Perinteistä

Elämänlangalla käytiin viikonloppuna juhlistamassa Perinnearkku ry:n 10-vuotisjuhlaa Lapinlahden Lähteellä. Lapinlahden vanhan mielisairaalan alue on viehättävä ja lauantaina oli vielä oikein hieno syksyinen sää, joten mikäs siinä istuskellessa kansanmusiikkia kuunnellen.

Puikoilla oli tietysti polvisukka, mutta pääsin kokeilemaan myös perinnekäsitöitä, kun Mari piti Lähteellä pirtanauhatyöpajaa. Olen monet kerrat ihastellut pirtanauhavöitä, mutta en ole tullut itse tutustuneeksi tekniikkaan.

Nämä kuvat otti Marsu, joka myös sattui paikalle. Yksinkertaisen nauhan kutominen ei ollut vaikeaa. Kaikkein haastavinta oli se, että näki lopputuloksesta millä tavalla olisi pitänyt tehdä että lopputulos olisi ollut siistimpi, mutta kädet eivät uudessa tekniikassa vielä totelleet.

Elämäni ensimmäinen pirtanauhan pätkä näyttää siis tältä. Reunojen tasoittamista pitäisi vielä harjoitella.

Muuten olen neulonut Ullaan tekeillä olevaa harmaata palmikkoneuletta. Eilen illalla kyllä aloin epäillä, että asialla on ollut joku amatööri tai valeneulesuunnittelija, sillä korjasin kahteen kertaan vääriin suuntiin menneitä palmikonkiertoja ja löysin nurjalta puolelta karanneen silmukan joka jäi täysin mysteeriksi - mallikerran silmukkamäärä oli kuitenkin oikea. Palkitakseni itseäni reippaasta taistelusta vastahakoisen neuleen kanssa saatoin ehkä myös tilata vähän sukkalankaa, mistä muualtakaan kuin Wollmeiselta.

Näissä perinnetunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan tulisivatko uudet sukkalangat ensi viikkoon mennessä, niin olisi jotain esiteltävää!