maanantai 26. joulukuuta 2016

Rauhallista jouluneulontaa

Elämänlangalla vietettiin joulua tällä kertaa Seinäjoella. Emme sentään matkustaneet aatonaaton superjunalla, vaan lähdimme jo aiemmin, että ehdimme mumman ja vaarin hoiviin hyvissä ajoin päivällä.

Perinteiseen tapaan neulon jouluna itselleni.

Tästä Mirasolin Nuna Fina -pitsilangasta piti ensin tulla pusero, mutta purin alun ennen joulua kun lopputulos ei ollut mieleinen. Sen sijaan aloitin matkaneuleeksi pitsiä.

Seinäjoen joulun lumitilanne oli melkein yhtä huono kuin Espoossa, mutta läheiseltä leikkikentältä löytyi jäätynyt oja. Sitä sekä taustalla näkyviä metsäisiä kallioita lapset tutkivat innolla.

Olimme myös kaikki olleet kilttejä. Lapset saivat kirjoja ja pari dvd-leffaa, ja minulle tontut toivat suklaata ja korvakorut - ja kerän vaaleanpunaista seiskaveikkaa.

Meillä ei ole lapsilla viikkorahaa, mutta ennen joulua annoimme heille kaksikymppiset ja lähetimme kaupoille ostamaan haluamiaan joululahjoja. Langan oli siis hankkinut Nea-tonttu. Nyt täytyy siis miettiä, kenelle neuloisin pinkit seiskaveikkasukat.

Ja jouluneule eteni mukavasti. En vielä tiedä onko tästä tulossa suorakaidehuivi vaiko jotain muuta, mutta ainakin toinen mokoma on vielä neulottava ennen kuin tarvitsee tehdä päätöksiä.

Näissä leppoisissa tunnelmissa Elämänlangan tontut ovat viettäneet joulua. Ensi viikko tuokin sitten jo tullessaan uuden neulevuoden!

tiistai 20. joulukuuta 2016

Varhaista dementiaako?

Elämänlangalla podetaan selvästi varhaista dementiaa. Kuvittelin toiveikkaasti, että muisti alkaisi mennä vasta vähän myöhemmin kuin nelikymppisenä, mutta niin näemmä nyt jo toisen kerran lähiaikoina on yllättäen tiistai enkä ole lainkaan muistanut maanantaina blogia. Koitin kyllä syyttää perhettä siitä, että kukaan ei eilen kertonut minulle että on maanantai. Väittivät kuitenkin, että kun nousen puoli seitsemältä ja alan jo puoli kahdeksalta luurit korvissa tehdä töitä, se on yleensä merkki siitä, että olen tietoinen työviikon alkamisesta.

Nyt on tosiaan viimeinen työviikko ennen parin viikon joululomaa, ja tietysti maailma pitäisi saada valmiiksi ennen lomalle lähtöä. Lisäksi on pitänyt käydä tekemässä kaikenlaisia joulupukin hommia ja hankintoja. Meidän lähin ostoskeskuksemme on Sello, ja olen jo useamman päivän verran uhannut, etten enää ollenkaan mene sinne ennen joulua. Tähän mennessä on suurin piirtein joka päivä kuitenkin vielä ollut jotain hoidettavaa.

Olen kohdannut myös nemesikseni, lahjapaperin. Paperiaskartelu ei koskaan, edes lapsena, ollut minusta erityisen innostavaa. Osaan taitella yhdenlaisen paperilennokin ja oikein näppärän paperiveneen, ja siihen se sitten jääkin. Meillä kaikki lasten kavereiden syntymäpäivälahjat toimitetaan perille kaupan valmiissa lahjakasseissa, jos ei joku muu sitten tee paketointia puolestani. Näin joulun aikaan koen kuitenkin velvollisuudekseni tehdä ihan oikeita joulupaketteja. Kuten ylläolevasta kuvasta voi päätellä, se ei aina suju kuin Strömsössä.

Neulominen sentään sujuu! Joel tilasi minulta kynsikkäät Pokémon GO:n pelaamiseen, ja minähän tietysti tein työtä käskettyä. Kynsikkäät valmistuivat parissa päivässä, sitten ne odottivat lähemmäs viikon verran sitä, että joku päättelisi langanpäät. Kun päättelykeijua ei kuulunut, jouduin sitten itse tarttumaan toimeen. Yhden kynsikäsparin päättelyssä kului aikaa kokonaisen puolitoistatuntisen lastenleffan verran.

Koska en ole ihan viisas, aloitin sitten suoraan toisen parin, nämä lainalapsi M:lle tilauksesta samanlaisiksi kuin Joelille. Neuloin tuon ensimmäisen kynsikkään kokonaisuudessaan eilen illalla, eli valmista tulee kyllä nopeasti. Olen kuullut, että jotkut neulojatoverit ulkoistavat langanpäiden päättelyn jälkikasvulle. Onnistuisikohan se meilläkin?



Sen verran vielä vilautan jouluisia tunnelmia, että näytän paksut hahtuvalankavyyhdit, jotka löytyivät työnantajan joulupaketista minulle. Joululomalla aion neuloa näistä jotain ihan vain itselleni. Mieluummin jotain sellaista, jossa on mahdollisimman vähän pääteltävää.


Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan olisinko ensi viikolla oikeassa viikonpäivässä, vai sekoittaako joulu pään!



maanantai 12. joulukuuta 2016

Pieniä neuleita

Tämän viikon Elämänlanka meni myöhäiseksi, kun alkuillasta käytiin kokoustamassa Suomen Verkkoneuleyhdistyksen hallituksen järjestäytymiskokous. Yhdistys ja Ulla tuntuvat olevan oikein hyvän porukan käsissä tulevanakin toimintavuonna. Huomenna kokoontuu sitten toimitus organisaatiokokoukseen, mutta sinne en harmillisesti pääse kun olen - tällä kertaa työni puolesta - illalla kokouksessa. Joskus siis palkkatyö järjestötoiminnan parissa haittaa järjestötoimintaa!

Näistä kiireistä huolimatta joulutontut ovat olleet ahkeria. Sukkapari, josta vilautin viimeksi kantapäätä on nyt valmis. Pahoittelen värejä, sohva on oikeasti oranssi eikä tomaatinpunainen ja sukkien vihreä on kirkkaampi ja ruskehtavat kohdat ovat paljon vähemmän silmiinpistävät luonnossa. Neulevalokuvaaminen talvella on todella rasittavaa hommaa.

Ehdin myös tilausneuleen pariin. Olen todennut jo aikaa sitten, että jos lapset tilaavat jotain, niin kannattaa saada puikot liikkeelle mahdollisimman nopeasti. Nyt Joel kaipasi kynsikkäitä Pokémonin pelaamiseen, joten äitihän suorittaa.

Pieni kynsikäs syntyy todella nopeasti, mutta en mitenkään erityisen innolla odottele langanpäiden päättelyä. Lisäksi lainalapsi M halusi myös kynsikkäät, joten näitä langanpäitä tulee vielä lisää. Tässä on lankana muuten OnLinen Linie 7 Supersocke, joka on saman vahvuista kuin Nalle mutta ihan huikean paljon mukavampaa neulottavaa. Täällä harvemmin neulotaan sinistä, mutta puolustaudun sillä että tämä kerä on jäänyt sukkakirjaprojektista.

Näissä tunnelmissa Elämänlanka suuntaa kohti joulua. Ensi maanantaina joululoma häämöttää jo!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Jouluisia hommia

Elämänlangalla ollaan näin joulukuun tullen jo ihan joulutunnelmissa. Yleensä en neulo kovin paljon lahjoja, mutta olen joka vuosi neulonut sukkaparin tai kaksi ystäville. Tavallisesti pyytämättä, mutta nyt kun asiasta oli puhe eräs hyvä ystäväni mainitsi, että hän kaipaisi sukkia. Ryhdyin saman tien toimeen, pistäydyin Snurressa hiplaamassa kaupan valikoiman läpi ja ostin kerän vihreäsävyistä Opalia.

Aloin neuloa ihan sileää perussukkaa, mutta sitten kantapäässä mietin että hei, nyt kun opettelin kirjaa varten sen walesilaisen kantapään niin teenpä sellaisen.

Kuvassa on walesilainen kantapää pohjan puolelta kuvattuna. Olen pallotellut Ullaan ohjetta, joka toistaisi tuota vihuhkakuviota myös sukan varressa ja kantalapussa ennen kantapään käännöstä, mutta en vielä ole tarttunut toimeen, sillä...

Kerron nyt salaisuuden: tämä kantapää oli murheenkryyni sukkakirjaa tehdessä. (Ihan joka kirjassa on aina ollut joku ongelmallinen osio.) Ostin jopa maksullisen useamman sivun mittaisen vihkon, joka keskittyi vain ja ainoastaan tähän nimenomaiseen kantapäähän, sen rakenteeseen ja kokosarjoitukseen, mutta silti sarjoitus ei toiminut. Lopulta Suvi keksi mikä kaavassa kiikasti. Koeneuloin eri kokoja kunnes olin vakuuttunut siitä, että nyt toimii. Vaan nyt kun neuloin tätä lahjasukkaa, niin eiköhän viimeisellä kerroksella ollut väärä silmukkamäärä. Muutama kirosana saattoi päästä, kunnes älysin että käännetyn kantapään reunassa oli yksi pudonnut silmukka. Ohje siis toimii edelleen, tällä kertaa vika oli neulojassa.

Tänään puuhataan muita kädentaitoja, sillä vajaan tunnin päästä on tulossa ruokavieraita. Kuvassa jälkiruoka tekeillä: opettelin taittelemaan joulutorttuja tähden asemesta kukaksi. Netistä löytyy onneksi ohjeita, joskin ainakin parilla sivulla oli vain sanallinen "leikkaa kulmiin viillot ja taita kulmat keskelle" -lause ilman kuvaa. Kukkiin meni täytteeksi omena-kanelimarmeladia.

Näissä jouluisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tänään. Nyt suuntaan takaisin keittiöön tonttuilemaan. Katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan!