Lomaterveisiä

Kuten toissaviikolla mainitsin, Elämänlankaa oli viime viikolla lomalla. Tällä kertaa harvinaisen konkreettisesti, sillä vaikka harvoin tulee matkustettua mihinkään Tukholmaa tai Tallinnaa kauemmas, niin nyt tempaisimme Teemun kanssa ja kävimme syyskuisen 15-vuotishääpäivän kunniaksi Barcelonassa.

Katalonian nimikkojuoma on cava, joten ennakkoa piti tietysti ottaa jo Helsinki-Vantaan lentokentällä lähtöä odotellessa. Mukana kuvassa myös matkaneule, joka tässä vaiheessa on vielä sievästi kerällä.

Barcelonassa paistoi aurinko ja lauantaina oli suomalaisittain lähes hellelukemat. Neule kävi ihastelemassa Välimerta, tosin turvallisesti rannalle johtavilta portailta käsin.

Koska emme olleet koskaan aiemmin käyneet Barcelonassa, vietimme aikaa lähinnä syöden hyvin ja katsellen nähtävyyksiä ulkoa päin. Totesimme, että viikonloppu ei ole niin pitkä, että siitä kannattaisi käyttää tuntikausia jonottamiseen. Neule tutustui siis monenlaisiin paikkoihin esimerkiksi puistonpenkeiltä käsin katsellen. Alla olevassa kuvassa näytillä Sagrada Familia, ihan tuolla jossain noiden puiden takana.

Koska joku kuitenkin kysyy, niin vakuutamme, että meillä ei ole mitään tekemistä Katalonian itsenäistymisen kanssa. Noudatimme ulkoministeriön matkailuohjeita ja vältimme väkijoukkoja emmekä osallistuneet mielenosoituksiin - joskin ehdotin, että Katalonian voisi kyllä vaikka liittää Suomeen, koska ainakin Barcelona vaikutti erinomaisen mukavalta kaupungilta.

Nyt Elämänlangalla on varovasti palailtu arkeen ja Suomen syksyiseen synkkyyteen. Katsotaan, olisiko ensi viikolla näyttää jotain vähän värikkäämpiä neuletöitä sen vastapainoksi!

Kotitöitä

Elämänlangalla on viimeisen viikon aikana kyllä neulottu ahkerasti, mutta neulekuvia ei nyt tähän hätään ole; viimeisin polvisukka on kantapäätä ja jalkaterää vaille valmis, ja puserossa toisesta hihasta puuttuu enää joustin. Ei siis mitään erityisen kuvauksellista, vaikka asiat etenevät kyllä.

Jälkikasvu on puolestaan ollut toisella tavalla ahkeraa: meillä on jo hyvän aikaa sitten päästy tilanteeseen, jossa lapset pyynnöstä mm. kattavat ja raivaavat pöydän, tyhjentävät ja täyttävät tiskikoneen tai vievät roskat. Toiveissa on kuitenkin ollut, että jossain kohtaa kehittyisi myös kyky havaita oma-aloitteisesti, että jotain kotitöitä pitäisi tehdä.

Nyt meillä on testissä kotityölista. Jokaisella perheenjäsenellä on ruudukko johon saa kerätä rasteja esimerkiksi mainitusta tiskikoneen täyttämisestä tai tyhjentämisestä. Isommista hommista, kuten vaikka olohuoneen imurointi (joka ikävästi tavallisesti vaatii myös sen että joku jaksaa raivata kaikki ympäriinsä lojuvat tavarat että lattian oikeasti pystyy imuroimaan) saa rastin tuplana. Jos lapsi tekee jonkun homman vanhemman pyynnöstä, saa puolikkaan rastin, ja sovittiin että vanhempi saa puolikkaan rastin jos auttaa lasta. Vielä ei ole päätetty mitä vanhempi saa rasteista. Ajattelin ehdottaa, että kun on kerännyt viisi rastia saa ostaa lisää lankaa.

Kun rasteja on kertynyt viisi, saa lapsi lunastaa itselleen euron. Tämä ei ole millään muotoa niin suuri summa, että sitä voisi pitää kotitöistä maksamisena, mutta toimii pienenä lisäkannustimena ympäristön huomioimiseen. Katsotaan toimisiko se itsellenikin, koska siivoaminen ei varsinaisesti ole lempipuuhiani.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla Elämänlankaa on ennalta suunnitellulla lomalla, joten seuraavan kerran palaan asiaan kahden viikon kuluttua. Silloin toivottavasti on jo jotain valmista näytettävääkin.

Syyshommia

Elämänlangalla on vietetty syksyinen perinneviikonloppu amerikkalaisen jalkapallon parissa. Tänä vuonna Suomi-Ruotsi -maaottelu oli Finnkampen, eli se pelattiin Tukholmassa, mikä merkitsi viikonlopun viettämistä laivalla. Kaukaa viisaasti panostin sen verran, että varasin A-hytin, joten hytistä näki myös ulos, mikä paransi viihtyvyyttä merkittävästi.

Neule matkusti tietenkin mukana. Pusero jäi kotiin, koska puolta hihaa vajaa valmis villapaita on turhan suuri kannettavaksi, ja matkassa kulki perinteinen polvisukka. Sukka oli mukana SAJLin kauden päätösjuhlallisuuksissa (kanssa-asuja Minttu on tänäkin vuonna naisten vaahteraliigan all stars -kokoonpanossa), katseli reippaasti sekä naisten että miesten maajoukkuepelit (molemmat joukkueet voittivat ottelunsa) ja kuunteli pelaajien laulua kotimatkalla laivan karaokessa.

Kotiinpaluun jälkeen oli aika lopulta evakuoida viimeisetkin kasvit parvekkeelta, koska lokakuun kelit alkoivat tuntua sen verran viileiltä. Nyt olohuoneessa on viidakko, ja muutamia kasveja on laitettu amppeleihin muihinkin huoneisiin. Pianon ja minun neuletarvike- ja neulekirjahyllyjeni päällä on niin paljon kasvoja kuin niille mahtuu ja eteisen lipastolla asuu tällä hetkellä kolme ruukkua. Keittiön työtasolla on yksi parvekelaatikko, kylppärissä kuivausrummun päällä toinen. Yllätyin siitä, että sain melkein kaikki viherkasvit pysymään hengissä koko kesän, ja nyt on sitten vuorossa yritys onnistua samassa talviaikaan.

Neulepuolella oranssi pusero jatkuu, joskin hitaasti. Kävin tänään hierojalla, jolla oli muutama valittu sana sanottavana niska-hartiaseutuni kunnosta, joten koitan olla käsittelemättä raskasta neuletta kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Ainakin siihen asti, että hyvä neuleflow taas iskee.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, valmistuisiko tuo puolikas hiha ensi viikkoon mennessä!

Hihoja

Elämänlangalla ollaan viikon mittaan lähinnä neulottu hihoja.

Kuten viime viikolla mainitsin, sain purkaa puseron ensimmäisen hihapyöriön kertaalleen, koska se näytti puhvihihalta. Sitten neuloin uuden hihan vähän yli kyynärpään.

Sitten hiha pääsikin purkuun sinne sopivaksi soviteltuun pyöriöön saakka, sillä huomasin että olin kaventanut liian harvakseltaan. Aloitin alusta ja siinä puolivälin kohdalla totesin, että ei edelleen ole mitenkään erityisen täydellistä. Siinä vaiheessa kuitenkin totesin että en enää viitsi neuloa samaa hihaa uudelleen ja tein lopun matkaa vähän reippaampia kavennuksia. Ohjeeseen täytynee kirjoittaa tästä vähän lisää osviittaa.

Lopulta kuitenkin pääsin työn innovatiiviseen osaan asti. Olen ihan pirun huono käyttämään mitään käsineitä, joten nyt totesin että teen jonnekin pikkusormen pään kieppeille ulottuvan hihan jossa on aukko peukalolle. Joustin kapenee vähän peukaloaukon jälkeen joten hihan pää istuu kuin kämmekäs, mutta ei niin paljon etteikö hihaa voisi myös taittaa ihan siististi rannemittaiseksi.

Tällaista Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan olisiko ensi viikolla toinenkin hiha valmis!