maanantai 28. maaliskuuta 2011

Päivä ja risukasa

Viime maanantaina Elämänlangalla vallitsi voimakas Ei Minun Päiväni -kenttä. Pienet vastoinkäymiset kasvoivat suunnattomiin mittoihin ja sitten lopulta harmitti vain ihan kaikki. Puoli perhettä oli flunssassa ja koko porukka siis kotona. Opetan nykyään viikottain eräässä firmassa ruotsia (tiistaiaamuisin) ja oppitunnin valmistelu takkusi täydellisesti. Kaupassa ruokapakkauksen kiinnitys oli viallinen, pakkaus hajosi kassahihnalle ja valutti kastikkeet ja marinadit kauppakassiini ja kun hain uuden pakkauksen se hajosi laukkuun kotimatkalla. Kaiken kruunasi se, että täydellisesti unohdin sopineeni tapaamisen ystävän kanssa ja seisotin ihmisparkaa turhanpäiten espoolaisessa kauppakeskuksessa. Arvatkaa nolottiko?



Viikko kuitenkin onneksi parani loppua kohden. Perhe parani. Se muka huonosti valmisteltu oppitunti sujui hyvin. Ruokatalo, jonka tuotepakkaukset vuotivat, lähetti korvaukseksi lahjakortin, eikä ystäväkään loukkaantunut minulle ikuisiksi ajoiksi. Lisäksi sain kutsun työhaastatteluun ja olen saanut monia myönteisiä yhteydenottoja Villaa ylle -keräyksen tiimoilta. Erään seurakunnan diakoniatyöstä, tiedysteltiin tutun diakonissan välityksellä, että saako tempaukseen liittyä. Moni bloggaaja ja eräs toimittajakin on kysynyt, saako tempaukseen linkittää tai saako sen mainita. Vastaus on, että toki saa!

Itse olen viime aikoina neulonut vain sukkia, tosin naisten ja lasten kokoja: keräysneuleet saavat vielä odottaa. Tämän merkinnän kuvituksena olevat lasten kirjoneulesukat ovat muutaman viikon takaisia, mutta nyt täällä osoituksena siitä, että osaan muutakin kuin pitsiä ja palmikoita. Kirjoneule on minulle ehkä vierain näistä tutuimmista neuletyyleistä, mutta aina välillä iskee inspiraatio.



Nyt Elämänlangalla suunnataan kuitenkin uusiin haasteisiin eli ompelukoneen ääreen. Ostin viime viikolla palakorista miesten pukukangasta, josta toivottavasti tulee siisti businesstyylinen hame. Loppuviikosta ompelin kuminauhavyötäröisen ohuen puuvillahameen sormiharjoitukseksi tyylillä "nuppineulat? mitkä nuppineulat?" ja "miten niin näillä saksilla ei voisi leikata kangasta, leikkaavathan ne ihan hyvin pekoniakin!". Pukukankaaseen täytyy ehkä suhtautua vähän suuremmalla tarkkuudella? Lähiaikoina Leppävaaran alueella liikkuessa kannattaa siis varata mukaan kuulosuojaimet lapsille ja herkkäkorvaisille aikuisille, sillä ompeluyrityksen kirvoittamat voimasanat arvatenkin kuuluvat Sellolle asti.

Näissä tunnelmissa siis tähän viikkoon. Ensi viikolla lisää Elämänlankaa!

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Aikalisä

Elämänlangalla on tänään niitä päiviä, jolloin ei olisi kannattanut nousta sängystä laisinkaan. Palaan asiaan ehkä paremmalla tuulella huomenna.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Villaa ylle

Kun lankahamsterit on luotsattu kunniakkaaseen päätökseensä on uusien kujeiden aika. Kuten tutummat tietävät, olen jo yli vuoden verran etsinyt neulesuunnittelun ohelle jotain työtä, jolla ihan oikeasti eläisi. Viimeksi toissa viikolla olin haastattelussa, jossa sitten - taas - jäin toiseksi tai kolmanneksi. Houkuttaisi avautua pidemminkin siitä, ettei työhaluinen koulutettu ja moneen asiaan kykenevä ihminen kelpaa, mutta kerron teille sen sijaan, mitä puuhaan vapaaehtoistyörintamalla kun palkallista ei kerran löydy.

Minulla ei ole työtä, mutta katto on kuitenkin pään päällä, ruokaa pöydässä jne. Kuluneina lumi- ja pakkastalvina on useampaankin otteeseen ollut mielessä se, että kaikilla ei ole sitä kotiakaan. Männäviikolla otin sitten yhteyttä Vailla vakinaista asuntoa ry:hyn. Ehdotin, josko lähtisin organisoimaan neulojapiireissä villavaatekeräystä VVA:lle. Jäsensihteeri otti ajatuksen vastaan lämpimästi ja lupasi, että VVA hoitaa vaatteiden jakelun tarvitseville.

Niinpä julistin alkavaksi Villaa ylle -keräyksen ja haastan kaikki lukijat pohtimaan: olisiko aikaa neuloa yksi pipo, yhdet lapaset, yhdet villasukat tai yksi kaulahuivi? Kaikelle lämmittävälle on tilausta ja tarvetta. Valtaosa VVA:n kohteista on miehiä, joten esimerkiksi miesten saapassukat tai miehen käteen sopivat lapaset ovat enemmän kuin tervetulleita, mutta järjestösihteeri lupasi välittää myös mahdolliset naisten kokoiset neuleet lämpöä tarvitseville. Aikaa on runsaasti: neuleet voi toimittaa minulle keräysblogista löytyvään osoitteeseen syyskuun loppuun mennessä. Luovutan kaiken VVA:lle osana Asunnottomien yön tapahtumia lokakuun 17. päivä.

Näillä eväillä siis tähän viikkoon. Keräyksen uutiset päivittyvät vähitellen tuonne omaan blogiinsa ja Elämänlankaa palailee ensi viikolla takaisin normaaliin päiväjärjestykseen.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Ullalaa!

Elämänlangalla ollaan tänään aivan Ullatunnelmissa. Uusi Ulla ilmestyi eilen! Se on hieno! Itseltäni on kaksi ohjetta: Rasavillin raitapaita lapsille ja Nietos-säärystimet aikuisille.



Nietoksen aurinkoisista kuvista erityiskiitos ystävilleni Riitalle, joka poseerasi ja Jarille, joka otti kuvat. Jari siis harrastaa valokuvausta, kannattaa käydä tutustumassa kuviin. Olen pariin otteeseen hyväksikäyttänyt häntä myös neulekuvaajana, esimerkiksi Three Irish Girlsille tilauksesta suunnittelemilleni Winged Migration -sukille.

Ullan lisäksi voisin vielä hehkuttaa sitä, että toiselle ystävälle neulottu Tusshena-paita valmistui kuin valmistuikin hamsterikuussa. Päättelin viimeiset langanpäät kello 23.22 helmikuun viimeisenä päivänä, eli ei mennyt edes tiukoille.



Paita on minulle vähän turhan tiukasti istuva, varsinainen vastaanottaja on minua suurin piirtein vaatekoon verran pienempi ja toistakymmentä senttiä lyhyempi, mutta eiköhän tuosta näe lopputuloksen ihan tarpeellisella tarkkuudella. Kuvan muuten otti Nea! Neiti eskarilainen alkaa siis olla jo oikein näppärästi lapsityövoiman hyödyntämisiässä. Lankaa ei tuohon paitaan mennyt kuin vähän reilu puoli kiloa, eli voisin tietysti kaivella kaappeja ja katsoa olisiko itselle Tusshenaa joku vastaava määrä jemmassa. Tämä kokeilu ainakin osoitti sen, että Tusshena joka ei oikein halua minulla taipua mihinkään, on aivan ihastuttavaa sileänä isona pintana.

Nyt suuntaan kuitenkin neulomaan vaihteeksi kirjoneuleita! Viime viikolla esitellyt pikkutyttöjen raitasukat saavat kaverikseen toisen parin kirjoneuleraidoilla, kun totesin että niitä on hauska välillä väkertää. Näytän ehkä ensi viikolla, silloin taas uutta Elämänlankaa.