Lankavaraston anatomia

Eräänä yönä männäviikolla maisteri Elämänlanka havahtui rapinaan ja tömähdykseen. Aamulla kävi ilmi, että pussillinen lankaa oli suorittanut kamikaze-hypyn lankahyllystä. Pussissa oli muutama kerä Jaegerin Baby Merinoa, josta oli tarkoitus tulla huppari Nealle... viime talvena. Mahtoiko varastoon hylkääminen käydä lankaparoille liian raskaaksi, vai halusivatko ne vain muistuttaa olemassaolostaan? Joka tapauksessa tapaus sai pohtimaan lankavaraston luonnetta ja olemusta. Mitä oikein piileekään kaikissa niissä pusseissa ja nyssäköissä, joita neulojat piilottelevat sängynaluslaatikoihin, sohvien taakse, vaatehuoneen laatikoihin, makuuhuoneen nurkkiin tai jotkut onnelliset ihan harrastehuoneisiin?


Baby Merinot tahtoisivat tulla neulotuksi.

Lankavaraston kertymisen ensimmäinen vaihe oli minulla kuten varmaan monella muullakin neulojalla ihan viaton: Kaupasta sattui löytymään edullisesti johonkin jo suunnitteilla olevaan työhön sopivaa lankaa, joten sen keräsi mukaansa odottamaan edellisen työn valmistumista. Väliin kiilasikin toinen projekti, sitten kolmas, ja vähitellen projektilangoista sitten tulikin varastolankoja.

Seuraava luonnollinen askel oli lankojen ostaminen varastoon. Ei mikään silmitön hamstraaminen, ei toki. Oletetaan nyt vaikka, että lähimarketissa on 7 veljestä tarjouksessa erittäin halvalla, ja hyllyssä sattuu olemaan kilon verran jotain ihanaa väriä ja vielä samaa värjäyserää. Mielessä ei juuri nyt ole mitään työtä johon langan käyttäisi, mutta ainahan voi ostaa puserollisen verran, eikö vain?

Ensimmäisten varsinaisten varasto-ostosten jälkeen liikutaankin jo heikoilla jäillä. Porttiteoria toimii varsin hyvin neulonnassa. Marketista ostetun 7 veljeksen jälkeen ei olekaan enää niin suuri kynnys sortua lankakaupassa johonkin himpun verran kalliimpaan villalankaan. Pian mukaan tarttuukin sitten vaikkapa alpakkasekoitetta tai silkkivillaa, eikä siltä tieltä enää ole paluuta.


Cashmerinosta tulee vielä joskus minulle itselleni villatakki. Ihan tosi. Varmasti.

Yllämainitut varastolangat eivät kuitenkaan ole kaikkein pahinta laatua hamstraamisen kannalta. Ne ovat lankavaraston ydinainesta, sellaista jota myös välillä voi käyttää johonkin. Lankoja jotka joskus, myönnettäköönkin että harvakseltaan, myös liikkuvat poispäin varastosta ja muuttuvat neuleiksi.

Vaikeampia tapauksia ovat ylijäämälangat. Niitä on moneen lähtöön, puolikkaasta sukkalankakerästä viiteen-kuuteen kerään jostain puserosta yli jäänyttä villalankaa. Ylijäämälangat ovat tyypillisesti sinänsä hyviä lankoja, mutta niitä on yleensä liian vähän mihinkään kovin suureen neuleeseen, ja tyypillisesti vajaan kerän verran vähemmän kuin mitä tarvitsisi parhaisiin keksimiinsä ideoihin.

Hyvin sitkeässä ovat myös heräteostoslangat. Niitä saattaa varastosta löytyä moneen lähtöön, oranssista lenkkimohairista johonkin huippukalliiseen luksuslankaan, jota ei ole raskinut ostaa paria kerää enempää.

Ylijäämä- ja heräteostoslangat myös tyypillisesti lisääntyvät keskenään, jos ne jättää liian pitkäksi aikaa hyllyyn valvomatta. Olen aivan varma, että esimerkiksi osa kammottavista pätkävärjätyistä sukkalangoista syntyy hyllyyn unohtuneiden eriväristen puolikkaiden sukkalankakerien jälkeläisinä.


Kallein lanka-aarteeni: Puhtaanvalkoista ohutta täyssilkkilankaa. Tästä tulee vielä joskus täydellinen neule. Tai sitten testamenttaan langat vanhoilla päivilläni jollekin niiden arvoiselle neulojaystävälle.

Lankavaraston kaikkein sitkeimmät asukkaat ovat aivan tiettyjä, erityisiä lankoja. Lankoja, jotka ovat niin ihania, ettei niitä uskalla tai halua käyttää kun pelkää pilaavansa ne. Lankoja, jotka odottavat sitä Täydellistä ohjetta, jolla materiaali ja väri pääsisivät parhaiten oikeuksiinsa. Lankoja, jotka välillä otetaan varovasti esiin pussista siliteltäviksi ja ihailtaviksi, mutta laitetaan sitten pian takaisin piiloon. Näitä kallisarvoisia aarteita ei onneksi lankavarastoon yleensä mahdu hirveän monia, mutta joitakin kyllä.

Surullinen tosiasia on, että lankavarasto harvemmin pienenee kuin kasvaa. Langat ovat ovelia, ne hiipivät kotiin silloin kun vähiten osaa odottaa. Lankahamsterien seuraavaa varastolaihdutusta odotellessa blogimaailma kuitenkin tarjoaa hätäapua Langattoman lokakuun muodossa. Itse en taida tohtia tällä kertaa virallisesti osallistua, vaikka lankaostelu nyt onkin ansaitusti katkolla Suuren alpakkasortumisen jäljiltä.

Nyt maisteri Elämänlanka poistuu takavasemmalle neulomaan ahkerasti, että edes osa lankavarastosta muuttuisi joskus käyttökelpoisiksi neuleiksi. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa!