiheisen esitelmän, joka toki piti kuunnella.
Kuvassa kuitenkin jotain aivan muuta: Guy Windsor piti jokavuotisen Realities of Steel -esitelmänsä, tällä kertaa löyhänä teemana se millaisia fysiologisia muutoksia ihmisessä tapahtuu kun pulssi ja adrenaliinitaso nousevat. Kävimme myös syömässä, ja Guy muisti tapansa mukaan valistaa minua myös siitä, millaisilla vaarallisilla tappovälineillä lapsen nuttu olikaan syntymässä. Onneksi me neulojat emme yleensä taida olla kovin väkivaltaista väkeä, tai neulepuikot olisivat pian samalla kieltolistalla kuin teräaseet julkisilla paikoilla. ;)
Ilmeisesti maisteri Elämänlankaa alkaa vanhuus vaivata sillä kunto loppui kesken ja sunnuntai-iltapäivänä piti suunnata kohti kotia ja petiä jo neljän maissa. Myöskään kameralla ei riittänyt virtaa niin, että neuleesta olisi saanut jäähyväiskuvan malliksi siitä kuinka paljon Ropeconin aikana ehtii neuloa. Todettakoon, että viimeiset sentit lankaa ensimmäisestä 50 gramman Alpaca-kerästä kuluivat bussissa matkalla kotiin. Nyt Con-neule pääsee toviksi lepäämään keskeneräisten töiden pinoon, ja viikonlopun ajan hylättynä ollut irlantilaisvaikutteinen neule saa taas ansaitsemaansa huomiota.
Ensi viikolla Elämänlangalla luvassa opettavainen tarina ahneudesta ja Alpacasta, muun muassa siitä punaisesta, joka seikkaili tämän merkinnän kuvissa. Sitä odotellessa hyvää viikkoa.
Kuten arvata saattaa, neulojan tärkein huolenaihe oli mukaan otettava neuletyö. Perussukkaa ei tehnyt mieli neuloa, mutta jotain helppoa ja kivaa yleisötapahtumassa julkineulominen toki vaatii. Halusin jotain helppoa, aivotonta ja sellaista jossa ei tarvitsisi vaivata päätään omalla designillä ja hankalilla matemaattisilla laskelmilla. Niin, ja mieluiten kohtuullisen kokoiset puikot, että työ myös etenisi Ropeconin aikana.
Aina ei voi onnistua. Koska mikään kotona keskeneräisenä lojunut työ ei täyttänyt vaatimuksia, piti tietenkin aloittaa uusi työ. Kuvassa uusi työ poseeraa Dipolin käpyaulassa ennen Ropeconin ovien aukeamista. Neuletakki. (Nealle sentään.) Neulesuunnitteluvihkon kanssa. Kahden ja puolen millin puikoilla. Lähes kaksi ja puoli sataa silmukkaa kerroksella. Huokaus. Pintaneulekuvio sentään on selkeä ja geometrinen, joten ruutupiirrosta tarvitsi vain alkuun.
Ensimmäisen työvuoron aikana neule ei edennyt silmukkaakaan: nakki oli napsahtanut lipunmyyntiin Ropeconin ensimmäiseksi neljäksi tunniksi. Vielä siinä vaiheessa kun vuoro vaihtui, oli lippukassaan jatkuva tunku. Kuvassa jono puolta tuntia ennen ovien aukeamista, tuosta tunnelma vain tiivistyi.
Seuraavan päivän työvuoro oli helpompi, neljä tuntia takaovella aamukahdeksasta puoleenpäivään. Trafiikkia oli huomattavasti vähemmän, ja sen sijaan että olisi täytynyt jatkuvasti liimata pääsylippurannekkeita ihmisten ranteisiin, työ oli lähinnä ystävällistä "ranneke, kiitos" -muistuttelua ovista kulkijoille.
Täysipainoiseen Ropecon-kokemukseen kuuluu myös roskaruoka, ja Dipolin Cantinassa tuli vietettyä tovi jos toinenkin. Tosin olen sitä mieltä, että yhdeksän euroa kinkku-ananaspizzasta jota saa odotella liki puoli tuntia on vähän yläkanttiin... Toisaalta Cantinasta löytyy Conin aikaan myös seuraa. Tuolla kuvassa olevalla reissulla pöytään ilmaantui pari kaveria, jotka ilmoittivat että haluan vetää heille roolipeliä. Nyt voin siis kertoa pelinjohtaneeni Ropeconissa, se kokemus minulta puuttuikin aiemmilta vuosilta.
Useampi Con-vuosi meni niin, etten oikeastaan seurannut mitään puheohjelmaa, mutta parina viime vuonna aikaa on kulunut hyvin tiiviisti myös esitelmiä seuraten. Koska tämänvuotinen Ropecon oli järjestyksessä kolmastoista, oli teemana luonnollisesti Huonoja enteitä. Tämän kunniaksi ohjelmassa oli monenlaista enteisiin ja ennustamiseen liittyvää. Minä ja neule kävimme kuuntelemassa esimerkiksi yleistä luentoa ennustamisesta sekä esitelmää enteistä ja ennusmerkeistä Suomalaisissa kansanuskomuksissa. Lisäksi kurssikaveri miehineen piti uskontoaiheisen esitelmän, joka toki piti kuunnella.
Kuvassa kuitenkin jotain aivan muuta: Guy Windsor piti jokavuotisen Realities of Steel -esitelmänsä, tällä kertaa löyhänä teemana se millaisia fysiologisia muutoksia ihmisessä tapahtuu kun pulssi ja adrenaliinitaso nousevat. Kävimme myös syömässä, ja Guy muisti tapansa mukaan valistaa minua myös siitä, millaisilla vaarallisilla tappovälineillä lapsen nuttu olikaan syntymässä. Onneksi me neulojat emme yleensä taida olla kovin väkivaltaista väkeä, tai neulepuikot olisivat pian samalla kieltolistalla kuin teräaseet julkisilla paikoilla. ;)
Ilmeisesti maisteri Elämänlankaa alkaa vanhuus vaivata sillä kunto loppui kesken ja sunnuntai-iltapäivänä piti suunnata kohti kotia ja petiä jo neljän maissa. Myöskään kameralla ei riittänyt virtaa niin, että neuleesta olisi saanut jäähyväiskuvan malliksi siitä kuinka paljon Ropeconin aikana ehtii neuloa. Todettakoon, että viimeiset sentit lankaa ensimmäisestä 50 gramman Alpaca-kerästä kuluivat bussissa matkalla kotiin. Nyt Con-neule pääsee toviksi lepäämään keskeneräisten töiden pinoon, ja viikonlopun ajan hylättynä ollut irlantilaisvaikutteinen neule saa taas ansaitsemaansa huomiota.
Ensi viikolla Elämänlangalla luvassa opettavainen tarina ahneudesta ja Alpacasta, muun muassa siitä punaisesta, joka seikkaili tämän merkinnän kuvissa. Sitä odotellessa hyvää viikkoa.
torstai 10. elokuuta 2006
SNY-emännän viikkoterveiset
Salainen neuleystävä on jatkunut hyvään tahtiin tälläkin viikolla. Olette lähetelleet oikein aktiivisesti viestejä SNY-muistamisistanne, paljon kiitoksia siitä! Muistakaa edelleen kertoa minulle mikäli lähetätte tai vastaanotatte jotain. Erityisen tarkasti haluan tietää kaikista postin mukana menneistä lähetyksistä myös sen, että kirje/kortti/paketti on tullut perille! En ehdi vastailla läheskään kaikkiin saamiini maileihin, koska osallistujia on niin paljon, mutta kaikki viestit kuitenkin luetaan. :)
Käytännön asioista on tullut pari kyselyä. Ensinnäkin on kysytty miten toimia siinä tapauksessa, että itse asuu toisessa maassa kuin salainen ystävä: miten ulkosuomalainen voi pimittää kotipaikkansa mahdollisimman pitkään, ja miten toimia budjetin kanssa kun postikulut ovat hieman korkeammat.
Ulkomailla asuvia on mukana ihan useita, sekä blogillisia että blogittomia, joten aika harvalla on hirveän pahaa tunnistusriskiä vaikka kuoressa olisikin vieraan maan postimerkki. Lisäksi erityisesti kortteja on ilmeisesti liikkeellä muutenkin muilta mailta vierahilta, sillä ihmiset myös lähettävät salaisille ystävilleen postikortteja loma- ja työmatkoilta. Jotkut ovat myös värvänneet Suomessa asuvia sukulaisia lähettämään viestejä eteenpäin, ja minuakin voi lähestyä jos ulkomailta käsin tahtoo saada pakettinsa postiin pääkaupunkiseudulla. Vastineeksi haluan suunnilleen postikulujen arvosta jotain kivaa. ;)
Mistä pääsemmekin postikuluihin. Jotkut ovat olleet huolissaan siitä, että ulkomailla asuvat salaiset ystävät saavat korkeampien postikulujen vuoksi vähemmän muistamisia kuin Suomessa asuvat. Jos oma budjetti kestää, niin ulkomaille lähetettäviin lahjoihin voi mielestäni hyvin varata hieman enemmän postikulurahaa, mutta tätä ei tietenkään keneltäkään vaadita. Toinen vaihtoehto on yrittää vastaanottajan mieltymysten mukaan koostaa kevyitä ja pieneen tilaan mahtuvia lähetyksiä, tai esimerkiksi tehdä tilaus jonkun verkkokaupan kautta niin, että vastaanottajalle ei lähetetä maksuerittelyä eikä tietoa laskun maksajasta. Tällaisen lahjapalvelun saa varmasti järjestymään useimpien verkkokauppojen kanssa kun vain erikseen laittaa kauppaan viestiä ja kysyy rohkeasti. Lisäksi usein säästää postimaksuissa, jos tilaa esimerkiksi Saksassa asuvalle salaiselle ystävälle tavaraa saksalaisesta verkkokaupasta: joillain kaupoilla on myös esimerkiksi postimaksuttomia päiviä, tai kaupat toimittavat tiettyihin maihin edullisemmin.
Budjetin venyttämiseksi esimerkiksi sähköiset postikortit ovat mainio tapa muistaa ystävää. Apuemäntä etsi minulle muutaman korttilinkkivinkin:
http://www.lionbrand.com/cards/Knitting.html
http://www.mustardzone.com/knitcards/knitcard.html
http://www.eject.com.au/4Images/categories.php?cat_id=3
http://www.cartoonistgroup.com/bysubject/knitting/index.php
Lisää korttivinkkejä voi laittaa vaikka kommentteihin. :)
Toinen asia josta on tullut kysymyksiä on se, miten laskea käsintehdyn lahjan arvo. Vaikka normaalisti kannatankin henkeen ja vereen käsityön kunnollista hinnoittelua, niin tässä tapauksessa suosittelisin lähinnä materiaalikulujen laskemista. :) Pohdin asiaa ja totesin, että en itsekään yleensä lahjaa tehdessä ajattele niinkään työn määrää vaan vastaanottajan iloa. Tietysti jokainen voi tässäkin toimia omantunnon mukaan!
Lopuksi vielä hieman blogittomien osallistujien terveisiä:
Katriina on saanut salaiselta ystävältään kokoelman silmukkamerkkejä. Merkit ovat Katriinan omien sanojen mukaan ihania ja upeita, ja hän kiittelee salaista ystäväänä kovasti.
Maartsi kiittää Salaista ystäväänsä mieluisesta lahjasta. Lanka on juuri
minun punaistani, suklaa maistuu aina ja oravakorttikin pääsee kokoelmaani.
Huivisuunnitelmat alkoivat heti pyöriä mielessä. Jättikiitos!
Jos haluaa omat blogittoman osallistujan terveisensä tänne emännän blogiin, niin mainitkaa asiasta mailissanne selkeästi! Teitä on niin paljon, etten millään muista kenellä kaikilla on blogi ja kenellä ei.
Ensi viikolla yritän käydä läpi blogeja ja etsiä hieman näytteitä siitä, millaisia muistamisia Salaisille neuleystäville on ollut liikkeellä. Kaikkia en varmaan bongaa, mutta enköhän ainakin muutaman... :)
Käytännön asioista on tullut pari kyselyä. Ensinnäkin on kysytty miten toimia siinä tapauksessa, että itse asuu toisessa maassa kuin salainen ystävä: miten ulkosuomalainen voi pimittää kotipaikkansa mahdollisimman pitkään, ja miten toimia budjetin kanssa kun postikulut ovat hieman korkeammat.
Ulkomailla asuvia on mukana ihan useita, sekä blogillisia että blogittomia, joten aika harvalla on hirveän pahaa tunnistusriskiä vaikka kuoressa olisikin vieraan maan postimerkki. Lisäksi erityisesti kortteja on ilmeisesti liikkeellä muutenkin muilta mailta vierahilta, sillä ihmiset myös lähettävät salaisille ystävilleen postikortteja loma- ja työmatkoilta. Jotkut ovat myös värvänneet Suomessa asuvia sukulaisia lähettämään viestejä eteenpäin, ja minuakin voi lähestyä jos ulkomailta käsin tahtoo saada pakettinsa postiin pääkaupunkiseudulla. Vastineeksi haluan suunnilleen postikulujen arvosta jotain kivaa. ;)
Mistä pääsemmekin postikuluihin. Jotkut ovat olleet huolissaan siitä, että ulkomailla asuvat salaiset ystävät saavat korkeampien postikulujen vuoksi vähemmän muistamisia kuin Suomessa asuvat. Jos oma budjetti kestää, niin ulkomaille lähetettäviin lahjoihin voi mielestäni hyvin varata hieman enemmän postikulurahaa, mutta tätä ei tietenkään keneltäkään vaadita. Toinen vaihtoehto on yrittää vastaanottajan mieltymysten mukaan koostaa kevyitä ja pieneen tilaan mahtuvia lähetyksiä, tai esimerkiksi tehdä tilaus jonkun verkkokaupan kautta niin, että vastaanottajalle ei lähetetä maksuerittelyä eikä tietoa laskun maksajasta. Tällaisen lahjapalvelun saa varmasti järjestymään useimpien verkkokauppojen kanssa kun vain erikseen laittaa kauppaan viestiä ja kysyy rohkeasti. Lisäksi usein säästää postimaksuissa, jos tilaa esimerkiksi Saksassa asuvalle salaiselle ystävälle tavaraa saksalaisesta verkkokaupasta: joillain kaupoilla on myös esimerkiksi postimaksuttomia päiviä, tai kaupat toimittavat tiettyihin maihin edullisemmin.
Budjetin venyttämiseksi esimerkiksi sähköiset postikortit ovat mainio tapa muistaa ystävää. Apuemäntä etsi minulle muutaman korttilinkkivinkin:
http://www.lionbrand.com/cards/Knitting.html
http://www.mustardzone.com/knitcards/knitcard.html
http://www.eject.com.au/4Images/categories.php?cat_id=3
http://www.cartoonistgroup.com/bysubject/knitting/index.php
Lisää korttivinkkejä voi laittaa vaikka kommentteihin. :)
Toinen asia josta on tullut kysymyksiä on se, miten laskea käsintehdyn lahjan arvo. Vaikka normaalisti kannatankin henkeen ja vereen käsityön kunnollista hinnoittelua, niin tässä tapauksessa suosittelisin lähinnä materiaalikulujen laskemista. :) Pohdin asiaa ja totesin, että en itsekään yleensä lahjaa tehdessä ajattele niinkään työn määrää vaan vastaanottajan iloa. Tietysti jokainen voi tässäkin toimia omantunnon mukaan!
Lopuksi vielä hieman blogittomien osallistujien terveisiä:
Katriina on saanut salaiselta ystävältään kokoelman silmukkamerkkejä. Merkit ovat Katriinan omien sanojen mukaan ihania ja upeita, ja hän kiittelee salaista ystäväänä kovasti.
Maartsi kiittää Salaista ystäväänsä mieluisesta lahjasta. Lanka on juuri
minun punaistani, suklaa maistuu aina ja oravakorttikin pääsee kokoelmaani.
Huivisuunnitelmat alkoivat heti pyöriä mielessä. Jättikiitos!
Jos haluaa omat blogittoman osallistujan terveisensä tänne emännän blogiin, niin mainitkaa asiasta mailissanne selkeästi! Teitä on niin paljon, etten millään muista kenellä kaikilla on blogi ja kenellä ei.
Ensi viikolla yritän käydä läpi blogeja ja etsiä hieman näytteitä siitä, millaisia muistamisia Salaisille neuleystäville on ollut liikkeellä. Kaikkia en varmaan bongaa, mutta enköhän ainakin muutaman... :)
maanantai 7. elokuuta 2006
Neulojan loma
Kuten viime viikolla kerrottiin, maisteri Elämänlanka suuntasi perheineen liki viikoksi pohjanmaalle miehen vanhempien luokse. Neulova kotiäiti otti reissun ennen kaikkea loman kannalta, ja lomallehan pitää pakata mukavaa ajanvietettä mukaan. Niinpä auton takakonttiin päätyi erinäisten vaatekassien lisäksi myös laukullinen keskeneräisiä neuletöitä. Loistavana kuningasajatuksena oli se, että jos ei ota mukaan välineitä uusia töitä varten, kiusaus lisätä keskeneräisten töiden määrää matkalla vähenee ratkaisevasti.
Hieman hävettää tunnustaa, mutta pääasialliset työni viikon aikana ovat esiintyneet täällä blogissa jo viimeistelyviikkojen aikaan: Nean alpakkaponcho sekä Peacock Feathers Shawl.
Ponchohan jäi aikoinaan kesken siksi, että sileän oikean neulominen pyörönä on minusta niin tuskallisen tylsää, ja vaatteen muodon takia toki silmukat vielä lisääntyivät jatkuvasti. Neuletyötä ei ollut loppujen lopuksi jäljellä kovin paljon: automatka Espoosta Seinäjoelle oli juuri sopivan mittainen, ja hapsut ja viimeistelyt syntyivät perillä.
Valokuvan saaminen lapsesta poncho päällään olikin sitten projekti, joka kiristi äitiparan hermoja lomatunnelmasta huolimatta. Lähes joka aamu käytiin seuraavanlainen keskustelu:
Äiti (maanittelevalla äänellä): Ulkona on vielä kylmä. Laitetaan poncho päälle pihalle, äiti ottaa sitten kuvan.
Lapsi (päättäväisesti): Eikä!
Äiti (vielä maanittelevammalla äänellä): Kokeillaan nyt vaan, ihan nopeasti. Voit sitten ottaa pois jos ei ole kiva.
Lapsi (ulvoen): Ei! Ei! Ei tämä paita!
Lopputuloksena lapsi touhusi kyllä yleensä lopulta pihalla mumman kanssa äidin neulomassa neuleessa, vaan ei siinä ponchossa, josta äiti olisi halunnut kuvan.
Lopulta sitten viimeisenä reissuaamuna äiti luovutti ja turvautui lastenkasvatuksen neljänteen peruspilariin. Äidin vuorosana "Laita poncho päälle valokuvan ajaksi, niin saat muumikeksin." tepsi paljon paremmin kuin muut houkuttelut viikon mittaan. Ei varsinaisesti mitenkään pedagogisesti loistelias lähestymistapa, mutta näemmä jo niinkin pienen kuin kaksivuotiaan kanssa toimiva. Todettakoon nyt vielä, että kuva on otettu lasta rääkkäämättä, sillä vaikka viikko oli helteinen, pihalla oli mukavan vilpoisaa aamulla kuuden ja kahdeksan välillä. (Eräs pieni henkilö kuvittelee itsepintaisesti vanhempien vakuuttelusta huolimatta, että kello 5.15 on aamu ja ihan kelpo aika herätä.)
Onneksi kaikki aika ei mennyt ponchosta kinastellessa, vaan maisteri Elämänlanka ehti mainiosti toteuttaa lomasuunnitelmansa eli istua sohvannurkassa neuleen ja dekkarin kanssa sillä aikaa kun joku muu vahtii taaperoa. Peacock Feathers Shawl ei valmistunut, mutta eteni jo reunusta edeltävään ruutupiirrokseen saakka eli kohtuullisen loppusuoralle. (Ellei nyt puhuta siitä pikku yksityiskohdasta, että loppuvaiheessa kerroksella on silmukoita yli 400.) Saa nyt nähdä, valmistuuko shaali sitten seuraavalla kerralla, kun on lapsenvahti viikon verran käytettävissä, eli joskus ensi vuoden puolella. Toisaalta vanhan vuodesohvan muutettua sohvien hautausmaalle on Harmonian sisustuksessa kätevän pingotusalustan kokoinen aukko, joten eipä minkään pitsisen valmistumisella siltäkään kannalta ole kiirettä.
Nyt Elämänlangalla alkaa taas työn raskaan raataminen neuleidenkin suhteen, sillä syksy saa ja irlantilaisvaikutteinen neule odottaa neulojaansa. Nyt kun vielä helteet hellittäisivät, niin jo olisi mukava taas nypertää paksua palmikkoa. Maisteri Elämänlanka neuloo mielellään villaa kesä talvet, mutta täytyy kyllä todeta tämän kesän kuumuuden ja kuivuuden menevän jo vähän hätävarjelun liioittelun puolelle. Viikonlopuksi toisaalta olisi tilauksessa poutasäätä, joten katsotaan josko normaalin Murphyn lain mukaan päästäisiin ensi viikolla sitten Elämänlangalle sateisempiin tunnelmiin.
Hieman hävettää tunnustaa, mutta pääasialliset työni viikon aikana ovat esiintyneet täällä blogissa jo viimeistelyviikkojen aikaan: Nean alpakkaponcho sekä Peacock Feathers Shawl.
Ponchohan jäi aikoinaan kesken siksi, että sileän oikean neulominen pyörönä on minusta niin tuskallisen tylsää, ja vaatteen muodon takia toki silmukat vielä lisääntyivät jatkuvasti. Neuletyötä ei ollut loppujen lopuksi jäljellä kovin paljon: automatka Espoosta Seinäjoelle oli juuri sopivan mittainen, ja hapsut ja viimeistelyt syntyivät perillä.
Valokuvan saaminen lapsesta poncho päällään olikin sitten projekti, joka kiristi äitiparan hermoja lomatunnelmasta huolimatta. Lähes joka aamu käytiin seuraavanlainen keskustelu:
Äiti (maanittelevalla äänellä): Ulkona on vielä kylmä. Laitetaan poncho päälle pihalle, äiti ottaa sitten kuvan.
Lapsi (päättäväisesti): Eikä!
Äiti (vielä maanittelevammalla äänellä): Kokeillaan nyt vaan, ihan nopeasti. Voit sitten ottaa pois jos ei ole kiva.
Lapsi (ulvoen): Ei! Ei! Ei tämä paita!
Lopputuloksena lapsi touhusi kyllä yleensä lopulta pihalla mumman kanssa äidin neulomassa neuleessa, vaan ei siinä ponchossa, josta äiti olisi halunnut kuvan.
Lopulta sitten viimeisenä reissuaamuna äiti luovutti ja turvautui lastenkasvatuksen neljänteen peruspilariin. Äidin vuorosana "Laita poncho päälle valokuvan ajaksi, niin saat muumikeksin." tepsi paljon paremmin kuin muut houkuttelut viikon mittaan. Ei varsinaisesti mitenkään pedagogisesti loistelias lähestymistapa, mutta näemmä jo niinkin pienen kuin kaksivuotiaan kanssa toimiva. Todettakoon nyt vielä, että kuva on otettu lasta rääkkäämättä, sillä vaikka viikko oli helteinen, pihalla oli mukavan vilpoisaa aamulla kuuden ja kahdeksan välillä. (Eräs pieni henkilö kuvittelee itsepintaisesti vanhempien vakuuttelusta huolimatta, että kello 5.15 on aamu ja ihan kelpo aika herätä.)
Onneksi kaikki aika ei mennyt ponchosta kinastellessa, vaan maisteri Elämänlanka ehti mainiosti toteuttaa lomasuunnitelmansa eli istua sohvannurkassa neuleen ja dekkarin kanssa sillä aikaa kun joku muu vahtii taaperoa. Peacock Feathers Shawl ei valmistunut, mutta eteni jo reunusta edeltävään ruutupiirrokseen saakka eli kohtuullisen loppusuoralle. (Ellei nyt puhuta siitä pikku yksityiskohdasta, että loppuvaiheessa kerroksella on silmukoita yli 400.) Saa nyt nähdä, valmistuuko shaali sitten seuraavalla kerralla, kun on lapsenvahti viikon verran käytettävissä, eli joskus ensi vuoden puolella. Toisaalta vanhan vuodesohvan muutettua sohvien hautausmaalle on Harmonian sisustuksessa kätevän pingotusalustan kokoinen aukko, joten eipä minkään pitsisen valmistumisella siltäkään kannalta ole kiirettä.
Nyt Elämänlangalla alkaa taas työn raskaan raataminen neuleidenkin suhteen, sillä syksy saa ja irlantilaisvaikutteinen neule odottaa neulojaansa. Nyt kun vielä helteet hellittäisivät, niin jo olisi mukava taas nypertää paksua palmikkoa. Maisteri Elämänlanka neuloo mielellään villaa kesä talvet, mutta täytyy kyllä todeta tämän kesän kuumuuden ja kuivuuden menevän jo vähän hätävarjelun liioittelun puolelle. Viikonlopuksi toisaalta olisi tilauksessa poutasäätä, joten katsotaan josko normaalin Murphyn lain mukaan päästäisiin ensi viikolla sitten Elämänlangalle sateisempiin tunnelmiin.
torstai 3. elokuuta 2006
SNY-terveisiä
Huomenta!
Tällä viikolla tarjolla on vain hyvin pikaiset Salainen neuleystävä -terveiset. Emäntä näemmä viettää lomaviikkoa Seinäjoella, kun kirjanpito taas asuu omalla tietokoneella Espoossa. :) Sähköpostit onneksi kulkevat, ja tältä suunnalta on ollut hauska seurata kaikkia jo liikkeellä olevia tervehdyksiä. Tulee hirveän hyvä mieli, kun joka kerta avatessani sähköpostini saan viestejä ilahtuneilta osallistujilta, joita on jo ehditty jotenkin muistaa. Osallistujiahan tosiaan on yli 160, joten viestejä riittää!
Erilaiset sähköiset viestit ovat olleet suosittuja, ja kymmenet osallistujat ovatkin saaneet jo blogikommentteja, sähköpostia tai sähköisiä postikortteja. Monet ovat luoneet itselleen erikseen nimimerkillä sähköpostilaatikon ilmaispalvelusta, että voivat sitten viestiä salaisen ystävän kanssa suoraan paljastamatta kuitenkaan vielä henkilöllisyyttään. Sain teille jaettavaksi vinkin, että Makupalat-sivustolta löytyy lista ilmaisista sähköpostilaatikoista. Listalta löytyy sekä suomalaisia että kansainvälisiä palveluita. Sähköiset viestit piristävät päivää eivätkä rasita kukkaroa, joten näihin kannattaa tutustua!
Jotkut nopeimmat ovat ehtineet jo lähettää ihan fyysisiä kortteja ja pakettejakin: jotain täsmälleen sopivaa on ehkä löytynyt jo omasta hyllystäkin, tai sitten lomamatka on sattunut suuntautumaan sopivaan kortinlähetyspaikkaan. Yksi jos toinenkin voi siis lähipäivinä odotella postia. Muistakaa myös ilmoitella kun jotain saapuu perille! Kuulen mielellään sähköisistäkin muistamisista, mutta erityisesti haluan tietää fyysisten lähetysten kohtalon. Jos omaa blogia ei löydy, niin minulle voi lähettää kiitoksen, kuvauksen ja vaikka ihan kuvankin vastaanotetusta kirjeestä, kortista tai paketista. Sitten kun palailen normaalielämään ja takaisin kotiin, koostan näistä terveisistä sitten viikottain jonkinlaisen päivityksen. Myös näiden SNY-päivitysten kommentteihin voi tietysti laittaa viestiä.
Olen saanut jonkin verran viestejä lähetettäväksi takaisin salaisten ystävien suuntaan, moni on mm. ehtinyt perustaa blogin projektin innoittamana. Näitäkin viestejä välittelen sitten ensi viikosta eteenpäin.
Nyt emäntä siirtyy tietokoneen äärestä sohvannurkkaan nauttimaan siitä, että on aikaa keskittyä neulomiseen kun taapero viihtyy mumman ja vaarin seurassa. :) Ensi viikolla sitten yksityiskohtaisempi tilannepäivitys Salaisesta neuleystävästä, siihen mennessä elokuukin on ehtinyt jo kulua pidemmälle ja erilaisia viestejäkin on ehtinyt lähteä liikkeelle enemmän.
Edit: Minua pyydettiin huomauttamaan, että jos tekee itselleen sähköpostiosoitteen nimimerkillä, kannattaa tosiaan kaikkiin nimeä kysyviin kohtiin laittaa se samainen nimimerkki. Jos täyttää jonnekin oikean nimensä, se saattaa näkyä lähettäjätietona!
Tällä viikolla tarjolla on vain hyvin pikaiset Salainen neuleystävä -terveiset. Emäntä näemmä viettää lomaviikkoa Seinäjoella, kun kirjanpito taas asuu omalla tietokoneella Espoossa. :) Sähköpostit onneksi kulkevat, ja tältä suunnalta on ollut hauska seurata kaikkia jo liikkeellä olevia tervehdyksiä. Tulee hirveän hyvä mieli, kun joka kerta avatessani sähköpostini saan viestejä ilahtuneilta osallistujilta, joita on jo ehditty jotenkin muistaa. Osallistujiahan tosiaan on yli 160, joten viestejä riittää!
Erilaiset sähköiset viestit ovat olleet suosittuja, ja kymmenet osallistujat ovatkin saaneet jo blogikommentteja, sähköpostia tai sähköisiä postikortteja. Monet ovat luoneet itselleen erikseen nimimerkillä sähköpostilaatikon ilmaispalvelusta, että voivat sitten viestiä salaisen ystävän kanssa suoraan paljastamatta kuitenkaan vielä henkilöllisyyttään. Sain teille jaettavaksi vinkin, että Makupalat-sivustolta löytyy lista ilmaisista sähköpostilaatikoista. Listalta löytyy sekä suomalaisia että kansainvälisiä palveluita. Sähköiset viestit piristävät päivää eivätkä rasita kukkaroa, joten näihin kannattaa tutustua!
Jotkut nopeimmat ovat ehtineet jo lähettää ihan fyysisiä kortteja ja pakettejakin: jotain täsmälleen sopivaa on ehkä löytynyt jo omasta hyllystäkin, tai sitten lomamatka on sattunut suuntautumaan sopivaan kortinlähetyspaikkaan. Yksi jos toinenkin voi siis lähipäivinä odotella postia. Muistakaa myös ilmoitella kun jotain saapuu perille! Kuulen mielellään sähköisistäkin muistamisista, mutta erityisesti haluan tietää fyysisten lähetysten kohtalon. Jos omaa blogia ei löydy, niin minulle voi lähettää kiitoksen, kuvauksen ja vaikka ihan kuvankin vastaanotetusta kirjeestä, kortista tai paketista. Sitten kun palailen normaalielämään ja takaisin kotiin, koostan näistä terveisistä sitten viikottain jonkinlaisen päivityksen. Myös näiden SNY-päivitysten kommentteihin voi tietysti laittaa viestiä.
Olen saanut jonkin verran viestejä lähetettäväksi takaisin salaisten ystävien suuntaan, moni on mm. ehtinyt perustaa blogin projektin innoittamana. Näitäkin viestejä välittelen sitten ensi viikosta eteenpäin.
Nyt emäntä siirtyy tietokoneen äärestä sohvannurkkaan nauttimaan siitä, että on aikaa keskittyä neulomiseen kun taapero viihtyy mumman ja vaarin seurassa. :) Ensi viikolla sitten yksityiskohtaisempi tilannepäivitys Salaisesta neuleystävästä, siihen mennessä elokuukin on ehtinyt jo kulua pidemmälle ja erilaisia viestejäkin on ehtinyt lähteä liikkeelle enemmän.
Edit: Minua pyydettiin huomauttamaan, että jos tekee itselleen sähköpostiosoitteen nimimerkillä, kannattaa tosiaan kaikkiin nimeä kysyviin kohtiin laittaa se samainen nimimerkki. Jos täyttää jonnekin oikean nimensä, se saattaa näkyä lähettäjätietona!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)