Elämänlangalla on vietetty rauhallista ja mukavaa joulua tällä kertaa Tuusulassa. Lapset leikittävät mummua ja mofaa antaumuksella, joten äiti ehtii istua ja neuloa. Olen noudattanut monivuotista perinnettäni neuloa joululomalla itselleni: Puikoilla on nyt polvisukka Nallesta, koska vanhoista raidallisista Maija-sukista alkavat kantapäät hiutua puhki.
Projektina on ollut myös kauluri, tai oikeastaan putkihuivi. Huivin nimeksi tulee Any Which Way, ja tekeillä on ohje ihan aikuisten versioon. Jutun jujuna on pitsineulepinta, joka näyttää samalta molemmin puolin niin, ettei huivissa ole nurjaa puolta. Jahka saan tavattua valokuvaajani päivänvalon aikaan, menee ohje sitten myyntiin Ravelryyn.
Nea näki minun huivini kuivumassa, halusi samanlaisen ja valitsi sitten erehtymättömällä maulla lankavarastostani Fyberspatesin 100% silkkilankaa.
Lapsen versio valmistui nopeasti, ja Nea sai sen kaulaansa jouluaattoaamupäivänä. Sen jälkeen kauluri onkin ollut pois kaulasta ainoastaan joulusaunassa ja yön aikana, eli ilmeisen onnistunut projekti! Lapsille neulominen on hauskan nopeaa, mutta erityisen mukavaa on kun neuleet otetaan vastaan näin ilolla. Lapsethan eivät todellakaan aina ole näin tyytyväisiä saamiinsa neuleisiin.
Näissä leppoisissa tunnelmissa siis jouluviikonloppuna. Ensi viikolla ollaan jo vuodessa 2012!
maanantai 26. joulukuuta 2011
maanantai 19. joulukuuta 2011
Iloisia yllätyksiä
Olen ollut vajaan vuoden verran erään kielikoululutuksia myyvän firman listoilla ja käynyt muutaman satunnaisen sijaisuuden lisäksi opettamassa kerran viikossa keskusteluruotsia pienryhmälle yritysasiakkaan luona. Koska kielikurssifirma toimii Turusta käsin, en ollut koskaan tavannut pomoani kasvokkain. Perjantaina istuimme kuitenkin toviksi kahvilan pöytään, kun hän oli Helsingissä tapaamassa firman pääkaupunkiseudulla toimivia opettajia.
Iloisena yllätyksenä firman joulukortin välistä löytyi 30 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan. En ollut osannut odottaa mitään joulubonusta, joten ylimääräinen syy mennä kirjakauppaan oli erinomaisen tervetullut.
Kirjakauppa palkitsi sitten toisella iloisella yllätyksellä: hyllystä löytyi Tikrun ja Villapeikon hienonhieno kirja Kaikki lähti lapasesta. Se on hieno! Se on upea! Se on mahtava! Suomalaisen kirjakaupan hinta oli tuttuun tapaan suolainen, mutta kun kädessä oli lahjakortti, tuntui suorastaan polkuhinnalta pistää kirjaan vain pari kymppiä omaa rahaa.
Minusta on ihanaa, että suomalaisilla neulesuunnittelijoilla nyt on niin paljon kysyntää, että kustantamot uskaltavat lähteä tekemään kauniita, monipuolisia, moderneja neulekirjoja kotimaisin voimin. Kaikki lähti lapasesta on kauniisti kuvitettu ja taitettu, tekniset tiedot ja ruutupiirrokset näyttävät äkkivilkaisulla selkeältä ja ohjeet perinpohjaisilta. Kun sain kirjan käsiini vasta perjantaina, en toki ole ehtinyt vielä mitään koeneuloa, mutta mainiolta näyttää!
Lisäksi ilahduin runsaista kokosarjoituksista: kaikkea ei toki voi sarjoittaa ihan joka kokoon, mutta kirjassa on selvästi pyritty tarjoamaan kokoja monipuolisesti ja monen mallisille ihmisille. Englanninkielisistä neulekirjoista kun ei läheskään aina löydy niin isoja kokoja että ne riittäisivät verhoamaan minun muhkean varteni. Kokemuksesta tiedän, millainen urakka kokosarjoittaminen on, siitä isot aplodit myös tekijöille!
Näissä iloisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla ollaan jo joulunpyhissä ja matkalla kohti uutta vuotta!
Iloisena yllätyksenä firman joulukortin välistä löytyi 30 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan. En ollut osannut odottaa mitään joulubonusta, joten ylimääräinen syy mennä kirjakauppaan oli erinomaisen tervetullut.
Kirjakauppa palkitsi sitten toisella iloisella yllätyksellä: hyllystä löytyi Tikrun ja Villapeikon hienonhieno kirja Kaikki lähti lapasesta. Se on hieno! Se on upea! Se on mahtava! Suomalaisen kirjakaupan hinta oli tuttuun tapaan suolainen, mutta kun kädessä oli lahjakortti, tuntui suorastaan polkuhinnalta pistää kirjaan vain pari kymppiä omaa rahaa.
Minusta on ihanaa, että suomalaisilla neulesuunnittelijoilla nyt on niin paljon kysyntää, että kustantamot uskaltavat lähteä tekemään kauniita, monipuolisia, moderneja neulekirjoja kotimaisin voimin. Kaikki lähti lapasesta on kauniisti kuvitettu ja taitettu, tekniset tiedot ja ruutupiirrokset näyttävät äkkivilkaisulla selkeältä ja ohjeet perinpohjaisilta. Kun sain kirjan käsiini vasta perjantaina, en toki ole ehtinyt vielä mitään koeneuloa, mutta mainiolta näyttää!
Lisäksi ilahduin runsaista kokosarjoituksista: kaikkea ei toki voi sarjoittaa ihan joka kokoon, mutta kirjassa on selvästi pyritty tarjoamaan kokoja monipuolisesti ja monen mallisille ihmisille. Englanninkielisistä neulekirjoista kun ei läheskään aina löydy niin isoja kokoja että ne riittäisivät verhoamaan minun muhkean varteni. Kokemuksesta tiedän, millainen urakka kokosarjoittaminen on, siitä isot aplodit myös tekijöille!
Näissä iloisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla ollaan jo joulunpyhissä ja matkalla kohti uutta vuotta!
maanantai 12. joulukuuta 2011
Äidin tyttö!
Lauantaina Nea tuli viereen sohvalle ja ilmoitti haluavansa neuloa. Patistin hakemaan ikuisuusprojektinsa kaapista (leveä kaistale vihreää seiskaveikkaa), mutta tämä ei kuulemma käynyt: piti saada neuloa pieniä rättejä.
Ullan pikkujouluista mukaan oli tarttunut kolme kerää Novitan Miamia, paksuhkoa puuvilla-akryylisekoitetta. Etsin laatikosta 5 millin puikot, loin 16 silmukkaa ja annoin lapselle neulottavaksi. Yllättävän nopeasti minulle tyrkättiin pääteltäväksi ja viimeisteltäväksi pikkuinen, noin lapsen kämmenen kokoinen tiskirätti.
"Tee siihen lenkki kanssa niin voi ripustaa. Tästä on hyötyä jos pesee nukentiskejä! Tai sitten sillä voi nostaa leikisti kuumia kattiloita."
Ensimmäisen rätin jälkeen piti luoda silmukat toiseen, sitten kolmanteen, koska tietysti piti päästä kokeilemaan kaikkia värejä. Neulekärpänen pääsi ilmeisesti puraisemaan toden teolla, sillä kolmannen rätin kohdalla käytiin seuraavanlainen keskustelu:
"Nea, tule iltapalalle!"
"Joo, mä neulon vaan tän kerroksen..."
Sananvaihto sai vanhemmat hihittämään kippurassa, mutta nuorelta neulojalta vitsi taisi vielä mennä vähän ohi.
Sunnuntaina päästiin sitten aivan hurjiin neule-eksperimentaation sfääreihin, sillä piti päästä kokeilemaan raitoja. Parin kerroksen jälkeen Nea kommentoi tyytyväisesti, että tämähän onkin ihan helppoa.
Seuraavaksi pitäisi kuulemma päästä neulomaan iskälle pipo. Se projekti ehkä kuitenkin saa odottaa vielä jonkun päivän, sillä uusi kouluviikko saattaa teettää aivan tarpeeksi töitä seitsemänvuotiaalle.
Tällaiset ovat erittäin ylpeän äidin tunnelmat Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten ehkä omiakin neuleita.
Ullan pikkujouluista mukaan oli tarttunut kolme kerää Novitan Miamia, paksuhkoa puuvilla-akryylisekoitetta. Etsin laatikosta 5 millin puikot, loin 16 silmukkaa ja annoin lapselle neulottavaksi. Yllättävän nopeasti minulle tyrkättiin pääteltäväksi ja viimeisteltäväksi pikkuinen, noin lapsen kämmenen kokoinen tiskirätti.
"Tee siihen lenkki kanssa niin voi ripustaa. Tästä on hyötyä jos pesee nukentiskejä! Tai sitten sillä voi nostaa leikisti kuumia kattiloita."
Ensimmäisen rätin jälkeen piti luoda silmukat toiseen, sitten kolmanteen, koska tietysti piti päästä kokeilemaan kaikkia värejä. Neulekärpänen pääsi ilmeisesti puraisemaan toden teolla, sillä kolmannen rätin kohdalla käytiin seuraavanlainen keskustelu:
"Nea, tule iltapalalle!"
"Joo, mä neulon vaan tän kerroksen..."
Sananvaihto sai vanhemmat hihittämään kippurassa, mutta nuorelta neulojalta vitsi taisi vielä mennä vähän ohi.
Sunnuntaina päästiin sitten aivan hurjiin neule-eksperimentaation sfääreihin, sillä piti päästä kokeilemaan raitoja. Parin kerroksen jälkeen Nea kommentoi tyytyväisesti, että tämähän onkin ihan helppoa.
Seuraavaksi pitäisi kuulemma päästä neulomaan iskälle pipo. Se projekti ehkä kuitenkin saa odottaa vielä jonkun päivän, sillä uusi kouluviikko saattaa teettää aivan tarpeeksi töitä seitsemänvuotiaalle.
Tällaiset ovat erittäin ylpeän äidin tunnelmat Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten ehkä omiakin neuleita.
maanantai 5. joulukuuta 2011
Loma!
Elämänlangalla on tänään sellainen eksoottinen asia kuin vapaapäivä. Viime kuussa tuli sen verran paljon ylityötunteja, että käsky kävi pitää nyt pitkä viikonloppu kun kerran tiistaikin on pyhä. Voisi kuvitella, että tähän olisi tottunut, kun ei siitä turhauttavasta kuukausien mittaisesat työnhakuprosessista jolloin olin kotona päivästä toiseen nyt kuitenkaan kovin pitkä aika ole. Aika nopeasti sitä näemmä kuitenkin tottuu myös työläiselämään, osa-aikaiseenkin.
Aivan ensimmäiseksi ajattelin juoda kahvia ja kuunnella äänikirjaa. Sitten saattaisin jopa neuloa!
Puolisentoista viikkoa sitten ostin Cascade 128:aa Villavyyhdistä. Olen leikitellyt pintaneuleilla ja palmikoilla, ja nyt minulla on pian valmis hiha. Työ etenee huikeaa vauhtia, koska lanka on niin paljon tavallista valintaani paksumpaa, joten on hyvinkin mahdollista, että saan jo tälle talvelle uuden villapuseron. Samalla voin pyöritellä mielessäni ideoita toiseen (tosin ohuemmasta langasta) tekeillä olevaan tilausdesigniin.
Näissä tervetulleen rennoissa tunnelmissa Elämänlangalla siis tänään. Ensi viikolla toivottavasti enemmän villapuseroa!
Aivan ensimmäiseksi ajattelin juoda kahvia ja kuunnella äänikirjaa. Sitten saattaisin jopa neuloa!
Puolisentoista viikkoa sitten ostin Cascade 128:aa Villavyyhdistä. Olen leikitellyt pintaneuleilla ja palmikoilla, ja nyt minulla on pian valmis hiha. Työ etenee huikeaa vauhtia, koska lanka on niin paljon tavallista valintaani paksumpaa, joten on hyvinkin mahdollista, että saan jo tälle talvelle uuden villapuseron. Samalla voin pyöritellä mielessäni ideoita toiseen (tosin ohuemmasta langasta) tekeillä olevaan tilausdesigniin.
Näissä tervetulleen rennoissa tunnelmissa Elämänlangalla siis tänään. Ensi viikolla toivottavasti enemmän villapuseroa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)