Elämänlangalla on vietetty viime pariviikkoinen jokseenkin tautisissa tunnelmissa kun kaikkien flunssien isoäiti kaatoi petiin vuoronperään jokaisen Harmonian asukkaan, viimeisimpänä uhrinaan itse maisteri Elämänlangan, joka kävi perjantaina kuittaamassa antibioottikuurin uudelleen tulehtuneeseen korvaan. Myös jälkikasvu on sairastanut, joten terveyskeskuskierros jatkunee ensi viikolla ellei vauvan yskä hellitä.
Tästä huolimatta joulu saapui myös Espooseen, ja Harmoniaan saapui vieraaksi kahdet vanhemmat sekä kaksi sisarusta perheineen. Joulusiivous sujui ilman suurempaa stressiä (eikä meillä ollutkaan siinä määrin siistiä ja tahratonta kuin monessa muussa perheessä), yläkerrasta käytiin lainaamassa lisää huonekaluja kun oma istuma- ja pöytätila loppui kesken, ruokaa oli tyypilliseen nyyttäritapaan liikaa ja lahjoja toki valtaisa kasa josta suurin osa lapsille. Maisteri itse ei saanut tällä kertaa neuleaiheisia lahjoja, mutta maisterin äiti kyllä nauroi omalle tee-se-itse -joululahjapaketilleen josta löytyi kaksi kerää Regia Silkiä ja bambusukkapuikot.
Koska kaikki joulukuvat ovat vielä erinäisissä kameroissa pitkin pääkaupunkiseutua ja valtaosalla lukijoista lienee mielessään omat jouluisen lämpöiset kuvansa, Elämänlanka toivottaa lukijoille joulurauhaa yhdellä maisterin lempiraamatunlauseista:
"mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra." (Luuk. 2:10-11)
Rauhallisia joulunpyhiä itse kullekin, ja sujuvia silmukoita alkavalle vuodelle!
maanantai 25. joulukuuta 2006
maanantai 18. joulukuuta 2006
Ikuisuusprojektin anatomia
On olemassa neulojia, joilla ei ole ikuisuusprojekteja. He tekevät yhden työn kerrallaan tai korkeintaan paria työtä rinnakkain, ja jos joku projekti ei ota valmistuakseen se puretaan. Sitten olemme me muut. Me, joilla keskeneräisten töiden määrä paisuu kuin pullataikina, ja joilla ikuisuusprojekteja tunkee ovista ja ikkunoista jos joskus uskaltaudumme inventoimaan neulekorin tilannetta.
On vaikea ennustaa, millaisesta työstä tulee ikuisuusprojekti. Joitakin yleisiä suuntaviivoja riskitekijöistä on kuitenkin mahdollista luonnostella:
1. Pitenevät kerrokset
Työllä, joka hidastuu edetessään on selvästi keskimääräistä suurempi riski jäädä ikuisuusprojektiksi. Malliesimerkki tästä on joko kärjestä tai ylhäältä keskeltä aloitettu kolmiohuivi. Aluksi työ etenee nopeasti, mutta hidastuu sitten hidastumistaan.
Kuvassa on Kiri-huivi yksinkertaisesta Merinosilkistä. Yhdellä kerroksella on tällä hetkellä nelisensataa silmukkaa, yhdessä mallikerrassa siis noin neljä tuhatta, ja huivi on leveydeltään nyt vasta noin puolet halutusta. Yhden mallikerran silmukkamäärällä saisi kevyesti tehtyä esimerkiksi vauvan sukan. Niissäkin tosin on ongelmansa, nimittäin...
2. Parillisuus
Vaikka sukat tai lapaset eivät työmäärältään ole suurensuuria, vaanii surullisenkuuluisa toisen sukan syndrooma alati nurkan takana: kun on saanut neulottua vaikkapa yhden pitsisukan, on pintaneule tuttu ja lopputulos nähty, miksi siis neuloa toinen täsmälleen samanlainen vaatekappale?
Neulepuseroissa ja -takeissa parillisuusongelma iskee usein hihoissa, joskin neuletakissa myös etukappaleet saattavat aiheuttaa ikuisuusprojektiutta.
3. Suunnittelun puute
"Mä neulon nyt tätä kuviota ja katsotaan tulisko tästä takakappale." Tällä suunnittelun tasolla syntyy toisinaan helmiä, toisinaan taas mörvelöitä. Mörvelötodennäköisyys vähenee, jos neuletta tekee kotona niin että käsillä on tasainen pinta, mittanauha, suunnitteluvihko, kynä ja pyyhekumi, laskukone ja niin edelleen. Valitettavasti tämä taas vähentää neuleen valmistumistodennäköisyyttä radikaalisti: parhaiten valmistuvat sellaiset työt, joita voi kantaa mukanaan repussa ja tehdä kerroksen bussimatkalla, toisen hiekkalaatikon reunalla ja kolmannen kahvilassa.
Kuvassa pätkä Linen Drape-neuletakkia, joka tätä menoa valmistuu ehkä Nean rippijuhliin mennessä.
Neulesuunnittelu vaatii aivoja, mutta päinvastainenkin on riski:
4. Tylsyys
Sileä neule on nopeaa, mutta valitettavasti myös tylsää. Pienikin työ, kuten esimerkiksi lapsen pusero, saattaa jäädä kesken ihan vain siksi, ettei mieli kertakaikkiaan kestä koko ajan samanlaisena toistuvaa neulepintaa.
Kuvassa esitteillä Nealle tekeillä oleva Lanett-pusero. Jos työ etenee tätä tahtia, Joel saa ensi vuoden jouluksi sievän punavalkoraidallisen paidan.
Tylsyysefekti voi iskeä myös suorakaidehuiveissa: sinänsä kaunis pintaneule toistuu toistumistaan, eikä huivi tunnu koskaan olevan tarpeeksi pitkä.
5. Aikataulun puute
Neulomisen on toki tarkoitus olla rentouttava harrastus, mutta jonkinlaiset aikataulut pitävät kuitenkin homman kasassa. Jos neuleella on edes jonkinlainen deadline, esimerkiksi "äidin syntymäpäivä" tai vaikkapa "Ullan aineistodedis", ikuisuusprojektiusriski pienenee kummasti.
Kuvan suorakaidehuivi on jo alkuvaiheessa ristitty Ikuisuusprojektihuiviksi. Se tulee minulle itselleni, eikä sillä oikeastaan ole suurempaa väliä mille talvelle se valmistuu.
Muitakin ikuisuusprojektiusriskitekijöitä toki on, esimerkiksi omaan käteen vääränkokoiset puikot, pieleen osunut värivalinta, epämiellyttävä materiaali ja niin edelleen. Näitähän riittää. Entä te? Mitä lukijoiden töistä tekee ikuisuusprojekteja?
Kuvissa esiintyvät keskeneräiset neuleet ovat maisteri Elämänlangan omista varastoista. Maisteri ei lupaa, että neuleet valmistuisivat tällä vuosikymmenellä.
On vaikea ennustaa, millaisesta työstä tulee ikuisuusprojekti. Joitakin yleisiä suuntaviivoja riskitekijöistä on kuitenkin mahdollista luonnostella:
1. Pitenevät kerrokset
Työllä, joka hidastuu edetessään on selvästi keskimääräistä suurempi riski jäädä ikuisuusprojektiksi. Malliesimerkki tästä on joko kärjestä tai ylhäältä keskeltä aloitettu kolmiohuivi. Aluksi työ etenee nopeasti, mutta hidastuu sitten hidastumistaan.
Kuvassa on Kiri-huivi yksinkertaisesta Merinosilkistä. Yhdellä kerroksella on tällä hetkellä nelisensataa silmukkaa, yhdessä mallikerrassa siis noin neljä tuhatta, ja huivi on leveydeltään nyt vasta noin puolet halutusta. Yhden mallikerran silmukkamäärällä saisi kevyesti tehtyä esimerkiksi vauvan sukan. Niissäkin tosin on ongelmansa, nimittäin...
2. Parillisuus
Vaikka sukat tai lapaset eivät työmäärältään ole suurensuuria, vaanii surullisenkuuluisa toisen sukan syndrooma alati nurkan takana: kun on saanut neulottua vaikkapa yhden pitsisukan, on pintaneule tuttu ja lopputulos nähty, miksi siis neuloa toinen täsmälleen samanlainen vaatekappale?
Neulepuseroissa ja -takeissa parillisuusongelma iskee usein hihoissa, joskin neuletakissa myös etukappaleet saattavat aiheuttaa ikuisuusprojektiutta.
3. Suunnittelun puute
"Mä neulon nyt tätä kuviota ja katsotaan tulisko tästä takakappale." Tällä suunnittelun tasolla syntyy toisinaan helmiä, toisinaan taas mörvelöitä. Mörvelötodennäköisyys vähenee, jos neuletta tekee kotona niin että käsillä on tasainen pinta, mittanauha, suunnitteluvihko, kynä ja pyyhekumi, laskukone ja niin edelleen. Valitettavasti tämä taas vähentää neuleen valmistumistodennäköisyyttä radikaalisti: parhaiten valmistuvat sellaiset työt, joita voi kantaa mukanaan repussa ja tehdä kerroksen bussimatkalla, toisen hiekkalaatikon reunalla ja kolmannen kahvilassa.
Kuvassa pätkä Linen Drape-neuletakkia, joka tätä menoa valmistuu ehkä Nean rippijuhliin mennessä.
Neulesuunnittelu vaatii aivoja, mutta päinvastainenkin on riski:
4. Tylsyys
Sileä neule on nopeaa, mutta valitettavasti myös tylsää. Pienikin työ, kuten esimerkiksi lapsen pusero, saattaa jäädä kesken ihan vain siksi, ettei mieli kertakaikkiaan kestä koko ajan samanlaisena toistuvaa neulepintaa.
Kuvassa esitteillä Nealle tekeillä oleva Lanett-pusero. Jos työ etenee tätä tahtia, Joel saa ensi vuoden jouluksi sievän punavalkoraidallisen paidan.
Tylsyysefekti voi iskeä myös suorakaidehuiveissa: sinänsä kaunis pintaneule toistuu toistumistaan, eikä huivi tunnu koskaan olevan tarpeeksi pitkä.
5. Aikataulun puute
Neulomisen on toki tarkoitus olla rentouttava harrastus, mutta jonkinlaiset aikataulut pitävät kuitenkin homman kasassa. Jos neuleella on edes jonkinlainen deadline, esimerkiksi "äidin syntymäpäivä" tai vaikkapa "Ullan aineistodedis", ikuisuusprojektiusriski pienenee kummasti.
Kuvan suorakaidehuivi on jo alkuvaiheessa ristitty Ikuisuusprojektihuiviksi. Se tulee minulle itselleni, eikä sillä oikeastaan ole suurempaa väliä mille talvelle se valmistuu.
Muitakin ikuisuusprojektiusriskitekijöitä toki on, esimerkiksi omaan käteen vääränkokoiset puikot, pieleen osunut värivalinta, epämiellyttävä materiaali ja niin edelleen. Näitähän riittää. Entä te? Mitä lukijoiden töistä tekee ikuisuusprojekteja?
Kuvissa esiintyvät keskeneräiset neuleet ovat maisteri Elämänlangan omista varastoista. Maisteri ei lupaa, että neuleet valmistuisivat tällä vuosikymmenellä.
maanantai 11. joulukuuta 2006
Kirjavaa
Useimmilla neulojilla tuntuu olevan neuletekniikoissa joku lempilapsi: tekniikka joka sujuu ja miellyttää. Toisaalta sitten taas joku toinen periaatteessa aivan saman "vaikeusasteen" tekniikka saattaa olla samalle neulojalle isokin peikko.
Itselläni lempitekniikka on erilaiset palmikot. Mitä mutkikkaampi ja haastavampi punos sen parempi, eikä tähän mennessä ole tullut vastaan sellaista palmikko-ohjetta josta olisi tullut tunne että edessä on mahdoton tehtävä. Nykyään myös pitsineuleet sujuvat, vaikka aluksi arastelinkin niitä.
Minun peikkoni puolestaan on kirjoneule. Ihailen suuresti esimerkiksi Ilun taidokkaasti sommiteltuja värejä ja kuvioita, ja vaikka järki sanoo että harjoitus tekisi mestarin, ei mieli taivu kuvittelemaan että itse koskaan moisiin taidonnäytteisiin kykenisin.
En ole koskaan laskenut, kuinka monta palmikko- tai pitsineulepuseroa tai takkia olen neulonut. Aikuisen kirjoneulepuseroita olen tehnyt kaksi. Ensimmäinen niistä on ylläoleva norjalaisneule, jonka ohje oli joskus muinoin Modassa silloin kun se vielä oli Novita. Neuloin puseron isossa miesten koossa nykyiselle kanssa-asujalle, tyypillisesti niin että olin luvannut paidan valmiiksi jouluksi. Ompelukone ei suostunut syömään neuletta joten jouduin ompelemaan hiha-aukkojen reunat käsin ennen leikkaamista, ja itse hihat eivät tuntuneet valmistuvan koskaan. Lopputulos on kertakaikkisen komea ja voin vain suositella Smartia lankana: neule on edelleen talvisin päivittäisessä käytössä ja erittäin hyvässä kunnossa. Himoitsisin itsellenikin samanlaista, mutta kumma kyllä kukaan Harmonian asukkaista ei ole vielä vastannut kysymykseeni "Kukahan tekisi minullekin tuollaisen?".
Toinen hurja kirjoneulesaavutukseni tapahtui viime talvena, kun jossain mielenhäiriössä osallistuin neuleolympialaisiin monivärisellä Létt-Lopi -puserolla. Tällä kertaa ihan itselleni. Huima saavutus on saanut minut kaavailemaan moniväristä Alpaca-puseroa SNY-emännöintipalkkioksi saamastani alpakkaylläristä. Tässä vaiheessa voisin tietysti muistuttaa itselleni, että olympianeule syntyi 5-millisillä puikoilla, kun taas Alpacaa ei kaksinkertaisenakaan kannata neuloa paljon 3,5-millisiä paksummilla.
Alpakka-kirjoneule ei ole kuitenkaan aivan vierasta. Säiden viilennyttyä näin syksyllä huomasin, että Nean alpakkalapaset ovat jäämässä pieniksi, tai lähinnä peukalot liian lyhyiksi. Koska kaksinkertainen lanka on lämpimämpää kuin yksinkertainen, rohkaistuin taas ensimmäisen kerran kuukausiin tarttumaan kirjoneuleeseen. Etsin neulekirjastostani sopivan kirjan, kirjasta oikean kokoisen kuvion ja ryhdyin toimeen. Lopputuloksesta tuli oikein soma ja olin itsestäni oikein ylpeä, kunnes sitten kävin blogikierroksella ja totesin, että Eunny Jang teki sen paljon paremmin.
Olisikohan minun parasta vain pitäytyä niissä palmikoissa?
Itselläni lempitekniikka on erilaiset palmikot. Mitä mutkikkaampi ja haastavampi punos sen parempi, eikä tähän mennessä ole tullut vastaan sellaista palmikko-ohjetta josta olisi tullut tunne että edessä on mahdoton tehtävä. Nykyään myös pitsineuleet sujuvat, vaikka aluksi arastelinkin niitä.
Minun peikkoni puolestaan on kirjoneule. Ihailen suuresti esimerkiksi Ilun taidokkaasti sommiteltuja värejä ja kuvioita, ja vaikka järki sanoo että harjoitus tekisi mestarin, ei mieli taivu kuvittelemaan että itse koskaan moisiin taidonnäytteisiin kykenisin.
En ole koskaan laskenut, kuinka monta palmikko- tai pitsineulepuseroa tai takkia olen neulonut. Aikuisen kirjoneulepuseroita olen tehnyt kaksi. Ensimmäinen niistä on ylläoleva norjalaisneule, jonka ohje oli joskus muinoin Modassa silloin kun se vielä oli Novita. Neuloin puseron isossa miesten koossa nykyiselle kanssa-asujalle, tyypillisesti niin että olin luvannut paidan valmiiksi jouluksi. Ompelukone ei suostunut syömään neuletta joten jouduin ompelemaan hiha-aukkojen reunat käsin ennen leikkaamista, ja itse hihat eivät tuntuneet valmistuvan koskaan. Lopputulos on kertakaikkisen komea ja voin vain suositella Smartia lankana: neule on edelleen talvisin päivittäisessä käytössä ja erittäin hyvässä kunnossa. Himoitsisin itsellenikin samanlaista, mutta kumma kyllä kukaan Harmonian asukkaista ei ole vielä vastannut kysymykseeni "Kukahan tekisi minullekin tuollaisen?".
Toinen hurja kirjoneulesaavutukseni tapahtui viime talvena, kun jossain mielenhäiriössä osallistuin neuleolympialaisiin monivärisellä Létt-Lopi -puserolla. Tällä kertaa ihan itselleni. Huima saavutus on saanut minut kaavailemaan moniväristä Alpaca-puseroa SNY-emännöintipalkkioksi saamastani alpakkaylläristä. Tässä vaiheessa voisin tietysti muistuttaa itselleni, että olympianeule syntyi 5-millisillä puikoilla, kun taas Alpacaa ei kaksinkertaisenakaan kannata neuloa paljon 3,5-millisiä paksummilla.
Alpakka-kirjoneule ei ole kuitenkaan aivan vierasta. Säiden viilennyttyä näin syksyllä huomasin, että Nean alpakkalapaset ovat jäämässä pieniksi, tai lähinnä peukalot liian lyhyiksi. Koska kaksinkertainen lanka on lämpimämpää kuin yksinkertainen, rohkaistuin taas ensimmäisen kerran kuukausiin tarttumaan kirjoneuleeseen. Etsin neulekirjastostani sopivan kirjan, kirjasta oikean kokoisen kuvion ja ryhdyin toimeen. Lopputuloksesta tuli oikein soma ja olin itsestäni oikein ylpeä, kunnes sitten kävin blogikierroksella ja totesin, että Eunny Jang teki sen paljon paremmin.
Olisikohan minun parasta vain pitäytyä niissä palmikoissa?
torstai 7. joulukuuta 2006
Vielä kerran SNY
Vaikka emäntä on jo oikeastaan vetäytynyt joululomalle, tässä vielä kerran SNY-päivitys. :)
Viikon mittaan on vielä saapunut paljon viestejä saapuneista paketeista. Tässä tunnelmakuvana blogittoman Pirjon saama paketti.
Nyt siis viimeisen kerran SNY-blogibongauksia:
KaSil's, Metallilankaa, Vikkelyyttä, Hasbun kolo, Kultalankaa, Puikottelua, Nyhertäjä, SikSak, Kultalankaa, Himmee kuosi, Hävityksen kauhistus ja Maartsin matkassa.
Viimeiset blogittomat kiitoksetkin ovat saapuneet. Tässä viestiä Heidiltä:
Kiitokset Jaanalle paketeista. Monet langat on jo käytetty, huivia, pipoa ja sukkaa on tullut tehtyä. Tai sukat on vielä työn alla, mutta aloitettu on. Lankavalinnat ja värit ovat olleet erittäin mieluisia.
Vielä on muutamia jotka eivät ole muistaneet ilmoittaa itsestään minulle, laittakaa siis vielä viestejä!
Viikon mittaan on vielä saapunut paljon viestejä saapuneista paketeista. Tässä tunnelmakuvana blogittoman Pirjon saama paketti.
Nyt siis viimeisen kerran SNY-blogibongauksia:
KaSil's, Metallilankaa, Vikkelyyttä, Hasbun kolo, Kultalankaa, Puikottelua, Nyhertäjä, SikSak, Kultalankaa, Himmee kuosi, Hävityksen kauhistus ja Maartsin matkassa.
Viimeiset blogittomat kiitoksetkin ovat saapuneet. Tässä viestiä Heidiltä:
Kiitokset Jaanalle paketeista. Monet langat on jo käytetty, huivia, pipoa ja sukkaa on tullut tehtyä. Tai sukat on vielä työn alla, mutta aloitettu on. Lankavalinnat ja värit ovat olleet erittäin mieluisia.
Vielä on muutamia jotka eivät ole muistaneet ilmoittaa itsestään minulle, laittakaa siis vielä viestejä!
maanantai 4. joulukuuta 2006
Itsekästä neulomista
Vaikka neulesivuista voisi toisin päätellä, Elämänlangalla on oikeasti neulottukin pitkin syksyä.
Ensinnäkin täällä on neulottu mallitilkkuja erilaisia neulesuunnitteluprojekteja varten. Isoja mallitilkkuja, pieniä mallitilkkuja, kuviollisia mallitilkkuja, sileitä mallitilkkuja, sinisiä mallitilkkuja, vihreitä mallitilkkuja, valkoisia...
Toisekseen Elämänlangalla on neulottu sukkia. Rosa Matildassa on tuloillaan joulumyyjäiset, ja Rosa kysyi josko jaksaisin neuloa muutaman parin sukkia myyjäisiä varten. Hyllyssä oli sopivasti vähän Maijaa jäljellä (ja lisäksi tässä oli hyvä tekosyy käydä Neuletikissä ostamassa muutama kerä lisääkin) joten lupauduin.
Onneksi Rosalle kelpaavat Lyyra-sukat, sillä näiden tekemiseen en oikeasti kyllästy ennen kuin jossain viidennen peräkkäisen parin tienoilla.
Jossain vaiheessa viime viikkoa sitten iski yliannostus. Piti valita, teenkö seuraavaksi pinkit myyntisukat, keltaisen mallitilkun, vai aloitanko kenties... mallitilkun sukkaa varten!
Totesin, että tässä vaiheessa on aika pitää vähän lomaa, ja neuloa välillä jotain ihan itselleni.
No, eikö lapsille neulominen ole melkein sama kuin itselle? Neuloin Joelille kypärämyssyn ja kaulaliinan lahjaksi saamastani Debbie Blissin Baby Cashmerinosta. (Kiitos Johanna!) Vauhtiin päästyäni tein vielä Nealle Pinjan pipon uusimmasta Ullasta. Lapsiparka kun on kärttänyt "Mamma neuloo Nealle tämästä hattu!" siitä lähtien kun korkkasin ensimmäisen ruskean alpakkakerän Joelin haalaria varten. Samalla vauhdilla aloitin tytölle vielä uusia lapasiakin.
Näemmä itselle neulominen on kovasti haastavaa hommaa, eikä tällä kierroksella lykästänyt. Tällä viikolla palaan siitä huolimatta kiltisti ruotuun ja jatkan mallitilkku-urakkaani seuraavia suuria muotiluomuksia varten.
Ensi viikolla sitten taas Elämänlankaa uusin aihein.
Ensinnäkin täällä on neulottu mallitilkkuja erilaisia neulesuunnitteluprojekteja varten. Isoja mallitilkkuja, pieniä mallitilkkuja, kuviollisia mallitilkkuja, sileitä mallitilkkuja, sinisiä mallitilkkuja, vihreitä mallitilkkuja, valkoisia...
Toisekseen Elämänlangalla on neulottu sukkia. Rosa Matildassa on tuloillaan joulumyyjäiset, ja Rosa kysyi josko jaksaisin neuloa muutaman parin sukkia myyjäisiä varten. Hyllyssä oli sopivasti vähän Maijaa jäljellä (ja lisäksi tässä oli hyvä tekosyy käydä Neuletikissä ostamassa muutama kerä lisääkin) joten lupauduin.
Onneksi Rosalle kelpaavat Lyyra-sukat, sillä näiden tekemiseen en oikeasti kyllästy ennen kuin jossain viidennen peräkkäisen parin tienoilla.
Jossain vaiheessa viime viikkoa sitten iski yliannostus. Piti valita, teenkö seuraavaksi pinkit myyntisukat, keltaisen mallitilkun, vai aloitanko kenties... mallitilkun sukkaa varten!
Totesin, että tässä vaiheessa on aika pitää vähän lomaa, ja neuloa välillä jotain ihan itselleni.
No, eikö lapsille neulominen ole melkein sama kuin itselle? Neuloin Joelille kypärämyssyn ja kaulaliinan lahjaksi saamastani Debbie Blissin Baby Cashmerinosta. (Kiitos Johanna!) Vauhtiin päästyäni tein vielä Nealle Pinjan pipon uusimmasta Ullasta. Lapsiparka kun on kärttänyt "Mamma neuloo Nealle tämästä hattu!" siitä lähtien kun korkkasin ensimmäisen ruskean alpakkakerän Joelin haalaria varten. Samalla vauhdilla aloitin tytölle vielä uusia lapasiakin.
Näemmä itselle neulominen on kovasti haastavaa hommaa, eikä tällä kierroksella lykästänyt. Tällä viikolla palaan siitä huolimatta kiltisti ruotuun ja jatkan mallitilkku-urakkaani seuraavia suuria muotiluomuksia varten.
Ensi viikolla sitten taas Elämänlankaa uusin aihein.
torstai 30. marraskuuta 2006
Viralliset SNY-loppusanat
Tervehdys!
Tänään on marraskuun viimeinen päivä, eli viimeinenkin SNY-kuukausi loppuu tähän. Aika on mennyt hurjan nopeasti! Näin emäntänä vielä kiitos kaikille osallistujille, teitä on ollut hauska "paimentaa". :) Erityiset kiitokset niille, jotka ovat viikon aikana muistaneet emäntääkin pienin paketein. Tällä kertaa ei ole kuvaa, mutta todettakoon että pienimmän neuleapulaisen kädet ja jalat eivät tänä talvena palele. :)
Loppusanoiksi lienee paikallaan kertoa hieman emännän pohdintoja. Kun laitoin ilmoittautumisen pystyyn arvasin kyllä, että leikkiin löytyisi lähtijöitä, mutta en osannut arvata kuinka paljon teitä olisi! Yli 160 osallistujan emännöiminen kävi kyllä työstä. :) Sähköpostien ja kirjanpidon äärellä kuluikin tunti poikineen, enemmän aikaa kuin etukäteen arvasin.
Kierroksen seuraaminen oli toisaalta palkitsevaa, mutta toisaalta raskastakin. Valtaosa osallistujista on vaikuttanut tyytyväisiltä, mutta joidenkin kohdalle on sattunut myös pettymyksiä. Emäntänä toki pyrkii minimoimaan harmilliset sattumukset, ja laiminlyönnit ovat surettaneet. Enimmäkseen leikistä on kuitenkin jäänyt oikein hyvä mieli myös emännälle.
Monet ovat kyselleet uutta kierrosta. Ehkä sellainen vielä tuleekin, jahka tästä palaudutaan... Itse en lupaa järjestää ennen kuin aikaisintaan joskus vuoden päästä, mutta jos joku muu innostuu organisoimaan voin kyllä halukkaille kertoa omista kokemuksistani emäntänä. :)
Nyt vielä viimeisen wirallisen kerran blogibongauksia (vaikka laitan näitä varmaan vielä ensi viikolla jos suuria määriä viestejä saapuu):
Ilun handu duunaa, Vattumato väkertää, Lankavuori, Tiinan blogi, Hetkiä Heimolasta, Omas pihas, Langankuluttaja, Villaa ja villakoiria, Garnboet, Puikoissa, Tilkkutäkin alla, Marin näpräysblogi, Hopeaseitti, Langanpäitä II, Omin käsin, Makepeace - pistoja ristissä ja Keskiäkäisen tunnustuksia.
Blogittomia terveisiäkin on tullut, parille ei-enää niin salaiselle neuleystävälle: Leena kirjoittaa: Iso kiitos Tarjalle
pehmeästä paketista ja kalenteri on ihana ! Olen aivan hämmentynyt
saamistani paketeista, ovat olleet suurenmoisia.
Mirjakin lähettää terveisiä: Hain viimeisen paketin postista aamulla matkalla töihin, enkä tietenkään
malttanut jättää avaamista iltaan. Olipa ihana alku työpäivälle :) Kiitos
Hanna kaikesta mitä olet syksyn aikana lähettänyt! Viimeisen paketin
avulla virittäytyminen joulutunnelmaan käy helposti.
Vaikka tämä nyt olikin viimeinen virallinen SNY-merkintä, mailailkaa silti vielä minulle viimeisistä muistamisistanne mikäli ette tähän mennessä ole laittaneet viestiä. :) Samaten laittakaa viestiä jos viimeinen viesti vielä uupuu ja Salaisen neuleystävän henkilöllisyys on edelleen selvittämättä, niin laittelen ensi viikon aikana viestejä salaperäisimmille. Palautettakin saa laittaa, niin että mahdollinen seuraava kierros onnistuisi vielä paremmin. :)
Vielä kerran paljon kiitoksia kaikille! Emäntä taitaa nyt mennä keittämään itselleen hyvin ansaitun kupillisen kahvia. ;)
Tänään on marraskuun viimeinen päivä, eli viimeinenkin SNY-kuukausi loppuu tähän. Aika on mennyt hurjan nopeasti! Näin emäntänä vielä kiitos kaikille osallistujille, teitä on ollut hauska "paimentaa". :) Erityiset kiitokset niille, jotka ovat viikon aikana muistaneet emäntääkin pienin paketein. Tällä kertaa ei ole kuvaa, mutta todettakoon että pienimmän neuleapulaisen kädet ja jalat eivät tänä talvena palele. :)
Loppusanoiksi lienee paikallaan kertoa hieman emännän pohdintoja. Kun laitoin ilmoittautumisen pystyyn arvasin kyllä, että leikkiin löytyisi lähtijöitä, mutta en osannut arvata kuinka paljon teitä olisi! Yli 160 osallistujan emännöiminen kävi kyllä työstä. :) Sähköpostien ja kirjanpidon äärellä kuluikin tunti poikineen, enemmän aikaa kuin etukäteen arvasin.
Kierroksen seuraaminen oli toisaalta palkitsevaa, mutta toisaalta raskastakin. Valtaosa osallistujista on vaikuttanut tyytyväisiltä, mutta joidenkin kohdalle on sattunut myös pettymyksiä. Emäntänä toki pyrkii minimoimaan harmilliset sattumukset, ja laiminlyönnit ovat surettaneet. Enimmäkseen leikistä on kuitenkin jäänyt oikein hyvä mieli myös emännälle.
Monet ovat kyselleet uutta kierrosta. Ehkä sellainen vielä tuleekin, jahka tästä palaudutaan... Itse en lupaa järjestää ennen kuin aikaisintaan joskus vuoden päästä, mutta jos joku muu innostuu organisoimaan voin kyllä halukkaille kertoa omista kokemuksistani emäntänä. :)
Nyt vielä viimeisen wirallisen kerran blogibongauksia (vaikka laitan näitä varmaan vielä ensi viikolla jos suuria määriä viestejä saapuu):
Ilun handu duunaa, Vattumato väkertää, Lankavuori, Tiinan blogi, Hetkiä Heimolasta, Omas pihas, Langankuluttaja, Villaa ja villakoiria, Garnboet, Puikoissa, Tilkkutäkin alla, Marin näpräysblogi, Hopeaseitti, Langanpäitä II, Omin käsin, Makepeace - pistoja ristissä ja Keskiäkäisen tunnustuksia.
Blogittomia terveisiäkin on tullut, parille ei-enää niin salaiselle neuleystävälle: Leena kirjoittaa: Iso kiitos Tarjalle
pehmeästä paketista ja kalenteri on ihana ! Olen aivan hämmentynyt
saamistani paketeista, ovat olleet suurenmoisia.
Mirjakin lähettää terveisiä: Hain viimeisen paketin postista aamulla matkalla töihin, enkä tietenkään
malttanut jättää avaamista iltaan. Olipa ihana alku työpäivälle :) Kiitos
Hanna kaikesta mitä olet syksyn aikana lähettänyt! Viimeisen paketin
avulla virittäytyminen joulutunnelmaan käy helposti.
Vaikka tämä nyt olikin viimeinen virallinen SNY-merkintä, mailailkaa silti vielä minulle viimeisistä muistamisistanne mikäli ette tähän mennessä ole laittaneet viestiä. :) Samaten laittakaa viestiä jos viimeinen viesti vielä uupuu ja Salaisen neuleystävän henkilöllisyys on edelleen selvittämättä, niin laittelen ensi viikon aikana viestejä salaperäisimmille. Palautettakin saa laittaa, niin että mahdollinen seuraava kierros onnistuisi vielä paremmin. :)
Vielä kerran paljon kiitoksia kaikille! Emäntä taitaa nyt mennä keittämään itselleen hyvin ansaitun kupillisen kahvia. ;)
maanantai 27. marraskuuta 2006
Lankapaljastuksia
Nyt kun pahin flunssaisuus on hellittänyt, voidaan taas palata itse aiheeseen. (Täytyy kuitenkin todeta, että pahuksen sitkeä pöpö. Tiesittekö muuten, että korvatulehduksen jälkeen korvat voivat olla lukossa ja soida jopa kaksi kuukautta? Minä tiesin, mutta olin autuaasti ehtinyt torjua mielestäni tämän ikävän yksityiskohdan sitten viime kerran.)
Elämänlangalla on aiemminkin kirjoitettu lankavarastosta, mutta Maartsin esittämä haaste oli niin kiintoisa, että siihen piti tarttua. En kuitenkaan ryhtynyt laskemaan, kuinka monta kiloa lankaa kätköistä löytyy: rajansa silläkin, mitä itselleen voi myöntää. En myöskään ryhtynyt valokuvaamaan koko varastoa kerä kerältä, vaan kuvasin lähinnä esimerkkejä.
Maisteri Elämänlangan lankavarasto asuu pääasiassa erillisessä lanka- ja neulekirjahyllyssä makuuhuoneessa. Hyllykön lokeroiden mitat ovat kunnioitettavat 36*38*38 cm, eli lankaa saa tungettua yhteen lokeroon ihan kiitettävän määrän.
Neulehyllyn lisäksi lankaa asustaa jo useita kertoja tänne blogiin kuvatussa tietokonenurkkauksessa sekä keskeneräisten töiden korissa sohvapöydän alla. Tällä hetkellä lankatilanne on suhteellisessa hallinnassa, eikä lankapusseja ajelehdi juurikaan muualla. Pahempina aikoina mistä nurkasta tahansa saattaa löytyä muovikassillinen lankaa.
Lankaa on mainitussa hyllyssä paitsi irtokerinä myös erilaisissa pusseissa ja nyssäköissä. Tässä muutama pussi on avattu että sisältöä pääsee kurkistamaan. Kuvasta voi myös arvata maisteri Elämänlangan lempivärin. Uusinta lankakantaa kuvassa edustaa Grignascon Tango, johon maisteri kesällä sortui Menitan reissulla. Tangosta voisi tulla Rogue, jos a) joskus pääsisin työlistalla siihen asti ja b) saisin neuletiheyden täsmäämään edes sellaisella tarkkuudella, että voisin alkaa harjoittaa neulematematiikkaa.
Pusseissa asuu yleensä suurempia eriä lankaa, kun taas lokeroihin tungettuja irtokeriä saattaa olla samaa laatua vain yksi tai kaksi.
Tässä esiintyy valikoima täysvillalankoja. Täysvillalle on omistettu yksi kokonainen lokero hyllyköstä, ja ylivuotoa tapahtuu myös pieniä määriä muille hyllyille. Vaikka lankavarastoni Novita-prosentti on vuosikausia ollut laskussa, täysvillassa Novitaa on paljon. Olen nimittäin aina välillä hamstrannut Floricaa, joka on äärimmäisen hyvä lanka esimerkiksi kirjoneuleisiin, olettaen että tarjolla sattuu olemaan haluttuja sävyjä.
Jämäkeriä. Näitä varastossa on kymmeniä. Tämä kokoelma tarttui käsiin pienellä vilkaisulla hyllyyn kun etsin noita ylempänä olevia villalankoja kuvattavaksi. Toinen mokoma olisi varmasti löytynyt aivan yhtä vähäisellä vaivalla. Vajaita keriä ajelehtii paitsi hyllyssä myös keskeneräisten töiden pusseissa, työpöydän ympäristössä, matkaneulepussukoissa, ihan missä vaan missä olen neulonut. Pahimmillaan työstä jää jäljelle vain pikkuinen nyssäkkä, jota ei kuitenkaan halua heittää poiskaan. Nea on onneksi keksinyt näille pienimmille jämille käytön. Hän tulee päättäväisesti seisomaan työtuolin viereen ja ilmoittaa "Haluu leikkaa lankaa" ja viettää sitten pitkän tovin pätkien metrin-parin mittaista langanpätkää pienempiin osiin.
Jämäkeristä tulisi tietenkin esimerkiksi Vaaka-tilkkuja, mutta jälleen kerran tulee vastaan käytettävissä oleva aika ja jo valmiiksi keskeneräisten töiden määrä. Huokaus.
Sukkalankoja. Näitä paljastuisi varastosta varmasti yhteensä ainakin pari kolme kiloa jos uskaltaisin kaivella kaikki hyllyt ja lankapussit. Ymmärrän kyllä yksiväriset langat, mutta mitä ihmettä olen kuvitellut neulovani sinisestä Nalle Colorista tai noin kilosta muita pätkävärjättyjä sukkalankoja?
Vaikka viime lankavarastopuhdistuksessa luovuinkin suuresta osasta puuvillalankojani, löytyy puuvillaa ja sekoitteita kuitenkin edelleen. Aivan suhteettoman paljon siihen nähden, etten muista milloin viimeksi olisin puuvillasta mitään neulonut. Kuvassa on tarpeeksi neljään puseroon, ja näiden lisäksi hyllystä löytyy vielä neuletuntumaltaan puuvillan tapaista pellavaviskoosia ainakin kolme puserollista.
Ja vielä viimeisenä kuvana, koska joku kuitenkin kysyisi, alpakkaa. Ei, en ole laskenut kuinka monta kiloa alpakkaa tai alpakkasekoitteita hyllystä löytyy. Sanotaan kuitenkin, että näillä pysyisi lämpimänä talven jos toisenkin jos ehtisi joskus neuloa kaikki ne suunnitteilla olevat puserot.
Näin varastoa tarkastellessa herää kyllä kysymys, kuinka monta vuotta näitäkin lankoja neuloisin, vaikka en ostaisi mitään uutta ennen kun hamstratut langat on neulottu loppuun. Onneksi ihan pian on taas helmikuu, ja on aika kisata taas Lankahamstereita mikäli kiinnostusta löytyy. Sitä odotellessa: oletteko huomanneet, että Colourwayllä on taas ale?
Maisteri Elämänlanka taitaa nyt poistua luovuttamaan luottokorttinsa jonkun luotettavan tahon haltuun ja meditoimaan uusien lankojen tarpeettomuutta siitä huolimatta, että Trinity poistuu Jaegerin valikoimista ja nyt saisi vielä paria väriä halvalla. Ensi maanantaina taas uutta Elämänlankaa.
Elämänlangalla on aiemminkin kirjoitettu lankavarastosta, mutta Maartsin esittämä haaste oli niin kiintoisa, että siihen piti tarttua. En kuitenkaan ryhtynyt laskemaan, kuinka monta kiloa lankaa kätköistä löytyy: rajansa silläkin, mitä itselleen voi myöntää. En myöskään ryhtynyt valokuvaamaan koko varastoa kerä kerältä, vaan kuvasin lähinnä esimerkkejä.
Maisteri Elämänlangan lankavarasto asuu pääasiassa erillisessä lanka- ja neulekirjahyllyssä makuuhuoneessa. Hyllykön lokeroiden mitat ovat kunnioitettavat 36*38*38 cm, eli lankaa saa tungettua yhteen lokeroon ihan kiitettävän määrän.
Neulehyllyn lisäksi lankaa asustaa jo useita kertoja tänne blogiin kuvatussa tietokonenurkkauksessa sekä keskeneräisten töiden korissa sohvapöydän alla. Tällä hetkellä lankatilanne on suhteellisessa hallinnassa, eikä lankapusseja ajelehdi juurikaan muualla. Pahempina aikoina mistä nurkasta tahansa saattaa löytyä muovikassillinen lankaa.
Lankaa on mainitussa hyllyssä paitsi irtokerinä myös erilaisissa pusseissa ja nyssäköissä. Tässä muutama pussi on avattu että sisältöä pääsee kurkistamaan. Kuvasta voi myös arvata maisteri Elämänlangan lempivärin. Uusinta lankakantaa kuvassa edustaa Grignascon Tango, johon maisteri kesällä sortui Menitan reissulla. Tangosta voisi tulla Rogue, jos a) joskus pääsisin työlistalla siihen asti ja b) saisin neuletiheyden täsmäämään edes sellaisella tarkkuudella, että voisin alkaa harjoittaa neulematematiikkaa.
Pusseissa asuu yleensä suurempia eriä lankaa, kun taas lokeroihin tungettuja irtokeriä saattaa olla samaa laatua vain yksi tai kaksi.
Tässä esiintyy valikoima täysvillalankoja. Täysvillalle on omistettu yksi kokonainen lokero hyllyköstä, ja ylivuotoa tapahtuu myös pieniä määriä muille hyllyille. Vaikka lankavarastoni Novita-prosentti on vuosikausia ollut laskussa, täysvillassa Novitaa on paljon. Olen nimittäin aina välillä hamstrannut Floricaa, joka on äärimmäisen hyvä lanka esimerkiksi kirjoneuleisiin, olettaen että tarjolla sattuu olemaan haluttuja sävyjä.
Jämäkeriä. Näitä varastossa on kymmeniä. Tämä kokoelma tarttui käsiin pienellä vilkaisulla hyllyyn kun etsin noita ylempänä olevia villalankoja kuvattavaksi. Toinen mokoma olisi varmasti löytynyt aivan yhtä vähäisellä vaivalla. Vajaita keriä ajelehtii paitsi hyllyssä myös keskeneräisten töiden pusseissa, työpöydän ympäristössä, matkaneulepussukoissa, ihan missä vaan missä olen neulonut. Pahimmillaan työstä jää jäljelle vain pikkuinen nyssäkkä, jota ei kuitenkaan halua heittää poiskaan. Nea on onneksi keksinyt näille pienimmille jämille käytön. Hän tulee päättäväisesti seisomaan työtuolin viereen ja ilmoittaa "Haluu leikkaa lankaa" ja viettää sitten pitkän tovin pätkien metrin-parin mittaista langanpätkää pienempiin osiin.
Jämäkeristä tulisi tietenkin esimerkiksi Vaaka-tilkkuja, mutta jälleen kerran tulee vastaan käytettävissä oleva aika ja jo valmiiksi keskeneräisten töiden määrä. Huokaus.
Sukkalankoja. Näitä paljastuisi varastosta varmasti yhteensä ainakin pari kolme kiloa jos uskaltaisin kaivella kaikki hyllyt ja lankapussit. Ymmärrän kyllä yksiväriset langat, mutta mitä ihmettä olen kuvitellut neulovani sinisestä Nalle Colorista tai noin kilosta muita pätkävärjättyjä sukkalankoja?
Vaikka viime lankavarastopuhdistuksessa luovuinkin suuresta osasta puuvillalankojani, löytyy puuvillaa ja sekoitteita kuitenkin edelleen. Aivan suhteettoman paljon siihen nähden, etten muista milloin viimeksi olisin puuvillasta mitään neulonut. Kuvassa on tarpeeksi neljään puseroon, ja näiden lisäksi hyllystä löytyy vielä neuletuntumaltaan puuvillan tapaista pellavaviskoosia ainakin kolme puserollista.
Ja vielä viimeisenä kuvana, koska joku kuitenkin kysyisi, alpakkaa. Ei, en ole laskenut kuinka monta kiloa alpakkaa tai alpakkasekoitteita hyllystä löytyy. Sanotaan kuitenkin, että näillä pysyisi lämpimänä talven jos toisenkin jos ehtisi joskus neuloa kaikki ne suunnitteilla olevat puserot.
Näin varastoa tarkastellessa herää kyllä kysymys, kuinka monta vuotta näitäkin lankoja neuloisin, vaikka en ostaisi mitään uutta ennen kun hamstratut langat on neulottu loppuun. Onneksi ihan pian on taas helmikuu, ja on aika kisata taas Lankahamstereita mikäli kiinnostusta löytyy. Sitä odotellessa: oletteko huomanneet, että Colourwayllä on taas ale?
Maisteri Elämänlanka taitaa nyt poistua luovuttamaan luottokorttinsa jonkun luotettavan tahon haltuun ja meditoimaan uusien lankojen tarpeettomuutta siitä huolimatta, että Trinity poistuu Jaegerin valikoimista ja nyt saisi vielä paria väriä halvalla. Ensi maanantaina taas uutta Elämänlankaa.
torstai 23. marraskuuta 2006
Viimeistä SNY-viikkoa viedään
Huomenta!
Taas on viikko vierähtänyt, ja alkamassa on vihoviimeinen SNY-viikko! Kirjeitä, kortteja ja paketteja on raportoitu runsaasti, ja monen Salaisen neuleystävän henkilöllisyys on jo paljastunut. Vielä on kuitenkin monta päivää aikaa yllättää, mikäli ei ole tähän mennessä ehtinyt viedä viimeistä lähetystä postiin. :)
Myös emännälle on saapunut viikon mittaan ylläreitä. Pahoittelen heikkoa kuvaa, luonnonvaloa ei vaan kertakaikkiaan ole parin viime päivän aikana ollut tarjolla sen vertaa, että järkeviä otoksia saisi...
Kuvassa huovutetut töppöset, jotka varmasti tulevat käyttöön kantoliinavauvalle talvipakkasilla, kaksi kerää Debbie Blissin Baby Cashmerinoa sekä pienet jussikuvioiset tumput jotka herättivät suurta hilpeyttä pikku puukkojunkkarin vanhemmissa: se on tiedossa, että maisterin mies on Seinäjoelta, mutta harvempi muistaa, että maisteri Elämänlangan äiti on syntynyt pohjanmaalla ja isänkin äiti oli sieltä kotoisin. Kuvasta puuttuu yhdessä paketissa ollut pieni suklaalevy. ;)
Seuraavaksi tuttuun tapaan blogibongauksia:
Villapallon neuleblogi, Pientä niperrystä, Seikkailuun!, Elinan neuleblogi, Kasvatan minua, Puikottelua ja Pilkahduksia.
Blogittomia terveisiä ei tällä viikolla ole lähetetty, syynä luultavasti se, että niin monen salainen ystävä onkin jo paljastunut.
Jaksakaa vielä viimeisen viikon ajan mailailla emännälle saamistanne ja lähettämistänne muistamisista. Ja muistakaa mainita, jos lähetys oli viimeinen!
Hyvää viimeistä viikkoa kaikille osallistujille. :)
Taas on viikko vierähtänyt, ja alkamassa on vihoviimeinen SNY-viikko! Kirjeitä, kortteja ja paketteja on raportoitu runsaasti, ja monen Salaisen neuleystävän henkilöllisyys on jo paljastunut. Vielä on kuitenkin monta päivää aikaa yllättää, mikäli ei ole tähän mennessä ehtinyt viedä viimeistä lähetystä postiin. :)
Myös emännälle on saapunut viikon mittaan ylläreitä. Pahoittelen heikkoa kuvaa, luonnonvaloa ei vaan kertakaikkiaan ole parin viime päivän aikana ollut tarjolla sen vertaa, että järkeviä otoksia saisi...
Kuvassa huovutetut töppöset, jotka varmasti tulevat käyttöön kantoliinavauvalle talvipakkasilla, kaksi kerää Debbie Blissin Baby Cashmerinoa sekä pienet jussikuvioiset tumput jotka herättivät suurta hilpeyttä pikku puukkojunkkarin vanhemmissa: se on tiedossa, että maisterin mies on Seinäjoelta, mutta harvempi muistaa, että maisteri Elämänlangan äiti on syntynyt pohjanmaalla ja isänkin äiti oli sieltä kotoisin. Kuvasta puuttuu yhdessä paketissa ollut pieni suklaalevy. ;)
Seuraavaksi tuttuun tapaan blogibongauksia:
Villapallon neuleblogi, Pientä niperrystä, Seikkailuun!, Elinan neuleblogi, Kasvatan minua, Puikottelua ja Pilkahduksia.
Blogittomia terveisiä ei tällä viikolla ole lähetetty, syynä luultavasti se, että niin monen salainen ystävä onkin jo paljastunut.
Jaksakaa vielä viimeisen viikon ajan mailailla emännälle saamistanne ja lähettämistänne muistamisista. Ja muistakaa mainita, jos lähetys oli viimeinen!
Hyvää viimeistä viikkoa kaikille osallistujille. :)
maanantai 20. marraskuuta 2006
Tautista menoa
Elämänlangalla piti tänään olla Maartsin innoittamana lankavarastoesittely. Toisin kuitenkin kävi: maisteri Elämänlanka vietti käytännössä koko järkevän päivänvalon ajan eli parhaan valokuvausajan Puolarmetsän sairaalan päivystyksessä jonottamassa vuoroaan julkiseen terveydenhoitoon. Flunssakausi näkyi ja kuului, kun odotustiloissa oli useampi kymmenen ihmistä joista suurin osa köhi tai aivasteli. Yksin ei sentään tarvinnut odottaa, kun kanssa-asuja tuli samaa matkaa kuittaamaan pari päivää flunssasairaslomaa.
Vaikka aivan näin pitkään odotukseen ei oltukaan varauduttu, oli maisterilla onneksi laukussa matkaneule. Yhdestä Lyyra-sukasta valmistui varsi, ja uudesta parista sain aloitettua ensimmäisen sukan kärjen, kunnes hartiat ilmoittivat, ettei työsopimus kata huonossa asennossa kovalla sohvalla kantoliinan kanssa neulomista. (Joel käyttäytyi koko monituntisen rupeaman loistavasti, nukkui kantoliinassa, antoi äidin neuloa sekä tuijottaa MTV3:n sunnuntai-iltapäivän tarjontaa odotustilan telkkarista ja kitisi vain siinä vaiheessa kun oli nälkä.)
Entä mikä maisterin sitten vei päivystykseen? Ilmeisesti pelastin lääkärin päivän, niin huvittuneelta hän näytti kun kysyi "Mistä sinä aikuinen ihminen olet korvatulehduksen saanut?" Niin, sitä sietää kysyä. Yksi Harmonia-lapsista poti viime viikon silmä- ja korvatulehduksia, mutta näistä korvatulehdus ei yleensä ole se tarttuvampi tauti.
Onneksi vaivan pitäisi hoitua samoilla lääkkeillä: apteekissa kävi ilmi, että korvaan oli määrätty täsmälleen samoja tippoja, joita viime viikko tiputeltiin hyvin vastahakoisen taaperon silmiin koko Harmonian aikuisväestön voimin. Apteekin täti vakuutti, että ei tarvitse välittää siitä, että joka puolella pakkausta lukee "silmätippoja", vaan huoletta tiputella ainetta korvaankin. Saa pitää peukkuja, että kuuri auttaa, eikä tarvitsisi hakea niitä antibiootteja joista lääkäri vielä varuiksi kirjoitti reseptin jos korva ei tipoilla tokene. Lisäbonuksena pääsin vielä nieluviljelyyn, mutta luultavasti mitään pöpöjä ei löydy kun kurkkukipu on jo päivän verran ollut hellittämään päin, ja sain käskyn käydä viikolla labrassa tarkistuttamassa mahdolliset tulehdusarvot jos pari viikkoa jatkunut pieni kuumeilu ei lakkaa.
Maisteri Elämänlanka poistuu nyt jatkamaan sairastamista ja kuuntelemaan tulehtuneen korvan soimista. Kuvallinen lankavarastoesittely sitten ensi viikolla, mikäli sellainen lukijakuntaa kiinnostaa.
Vaikka aivan näin pitkään odotukseen ei oltukaan varauduttu, oli maisterilla onneksi laukussa matkaneule. Yhdestä Lyyra-sukasta valmistui varsi, ja uudesta parista sain aloitettua ensimmäisen sukan kärjen, kunnes hartiat ilmoittivat, ettei työsopimus kata huonossa asennossa kovalla sohvalla kantoliinan kanssa neulomista. (Joel käyttäytyi koko monituntisen rupeaman loistavasti, nukkui kantoliinassa, antoi äidin neuloa sekä tuijottaa MTV3:n sunnuntai-iltapäivän tarjontaa odotustilan telkkarista ja kitisi vain siinä vaiheessa kun oli nälkä.)
Entä mikä maisterin sitten vei päivystykseen? Ilmeisesti pelastin lääkärin päivän, niin huvittuneelta hän näytti kun kysyi "Mistä sinä aikuinen ihminen olet korvatulehduksen saanut?" Niin, sitä sietää kysyä. Yksi Harmonia-lapsista poti viime viikon silmä- ja korvatulehduksia, mutta näistä korvatulehdus ei yleensä ole se tarttuvampi tauti.
Onneksi vaivan pitäisi hoitua samoilla lääkkeillä: apteekissa kävi ilmi, että korvaan oli määrätty täsmälleen samoja tippoja, joita viime viikko tiputeltiin hyvin vastahakoisen taaperon silmiin koko Harmonian aikuisväestön voimin. Apteekin täti vakuutti, että ei tarvitse välittää siitä, että joka puolella pakkausta lukee "silmätippoja", vaan huoletta tiputella ainetta korvaankin. Saa pitää peukkuja, että kuuri auttaa, eikä tarvitsisi hakea niitä antibiootteja joista lääkäri vielä varuiksi kirjoitti reseptin jos korva ei tipoilla tokene. Lisäbonuksena pääsin vielä nieluviljelyyn, mutta luultavasti mitään pöpöjä ei löydy kun kurkkukipu on jo päivän verran ollut hellittämään päin, ja sain käskyn käydä viikolla labrassa tarkistuttamassa mahdolliset tulehdusarvot jos pari viikkoa jatkunut pieni kuumeilu ei lakkaa.
Maisteri Elämänlanka poistuu nyt jatkamaan sairastamista ja kuuntelemaan tulehtuneen korvan soimista. Kuvallinen lankavarastoesittely sitten ensi viikolla, mikäli sellainen lukijakuntaa kiinnostaa.
torstai 16. marraskuuta 2006
SNY-kuukausi taas puolessavälissä
Tervehdys!
Viimeinenkin SNY-kuukausi etenee kovaa vauhtia, eli marraskuukin on ehtinyt jo puoleenväliin. Viestejä on tullut paljon, ja moni Salainen ystävä onkin jo paljastanut henkilöllisyytensä. Muistattehan ilmoitella viimeiset viestit minulle, niin saan kirjanpidon pysymään koossa!
Emännällä on ollut hyvä postiviikko. Viime viikolla loppuviikosta postipoika soitti ovikelloa ja ojensi kirjekuoren ja paketin. Kirje oli New Yorkista, jossa eräs salaisista ystävistä on ollut lomailemassa. Kuori sisälsi somat vihreät vauvansukat sekä postikortin. Paketista taas paljastui Kylykaverit emännälle sekä suloinen kirjoneulenuttu vauvalle. Mukana olleessa nallekortissa lähettäjäksi mainittiin vain "Salainen neuleystäväsi"... :)
Eilen viimein kuvasin lahjat, ja juuri kun olin saanut kuvat otettua postipoika soitti taas ovikelloa. Tällä kertaa paketista paljastui tummanvihreää Vuorelman Veto -lankaa, juuri sopivasti sukkaparia varten.
Emännälläkin on siis ollut mainio neuleystäväviikko. :) Paljon kiitoksia asianosaisille!
Viikon mittaan on kertynyt myös blogibongauksia, joista monessa jo paljastuukin kuka salainen ystävä on ollut:
Makepeace - pistoja ristissä, Puikkoterapiaa, Elämää kaikki, Langanpätkiä, Lankavaraston pienennysblogi, Harmaa villasukka, Lea ja langat, Metallilankaa, ja SirpaLe neuleet.
Ja vielä lopuksi yhdet blogittomat terveiset:
Pirjo sai mieluisia tuliaisia. Itse sain salaiselta neuleystävältäni Tallinnan tuliaisia. Hän lähetti minulle ihanan punaista hahtuvalankaa ja ISON levyn Fazerin sinistä keksisuklaata NAM!
Saamiani lankoja en ole vielä käyttänyt, mutta Addin puikot ovat olleet jo kovassa käytössä.
Tällaista siis tällä SNY-viikolla. Loppusuoralla ollaan!
Viimeinenkin SNY-kuukausi etenee kovaa vauhtia, eli marraskuukin on ehtinyt jo puoleenväliin. Viestejä on tullut paljon, ja moni Salainen ystävä onkin jo paljastanut henkilöllisyytensä. Muistattehan ilmoitella viimeiset viestit minulle, niin saan kirjanpidon pysymään koossa!
Emännällä on ollut hyvä postiviikko. Viime viikolla loppuviikosta postipoika soitti ovikelloa ja ojensi kirjekuoren ja paketin. Kirje oli New Yorkista, jossa eräs salaisista ystävistä on ollut lomailemassa. Kuori sisälsi somat vihreät vauvansukat sekä postikortin. Paketista taas paljastui Kylykaverit emännälle sekä suloinen kirjoneulenuttu vauvalle. Mukana olleessa nallekortissa lähettäjäksi mainittiin vain "Salainen neuleystäväsi"... :)
Eilen viimein kuvasin lahjat, ja juuri kun olin saanut kuvat otettua postipoika soitti taas ovikelloa. Tällä kertaa paketista paljastui tummanvihreää Vuorelman Veto -lankaa, juuri sopivasti sukkaparia varten.
Emännälläkin on siis ollut mainio neuleystäväviikko. :) Paljon kiitoksia asianosaisille!
Viikon mittaan on kertynyt myös blogibongauksia, joista monessa jo paljastuukin kuka salainen ystävä on ollut:
Makepeace - pistoja ristissä, Puikkoterapiaa, Elämää kaikki, Langanpätkiä, Lankavaraston pienennysblogi, Harmaa villasukka, Lea ja langat, Metallilankaa, ja SirpaLe neuleet.
Ja vielä lopuksi yhdet blogittomat terveiset:
Pirjo sai mieluisia tuliaisia. Itse sain salaiselta neuleystävältäni Tallinnan tuliaisia. Hän lähetti minulle ihanan punaista hahtuvalankaa ja ISON levyn Fazerin sinistä keksisuklaata NAM!
Saamiani lankoja en ole vielä käyttänyt, mutta Addin puikot ovat olleet jo kovassa käytössä.
Tällaista siis tällä SNY-viikolla. Loppusuoralla ollaan!
maanantai 13. marraskuuta 2006
Amatöörineulesuunnittelijan angsti
Elämänlangalla on aina välillä seurattu neulesuunnitteluprosessia: mallitilkkuja, mahdottomia ruutupiirroksia, loppumattomia hihoja ja niin edelleen. Tänään käsittelyvuorossa on amatöörineulesuunnittelijan ikuinen angstin aihe, mitoitus.
Valitettava tosiasia on, että ihmiset ovat kovin eri kokoisia ja muotoisia. Näin vaatesuunnittelun kannalta väliä on paitsi pituudella ja leveydellä myös mittasuhteilla. Yhdellä on pitkä selkä, toisella leveät hartiat, kolmannella kapea vyötärö ja niin edelleen.
Otetaan nyt helpoksi suunnitteluesimerkiksi vaikkapa villasukka. Simppeliä kuin mikä: neulotaan varsi ja kantapää, ja sitten terää "kunnes pikkuvarpaan kynsi peittyy". Mutta entäs jos tahtoisi sarjoittaa sukan useampaan kokoon, eikä pelkästään kirjoittaa omaan jalkaan sopivaa ohjetta? Erilaisia taulukoita tietysti on netissä, mutta niissä ei suinkaan ole kaikissa samoja mittoja saman kokoiselle jalalle. Lisäksi jalkaterä saattaa olla esimerkiksi pitkä ja kapea, tai hyvin leveä ja rintava. Lisävaikeus tulee vielä siitäkin, että itse suunnitellussa sukassa on usein jotain palmikko- tai pitsikuviota joka pitäisi saada loppumaan sievästi sukan kärkeen ja mielellään tosiaan useammassa kuin yhdessä koossa.
Paksujalan polvisukat, jotka eivät käytössä venyneinä enää pysy ylhäällä itse maisterillakaan...
Entä sitten jos haluaisin suunnitella polvisukan? Maisteri Elämänlangan pohje on mallia hyvin kehittynyt, ja jos sen mitoilla tekee mallin, tulee sukasta suurimmalle osalle muuta väestöä nilkkaan valahtava terällinen säärystin. Millainen on se kuuluisa keskikokoinen pohje? Kuinka pitkä on keskivertosääri? Saako tässä vaiheessa jo ottaa lisää kahvia?
Vielä vaikeammaksi menee, jos mielii saada aikaiseksi sukkaa suurempia vaatekappaleita. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka neulehame. Millä ilveellä määritellä hameen pituus? Lyhyellä ihmisellä kun saattaa olla leveä lantio tai pitkällä hyvin kapea. Puhumattakaan sitten vyötärö- lantiosuhteesta: mikä on "normaali" vyötärön ja lantion suhde, ja onko sellaista kenelläkään?
Pusero onkin sitten varsinainen painajainen. Rinnanympärykseen saa eri kokoihin osviittaa mukavasti vertailemalla valmiisiin malleihin. Vaikeudet alkavat, jos haluaa jollain tapaa muotoilla vartaloa esimerkiksi vyötärökavennuksin. Missä kohtaa mihinkin kokoon pitäisi kavennukset osuttaa? Ihmiset osaavat usein sanoa, että heillä on pitkä selkä tai lyhyt selkä, mutta minkä mittainen on sitten se normaali selkä?
Ensimmäinen yritykseni kaarrokepuseroksi. Muuten hyvä, mutta paidan hartialinja istuisi luultavasti parhaiten parivuotiaalle kuulantyöntäjälle.
Minulle puserossa pahin ongelmakohta on hiha. Pituus kun riippuu paitsi siitä kuvitteellisesta keskivertokäsivarresta, myös puseron väljyysvarasta ja hihan istutuksesta. Hihapyöriön laskeminen on muuten korkeampaa matematiikkaa, ja joka kerta kun kirjoitan johonkin ohjeeseen istutetun hihan olen paranoidisti varma siitä, että jokin on kammottavalla tavalla pielessä eikä kukaan koskaan onnistu tekemään puseroa ohjeillani.
Välillä tulee miettineeksi, että neuleiden suunnittelu harrastuksena on eräänlaista hullun hommaa. Toisinaan suunnittelu kuitenkin myös onnistuu, ja hyvä lopputulos saa aina yrittämään uudestaan. Vaikka olisihan se helpompaa vain noudattaa muiden tekemiä ohjeita...
Nyt maisteri Elämänlanka poistuu takavasemmalle neulomaan (itse suunnittelemaansa) sukkaa. Lisää asiaa neulojan elämästä taas ensi viikolla.
Valitettava tosiasia on, että ihmiset ovat kovin eri kokoisia ja muotoisia. Näin vaatesuunnittelun kannalta väliä on paitsi pituudella ja leveydellä myös mittasuhteilla. Yhdellä on pitkä selkä, toisella leveät hartiat, kolmannella kapea vyötärö ja niin edelleen.
Otetaan nyt helpoksi suunnitteluesimerkiksi vaikkapa villasukka. Simppeliä kuin mikä: neulotaan varsi ja kantapää, ja sitten terää "kunnes pikkuvarpaan kynsi peittyy". Mutta entäs jos tahtoisi sarjoittaa sukan useampaan kokoon, eikä pelkästään kirjoittaa omaan jalkaan sopivaa ohjetta? Erilaisia taulukoita tietysti on netissä, mutta niissä ei suinkaan ole kaikissa samoja mittoja saman kokoiselle jalalle. Lisäksi jalkaterä saattaa olla esimerkiksi pitkä ja kapea, tai hyvin leveä ja rintava. Lisävaikeus tulee vielä siitäkin, että itse suunnitellussa sukassa on usein jotain palmikko- tai pitsikuviota joka pitäisi saada loppumaan sievästi sukan kärkeen ja mielellään tosiaan useammassa kuin yhdessä koossa.
Paksujalan polvisukat, jotka eivät käytössä venyneinä enää pysy ylhäällä itse maisterillakaan...
Entä sitten jos haluaisin suunnitella polvisukan? Maisteri Elämänlangan pohje on mallia hyvin kehittynyt, ja jos sen mitoilla tekee mallin, tulee sukasta suurimmalle osalle muuta väestöä nilkkaan valahtava terällinen säärystin. Millainen on se kuuluisa keskikokoinen pohje? Kuinka pitkä on keskivertosääri? Saako tässä vaiheessa jo ottaa lisää kahvia?
Vielä vaikeammaksi menee, jos mielii saada aikaiseksi sukkaa suurempia vaatekappaleita. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka neulehame. Millä ilveellä määritellä hameen pituus? Lyhyellä ihmisellä kun saattaa olla leveä lantio tai pitkällä hyvin kapea. Puhumattakaan sitten vyötärö- lantiosuhteesta: mikä on "normaali" vyötärön ja lantion suhde, ja onko sellaista kenelläkään?
Pusero onkin sitten varsinainen painajainen. Rinnanympärykseen saa eri kokoihin osviittaa mukavasti vertailemalla valmiisiin malleihin. Vaikeudet alkavat, jos haluaa jollain tapaa muotoilla vartaloa esimerkiksi vyötärökavennuksin. Missä kohtaa mihinkin kokoon pitäisi kavennukset osuttaa? Ihmiset osaavat usein sanoa, että heillä on pitkä selkä tai lyhyt selkä, mutta minkä mittainen on sitten se normaali selkä?
Ensimmäinen yritykseni kaarrokepuseroksi. Muuten hyvä, mutta paidan hartialinja istuisi luultavasti parhaiten parivuotiaalle kuulantyöntäjälle.
Minulle puserossa pahin ongelmakohta on hiha. Pituus kun riippuu paitsi siitä kuvitteellisesta keskivertokäsivarresta, myös puseron väljyysvarasta ja hihan istutuksesta. Hihapyöriön laskeminen on muuten korkeampaa matematiikkaa, ja joka kerta kun kirjoitan johonkin ohjeeseen istutetun hihan olen paranoidisti varma siitä, että jokin on kammottavalla tavalla pielessä eikä kukaan koskaan onnistu tekemään puseroa ohjeillani.
Välillä tulee miettineeksi, että neuleiden suunnittelu harrastuksena on eräänlaista hullun hommaa. Toisinaan suunnittelu kuitenkin myös onnistuu, ja hyvä lopputulos saa aina yrittämään uudestaan. Vaikka olisihan se helpompaa vain noudattaa muiden tekemiä ohjeita...
Nyt maisteri Elämänlanka poistuu takavasemmalle neulomaan (itse suunnittelemaansa) sukkaa. Lisää asiaa neulojan elämästä taas ensi viikolla.
torstai 9. marraskuuta 2006
SNY-katsaus
Tervehdys!
Kuunvaihderuuhka on näemmä hellittänyt, ja takana on hivenen hiljaisempi SNY-viikko ainakin päätellen emännälle saapuneiden viestien määrästä. Pinnan alla kuitenkin kytee, koska emäntä on kuullut monia erilaisia suunnitelmia siitä, miten osallistujat aikovat paljastaa henkilöllisyytensä salaiselle ystävälleen. Useimmat laittanevat kirjeen viimeisen pakettinsa mukaan, ja muutama pari on jo ilmoittautunut valmiiksikin.
Blogibongauksia:
Annen käsityöblogi, Bad knitting day, Meiran weblog, Veranon kutimet, Taijan tekeleet, Sukkaa pukkaa, ja muutakin, Katrin blogi ja Langankuluttaja.
Blogittomalta puolelta on esitellä Maarian ystävän taidonnäyte:
Salainen ystäväni yllätti minut lokakuun lopussa syksyisellä omenakirjanmerkillä ja omenapiirakan ohjeella. Tätä merkkiä ei raaskikaan laittaa minkä tahansa pokkarin väliin!
Tällaisia bongauksia siis tällä viikolla. Katsotaan miten kierros etenee seuraavan viikon aikana!
Kuunvaihderuuhka on näemmä hellittänyt, ja takana on hivenen hiljaisempi SNY-viikko ainakin päätellen emännälle saapuneiden viestien määrästä. Pinnan alla kuitenkin kytee, koska emäntä on kuullut monia erilaisia suunnitelmia siitä, miten osallistujat aikovat paljastaa henkilöllisyytensä salaiselle ystävälleen. Useimmat laittanevat kirjeen viimeisen pakettinsa mukaan, ja muutama pari on jo ilmoittautunut valmiiksikin.
Blogibongauksia:
Annen käsityöblogi, Bad knitting day, Meiran weblog, Veranon kutimet, Taijan tekeleet, Sukkaa pukkaa, ja muutakin, Katrin blogi ja Langankuluttaja.
Blogittomalta puolelta on esitellä Maarian ystävän taidonnäyte:
Salainen ystäväni yllätti minut lokakuun lopussa syksyisellä omenakirjanmerkillä ja omenapiirakan ohjeella. Tätä merkkiä ei raaskikaan laittaa minkä tahansa pokkarin väliin!
Tällaisia bongauksia siis tällä viikolla. Katsotaan miten kierros etenee seuraavan viikon aikana!
maanantai 6. marraskuuta 2006
Debyytti
Ihan odotetusti, mutta kuitenkin yllättäen (kuten vauvoilla on tapana) Ida-Elias ilmoitteli tulostaan varhain torstaiaamuna. Lapsi osoittautui vauhdikkaammaksi tapaukseksi kuin isosiskonsa ja syntyi alle kahden tunnin päästä sairaalaan ehtimisestä.
Pidemmittä puheitta maisteri Elämänlanka ylpeänä esittää:
Poika, syntyi torstaina 2.11. klo 7.32, muutamaa päivää ennen laskettua aikaa. Nimeä pohdiskeltiin ja maisteltiin sairaalassa, ja näyttää siltä, että Eliaksesta tuleekin Joel. Maisteri Elämänlangalle epätyypillinen vaatevärivalinta selittyy sairaalan varastoilla, vihreät vaatteet olivat sen verran pieniä että oli tyytyminen joko vaaleansinisiin tai -punaisiin pikku nuttuihin. Todettakoon, että vaikka vastustankin näitä vastasyntyneestä nyytistä asti lapsia sukupuolittavia värejä ja ilmauksia, niin tällä kertaa sanonta "potra poika" puolustaa paikkaansa: uuden perheenjäsenen strategiset mitat olivat syntyessä niinkin komeat kuin 4300 grammaa ja 52 senttiä.
Ja tässä vielä neulesisältöä, kuvassa Joel kotiutumisasussaan. Näyttää siltä, että haalari on tätä talvea ajatellen juuri sopivasti liian suuri, myssyjä täytynee neuloa vielä yksi hiukan isompi.
Elämänlangalta ei enempää tällä kertaa, ensi viikolla ehkä vaihteeksi jotain muuta kuin vauva-aiheita. Kenties jopa neulomista.
Pidemmittä puheitta maisteri Elämänlanka ylpeänä esittää:
Poika, syntyi torstaina 2.11. klo 7.32, muutamaa päivää ennen laskettua aikaa. Nimeä pohdiskeltiin ja maisteltiin sairaalassa, ja näyttää siltä, että Eliaksesta tuleekin Joel. Maisteri Elämänlangalle epätyypillinen vaatevärivalinta selittyy sairaalan varastoilla, vihreät vaatteet olivat sen verran pieniä että oli tyytyminen joko vaaleansinisiin tai -punaisiin pikku nuttuihin. Todettakoon, että vaikka vastustankin näitä vastasyntyneestä nyytistä asti lapsia sukupuolittavia värejä ja ilmauksia, niin tällä kertaa sanonta "potra poika" puolustaa paikkaansa: uuden perheenjäsenen strategiset mitat olivat syntyessä niinkin komeat kuin 4300 grammaa ja 52 senttiä.
Ja tässä vielä neulesisältöä, kuvassa Joel kotiutumisasussaan. Näyttää siltä, että haalari on tätä talvea ajatellen juuri sopivasti liian suuri, myssyjä täytynee neuloa vielä yksi hiukan isompi.
Elämänlangalta ei enempää tällä kertaa, ensi viikolla ehkä vaihteeksi jotain muuta kuin vauva-aiheita. Kenties jopa neulomista.
torstai 2. marraskuuta 2006
Viimeinen SNY-kuukausi käynnistyi
Huomenta!
Kuukausi on vaihtunut ja viimeinen SNY-kuu on käynnissä. Muutamalle osallistujalle on taas lähtenyt tai lähtemässä näin kuunvaihteessa muistutusviesti, mutta toivotaan ettei kukaan jää viime kuulta täysin teille tietymättömille!
Näin marraskuun saavuttua onkin sitten aika laittaa viimeiset kirjeet ja paketit postiin. Muistakaa laittaa vihoviimeiseen lähetykseen oma nimi mukaan! :) Samaten sitten laittakaa viestiä emännälle kun henkilöllisyys on paljastettu, kirjaan sitten parit sitä mukaa valmiiksi kirjanpitooni.
Kun laitatte lähiaikoina viestejä emännän suuntaan, kiinnittäkää huomiota otsikointiin! Jos ja kun olen muutaman päivän pois mailien äärestä tässä jossain vaiheessa, on SNY-viestejä paljon helpompi selvitellä sitten kun jo otsikosta näkee mistä on kyse.
SNY-valmistunutta löytyy taas, Adelheid nimittäin tarttui Salaisen neuleystävänsä antamaan haasteeseen ja virkkasi koruja.
Blogibongauksia on löytynyt sekä tipahdellut maileihini ilahduttava määrä:
Hasbun kolo, Villapallon neuleblogi, Tilkkutäkin alla, Puikottelua, Sekä että, Hävityksen kauhistus, Petran blogi, Adelheidin ajatelmia, Langankuluttaja, Kultalankaa, Marin näpräysblogi, Tellun elämää, Maartsin matkassa, Himmee kuosi, Hopeaseitti, Martan blogi, Taijan tekeleet, Kuuselan kutimet, Pöljän puikot, Riikan neulesivut, Vattumato väkertää, Elämää kaikki, Puikkoterapiaa ja Elinan neuleblogi.
Blogittomia terveisiä on tällä kertaa kaksin kappalein:
Hanna oli saanut kirjeellisen neuletarvikkeita omalta ystävältään. Sain tänään kirjeen ystävältäni. Siinä oli neulontatarvikkeita, palmikkopuikot ja langanjärjestäjä kirjoneuleeseen. Oikein mukava yllätys.
Kiprulle taas oli saapunut makea yllätys. Kiitos ihanasta ommellusta pussukasta, jolle varmasti on ja tulee käyttöä. Se ja sen sisältä löytyneet namit pelastivat muuten niin vaikean päivän.
Näillä eväillä uuteen viikkoon. Hyvää viimeistä SNY-kuukautta!
Kuukausi on vaihtunut ja viimeinen SNY-kuu on käynnissä. Muutamalle osallistujalle on taas lähtenyt tai lähtemässä näin kuunvaihteessa muistutusviesti, mutta toivotaan ettei kukaan jää viime kuulta täysin teille tietymättömille!
Näin marraskuun saavuttua onkin sitten aika laittaa viimeiset kirjeet ja paketit postiin. Muistakaa laittaa vihoviimeiseen lähetykseen oma nimi mukaan! :) Samaten sitten laittakaa viestiä emännälle kun henkilöllisyys on paljastettu, kirjaan sitten parit sitä mukaa valmiiksi kirjanpitooni.
Kun laitatte lähiaikoina viestejä emännän suuntaan, kiinnittäkää huomiota otsikointiin! Jos ja kun olen muutaman päivän pois mailien äärestä tässä jossain vaiheessa, on SNY-viestejä paljon helpompi selvitellä sitten kun jo otsikosta näkee mistä on kyse.
SNY-valmistunutta löytyy taas, Adelheid nimittäin tarttui Salaisen neuleystävänsä antamaan haasteeseen ja virkkasi koruja.
Blogibongauksia on löytynyt sekä tipahdellut maileihini ilahduttava määrä:
Hasbun kolo, Villapallon neuleblogi, Tilkkutäkin alla, Puikottelua, Sekä että, Hävityksen kauhistus, Petran blogi, Adelheidin ajatelmia, Langankuluttaja, Kultalankaa, Marin näpräysblogi, Tellun elämää, Maartsin matkassa, Himmee kuosi, Hopeaseitti, Martan blogi, Taijan tekeleet, Kuuselan kutimet, Pöljän puikot, Riikan neulesivut, Vattumato väkertää, Elämää kaikki, Puikkoterapiaa ja Elinan neuleblogi.
Blogittomia terveisiä on tällä kertaa kaksin kappalein:
Hanna oli saanut kirjeellisen neuletarvikkeita omalta ystävältään. Sain tänään kirjeen ystävältäni. Siinä oli neulontatarvikkeita, palmikkopuikot ja langanjärjestäjä kirjoneuleeseen. Oikein mukava yllätys.
Kiprulle taas oli saapunut makea yllätys. Kiitos ihanasta ommellusta pussukasta, jolle varmasti on ja tulee käyttöä. Se ja sen sisältä löytyneet namit pelastivat muuten niin vaikean päivän.
Näillä eväillä uuteen viikkoon. Hyvää viimeistä SNY-kuukautta!
maanantai 30. lokakuuta 2006
Valmistautumista
Marraskuun ensimmäinen viikko lähestyy uhkaavaa tahtia, ja Elämänlangalla on vähitellen yritetty valmistautua uuden perheenjäsenen tuloon. Viime aikoina maisteri Elämänlanka on mm. kuumeisesti neulonut vauvan alpakkahaalaria ja uhkaillut, että Ida-Elias saa kotiutua kylmissään jos päättää saapua ennen haalarin valmistumista.
Muutama viikko takaperin tehtiin Harmoniassa suuri makuuhuonemullistus, ja maisteri Elämänlanka perheineen relokalisoitiin entiseen pelihuoneeseen. Nyt huoneeseen mahtuu entisten tavaroiden lisäksi myös vauvansänky, jonka mummu ja mofa ystävällisesti taas kunnostivat. Sängyllä on ikää useampi vuosikymmen: sen ensimmäinen omistaja oli isäni pikkusisko. Neaa varten peti haettiin pitkästä aikaa ladonvintiltä ja maalattiin uudelleen, ja nyt Ida-Eliasta varten mummu ompeli vihreäruudulliset pehmusteet sängynpäätyihin, päällysti korokepatjat (koska sänky on tehty ennen nykyisten liikkuvapohjaisten vauvansänkyjen aikaa) ja ompeli reippaan raidalliset lakanat. Pirteän oranssi viltti on aito 70-lukulaisen äitiyspakkauksen reliikki.
Maisteri Elämänlanka sai viimein myös pakattua sairaalakassin valmiiksi. Mikä siinä on, että korkeintaan kolmen-neljän päivän kotoa poistumista varten tuntee tarvitsevansa hirveän matkalaukullisen tavaraa? Suunnilleen samankokoisella kassillisella kuitenkin selviää esimerkiksi reilun viikon mittaisesta rippikoululeiristä.
Oleellisin kysymys toki oli, mikä neule pakata mukaan sairaalaan. Valitsisiko jonkun ikuisuusprojektin, esimerkiksi Kirin, vai aloittaako jotain ihan uutta? Lopulta arpa osui sukkiin, ja laukkuun pääsi pari kerää Maija-lankaa, sukkapuikot sekä Lyyra-sukkien ohje. Lyyria on tullut tehtyä reippaasti toistakymmentä paria, joten neulominen sujuu jo täysin ilman aivoja... Mikä saattaa sairaalaneuleeksi olla ihan hyvä asia.
Sopivasti näin kuunvaihteen lähestyessä myös SNY-mailitulva kiihtyy. Harmaita hiuksia uhkaa aiheuttaa se, että liki neljännes osallistujista on vielä ilmoittamatta itsestään tältä kuulta. Toivottavasti alkuviikko korjaa tilanteen. Kierroksen emännöiminen on mukavaa ja palkitsevaa, mutta näin kuukauden vaihtuessa tulee aina stressi siitä, onko joku jättänyt muistamatta omaa ystäväänsä.
Mitä vielä? Niin, se haalari. Se valmistui sunnuntaina:
Jos valmis työ näyttää viimeistelemättömältä, syy on siinä, etten enää uskaltanut ruveta käyttämään aikaa kappaleiden kostuttamiseen ja muotoon levittelemiseen, eikä alpakkaa uskalla uhkailla silitysraudallakaan. Totesin, ettei vauvaa luultavasti haittaa.
Täällä alkaa vähitellen siis olla valmista. Kuinka paljosta lyödään vetoa, että kaiken tämän touhun ja kiireen jälkeen Ida-Elias viihtyy maisterin kannettavana reippaasti kaksi viikkoa yli lasketun ajan ja syntyy vasta marraskuun loppupuolella?
Tässä vaiheessa en uskalla varmaksi luvata, mutta katsotaan josko ensi maanantainakin olisi luettavana uutta Elämänlankaa.
Muutama viikko takaperin tehtiin Harmoniassa suuri makuuhuonemullistus, ja maisteri Elämänlanka perheineen relokalisoitiin entiseen pelihuoneeseen. Nyt huoneeseen mahtuu entisten tavaroiden lisäksi myös vauvansänky, jonka mummu ja mofa ystävällisesti taas kunnostivat. Sängyllä on ikää useampi vuosikymmen: sen ensimmäinen omistaja oli isäni pikkusisko. Neaa varten peti haettiin pitkästä aikaa ladonvintiltä ja maalattiin uudelleen, ja nyt Ida-Eliasta varten mummu ompeli vihreäruudulliset pehmusteet sängynpäätyihin, päällysti korokepatjat (koska sänky on tehty ennen nykyisten liikkuvapohjaisten vauvansänkyjen aikaa) ja ompeli reippaan raidalliset lakanat. Pirteän oranssi viltti on aito 70-lukulaisen äitiyspakkauksen reliikki.
Maisteri Elämänlanka sai viimein myös pakattua sairaalakassin valmiiksi. Mikä siinä on, että korkeintaan kolmen-neljän päivän kotoa poistumista varten tuntee tarvitsevansa hirveän matkalaukullisen tavaraa? Suunnilleen samankokoisella kassillisella kuitenkin selviää esimerkiksi reilun viikon mittaisesta rippikoululeiristä.
Oleellisin kysymys toki oli, mikä neule pakata mukaan sairaalaan. Valitsisiko jonkun ikuisuusprojektin, esimerkiksi Kirin, vai aloittaako jotain ihan uutta? Lopulta arpa osui sukkiin, ja laukkuun pääsi pari kerää Maija-lankaa, sukkapuikot sekä Lyyra-sukkien ohje. Lyyria on tullut tehtyä reippaasti toistakymmentä paria, joten neulominen sujuu jo täysin ilman aivoja... Mikä saattaa sairaalaneuleeksi olla ihan hyvä asia.
Sopivasti näin kuunvaihteen lähestyessä myös SNY-mailitulva kiihtyy. Harmaita hiuksia uhkaa aiheuttaa se, että liki neljännes osallistujista on vielä ilmoittamatta itsestään tältä kuulta. Toivottavasti alkuviikko korjaa tilanteen. Kierroksen emännöiminen on mukavaa ja palkitsevaa, mutta näin kuukauden vaihtuessa tulee aina stressi siitä, onko joku jättänyt muistamatta omaa ystäväänsä.
Mitä vielä? Niin, se haalari. Se valmistui sunnuntaina:
Jos valmis työ näyttää viimeistelemättömältä, syy on siinä, etten enää uskaltanut ruveta käyttämään aikaa kappaleiden kostuttamiseen ja muotoon levittelemiseen, eikä alpakkaa uskalla uhkailla silitysraudallakaan. Totesin, ettei vauvaa luultavasti haittaa.
Täällä alkaa vähitellen siis olla valmista. Kuinka paljosta lyödään vetoa, että kaiken tämän touhun ja kiireen jälkeen Ida-Elias viihtyy maisterin kannettavana reippaasti kaksi viikkoa yli lasketun ajan ja syntyy vasta marraskuun loppupuolella?
Tässä vaiheessa en uskalla varmaksi luvata, mutta katsotaan josko ensi maanantainakin olisi luettavana uutta Elämänlankaa.
torstai 26. lokakuuta 2006
SNY-lokakuun loppu lähenee
Tervehdys!
Lokakuun loppu lähenee, ja se näkyy emännän sähköposteissa. Olette viikon mittaan kirjoittaneet valtaisan määrän viestejä ja raportoineet saapuneita ja lähteneitä muistamisia. Paljon kiitoksia! Jos muistaminen vielä tältä kuulta uupuu, niin vielä on muutama päivä aikaa laittaa viestiä salaiselle ystävälle. :) Emäntäkin sai muuten taas pienen ilahduttavan paketin, jossa oli kahdet bambuiset sukkapuikot sekä sievästi nimikoitu ja kirjailtu pyyhe. Paljon kiitoksia! :D
Tuttuun tapaan käyn kuunvaihteessa läpi kirjanpitoni, ja laitan sitten muistutusviestiä jos minulla ei ole tältä kuulta merkintöjä SNY-muistamisista. Muistutusviestiä ei tarvitse säikähtää, mutta jos sellainen sähköpostiinne tupsahtaa, vastatkaa siihen heti. Tässä vaiheessa kuukautta myös vastaanottajapuolella kannattaa miettiä onko erityisesti isommat paketit muistettu raportoida emännälle, koska lähettäjät kyselevät usein huolissaan viestien perään.
Emäntä on potenut loppuraskauden väsymystä, ja pahoittelee että tällä viikolla reagoimista vaativiin SNY-viesteihin vastaaminen on viivästynyt. Ehdottomasti kannattaa kuitenkin laittaa mailia, jos on kysyttävää, osoitteenmuutoksia välitettävänä SNY:lle, uusia blogiosoitteita tiedotettavana tms. Viesti saattaa viipyä matkalla muutaman päivän, mutta menee kyllä perille. Force majeure -varaus alkaa olla melko vahvasti nyt voimassa kun laskettuun aikaan ei ole enää kahta viikkoakaan, mutta pidetään peukkuja että kuunvaihteen viestit vielä ehtivät hoitua ennen jälkikasvun saapumista. ;)
Kun alkamassa on nyt viimeinen SNY-kuukausi, niin muistattehan sitten myös ilmoittaa viimeisessä lähetyksessänne SNY:lle keneltä kaikki lahjukset olivat peräisin. Jos SNY on ollut tuikituntematon, pieni esittelykirje voisi olla paikallaan. Pitkiä sepustuksia ei tarvitse kirjoittaa jos se ei luonnistu, mutta laittakaa ihmeessä mukaan ainakin toimiva sähköpostiosoite. Ilmoittakaa myös emännälle kun olette paljastaneet henkilöllisyytenne, niin saan parit merkittyä "valmiiksi" sitä mukaa kun kuu etenee!
Minulta on kysytty, saako sitten henkilöllisyytensä paljastettuaan heti omassa blogissaan tehdä yhteenvetoa SNY-kierroksesta lahjojan näkökulmasta, vai pitääkö odottaa marraskuun loppuun. Minun puolestani odotella ei tarvitse, kunhan vaan on varmistunut siitä, että vastaanottaja tosiaan on saanut viestin jossa henkilöllisyys paljastuu.
Nyt emännän blogibongauksiin. Valmistuneita töitä ei ole liiemmälti raportoitu mutta jotain kuitenkin, Tinnan saamasta SNY-langasta on ehtinyt syntyä huivi. Maud taas on neulonut Haruha-kämmekkäät.
Ainakin seuraavissa blogeissa on vastaanotettu SNY-terveisiä:
Hetkiä Heimolasta, Villaa ja villakoiria, Tiinan blogi, Tikira's, Kramox puikoissa, Elämää, tätä, Pelkotila, Langanpäitä II, Omas pihas, Garnboet ja Pientä niperrystä.
Blogittomiakin kiitoksia on jälleen saapunut:
Leena ilahtui paketistaan kovin, ja sieltä oli jopa sopivasti löytynyt jotain omalla ostoslistalla ollutta. Langat ovat superihanat, jonkinlainen huivi varmaankin Kittenistä
syntyy ja Tangosta tulee kämmekkäät. Kissajuttuja on aina kiva saada :)
Puikkomittari tuli tarpeeseen, entinen oli pahvinen ja aika huonossa
kunnossa jo.
Hauska yhteensattuma oli se, että olin aikeissa ostaa kerrosmittarin
juuri sinä päivänä, kun ehdin pakettisi noutaa...siis tarpeeseen tuli
sekin. Kiitos, sait minut jälleen iloiseksi!
Johanna on muutaman päivän blogipimennossa, mutta kiittää tätä kautta. Ihania kynttilöitä, ja todella hieno ajoitus: meillä just rempataan ja uudistetaan sisustusta. Löysivät heti paikkansa :).
Tällaisia SNY-uutisia tällä kertaa, ensi viikolla sitten pyörähtää käyntiin viimeinen kuukausi! :)
Lokakuun loppu lähenee, ja se näkyy emännän sähköposteissa. Olette viikon mittaan kirjoittaneet valtaisan määrän viestejä ja raportoineet saapuneita ja lähteneitä muistamisia. Paljon kiitoksia! Jos muistaminen vielä tältä kuulta uupuu, niin vielä on muutama päivä aikaa laittaa viestiä salaiselle ystävälle. :) Emäntäkin sai muuten taas pienen ilahduttavan paketin, jossa oli kahdet bambuiset sukkapuikot sekä sievästi nimikoitu ja kirjailtu pyyhe. Paljon kiitoksia! :D
Tuttuun tapaan käyn kuunvaihteessa läpi kirjanpitoni, ja laitan sitten muistutusviestiä jos minulla ei ole tältä kuulta merkintöjä SNY-muistamisista. Muistutusviestiä ei tarvitse säikähtää, mutta jos sellainen sähköpostiinne tupsahtaa, vastatkaa siihen heti. Tässä vaiheessa kuukautta myös vastaanottajapuolella kannattaa miettiä onko erityisesti isommat paketit muistettu raportoida emännälle, koska lähettäjät kyselevät usein huolissaan viestien perään.
Emäntä on potenut loppuraskauden väsymystä, ja pahoittelee että tällä viikolla reagoimista vaativiin SNY-viesteihin vastaaminen on viivästynyt. Ehdottomasti kannattaa kuitenkin laittaa mailia, jos on kysyttävää, osoitteenmuutoksia välitettävänä SNY:lle, uusia blogiosoitteita tiedotettavana tms. Viesti saattaa viipyä matkalla muutaman päivän, mutta menee kyllä perille. Force majeure -varaus alkaa olla melko vahvasti nyt voimassa kun laskettuun aikaan ei ole enää kahta viikkoakaan, mutta pidetään peukkuja että kuunvaihteen viestit vielä ehtivät hoitua ennen jälkikasvun saapumista. ;)
Kun alkamassa on nyt viimeinen SNY-kuukausi, niin muistattehan sitten myös ilmoittaa viimeisessä lähetyksessänne SNY:lle keneltä kaikki lahjukset olivat peräisin. Jos SNY on ollut tuikituntematon, pieni esittelykirje voisi olla paikallaan. Pitkiä sepustuksia ei tarvitse kirjoittaa jos se ei luonnistu, mutta laittakaa ihmeessä mukaan ainakin toimiva sähköpostiosoite. Ilmoittakaa myös emännälle kun olette paljastaneet henkilöllisyytenne, niin saan parit merkittyä "valmiiksi" sitä mukaa kun kuu etenee!
Minulta on kysytty, saako sitten henkilöllisyytensä paljastettuaan heti omassa blogissaan tehdä yhteenvetoa SNY-kierroksesta lahjojan näkökulmasta, vai pitääkö odottaa marraskuun loppuun. Minun puolestani odotella ei tarvitse, kunhan vaan on varmistunut siitä, että vastaanottaja tosiaan on saanut viestin jossa henkilöllisyys paljastuu.
Nyt emännän blogibongauksiin. Valmistuneita töitä ei ole liiemmälti raportoitu mutta jotain kuitenkin, Tinnan saamasta SNY-langasta on ehtinyt syntyä huivi. Maud taas on neulonut Haruha-kämmekkäät.
Ainakin seuraavissa blogeissa on vastaanotettu SNY-terveisiä:
Hetkiä Heimolasta, Villaa ja villakoiria, Tiinan blogi, Tikira's, Kramox puikoissa, Elämää, tätä, Pelkotila, Langanpäitä II, Omas pihas, Garnboet ja Pientä niperrystä.
Blogittomiakin kiitoksia on jälleen saapunut:
Leena ilahtui paketistaan kovin, ja sieltä oli jopa sopivasti löytynyt jotain omalla ostoslistalla ollutta. Langat ovat superihanat, jonkinlainen huivi varmaankin Kittenistä
syntyy ja Tangosta tulee kämmekkäät. Kissajuttuja on aina kiva saada :)
Puikkomittari tuli tarpeeseen, entinen oli pahvinen ja aika huonossa
kunnossa jo.
Hauska yhteensattuma oli se, että olin aikeissa ostaa kerrosmittarin
juuri sinä päivänä, kun ehdin pakettisi noutaa...siis tarpeeseen tuli
sekin. Kiitos, sait minut jälleen iloiseksi!
Johanna on muutaman päivän blogipimennossa, mutta kiittää tätä kautta. Ihania kynttilöitä, ja todella hieno ajoitus: meillä just rempataan ja uudistetaan sisustusta. Löysivät heti paikkansa :).
Tällaisia SNY-uutisia tällä kertaa, ensi viikolla sitten pyörähtää käyntiin viimeinen kuukausi! :)
maanantai 23. lokakuuta 2006
Puikkoviidakossa
Joskus minusta tuntuu siltä, että neulepuikot elävät aivan omaa elämäänsä. Olen ostanut neulojanurani aikana varmasti ainakin viidet kolmen ja puolen millimetrin pyöröpuikot ja saman verran kolmosen sukkapuikkoja. Muutenkin puikkoja on tullut ostettua vuosien varrella niin, että jokaisessa koossa puolestatoista ehkä yhdeksään millimetriin pitäisi olla vähintään yhdet pyöröpuikot, ja ihan suurimpia kokoja lukuunottamatta myös sukkapuikot. Minulla on siisti kansio, jonka muovitaskuissa jokaisella puikolla olisi oma kotinsa. Ensimmäisessä taskussa on jopa puikkomitta varmistamassa, että puikot päätyvät aina oikeaan taskuun. Mistä sitten johtuu, ettei oikean kokoisia puikkoja koskaan ole silloin kun niitä tarvitsisi?
Ensimmäinen teoria oli luonnollisesti, että kaikki puikot ovat kiinni keskeneräisissä töissä. Tämä pitikin osittain paikkansa: talouden varmaan jokaiset 2,5-milliset pyöröpuikot ovat kiinnittäytyneet kuukausiksi johonkin huiviin tai keskeneräiseen lapsenneuleeseen, ja pitävät matalaa profiilia korissa olohuoneen sohvan alla. Samalla paljastui muutamien muidenkin puikkojen lymypaikka (joskus täytynee taas käydä läpi keskeneräiset työt oikein ajatuksen kanssa), mutta varsinainen joukkopako oli vielä selvittämättä.
Pieni työpöydän tarkastelu johti lopulta jäljille. Sukkapuikothan tunnetusti ovat luonnostaan laumaeläimiä, esiintyväthän ne yleisimmin jo valmiiksi viiden puikon ryhmissä.
Näppäimistön päällä asuu sulassa sovussa kolme pientä sukkapuikkolaumaa: 2,5-millimetrin, 3 millimetrin ja 3,5 millimetrin bambupuikot. Ne jakavat reviirinsä sopuisasti 2-millisen virkkuukoukun ja kahden palmikkopuikon kanssa. Mies aina välillä käy kyselemässä, että mitenkäs noita funktionäppäimiä sitten käytetään...
Suurempi lauma sukkapuikkoja on kokoontunut näppäimistön viereen tietokonepelien, maksettujen laskujen ja muun epämääräisen tavaran seuraan. Nämä puikot ovat sievästi omissa pikku pakkauksissaan, ja suurin osa vielä vähemmän käytettyjä kokoja, joten herää kysymys miksi ne ovat pöydällä eivätkä yllä esitellyssä siistissä kansiossa. Onko sukkapuikoilla kenties jotain luonnollisia vihollisia, joiden vuoksi ne eivät halua erota toisistaan erillisiin muovitaskuihin? Suojelevatko paksut 5-milliset puikot hentoja puolitoistamillisiä? Tarvitsevatko bambu- ja metallipuikot toisiaan johonkin symbioottiseen tarkoitukseen?
Myös pyöröpuikkojen outo joukkopako kansiosta alkoi selvitä, kun työpöytää tutki tarkemmin. Ilmeisesti hieman käärmemäinen olomuoto vaikuttaa myös luonteeseen, ja puikot ovat etsineet itselleen mukavan yhteisen talvehtimiskolon monitorin toiselta puolelta. Tutkimusretki muihin vastaaviin piilopaikkoihin tuotti tulosta, ja pyöröpuikkoja aineellistui esiin esimerkiksi kaukosäädinkorista...
Maisteri Elämänlanka palasi tyytyväisenä tutkimusretkeltään puikkoviidakosta, ja totesi ettei vielä sentään tarvitse lähteä neulepuikkokauppaan. Riittää että tietää tarpeeksi erilaisten puikkojen luontaisesta käyttäytymisestä, jotta osaa sitten tarvittaessa metsästää puikkoja oikeasta ympäristöstä.
Ensi viikolla taas Elämänlankaa uusin aihein.
Ensimmäinen teoria oli luonnollisesti, että kaikki puikot ovat kiinni keskeneräisissä töissä. Tämä pitikin osittain paikkansa: talouden varmaan jokaiset 2,5-milliset pyöröpuikot ovat kiinnittäytyneet kuukausiksi johonkin huiviin tai keskeneräiseen lapsenneuleeseen, ja pitävät matalaa profiilia korissa olohuoneen sohvan alla. Samalla paljastui muutamien muidenkin puikkojen lymypaikka (joskus täytynee taas käydä läpi keskeneräiset työt oikein ajatuksen kanssa), mutta varsinainen joukkopako oli vielä selvittämättä.
Pieni työpöydän tarkastelu johti lopulta jäljille. Sukkapuikothan tunnetusti ovat luonnostaan laumaeläimiä, esiintyväthän ne yleisimmin jo valmiiksi viiden puikon ryhmissä.
Näppäimistön päällä asuu sulassa sovussa kolme pientä sukkapuikkolaumaa: 2,5-millimetrin, 3 millimetrin ja 3,5 millimetrin bambupuikot. Ne jakavat reviirinsä sopuisasti 2-millisen virkkuukoukun ja kahden palmikkopuikon kanssa. Mies aina välillä käy kyselemässä, että mitenkäs noita funktionäppäimiä sitten käytetään...
Suurempi lauma sukkapuikkoja on kokoontunut näppäimistön viereen tietokonepelien, maksettujen laskujen ja muun epämääräisen tavaran seuraan. Nämä puikot ovat sievästi omissa pikku pakkauksissaan, ja suurin osa vielä vähemmän käytettyjä kokoja, joten herää kysymys miksi ne ovat pöydällä eivätkä yllä esitellyssä siistissä kansiossa. Onko sukkapuikoilla kenties jotain luonnollisia vihollisia, joiden vuoksi ne eivät halua erota toisistaan erillisiin muovitaskuihin? Suojelevatko paksut 5-milliset puikot hentoja puolitoistamillisiä? Tarvitsevatko bambu- ja metallipuikot toisiaan johonkin symbioottiseen tarkoitukseen?
Myös pyöröpuikkojen outo joukkopako kansiosta alkoi selvitä, kun työpöytää tutki tarkemmin. Ilmeisesti hieman käärmemäinen olomuoto vaikuttaa myös luonteeseen, ja puikot ovat etsineet itselleen mukavan yhteisen talvehtimiskolon monitorin toiselta puolelta. Tutkimusretki muihin vastaaviin piilopaikkoihin tuotti tulosta, ja pyöröpuikkoja aineellistui esiin esimerkiksi kaukosäädinkorista...
Maisteri Elämänlanka palasi tyytyväisenä tutkimusretkeltään puikkoviidakosta, ja totesi ettei vielä sentään tarvitse lähteä neulepuikkokauppaan. Riittää että tietää tarpeeksi erilaisten puikkojen luontaisesta käyttäytymisestä, jotta osaa sitten tarvittaessa metsästää puikkoja oikeasta ympäristöstä.
Ensi viikolla taas Elämänlankaa uusin aihein.
torstai 19. lokakuuta 2006
Torstai ja SNY-päivityksen aika
Huomenta!
Kuukausi etenee, ja olette lähettäneet oikein kiitettävästi raportteja kierroksen etenemisestä. Kiitoksia! :)
Emäntä on taas ehtinyt tehdä muutaman blogibongauksen, vaikka lisääkin varmasti löytyisi. Ainakin näistä blogeista voi kuitenkin nähdä SNY-kierroksen satoa:
Langanpätkiä, Lankataivas, Pilkahduksia, Stitsailuja, Harmaa villasukka, SirpaLe neuleet, Helin käsityöblogi ja Taijan kutomukset.
Blogittomia terveisiäkin on taas tullut:
Heidi kiittää Salaista neuleystäväänsä kuvan kera.
Mukavia asioita oli taas paketissa turkoosia fritidsgarnia ja valkoista kitten mohairia sekä lehti jossa jouluisia ideoita. Kuvaan pääsi myös edellisen paketin lankoja joista on jo ruvennut tekeytymään jotakin. Kiitos jälleen.
Tuula taas toteaa, ettei ehdi päivittää blogiaan vähään aikaan muiden kiireiden vuoksi, ja haluaa siksi kiittää Salaista ystäväänsä tätä kautta. SNY yllätti taas ja sain ihanaa luettavaa juustoista ja viineistä. Lahja on erittäin mieluisa ja tulee varmasti ahkeraan käyttöön.
Tällaisilla lyhyemmillä terveisillä seuraavaan SNY-viikkoon, emäntä rientää nyt hampaiden pesulle ja keittelemään aamukahvia. ;)
Kuukausi etenee, ja olette lähettäneet oikein kiitettävästi raportteja kierroksen etenemisestä. Kiitoksia! :)
Emäntä on taas ehtinyt tehdä muutaman blogibongauksen, vaikka lisääkin varmasti löytyisi. Ainakin näistä blogeista voi kuitenkin nähdä SNY-kierroksen satoa:
Langanpätkiä, Lankataivas, Pilkahduksia, Stitsailuja, Harmaa villasukka, SirpaLe neuleet, Helin käsityöblogi ja Taijan kutomukset.
Blogittomia terveisiäkin on taas tullut:
Heidi kiittää Salaista neuleystäväänsä kuvan kera.
Mukavia asioita oli taas paketissa turkoosia fritidsgarnia ja valkoista kitten mohairia sekä lehti jossa jouluisia ideoita. Kuvaan pääsi myös edellisen paketin lankoja joista on jo ruvennut tekeytymään jotakin. Kiitos jälleen.
Tuula taas toteaa, ettei ehdi päivittää blogiaan vähään aikaan muiden kiireiden vuoksi, ja haluaa siksi kiittää Salaista ystäväänsä tätä kautta. SNY yllätti taas ja sain ihanaa luettavaa juustoista ja viineistä. Lahja on erittäin mieluisa ja tulee varmasti ahkeraan käyttöön.
Tällaisilla lyhyemmillä terveisillä seuraavaan SNY-viikkoon, emäntä rientää nyt hampaiden pesulle ja keittelemään aamukahvia. ;)
maanantai 16. lokakuuta 2006
Kirjallisia lapsia
Tässä kaikenlaisten syksykiireiden ja alpakkayllätysten pyörityksessä uhkasi unohtua raportoida tärkeästä tapahtumasta maisteri Elämänlangan toisessa elämässä. Siis siinä, jossa kaikki ei liity joko neulomiseen tai kotiäiteilyyn, vaan tähtää siihen, että maisterista vielä joku päivä tulisi tohtori Elämänlanka. Vaikka tittelin vaihtumista odotellessa ei kannata pidätellä hengitystä, satunnaisia edistysaskeleita tapahtuu.
Päivänä muutamana pari viikkoa takaperin posti toi ilmoituksen isokokoisesta kirjeestä. Ensimmäinen toiveikas ajatus oli toki, että joku olisi sattunut lähettämään lankaa. Koska mitään ei ollut tilauksessa, oli toinen epäilys ikävämpi, josko joku neuleystävälähetys olisi karkuteillä ja päätynyt tekemään mutkan emännän postiin. Kumpikin arvaus oli kuitenkin väärä. Postista löytyi litteä paketti, josta paljastui tämä:
Kirja tosiaan liittyy tiiviisti maisteri Elämänlangan akateemisiin pyrkimyksiin. Sekä toki siihen, että useampikin tuttu on kommentoinut jotain tyyliin "Sä et koskaan ajattele mitään muuta kuin seksiä!". (Mikä ei muuten ole totta. Ajattelen ihan usein myös neulomista.)
Sisältä paljastuu tämä:
Olen aiemmin tietysti nähnyt graduni kansissa, ja minulla on ollut artikkeli Naistutkimus-lehdessä, mutta on siinä kuitenkin Sitä Jotain kun näkee nimensä ja oman tekstinsä ihan oikeassa kirjassa. Iskee taas suorastaan inspiraatio tehdä jotain sen väitöskirjankin eteen, valitettavaa vaan että tällä hetkellä on hankalaa järjestää itselleen aikaa hautautua viikoksi yliopiston kirjaston uumeniin kaivamaan materiaaleja.
Tämä tieteellinen kirjallinen jälkikasvu syntyi oikeastaan jo aikaa sitten, mutta viikonloppuna tuli uurastettua kirjallisesti myös neuleiden suhteen. Ullan materiaalideadline oli nimittäin sunnuntaina, ja tyypillisesti lopulliset tekstit valmistuivat vasta viime tingassa.
Tässä "amatöörineulesuunnittelijan aivot" -nimisessä valokuvateoksessa on näyte kahdesta Ullaan tulossa olevasta ohjeesta työvaiheineen: tulostetut ohjeet, joissa tosin on korjauksia pitkin matkaa, mallitilkkuja, neulesuunnitteluvihko ja ruutupiirroksia. Toisin kuin hitaasti kypsyvät akateemiset pyrkimykset, nämä kirjalliset lapset pääsevät julki jo joskus muutaman viikon päästä kunhan Ullan toimitus saa lehden koostettua, ja Elämänlangalla päästään pohtimaan uusia kujeita.
Ensi viikkoon siis, maanantaina luvassa taas uutta Elämänlankaa!
Päivänä muutamana pari viikkoa takaperin posti toi ilmoituksen isokokoisesta kirjeestä. Ensimmäinen toiveikas ajatus oli toki, että joku olisi sattunut lähettämään lankaa. Koska mitään ei ollut tilauksessa, oli toinen epäilys ikävämpi, josko joku neuleystävälähetys olisi karkuteillä ja päätynyt tekemään mutkan emännän postiin. Kumpikin arvaus oli kuitenkin väärä. Postista löytyi litteä paketti, josta paljastui tämä:
Kirja tosiaan liittyy tiiviisti maisteri Elämänlangan akateemisiin pyrkimyksiin. Sekä toki siihen, että useampikin tuttu on kommentoinut jotain tyyliin "Sä et koskaan ajattele mitään muuta kuin seksiä!". (Mikä ei muuten ole totta. Ajattelen ihan usein myös neulomista.)
Sisältä paljastuu tämä:
Olen aiemmin tietysti nähnyt graduni kansissa, ja minulla on ollut artikkeli Naistutkimus-lehdessä, mutta on siinä kuitenkin Sitä Jotain kun näkee nimensä ja oman tekstinsä ihan oikeassa kirjassa. Iskee taas suorastaan inspiraatio tehdä jotain sen väitöskirjankin eteen, valitettavaa vaan että tällä hetkellä on hankalaa järjestää itselleen aikaa hautautua viikoksi yliopiston kirjaston uumeniin kaivamaan materiaaleja.
Tämä tieteellinen kirjallinen jälkikasvu syntyi oikeastaan jo aikaa sitten, mutta viikonloppuna tuli uurastettua kirjallisesti myös neuleiden suhteen. Ullan materiaalideadline oli nimittäin sunnuntaina, ja tyypillisesti lopulliset tekstit valmistuivat vasta viime tingassa.
Tässä "amatöörineulesuunnittelijan aivot" -nimisessä valokuvateoksessa on näyte kahdesta Ullaan tulossa olevasta ohjeesta työvaiheineen: tulostetut ohjeet, joissa tosin on korjauksia pitkin matkaa, mallitilkkuja, neulesuunnitteluvihko ja ruutupiirroksia. Toisin kuin hitaasti kypsyvät akateemiset pyrkimykset, nämä kirjalliset lapset pääsevät julki jo joskus muutaman viikon päästä kunhan Ullan toimitus saa lehden koostettua, ja Elämänlangalla päästään pohtimaan uusia kujeita.
Ensi viikkoon siis, maanantaina luvassa taas uutta Elämänlankaa!
torstai 12. lokakuuta 2006
Jälleen SNY
Tervehdys!
Aivan ensimmäiseksi emännällä on aihetta kiittää. Kuten moni jo maanantain Elämänlangalta huomasikin, sain viikko sitten neuletapaamisessa melkoisen yllätyspaketin. Vielä kerran paljon kiitoksia salaliittolaisille!
Kuun vaihteessa meni taas yllättävän paljon aikaa emännänvelvollisuuksien hoitamiseen, ja äkkiä ollaankin sitten jo puolessavälissä lokakuuta! Nyt esitän vienon toiveen, että tässä lokakuun aikana olisitte erityisen huolellisia siinä että huolehditte ystävänne muistamisesta ja emännälle ilmoittamisesta. Täällä nimittäin alkaa laskettu aika uhkaavasti lähestyä, ja jos satun olemaan kuun vaihtuessa Jorvissa synnyttämässä, minulla ei ole hirveästi mahdollisuuksia metsästää puuttuvia ihmisiä. ;) Huolehdin tästä jo nyt tässä vaiheessa kuukautta, koska kun elo-syyskuun vaihteessa sain lähettää muistaakseni 4 kyselyä kuukauden muistamisten perään, viestejä kertyi nyt syys-lokakuun vaihteessa pitkälti toistakymmentä... Mainittakoon nyt, ennen kun ihmiset kovasti huolestuvat, että näistä onneksi lähes jokainen osoittautui joko unohdukseksi ilmoittaa tai sitten kirjanpitohäiriöksi. Emäntänä tietysti harmittaa yksikin kokonaan kadonnut neuleystävä: on hirveän turhauttavaa yrittää metsästää ihmistä sähköpostitse ja blogikommenteitse liki viikkoa ilman vastausta. (Vetoamuksiin voisinkin lisätä, että jos lähestyn teitä kyselyllä onko joku paketti tullut perille tai onko jotain lähetetty, vastaisitte alle viikossa. Jooko? ;))
Nyt kuitenkin katsaus siihen, millaisia neuleystäväuutisia tämä viikko on tuonut emännän sähköpostiin. SNY-langoista ainakin on taas valmistunut asioita. Adelheid neuloi huivin ja topin, joista jälkimmäiseen on ohjekin. Riinuzkan saamasta langasta taas muotoutui Branching Out, ja Katinkontti-blogissa näkyi valmistuneen baskeri.
Viikon blogibongauksia ei toki sovi unohtaa. Seuraavia SNY-aiheisia merkintöjä on sattunut silmiin tai ilmoitettu:
Pilkahduksia, Kasvatan minua, Neulojan nurkkakunta, Veranon kutimet, Vanillan käsityöt, Adelheidin ajatelmia, Karvalankaa ja kakaroita, Merrun puikot ja Tiinan neuleblogi.
Erillisiä blogittomia terveisiä ei tällä viikolla ole laitettu, niitä saa mieluusti pistää! Kannattaa mainita selvästi viestissään, että ei ole blogia ja haluaa välittää terveiset Salaiselle neuleystävälle tätä kautta.
Viikon päästä taas lisää SNY-uutisia, lähetelkää ahkerasti minulle tilannepäivityksiä!
Aivan ensimmäiseksi emännällä on aihetta kiittää. Kuten moni jo maanantain Elämänlangalta huomasikin, sain viikko sitten neuletapaamisessa melkoisen yllätyspaketin. Vielä kerran paljon kiitoksia salaliittolaisille!
Kuun vaihteessa meni taas yllättävän paljon aikaa emännänvelvollisuuksien hoitamiseen, ja äkkiä ollaankin sitten jo puolessavälissä lokakuuta! Nyt esitän vienon toiveen, että tässä lokakuun aikana olisitte erityisen huolellisia siinä että huolehditte ystävänne muistamisesta ja emännälle ilmoittamisesta. Täällä nimittäin alkaa laskettu aika uhkaavasti lähestyä, ja jos satun olemaan kuun vaihtuessa Jorvissa synnyttämässä, minulla ei ole hirveästi mahdollisuuksia metsästää puuttuvia ihmisiä. ;) Huolehdin tästä jo nyt tässä vaiheessa kuukautta, koska kun elo-syyskuun vaihteessa sain lähettää muistaakseni 4 kyselyä kuukauden muistamisten perään, viestejä kertyi nyt syys-lokakuun vaihteessa pitkälti toistakymmentä... Mainittakoon nyt, ennen kun ihmiset kovasti huolestuvat, että näistä onneksi lähes jokainen osoittautui joko unohdukseksi ilmoittaa tai sitten kirjanpitohäiriöksi. Emäntänä tietysti harmittaa yksikin kokonaan kadonnut neuleystävä: on hirveän turhauttavaa yrittää metsästää ihmistä sähköpostitse ja blogikommenteitse liki viikkoa ilman vastausta. (Vetoamuksiin voisinkin lisätä, että jos lähestyn teitä kyselyllä onko joku paketti tullut perille tai onko jotain lähetetty, vastaisitte alle viikossa. Jooko? ;))
Nyt kuitenkin katsaus siihen, millaisia neuleystäväuutisia tämä viikko on tuonut emännän sähköpostiin. SNY-langoista ainakin on taas valmistunut asioita. Adelheid neuloi huivin ja topin, joista jälkimmäiseen on ohjekin. Riinuzkan saamasta langasta taas muotoutui Branching Out, ja Katinkontti-blogissa näkyi valmistuneen baskeri.
Viikon blogibongauksia ei toki sovi unohtaa. Seuraavia SNY-aiheisia merkintöjä on sattunut silmiin tai ilmoitettu:
Pilkahduksia, Kasvatan minua, Neulojan nurkkakunta, Veranon kutimet, Vanillan käsityöt, Adelheidin ajatelmia, Karvalankaa ja kakaroita, Merrun puikot ja Tiinan neuleblogi.
Erillisiä blogittomia terveisiä ei tällä viikolla ole laitettu, niitä saa mieluusti pistää! Kannattaa mainita selvästi viestissään, että ei ole blogia ja haluaa välittää terveiset Salaiselle neuleystävälle tätä kautta.
Viikon päästä taas lisää SNY-uutisia, lähetelkää ahkerasti minulle tilannepäivityksiä!
maanantai 9. lokakuuta 2006
Olen sanaton
Tutummat tietävät, että maisteri Elämänlanka harvemmin jää sanattomaksi. Viime torstaina Helsingin neuletapaamisessa uhkasi kuitenkin käydä niin. Tässä merkinnässä onkin pienen johdannon jälkeen hyvin vähän sanoja ja lähinnä kuvia.
Mutta asiaan: Täysin viattomasti ja pahaa-aavistamatta saavuin torstaina Kampin neuletapaamiseen kovasti tyytyväisenä siihen, että pitkästä aikaa onnistuin edes pääsemään paikalle: viime kuukausina kalenterivamma ja erinäiset flunssat ovat yhdistäneet voimansa ja estäneet minun kohdaltani neuletapailun Helsingissä. Hiukkasen ihmettelin, että onpa hirveän paljon väkeä paikalla, mutta olihan meitä jo kevätpuolella ja alkukesästäkin melkoisesti.
Kun ihmiset olivat asettuneet paikoilleen ja normaali puheensorina ja puikkojen kilinä oli alkanut, Pörrö nousi ja pyysi puheenvuoroa. Hän selitti, että silloin, kun laitoin liikkeelle Salaisen neuleystävän, muutamat tutut alkoivat juonia yllätystä minun pääni menoksi. Emäntänähän en itse pääse osallistumaan kierrokseen ja tulemaan yllätetyksi, vaikka hauskaahan myös emännöiminen on.
Yllätyksellä oli ihan fyysistäkin kokoa melkoisesti:
Lisäksi sain rahaa taksiin, "kun sä olet niin raskaana, että et sä voi bussilla ton kanssa mennä".
Mitä laatikko sitten sisälsi?
Kortti ehkä antaa vinkin. Nimikirjoituksia oli yli 20.
Uhkasin joskus, että ostan Dropsin Alpacaa jokaista väriä, jota värikartasta löytyy ja teen 50-värisen kirjoneuleen. Ei näemmä tarvitsekaan mennä ostoksille. (14 väriä jäi kuulemma puuttumaan, mutta salaliittolaiset uhkasivat yrittää hankkia vielä nekin.)
Laatikossa oli kirkkaita värejä...
...murrettuja värejä...
...ja meleerattuja värejä.
Oli tummia värejä...
...ja vaaleita värejä.
Koska jokainen kerä ei päässyt näihin erillisiin kuviin, tässä vielä koko laatikon sisältö yhteisposeerauksessa.
Lopuksi vielä jonkinlainen todiste siitä, että Elämänlangalla paitsi keräillään alpakkaa, joskus myös neulotaan sitä. Tulossa on haalarin lahje Ida-Eliakselle. Aloitin haalarin pahaa-aavistamatta torstaina ennen neuletapaamista ja ennen kuin osasin odottaa yllätystä.
Maisteri Elämänlanka kiittää, kumartaa ja poistuu takavasemmalle neulomaan alpakkaa. Eiköhän tämän yllätyksen voimin jaksa taas tulevaisuudessa järjestää neuleystäviä ja lankahamstereita!
Mutta asiaan: Täysin viattomasti ja pahaa-aavistamatta saavuin torstaina Kampin neuletapaamiseen kovasti tyytyväisenä siihen, että pitkästä aikaa onnistuin edes pääsemään paikalle: viime kuukausina kalenterivamma ja erinäiset flunssat ovat yhdistäneet voimansa ja estäneet minun kohdaltani neuletapailun Helsingissä. Hiukkasen ihmettelin, että onpa hirveän paljon väkeä paikalla, mutta olihan meitä jo kevätpuolella ja alkukesästäkin melkoisesti.
Kun ihmiset olivat asettuneet paikoilleen ja normaali puheensorina ja puikkojen kilinä oli alkanut, Pörrö nousi ja pyysi puheenvuoroa. Hän selitti, että silloin, kun laitoin liikkeelle Salaisen neuleystävän, muutamat tutut alkoivat juonia yllätystä minun pääni menoksi. Emäntänähän en itse pääse osallistumaan kierrokseen ja tulemaan yllätetyksi, vaikka hauskaahan myös emännöiminen on.
Yllätyksellä oli ihan fyysistäkin kokoa melkoisesti:
Lisäksi sain rahaa taksiin, "kun sä olet niin raskaana, että et sä voi bussilla ton kanssa mennä".
Mitä laatikko sitten sisälsi?
Kortti ehkä antaa vinkin. Nimikirjoituksia oli yli 20.
Uhkasin joskus, että ostan Dropsin Alpacaa jokaista väriä, jota värikartasta löytyy ja teen 50-värisen kirjoneuleen. Ei näemmä tarvitsekaan mennä ostoksille. (14 väriä jäi kuulemma puuttumaan, mutta salaliittolaiset uhkasivat yrittää hankkia vielä nekin.)
Laatikossa oli kirkkaita värejä...
...murrettuja värejä...
...ja meleerattuja värejä.
Oli tummia värejä...
...ja vaaleita värejä.
Koska jokainen kerä ei päässyt näihin erillisiin kuviin, tässä vielä koko laatikon sisältö yhteisposeerauksessa.
Lopuksi vielä jonkinlainen todiste siitä, että Elämänlangalla paitsi keräillään alpakkaa, joskus myös neulotaan sitä. Tulossa on haalarin lahje Ida-Eliakselle. Aloitin haalarin pahaa-aavistamatta torstaina ennen neuletapaamista ja ennen kuin osasin odottaa yllätystä.
Maisteri Elämänlanka kiittää, kumartaa ja poistuu takavasemmalle neulomaan alpakkaa. Eiköhän tämän yllätyksen voimin jaksa taas tulevaisuudessa järjestää neuleystäviä ja lankahamstereita!
torstai 5. lokakuuta 2006
Uusi SNY-kuukausi
Tervehdys taas täältä SNY-sorvin äärestä!
Viime viikolla peräänkuulutettiin ilmoituksia syyskuun SNY-toiminnasta, ja viestejä tulikin heti melkoinen vyöry. Paljon kiitoksia! Muistakaa jatkossakin raportoida lähetetyt viestit, ja laittakaa minulle myös viestiä jos vastaanotatte jotain, erityisesti isomman paketin. Saan paljon kyselyjä lähetysten perille pääsystä, ja on mukavaa jos voin suoraan kirjanpidosta todeta että viesti on vastaanotettu.
Kuun vaihduttua peräänkuulutan taas erityisesti niitä, jotka eivät ole syyskuun aikana ilmoitelleet muistamisistaan. Lähetin alkuviikosta muistutusviestejä, ja onneksi suurin osa paljastui vääriksi hälytyksiksi. Tietymättömillä on kuitenkin vielä useampi osallistuja. Jos olet saanut minulta kehotuksen ilmoitella itsestäsi, laita viestiä välittömästi! Näin emäntänä harmittaa hirveästi niiden puolesta, jotka eivät ole kuulleet ystävästään mitään puoleentoista tai melkein kahteen kuukauteen.
Keski-Euroopan suunnalta tuli vinkki, että jos Salainen neuleystävä sattuu sijaitsemaan ulkomailla, ei aina tarvitse käyttää Priority-postia. Vinkkaajan kokemuksen mukaan maapostikin kulkee ihan kohtuullisen nopeasti näin Euroopan oloissa. Säästövihje tämäkin, jos budjetti uhkaa pahasti ylittyä.
Näin projektin edetessä on hauska seurata myös postissa kulkeneiden lahjuslankojen uusia elämiä. Katriina on tehnyt saamistaan SNY-langoista Branching Outin. Taiska puolestaan neuloi Regia Silkistä sukat ja kämmekkäät.
Seuraavaksi viikon blogibongaukset. Ainakin seuraavissa blogeissa on vastaanotettu Salaiselta neuleystävältä jotain hauskaa:
Marjan käsityöt, Nyhertäjä, Tiinan neuleblogi, Hopeaseitti, Makepeace - pistoja ristissä, Käsityöt, Sekä että, KaSil's, Empty Spaces, Hetkiä Heimolasta, Lankavaraston pienennysblogi, Villapallon neuleblogi, Omin käsin, Maanin mietintämyssy, Knitter's Block ja Taijan tekeleet.
Blogittomiakin terveisiä on taas tullut runsain miton.
Tarja kirjoittaa: Haluaisin näin blogittomana,että välittäisit kiitokseni suloisesta paketista lähettäjälle...paketissa oli huumaavan tuoksuista käsintehtyä omena-saippuaa,tuubi käsirasvaa,huovutetut lapaset(jotka muuten oli sopivat),kirpparilöytö v.1946 julkaistu Sienestäjän käsikirja sekä hasselpähkinäsuklaata(jonka piilotin lapsilta eli syön sen itse)kortin kera!Kaunis kiitos ja kumarrus Sinulle ystäväiseni!
Myös toinen Tarja on saanut paketin: Kiitos SNY upeasta paketista. Norsuaihe on taattu ilontuoja. Suklaasta
kiittää koko perhe ja chilitee oli ihana yllätys. Kauniit silmukkamerkit
pääsevät käyttöön ja upean vihreä lanka muotoutunee huiviksi. Itsetehty
ilahduttaa aina joten lämmin kiitos neulomastasi pussukasta!
Piritta kirjoittaa ilahtuneensa kovasti saamastaan yllätyksestä: Sain tällä viikolla SNY:ltäni ihanan paketin, joka sisälsi kolme kerää aivan upean väristä tummanpunaista Austermannin Inka color -alpakkavillalankaa! Ihanan tuntuista lankaa - nyt pitää vain tarkkaan miettiä, mitä alan väkertää :) Lisäksi paketissa oli neulojalle erittäin kätevä avaimenperä-mittanauha, levyllinen Fazerin Thin Blue -suklaata (suuri intohimoni!!) ja vielä eteläafrikkalaista irtoteetä. En ole vielä ehtinyt teetä maistaa, mutta tykkään tosi kovasti testailla eri teelaatuja ja tämä kuulostaa houkuttelevan eksoottiselta :) Olen oikein ilahtunut paketista.
Jenni sai flunssa-aikaan sopivan paketin: Sain ystävältäni paketin perjantaina! Kurkkupastillit, teepussit ja nenäliinat olivat oiva apu syysflunssaan. Ja loistava lisä olivat tietenkin palmikkopuikot ja kerroslaskuri.
Marjo kirjoittaa: Isot kiitokset SNYylleni kivasta paketista, joka sisälsi tummanvihreästä Kitten Mohairista solmitun salomonin solmu-huivin, kerällisen samaista tummanvihreää lankaa, josta voin väsäillä vaikka hapsut huiviin. Paketista löytyi myös violetin sävyiset silmukkamerkit ja raikkaan oranssiset kynttilät. Värit olivat onnistuneet ja nyt voin alkaa harjoittelemaan silmukkamerkkien käyttöä. Kiitos!
Riitan paketista oli paljastunut jotain uutta ja jännittävää: Uskomatonta että lanka-alalta löytyi jotakin mistä en koskaan ollut lukenut/kuullut mitään. Kokeilen varmaan hyvin pian Sirdar loop-laitetta, eiköhän sillä synny ihan minunlaisia huiveja. Vuosi sitten lahjoitin ystäville monta virkattua ja huovutettua omaa tekelettä, tuleekohan loop-huiveista uusi lahjamahdollisuus. Turkoosinsinisestä Maija-langasta syntynee piakkoin nilkkasukat. Edellisen paketin silmukkamerkit pääsevät pian käyttöön Clapotis-huivin teossa.
Maarian paketista paljastui uuden harrastuksen aihio, tässä kiitoksen lisäksi myös kuva:
Olin pökertyä onnesta, kun sain salaisen ystäväni järjestämän paketin Gudruns Ullbodista, sieltä nimittäin paljastui värttinä ja villaa! Taisin mainita sny-kyselylomakkeessa kehruuhaaveistani, mutta kun työväenopiston syksyn ohjelmasta ei löytynyt kurssia, hautasin haaveet toistaiseksi. Nyt kuitenkin aion uskaltautua kokeilemaan itsekseni. :)
Pirjo kiittää omasta paketistaan näin: Itse sain tänään postia salaiselta neuleystävältäni ja jälleen kauniissa Edelfeltin maalauksen kuvauksellisessa kuoressa. Ja sisältä löytyi: Heijastin : ) kiitos neuleystäväni, kun ajattelet turvallisuuttani. Mietinkin tässä yksi päivä, että pitäisi laittaa heijastin, kun illalla on niin pimeää. Tulee heti käyttöön. Ja...kokonainen kirja sudokuja. Taitaa neuleet jäädä vähäksi aikaa sivuun, kun pitää täyttää sudokuja. Sitten mukana oli pienempi kirjekuori, jonka sisällä oli kirje ja vielä sieltä löytyi aivan ihanan upeat korvakorut, jotka neuleystäväni on itse tehnyt. Korvakorut ovat hopeaa ja mukana on makean veden helmet ja hienot kristallit. Korvissa roikkuvat jo. Vai voikohan niitä näin arkena käyttää, on ne sen verran hienot. Kiitos ja kumarrus neuleystäväni. Osasit yllättää taas ihanasti!
Viime viikolla peräänkuulutettiin ilmoituksia syyskuun SNY-toiminnasta, ja viestejä tulikin heti melkoinen vyöry. Paljon kiitoksia! Muistakaa jatkossakin raportoida lähetetyt viestit, ja laittakaa minulle myös viestiä jos vastaanotatte jotain, erityisesti isomman paketin. Saan paljon kyselyjä lähetysten perille pääsystä, ja on mukavaa jos voin suoraan kirjanpidosta todeta että viesti on vastaanotettu.
Kuun vaihduttua peräänkuulutan taas erityisesti niitä, jotka eivät ole syyskuun aikana ilmoitelleet muistamisistaan. Lähetin alkuviikosta muistutusviestejä, ja onneksi suurin osa paljastui vääriksi hälytyksiksi. Tietymättömillä on kuitenkin vielä useampi osallistuja. Jos olet saanut minulta kehotuksen ilmoitella itsestäsi, laita viestiä välittömästi! Näin emäntänä harmittaa hirveästi niiden puolesta, jotka eivät ole kuulleet ystävästään mitään puoleentoista tai melkein kahteen kuukauteen.
Keski-Euroopan suunnalta tuli vinkki, että jos Salainen neuleystävä sattuu sijaitsemaan ulkomailla, ei aina tarvitse käyttää Priority-postia. Vinkkaajan kokemuksen mukaan maapostikin kulkee ihan kohtuullisen nopeasti näin Euroopan oloissa. Säästövihje tämäkin, jos budjetti uhkaa pahasti ylittyä.
Näin projektin edetessä on hauska seurata myös postissa kulkeneiden lahjuslankojen uusia elämiä. Katriina on tehnyt saamistaan SNY-langoista Branching Outin. Taiska puolestaan neuloi Regia Silkistä sukat ja kämmekkäät.
Seuraavaksi viikon blogibongaukset. Ainakin seuraavissa blogeissa on vastaanotettu Salaiselta neuleystävältä jotain hauskaa:
Marjan käsityöt, Nyhertäjä, Tiinan neuleblogi, Hopeaseitti, Makepeace - pistoja ristissä, Käsityöt, Sekä että, KaSil's, Empty Spaces, Hetkiä Heimolasta, Lankavaraston pienennysblogi, Villapallon neuleblogi, Omin käsin, Maanin mietintämyssy, Knitter's Block ja Taijan tekeleet.
Blogittomiakin terveisiä on taas tullut runsain miton.
Tarja kirjoittaa: Haluaisin näin blogittomana,että välittäisit kiitokseni suloisesta paketista lähettäjälle...paketissa oli huumaavan tuoksuista käsintehtyä omena-saippuaa,tuubi käsirasvaa,huovutetut lapaset(jotka muuten oli sopivat),kirpparilöytö v.1946 julkaistu Sienestäjän käsikirja sekä hasselpähkinäsuklaata(jonka piilotin lapsilta eli syön sen itse)kortin kera!Kaunis kiitos ja kumarrus Sinulle ystäväiseni!
Myös toinen Tarja on saanut paketin: Kiitos SNY upeasta paketista. Norsuaihe on taattu ilontuoja. Suklaasta
kiittää koko perhe ja chilitee oli ihana yllätys. Kauniit silmukkamerkit
pääsevät käyttöön ja upean vihreä lanka muotoutunee huiviksi. Itsetehty
ilahduttaa aina joten lämmin kiitos neulomastasi pussukasta!
Piritta kirjoittaa ilahtuneensa kovasti saamastaan yllätyksestä: Sain tällä viikolla SNY:ltäni ihanan paketin, joka sisälsi kolme kerää aivan upean väristä tummanpunaista Austermannin Inka color -alpakkavillalankaa! Ihanan tuntuista lankaa - nyt pitää vain tarkkaan miettiä, mitä alan väkertää :) Lisäksi paketissa oli neulojalle erittäin kätevä avaimenperä-mittanauha, levyllinen Fazerin Thin Blue -suklaata (suuri intohimoni!!) ja vielä eteläafrikkalaista irtoteetä. En ole vielä ehtinyt teetä maistaa, mutta tykkään tosi kovasti testailla eri teelaatuja ja tämä kuulostaa houkuttelevan eksoottiselta :) Olen oikein ilahtunut paketista.
Jenni sai flunssa-aikaan sopivan paketin: Sain ystävältäni paketin perjantaina! Kurkkupastillit, teepussit ja nenäliinat olivat oiva apu syysflunssaan. Ja loistava lisä olivat tietenkin palmikkopuikot ja kerroslaskuri.
Marjo kirjoittaa: Isot kiitokset SNYylleni kivasta paketista, joka sisälsi tummanvihreästä Kitten Mohairista solmitun salomonin solmu-huivin, kerällisen samaista tummanvihreää lankaa, josta voin väsäillä vaikka hapsut huiviin. Paketista löytyi myös violetin sävyiset silmukkamerkit ja raikkaan oranssiset kynttilät. Värit olivat onnistuneet ja nyt voin alkaa harjoittelemaan silmukkamerkkien käyttöä. Kiitos!
Riitan paketista oli paljastunut jotain uutta ja jännittävää: Uskomatonta että lanka-alalta löytyi jotakin mistä en koskaan ollut lukenut/kuullut mitään. Kokeilen varmaan hyvin pian Sirdar loop-laitetta, eiköhän sillä synny ihan minunlaisia huiveja. Vuosi sitten lahjoitin ystäville monta virkattua ja huovutettua omaa tekelettä, tuleekohan loop-huiveista uusi lahjamahdollisuus. Turkoosinsinisestä Maija-langasta syntynee piakkoin nilkkasukat. Edellisen paketin silmukkamerkit pääsevät pian käyttöön Clapotis-huivin teossa.
Maarian paketista paljastui uuden harrastuksen aihio, tässä kiitoksen lisäksi myös kuva:
Olin pökertyä onnesta, kun sain salaisen ystäväni järjestämän paketin Gudruns Ullbodista, sieltä nimittäin paljastui värttinä ja villaa! Taisin mainita sny-kyselylomakkeessa kehruuhaaveistani, mutta kun työväenopiston syksyn ohjelmasta ei löytynyt kurssia, hautasin haaveet toistaiseksi. Nyt kuitenkin aion uskaltautua kokeilemaan itsekseni. :)
Pirjo kiittää omasta paketistaan näin: Itse sain tänään postia salaiselta neuleystävältäni ja jälleen kauniissa Edelfeltin maalauksen kuvauksellisessa kuoressa. Ja sisältä löytyi: Heijastin : ) kiitos neuleystäväni, kun ajattelet turvallisuuttani. Mietinkin tässä yksi päivä, että pitäisi laittaa heijastin, kun illalla on niin pimeää. Tulee heti käyttöön. Ja...kokonainen kirja sudokuja. Taitaa neuleet jäädä vähäksi aikaa sivuun, kun pitää täyttää sudokuja. Sitten mukana oli pienempi kirjekuori, jonka sisällä oli kirje ja vielä sieltä löytyi aivan ihanan upeat korvakorut, jotka neuleystäväni on itse tehnyt. Korvakorut ovat hopeaa ja mukana on makean veden helmet ja hienot kristallit. Korvissa roikkuvat jo. Vai voikohan niitä näin arkena käyttää, on ne sen verran hienot. Kiitos ja kumarrus neuleystäväni. Osasit yllättää taas ihanasti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)