maanantai 28. syyskuuta 2015

Uusi takki!

Kuten viime viikolla kerroin, on uusi neuletakki valmis. Se on oikein ihana ja on mainiosti korvannut sen ikivanhan aikoinaan Lindexiltä poimitun ohuen neuleen, jonka korvaajaksi sitä ajattelinkin. Tässä hän on:

Lankana takissa siis Mirasol Nuna Fina: villaa, silkkiä ja viskoosia. Pintaneule on puolipatenttia. Takki on täysin suoralinjainen - vartalokappaleessa ja hihoissa ei ole mitään muotoiluja. Ommeltavia saumojakin jäi vain pari kaulukseen. Tylsästi itseni toistamisen uhallakin olen jälleen neulonut istutetut hihat Barbara Walkerin tekniikalla eli poimin silmukat kädentieltä ja muotoilin pyöriön lyhennetyin kerroksin.

Seuraavaksi pitäisi vaan saada ahkeroitua ohje Ullaan, sillä deadline on ensi viikonloppuna. Takin perusohje on jo paperilla, mutta ongelmoin edelleen sen kanssa jaksanko sarjoittaa ohjeeseen toisenkin koon. Takilla ei myöskään ole vielä nimeä, vaikka kaikilla kunnon neuleilla pitäisi toki sellainen olla.

Tämän jälkeen Elämänlangalla neulotaan jälleen sukkia. Ylpeä neulojaäiti voi esittää Nean ensimmäisen valmistuneen sukan:

Mallikappaleessa tutustuttiin tekniikkaan, ja nyt puikoille on päässyt pinkki sukka, josta tulee toivottavasti ihan Nean omaa kokoa. Myönnän ostaneeni lapselle marketista sitä pinkkiä seiskaveikkaa ja bambuiset sukkapuikot, mutta budjetti ei kestä toista luksussukkalanka-addiktia perheessä.

Itse tikutan edelleen Wollmeise-polvisukkia, sillä viikonloppuna meni roskiin kahdet jo kertaalleen paikatut polvarit. Yleensä minulta hajoavat sukat kärjestä isovarpaan kynnen kohdalta, mutta näemmä kun sen kohdan paikkaa, niin seuraavaksi hiutuvat päkiän aluset puhki. Välillä olen kyllä neulonut nimenomaan näihin suuritöisiin polvisukkiin myös uusia jalkateriä, mutta nyt valikoimaan on tulossa yhdet uudet kunhan vain päättelen jo ties kuinka pitkään valmiina olleet vihreät sukat, ja toiset jahka tummanharmaa pari valmistuu.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolle ennustan lisää sukanvarsia.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Syksy ja sukkaset

Elämänlangalla ollaan vihdoinkin selätetty se neuletakki, joka ei lopu koskaan. Kuvia ei kuitenkaan vielä ole, koska päättelin viimeiset langanpäät kun oli jo pimeä, ja tänään mahdolliset valokuvausapulaiset eivät vielä ole tulleet töistä ja koulusta. Ensi viikolla kuvia olisi parasta kyllä jo olla, sillä Ullan deadline lähestyy, ja pitäisi päättää onnistuiko neule niin hyvin että ohjeen kehtaa laittaa tarjolle.

Takin loppusuoralla melkein koko kesän paitsiossa olleet polvisukat pääsivät taas puikoille. Sukat kävivät lauantaina kanssani katsomassa Euroopan parasta naisten jenkkifudista:


GS Demons voitti vuoden 2015 suomenmestaruuden, ja yllätyksekseni minäkin sain ikioman kultamitalin. Olen useamman kauden hoitanut joukkueen otteluiden tilannepäivityksiä Facebookiin ja pari kautta myöskin kirjoittanut otteluraportit, mutta eihän sitä oikein osaa myöntää olevansa osa urheilujoukkuetta kun oma panos syntyy katsomosta seuraten tai kotitietokoneelta eikä kentän puolelta. Voin kyllä taas kerran sanoa, että vapaaehtoistyö kannattaa. Sen verran mukavan lämmin ja pörröinen olo tuli lauantain muistamisesta.

Koska sukat ovat reippaita ja ahkeria, ne tulivat myös tänään mukaani töihin:


Tänään oli mukavan syksyinen päivä, jota ei tällä kertaa tarvinnut käyttää toimistolla istumiseen. Sen asemesta kävimme bussilla kotiseuturetkeilemässä ja veimme materiaaleja kirjanpitäjälle. Sukka pitää kovasti bussilla matkustamisesta, eikä aurinkoisessa säässä bussin odottelukaan harmittanut.

Lopuksi vielä sukka teemalla ylpeä neulojaäiti:


Nea ilmoitti haluavansa neuloa sukan. Viimeksi kun tätä joskus vuosi tai pari sitten yritettiin, sukkapuikkojen käsittely osoittautui täysin mahdottomaksi. Nyt homma sujuu näemmä aivan ihan loistavasti! Katsokaa, miten siisti käsiala!

Silmukoiden luomisessa ja työn yhdistämisessä suljetuksi neuleeksi Nea kaipasi vielä apua, mutta joustinreuna ja varsi syntyivät ihan suvereenisti. Kantalapun reunassa opeteltiin, kuinka silmukka nostetaan ja myöhemmin kuinka se poimitaan ja neulotaan. Kantapään käännökseen jäi niin vähän kerroksia, että niissä ei ehtinyt harjoitella kuin pari, mutta kavennukset sujuivat sekä oikealla että nurjalla hienosti. Tämän illan projektina varmaan keskustellaan kiilakavennuksista.

Seuraavaksi tämän neuleaiheisen iltapäivän hommissa käsikirjoituksen oikolukua - käännöskirja Neulo nostetuin silmukoin on edistynyt taittovaiheeseen ja samalla tehdään vielä vihoviimeisiä tarkistuksia. Ensi viikolla sekin työ on tehty. Silloin myös uutta Elämänlankaa, ja toivottavasti edustavia kuvia uudesta takista.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Vastustusta

Käykö teillekin niin, että maailma vastustaa joskus kaikkea, mitä teette? Minulla on näemmä sellainen päivä menossa.

Silloin kun olin pieni, famolla oli keittiön pöydällä pino pikkuisia muovisia lääkemittakuppeja. Jokaisessa kupissa oli satsi lääkkeitä, ja pino vastasi päivän aterioita - joka aterialla yhden mitan lääkkeet. Vähän uhkasi olla samanlainen olo, kun tänään työterveydessä ja apteekissa käytyäni kasasin lounaalla ravintolan pöydässä pillereitä pinoon. Totesinkin tarjoilijalle, että minulla on ihan omat alkupalat mukana, mutta voisin näistä huolimatta kyllä kiitos ottaa sen alkusalaatin. Flunssa otti ja meni poskionteloihin, nosti uuden kuumeen ja tietysti sitten tekee päänsärkyisen ja vetämättömän olon. Nyt on Duactia, antibioottia ja maitohappobakteeria, ja tietysti vielä särkylääkkeet siihen päälle.

Nukahdin kotiin päästyäni varmaan kolmeksi tunniksi. Kun neljän maissa heräsin muistin, että perhana, piti laittaa se paahtopaisti uuniin päivällistä varten. Ajattelin että no, myöhäiseksi menee mutta syötetään lapsille välipalaksi leipää ja pistetään paisti uuniin.

Ryhdyin etsimään paistolämpömittaria. Ensimmäinen mittari näytti laatikosta otettaessa sataa astetta. Arvelin, että vaikka keittiössä vähän lämmin onkin, niin ei sentään ihan niin kuuma. Seuraava mittari vaikutti toimivalta, mutta siinä ei sitten ollutkaan enää astemerkkejä vaan ne olivat kuluneet pois. Päätin näistä vaihtoehdoista valita jälkimmäisen, koska eihän se paahtopaistin kanssa niin tarkkaa ole.

Pistin paahtopaistin uuniin, tökkäsin mittarin lihaan ja laitoin uuniin. Meni vajaa puoli tuntia, ja sitten olohuoneesta sammui lamppu ja keittiössä lakkasi kiertoilmauuni hurisemasta. Toiveikkaasti ajattelin, että sulake meni, mutta pieni tutkimus paljasti että koko rapussa on valot pois. Lisätarkastelu selvitti, että iso osa Perkkaata on pimeänä, ja sähkönsiirtofirman arvio vian korjaantumisesta on kymmentä vaille seitsemän illalla. "Vika-aluetta rajataan, vikapaikka ei vielä tiedossa."

Totesin, että meillä ei ilmeisesti syödä tänään paahtopaistia. Onneksi Teemu on vasta matkalla töistä kotiin, joten lähetin hänet Sellolle metsästämään jotain valmisruokaa, jota ei tarvitse lämmittää.

Itse taidan seuraavaksi etsiä kynttilän lisävaloksi ja käpertyä sitten sohvannurkkaan neulomaan. Se pahuksen neuletakki ei muuten vieläkään ole valmis, koska hiha ei lopu koskaan. Lyödäänkö vetoa, että tänään kaikki mustaan aukkoon neulotut silmukat ilmestyvät takaisin, ja huomaan hihan yhtäkkiä ulottuvan polveen saakka?

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla toivottavasti vähemmän vastustavissa tunnelmissa ja kuvien kera.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Fludssa

Syksy ja koulujen alku on tuonut Elämänlangalle kauden ensimmäisen räkätaudin. Ensimmäisenä sairastanut Nea on jo oma itsensä ja Joelilta puuttuu vielä ääni, mutta aikuisväestö on nyt vaihtelevan tautista. Itse sain työterveyslääkäriltä "luvan" mennä huomenna töihin suosituksella, että teen tämän viikon mahdollisimman lyhyttä päivää (mikä osa-aikatyössä onnistuu kohtuullisen helposti) ja koitan puhua mahdollisimman vähän (jolle ohjeelle nauravat naurismaan aidatkin).

Flunssan johdosta Elämänlangalla tänään vaihteeksi lifestyle-osio: syysflunssaan sopivaa soppaa.


Rouvain päivällinen sai viime vuonna joululahjaksi keittokirjan Vegaanin keittiössä ja siitä on löytynyt pari erinomaisen mieluisaa reseptiä. Nyt keiteltiin iso kattilallinen maapähkinä-bataattikeittoa, tosin tällä kertaa vähän tuunattuna. Annos oli suurin piirtein kaksinkertainen ja lisäksi muokkasin vähän kasvissisältöä mm. korvaamalla tuoretomaatit säilykkeellä eli tässä tapauksessa paseeratuilla tomaateilla. Jääkaapista löytyi taannoin kaupasta heräteostosteltu suuri myskikurpitsa, jonka paahdoin uunissa ja lisäsin sitten mukaan keittoon.

Kunhan säät vielä kolenevat, niin meidän keittiössämme tehdään varmasti joku päivä Hesarin ohjeella sipulikeittoa. Soppa on toteutettu meillä sekä taikinakuorella että ilman, ja molemmin tavoin se on herkullista. Lifestyle-Elämänlankaa suosittelee lämpimästi.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ehkä ensi viikolla päästään taas neuleiden pariin?