maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pääsiäisruokaa

Elämänlangalla ei ole pääsiäisen pyhinä ehditty ihan hirveästi neuloa, kun aika on pitkälti mennyt ruokaa laittaessa.

Homma meni suurin piirtein tähän tapaan. "Hei, oisko kiva kutsua pari ihmistä kylään sunnuntaina, jos laittasin ruokaa. Vois olla kasvisruokateema, niin pääsisin testaamaan paria reseptiä!" No, kavereita kutsuttiin ja päädyttiin kokoonpanoon, jossa ruokailijoita oli yhteensä 8, joista kaksi oli lapsia.

Menin lauantaina kauppaan. "Mä ostan vaan semmoset asiat, joita pitää tehdä valmiiksi tänään tai saada alulle huomenna ennen kun Prisma aukeaa." Onneksi otin Nean mukaan, sillä loppujen lopuksi tavaraa oli Nean selkärepun lisäksi neljä isoa muovikassillista. Havaitsin, että 11-vuotias jaksaa juuri ja juuri raahata maitoa ja tuoreyrttejä täynnä olevan selkärepun ja valtavan ostoskassin Sellon Prisman ovelta bussipysäkille. Sitten hälytimme Teemun avuksi vastaan kotipysäkille. Ruoka-aineksia oli ostoskassien tyhjennyksen jälkeen jääkaappi täynnä, kaikki keittiön tasot täynnä ja vielä lattialla pinossa.

Ryhdyin kokkaamaan pataleipätaikinalla. Ensimmäinen versio vaati omstartin, koska luin ohjetta huolimattomasti ja laitoin taikinaan pussin kuvahiivaa kun piti laittaa teelusikallinen. Kippasin taikinan biojätepussiin ja hurjan henkisen taistelun jälkeen vastustin kiusausta jättää pussi keittiön lattialle yöksi nähdäkseni, miten komeaksi taikina kohoaa. Taloyhtiössä on onneksi useamman metrin syvyiset Molok-kuopat jätteille, joten riskiä siitä, että olisin vahingossa räjäyttänyt roskakatoksen kohoavalla taikinalla ei ollut.

Muuten ilta meni leppoisasti erilaisia tahnoja valmistaessa: tein hummusta, paahdetusta kesäkurpitsasta muussattua baba ganoushia sekä tapenadea oliiveista ja kapriksista. Tahnat kun ovat luonteeltaan sellaisia, että maku vain paranee päivän-parin jääkaappisäilytyksellä. Tein myös seitania ja keittelin seitansuikaleita, jotta sunnuntaina voisi sitten pistää rosmariiniseitania uuniin. Koska ruokailijoita oli tulossa kahdeksan, tein reseptin kaksinkertaisena. Menin tyytyväisenä nukkumaan ja muistin jopa aamulla herätessä, että kelloja on siirrelty. Ruuanlaitto jatkui heti aamusta. Leivoin pataleivän ja vuoallisen foccacciaa, tein reilun satsin couscous-linssipyöryköitä ja niille minttu-jogurttikastiketta, ja sekoittelin maapähkinäkastiketta tofulle. Koska resepti oli kahdelle hengelle, tein varmuuden vuoksi kolminkertaisen annoksen.

Tässä vaiheessa näppärä lukija ehkä huomaa, että olin kahdeksalle hengelle, joista kaksi on nirsonpuoleisia lapsia valmistellut kahdeksan hengen rosmariiniseitan, kuudelle hengelle tofua ja maapähkinäkastiketta, reilusti kasvispyöryköitä, kaksi erilaista leipää, kolme erilaista tahnaa ja jogurttikastikkeen. Tietysti näiden kaveriksi oli tulossa myös riisiä ja tuoreita kasviksia. Koska nälkäkuoleman uhka oli edelleen välitön, siipaloin kaksi isoa kesäkurpitsaa, leivitin palat reilussa määrässä parmesaniraastetta ja paistoin palat voissa. Lisäksi paahdoin kilon porkkanasiivuja uunissa oliiviöljyn, suolan, pippurin ja tuoreen rakuunan kanssa sekä paistoin jälkiruuaksi mämmi-suklaamuffineja. Ja koska kaikki eivät välttämättä pidä mämmistä, ideoitiin toiseksi jälkiruuaksi vielä jäätelöä persikoilla ja itse tehdyllä vadelmakastikkeella.

Loppuyhteenvetona voi todeta, että ruoka oli hyvää ja sitä olisi riittänyt varmaankin noin kahdellekymmenelleviidelle aikuiselle ja tusinalle lisää nirsoja lapsia. Tuttavapiirissäni puhutaan karjalaisesta emäntägeenistä, jonka aktivoitumisen tunnistaa juuri tämäntapaisesta "entä jos ruoka loppuu kesken - teenpä vielä yhden ruokalajin jota riittää varmasti kaikille" -ajattelusta. Itselläni tämä on jonkinlaisena hyppygeeninä, sillä isovanhempani olivat kotoisin Pohjanmaalta ja Uudeltamaalta, eikä yhdelläkään ole evakkotaustaa. Tila on kuitenkin aivan normaali, ja kuten eräs kohtalotoverini virkkoi: "Entä jos kaikilla olisi ollut kamala nälkä ja olisivat halunneet vaan yhtä tiettyä ruokalajia." Mikä on emännälle sen kauheampaa kuin se, että ruoka loppuu kesken! Ja nyt oli toki siis hummusta ja baba ganoushia vietäväksi myös maanantaiaamupäivän pääsiäisbrunssille, jonka toinen karjalaisesta emäntägeenistä kärsivä oli valmistanut. Siellä kuulemma syödään tähteitä ainakin viikko. Me kaukaa viisaina laitoimme yhden lämpimän pääruuan jäänteet suoraan pakastimeen.

Näissä ruokaisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla toivottavasti ollaan päästy taas käsiksi myös neuleisiin!

P.S. Linkkejä resepteihin löytyy Rouvain päivällisen pääsiäispäivällismerkinnästä.

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Kirjaprojektin edistämistä

Elämänlangalla ei ole erityisen paljon näytettävää, koska neuleaika menee edelleen sukkakirjaan. Neulenurkkaus alkaa vähitellen näyttää kovasti siltä, että tekeillä on kirja.

Laatikossa, jossa yleensä asuu mm. kamera, latureita, usb-piuhoja ja muuta tarpeellista majailee nyt valmiita tai melkein valmiita sukkia.

Lipaston tai hyllykön päällä on viimeistelemättömiä neuleita, jotka ovat jääneet sukkaprojektien jalkoihin. Ja lankaa, josta on tulossa sukkia.

Kyllä. Tuo lanka on sinistä, joskin luonnossa enemmän vihreään taitettua petroolia kuin noin puhdasta tummansinistä. Jo useamman kirjan kokemuksella voin sanoa, että siniset neuleet ovat kirottuja. Näistä sukista on kuitenkin tulossa hyvin perinteisen ja erittäin helpon ohjeen mallisukat ja lisäksi vielä yhdet useammasta eri värisestä parista. Uhmaan kirousta ja sanon, että tällä kertaa mikään ei voi mennä pieleen. Katsotaan joudunko palaamaan asiaan ja syömään sanani, vai onnistuuko sininen mallityö kerrankin heti.

Myös neulepussista kurkistelee sukka.

Kuten kuvasta ehkä voi arvata, on tässä nimenomaisessa yksilössä spiraalikavennukset kärjessä - jos kerran askartelin kantapäälukuun kuuden erilaisen kantapään ohjeet, ei kai kärkien suhteen voi jäädä huonommaksi?

Markkinointimateriaalit ovat nyt kustantajalla. Kirjan nimeksi on lyöty lukkoon "Kantapään kautta", alaotsikkona "suomalainen sukkakirja", ja kansi löytyy aivan lähiaikoina Minervan syksyn katalogista. Nyt odottelemme mielenkiinnolla mallitaittoa, kun johdantoluku, yksi tekniikkaluku ja yksi neuleohje saavat ulkoasunsa. Jännittävää nähdä, mitä tuleman pitää!

Näissä kirjallisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla vietetäänkin vielä maanantaina pääsiäisen pyhiä. Ja ehkä vähän myös neulotaan!



maanantai 14. maaliskuuta 2016

Neulesuunnittelua tilauksesta

Elämänlangalla vietettiin puoli viikkoa liminaalitilassa todellisuuksien välillä - tarkemmin sanottuna Helsingin ja Tukholman väliä seilaavalla Silja Symphonyllä Solmukohta 2016 -tapahtumassa. Tapahtuman ohjelma oli mahtava, ja laivalla olikin esitelmiä kuunnellessa hyvää aikaa neuloa - mitäs muutakaan kuin sukkakirjaan tulossa olevia sukkia.

Pääsin myös toimimaan päivystävänä neulesuunnittelijana. Mintulla oli mukanaan pitsineulelankaa ja puikot, ja luonnostelin hänelle pikaisen pitsineulekaulahuivin. Valtasin pariksi tunniksi konferenssitilojen oleskeluaulasta pöydän ja join konferenssijärjestäjien tarjoamaa ilmaista kahvia (ah, ilmaista kahvia, mikä ihana asia) ja piirrustelin ja mallitilkkuilin huivia.

Taas kävi kyllä ilmi, että pitsineuleiden piirtäminen on haasteellista hommaa. Voin sanoa, että toistuva mallikerta toimii tosi huonosti, jos langankiertojen ja kavennusten määrät eivät vastaa toisiaan. Koeneulojana toiminut Minttuparka epäili tekevänsä jossain omituisia virheitä, kun hän ei saanut pintaneuleen silmukkamäärää täsmäämään, vaan joka toistolla silmukoita oli liikaa.

Muutaman iteraation jälkeen pintaneuleen ongelma ratkesi, ja nyt huivi näyttää olevan jo puolivalmis. Katsotaan, tulisiko tästä jopa ohje kesän Ullaan. Voi tietysti olla, että minun on itse neulottava vielä testikappale ja katsottava miltä lopputulos näyttää, kun vain jostain aineellistuisi lisää neuleaikaa. Katsotaan, olisiko jossain vaiheessa vilauttaa tarkempaa neulepintaa.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla palaillaan arkeen ja sukkien neulomiseen. Mitä ensi viikko mahtaa tuoda tullessaan?

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Gladiaattoreita ja muuta mukavaa

Elämänlangalla on vietetty taas aktiiviviikonloppua. Perjantaina olin koko aamupäivän Ball Sports -messuilla edustamassa Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liiton ständillä GS Demonsin pelipaidassa. Ei, minua ei nähdä pelikentillä myöskään ensi kesänä vaan pysyn visusti katsomon puolella, mutta liveselostan taas ottelut Facebookissa ja kirjoitan kotiotteluista otteluraportit. Nyt muuten jos lukijoissa tai lähiseudulla on pääkaupunkiseudulla vaikuttavaa nuorisoa, Demons järjestää jenkkifudiksen kokeilupäivän 15-19 -vuotiaille tytöille tasan viikon päästä maanantaina 14.3., eli jos kiinnostaa niin käykää vilkaisemassa lisätiedot vaikka täältä: https://www.facebook.com/events/1671815889702325/. (Myös 19 vuotta täyttäneet naiset ovat tervetulleita mukaan kokeilemaan, edustusjoukkueessakin on tilaa!)

Lauantaina kuvattiin jälleen otoksia tulevaan sukkakirjaan. Eeva kävi auttamassa meitä ja sai lyijynharmaasta säästä huolimatta otettua oikein iloisen värisiä kuvia. Harmillisesti en itse muistanut laukussani olevaa kameraa enkä saanut napattua making of -kuvia, sillä Tuomiokirkon portailla tasapainottelu oli sivusta katsottuna ihan hupaisan näköistä - varsinkin kun samaan kuvaan yritettiin saada luontevan näköisest kolmet jalat hyvin lähelle toisiaan.


Saatte siis kuvan vain keskeneräisestä kirjaan tulossa olevasta sukasta. Ja ehkä ihan vähän taustalla lämmittelevistä vähäpukeisista gladiaattoreista. Kävimme siis sunnuntaina WeeGeellä katsomassa gladiaattoriryhmä Servi Moriturin taistelunäytöstä. Hauskasti KAMUn Gladiaattorit: Kuolema ja voitto Colosseumilla -näyttelyyn oli myös ruotsinkielinen yleisöopastus, jolle ehdin mukaan. Gladiaattorinäyttelyn voi nähdä Espoossa vielä pari viikkoa, sitten se ilmeisesti palaa jälleen Italiaan. Kun tuossa ylempänä huutelin nuoria seuraajia, niin 18 vuotta täyttäneille voin vihjaista, että komeita gladiaattoreita pääsee ihailemaan vielä tänä perjantaina aikuisille suunnatussa Amor & Violentia -yleisöopastuksessa. Suureksi harmikseni en itse pääse paikalle, koska minä ja sukka suuntaamme kellumaan laineille Solmukohta-liveroolipelitapahtumassa.

Näissä aktiivitunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla ennustan tapahtumaväsymystä Solmukohdan jäljiltä!