Kaveriporukassa kiertää viisaus, jonka mukaan nettiin valittaminen auttaa kaikkeen. Se osoittautui jälleen todeksi: Sudenkorentosukat valmistuivat reippaaseen tahtiin, kun viime viikolla valittelin hidasat tahtia.
Tänään sukkaset olivat jo lämmittämässä varpaita töissä ja istuvat erinomaisen mukavasti. Hopeasäie-sukkalanka oli miellyttävä tuttavuus, värit ovat kauniit ja sukat myös tuntuvat hyvältä jalassa. Sudenkorentokuvio sopii mukavasti tällaiseen sävytettyyn lankaan, ja olen oikein tyytyväinen kun muistin tämänkin ohjeen.
Nämä varhaisdementian oireet ovat kyllä välillä huolestuttavia, kun huomaa ettei muista edes kaikkia omia neuleohjeitaan. Toisaalta en ole vieläkään oikein päässyt yli siitä, että totesin nimelläni olevan Ravelryssä kaiken kaikkiaan 93 eri ohjetta! Selvästi täytyy pitää jonkinlaiset sadan ohjeen juhlat sitten kun sinne asti päästään.
Seuraavaksi pääsenkin sitten pohtimaan oleellista mitä sitten neuloisin -kysymystä. Tekeillä on yksi puserontapainen, mutta tarvitsisin myös jonkun mukana kulkevan pienen neuleen. Joel kyllä juuri tilasi, että tärkeä perheenjäsenemme Nalle tarvitsisi neulevaatteet. Mahdankohan osata toteuttaa sellaisia, että herra on tyytyväinen?
Elämänlangalla ollaan siis tällä viikolla onnistumisen tunnelmissa. Ensi viikolla ilmeisesti sitten uusia kujeita.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Hiljaa hyvä tulee
Jos lupaatte olla kertomatta kenellekään, voin paljastaa teille salaisuuden: en oikeastaan ole erityisen nopea neuloja. En hidaskaan, suhteellisen hyvää keskitasoa, mutta en pääse lähellekään esimerkiksi Langankuluttajan pusero viikonlopussa -tahtia. Tavallisesti neulomisen verkkaisuus on osa harrastuksen viehätystä, mutta joskus kun pää on täynnä ideoita ja kalenteri täynnä menoja, voisin ottaa vastaan jonkun nopeammankin tavan valmistaa neuleita.
Nämä sudenkorentosukat aloitin jo helmikuussa, mutta kuten näette, ei edistys ole ollut päätä huimaavaa.
Myönnettäköön, että neuloin välissä yhden ponchon, mutta kuvittelisin silti, ettei sukkaparin neulominen voi viedä yli kuukautta. Huomenna onneksi on pitkästä aikaa roolipeliä, jonne voi loistavasti ottaa sukankutimen mukaan. Myös mallitilkkuja pitäisi neuloa, mutta en tiedä onko se kenties turhan haastavaa aivotyötä pelin kaveriksi. Neulesuunnittelun ongelmia: mallitilkutkin harvemmin ovat sileää neuletta ilman kommervenkkejä.
Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla kenties valmiis sudenkorentosukat? Tai sitten jotain aivan muuta.
Nämä sudenkorentosukat aloitin jo helmikuussa, mutta kuten näette, ei edistys ole ollut päätä huimaavaa.
Myönnettäköön, että neuloin välissä yhden ponchon, mutta kuvittelisin silti, ettei sukkaparin neulominen voi viedä yli kuukautta. Huomenna onneksi on pitkästä aikaa roolipeliä, jonne voi loistavasti ottaa sukankutimen mukaan. Myös mallitilkkuja pitäisi neuloa, mutta en tiedä onko se kenties turhan haastavaa aivotyötä pelin kaveriksi. Neulesuunnittelun ongelmia: mallitilkutkin harvemmin ovat sileää neuletta ilman kommervenkkejä.
Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla kenties valmiis sudenkorentosukat? Tai sitten jotain aivan muuta.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Valmista!
Elämänlangan tammikuussa valmistui neuleita hurjaa tahtia, mutta sitten iski tautikierre ja neulominen tyssäsi kuin seinään. Niin outoa kuin se onkin, on helmikuussa ollut jopa päiviä, jolloin en ole neulonut ainuttakaan silmukkaa.
Maaliskuu on ilmeisesti kuitenkin tuonut mukanaan paitsi terveempiä päiviä myös lisää inspiraatiota, sillä tämä Teemun siskolle menossa oleva poncho valmistui ennätysajassa - jopa nuo kirotut hapsut kiinnittyivät suhteellisen kivuttomasti! Täytyy taas ihmetellä millä logiikalla jotkut isotkin neuleet tulevat valmiiksi ihan ohimennen muutamassa päivässä ja toiset eivät etene mihinkään vaikka neuloisi kuinka. Tässä tietenkin auttoivat epätavallisen suuret puikot ja minulle harvinaisen löysä neuletiheys.
Tässä ponchoa esittelee Teemu, sisarukset kun sattuvat sopivasti olemaan hyvin samanmittaiset ja muutenkin samanmalliset. Komea malliherra kommentoi, että onpa omituinen vaate kun kädet jäävät kokonaan ponchon sisään, mutta suostui kuitenkin kiltisti kuvattavaksi. Tällaista on olla neulojan perheenjäsen, koskaan ei voi tietää milloin joutuu maanantaiaamuna ennen puolta kahdeksaa valokuvatuksi blogia varten. Totta puhuen olin kyllä ensin ajatellut, että pelaan söpö lapsi -kortin, mutta Nea kieltäytyi jyrkästi valokuvasta tänään.
Jopa hapsujen jälkeen Colrainia jäi vielä muutama kerä jäljelle. Mahtaisikohan merino-tencel -sekoitteesta tulla mukavan keväinen päähine? Se on ainakin varmaa, että lanka haluaa ryhtyä jonkinlaisille palmikoille.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla lähdetään alkaneelle viikolle. Katsotaan, josko ensi viikolle ehtisi jotain uutta näytille!
Maaliskuu on ilmeisesti kuitenkin tuonut mukanaan paitsi terveempiä päiviä myös lisää inspiraatiota, sillä tämä Teemun siskolle menossa oleva poncho valmistui ennätysajassa - jopa nuo kirotut hapsut kiinnittyivät suhteellisen kivuttomasti! Täytyy taas ihmetellä millä logiikalla jotkut isotkin neuleet tulevat valmiiksi ihan ohimennen muutamassa päivässä ja toiset eivät etene mihinkään vaikka neuloisi kuinka. Tässä tietenkin auttoivat epätavallisen suuret puikot ja minulle harvinaisen löysä neuletiheys.
Tässä ponchoa esittelee Teemu, sisarukset kun sattuvat sopivasti olemaan hyvin samanmittaiset ja muutenkin samanmalliset. Komea malliherra kommentoi, että onpa omituinen vaate kun kädet jäävät kokonaan ponchon sisään, mutta suostui kuitenkin kiltisti kuvattavaksi. Tällaista on olla neulojan perheenjäsen, koskaan ei voi tietää milloin joutuu maanantaiaamuna ennen puolta kahdeksaa valokuvatuksi blogia varten. Totta puhuen olin kyllä ensin ajatellut, että pelaan söpö lapsi -kortin, mutta Nea kieltäytyi jyrkästi valokuvasta tänään.
Jopa hapsujen jälkeen Colrainia jäi vielä muutama kerä jäljelle. Mahtaisikohan merino-tencel -sekoitteesta tulla mukavan keväinen päähine? Se on ainakin varmaa, että lanka haluaa ryhtyä jonkinlaisille palmikoille.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla lähdetään alkaneelle viikolle. Katsotaan, josko ensi viikolle ehtisi jotain uutta näytille!
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Valoa kohti
Elämänlangalla alkaa lopulta päivä paistaa risukasaan. Loppuviikosta molemmat lapset olivat jo tarhassa ja koulussa. Perheen viimeisenä terveyden linnakkeena pysynyt Teemu tuntuu välttäneen influenssan, ja tämä viikko valkenee jo ihan normaalitilanteessa. Tänään tosin lupasin pitää iltapäivällä silmällä yhtä pilkullista viisivuotiasta, joka sai vesirokkotartunnan meiltä.
Valoa kohti mennään myös uudessa Ullassa, jonka teemana on valo. Minua viehättivät tässä numerossa Icey-myssyssä kimaltelevat pienet helmet.
Oma keskeneräinen työkin on valoisa. Pääsin nimittäin uutena tuttavuutena kokeilemaan luonnonvalkoista Valley Yarns Colrain -lankaa, aivan ihanan tuntuista 50%-50% -sekoitusta merinovillaa ja tenceliä. Kälyni Hanna pyysi taannoin, josko voisin neuloa hänelle ponchon. Hän oli löytänyt Novitan sivuilta Teddystä neulotun joustinneuleponchon. Itse en halunnut Teddyä käyttää (olen tehnyt siitä itselleni ponchon silloin, kun Teddy oli uutuuslanka - kokemus oli aika kamala ja lopputulos käyttökelvoton), joten etsimme suhteellisen vähävillaista vaihtoehtoa. Colrain on selvästi Teddyä ohuempaa, joten tekeillä oleva poncho on aloitettu 80 silmukalla 60 silmukan asemesta. Muuten olen noudatellut ohjetta. Työssä on muuten 7 mm puikot, niin saan löysän ja laskeutuvan neulepinnan - Colrainin suosituspuikko on 5 mm.
Valon lisääntymisen huomaa myös blogia pitäessään; tällä viikolla blogikuvitusvalokuvan sai otettua jo näin maanantaiaamuna ennen yhdeksää, eikä tehnyt edes tiukkaa. Vähitellen pääsen siis eroon talvikuukausien kurjista sisävalossa otetuista kuvista ja saan ehkä näkyviin hieman elävämpiä värejä.
Näissä valoisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla jatketaan kohti kevättä!
Valoa kohti mennään myös uudessa Ullassa, jonka teemana on valo. Minua viehättivät tässä numerossa Icey-myssyssä kimaltelevat pienet helmet.
Oma keskeneräinen työkin on valoisa. Pääsin nimittäin uutena tuttavuutena kokeilemaan luonnonvalkoista Valley Yarns Colrain -lankaa, aivan ihanan tuntuista 50%-50% -sekoitusta merinovillaa ja tenceliä. Kälyni Hanna pyysi taannoin, josko voisin neuloa hänelle ponchon. Hän oli löytänyt Novitan sivuilta Teddystä neulotun joustinneuleponchon. Itse en halunnut Teddyä käyttää (olen tehnyt siitä itselleni ponchon silloin, kun Teddy oli uutuuslanka - kokemus oli aika kamala ja lopputulos käyttökelvoton), joten etsimme suhteellisen vähävillaista vaihtoehtoa. Colrain on selvästi Teddyä ohuempaa, joten tekeillä oleva poncho on aloitettu 80 silmukalla 60 silmukan asemesta. Muuten olen noudatellut ohjetta. Työssä on muuten 7 mm puikot, niin saan löysän ja laskeutuvan neulepinnan - Colrainin suosituspuikko on 5 mm.
Valon lisääntymisen huomaa myös blogia pitäessään; tällä viikolla blogikuvitusvalokuvan sai otettua jo näin maanantaiaamuna ennen yhdeksää, eikä tehnyt edes tiukkaa. Vähitellen pääsen siis eroon talvikuukausien kurjista sisävalossa otetuista kuvista ja saan ehkä näkyviin hieman elävämpiä värejä.
Näissä valoisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla jatketaan kohti kevättä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)