Neuleohjeen vuosi

Elämänlangalla on ollut keskinkertainen neulevuosi, mutta ohjeiden kannalta suorastaan mainio. Useampaan kertaan väitin, että en aio koskaan enää kirjoittaa yhtään ohjetta, mutta näin siinä näemmä kuitenkin aina käy.

Henkilökohtaisesti suurin saavutus on uusi neulekirja Puserot puikoille. Kirjan tekeminen on aina iso rutistus, ja vaikka ensin kuvittelinkin selvinneeni tällä kertaa vähällä niin kyllä tämä vuoden loppu on mennyt melkoisessa sumussa. Ainakaan puseroita en varmasti ikinä enää suunnittele! Ainakaan ennen kuin ensi kerralla.

Toinen saavutus, jossa minulla on vain pikkuruinen osa, on Ullan neulekalenteri vuodelle 2014. Ulla täyttää ensi vuonna 10 vuotta, joten yhdistys teki jäsenille lahjaksi kalenterin, joka lähetettiin kaikille joulukuun alkuun mennessä jäsenmaksunsa maksaneille. Itselläni on kunnia aloittaa kalenteri tammikuun Tifara-säärystinohjeella.

Kolmas saavutus liittyy myös Ullaan. Viime vuosina olen välillä potenut huonoa omaatuntoa siitä, että en ole ehtinyt suunnitella lehteen, mutta tänä vuonna minulla on ollut vähintään yksi ohje joka numerossa sekä lisäksi kaksi jäsenohjetta. Tästä olen erityisen ylpeä, varsinkin kun samaan aikaan oli tekeillä neulekirja!

Näissä neuleohjetunnelmissa on aika päättää neulevuosi 2013. Uudenvuodenlupauksena voisin päättää yrittää neuloa ensi vuonna enemmän itselleni. Olen viime kuukausina myös yrittänyt ostaa vähemmän lankaa ja sen sijaan käyttää varastosta löytyviä materiaaleja. Varsinaisessa langanostolakossa en yleensä ole erityisen hyvä, joten sellaiseen en näillä energioilla ryhdy, mutta yritän jatkaa omassa varastossa shoppailun linjalla myös vuonna 2014.

Ensi viikolla Elämänlangalla ollaan jo uudessa vuodessa. Hyvää uutta neulevuotta kaikille lukijoille!

Joulu on taas

Elämänlangalla aletaan rauhoittua joulunviettoon. Lahjaneulonta on vielä vähän kesken, mutta kriittisimmät on jo toimitettu eteenpäin. Viimeisimpänä valmistuneena neuleena joulupukin tilauksesta ohuet harmaat perussukat Cascade Heritagesta.

Huomasin, että oikean etusormen päässä on kovettuma, eli on tässä ehkä tullut neulottua ihan urakalla. Toisaalta havaitsin taas, että kyllä Heritage on tällä hetkellä lempisukkalankani. Onneksi posti toi yllättäen paketin, jossa oli lisää: paketti oli jäänyt tulliin ja vaikka nettitullasin sen perjantaina, kuvittelin tietysti että langat ehtivät postin jouluruuhkassa vasta uudeksivuodeksi. Joululahjana itselleni taidan siis aloittaa vihreät polvisukat.

Ensin täytyy kuitenkin neuloa valmiiksi viimeinen joululahja. Kummityttösen äiti oli ensin sitä mieltä, että neuleita on riittämiin, mutta sitten talvi yllättikin ja tuli tarve ohuille villahousuille. Näissä housuissa on lankana Grignascon Flavia Baby, joka muuten myös on aivan ihastuttava neulottava. Tarkoitus olisi, että nämä venyisivät käyttöön toivottavasti vielä seuraavanakin talvena, siksi joustinneuleinen vyötärökaitale on niin korkea. Lahkeensuihin tulee myös vastaavasti pitkät joustimet, jotka voi taittaa ylös kun lapsi on pieni ja sitten alas kun taapero kasvaa. Housujen takaosa on muotoiltu lyhennetyin kerroksin, että jää vaippavaraa.

Olen menossa tapaninpäivänä kyläilemään, ja siihen mennessä housut hyvinkin valmistuvat tätä  menoa. Vuoden vanhalle ei ehkä ole niin väliä, vaikka lahja tuleekin vasta jouluaaton jälkeen. Omilla lapsilla ainakin meni useampi joulu ennen kuin kykenivät käsittelemään useampaa kuin paria pakettia kerralla, ja lahjoja avattiin vähitellen monta päivää.

Elämänlankaa toivottaa lukijoille oikein hyvää ja lankaisaa joulua ja paljon ihania pehmeitä paketteja! Ensi viikolla ollaan vielä välitilassa, ja sitten onkin aika suunnata uuteen neulevuoteen.

Joulupukin hommissa

Elämänlangalla käytiin juuri äsken keskustelu:
- Tänään on maanantai?
- Mmm...
- Maanantai?!
- On joo.
- Mä en ole kirjoittanut Elämänlankaa!

Pikaisena ilmoituksena siis vain kerron, että olen hengissä ja kovasti joulupukin apuhommissa. Sekä yllä olevat sukat (että toinen pari hyvin samannäköisiä) että alla olevat säärystimet on tilattu jouluksi. Vielä yhdet sukat, tosin ihan eri langasta, ovat puikoilla.

Säärystimistä kirjoitin vähän vahingossa ohjeenkin saman tien. Ohjeen lahjoitin Ullan jäsensivuille Suomen verkkoneuleyhdistys ry:n jäsenille joululahjaksi tai viime hetken lahjavinkiksi. Paksut säärystimet on neulottu Dropsin Big Merinosta joten valmistuvat nopeasti, ja kokoja on monenpaksuisille koiville. Nämä nimenomaiset säärystimet yritin kuvata Nealla, mutta vaikka Nean voikin jo sukkamallina fuulata aikuiseksi, säärystimet ulottuivat puoleenreiteen. Onneksi Harmonia-kämppikset tulivat kylään sopivasti, ja ovat entisinä kanssa-asujina täysin tottuneita "istu tohon, pistä nää jalkaan, mä otan valokuvan" -komentoihin.

Seuraavana jouluisena projektina on vielä villahousut kummityttöselle. Sanoin kyllä, että luultavasti ehtivät vasta uudenvuodenlahjaksi, mutta reilun vuoden ikäinen ei vielä niin tarkoista päivistä perusta.

Näin Elämänlangalla joulun alla. Tietysti vihjaisen vielä, että oikein hyvää ja mainiota uutuuskirjaa Puserot puikoille saa ainakin Suomalaisista kirjakaupoista, jos joululahjoista on pulaa!

Ensi viikolla toivottavasti päästään jo rauhoittumaan joulun viettoon.

Julkkaritunnelmia

Viime viikolla vietettiin vihdoin Puserot puikoille -kirjan julkkareita. Ensimmäistä kertaa menin kirjani julkkareihin niin, että en ollut itse nähnyt painettua kirjaa ennakkoon, mikä tietysti oli erityisen jännittävää. Tekijänkappalee olivat nimittäin tulleet suoraan Jennille Villavyyhtiin samalla kuin kaupan myyntikappaleet.

Siitä tuli kuin tulikin oikea kirja! Puserot on hieman ohuempi kuin aiemmat puikoille -sarjan kirjat, sillä meillä oli kustantajan puolelta sivumäärärajoite "ei missään nimessä enemmän kuin Pitseissä". Valmiissa käsikirjoituksessa oli merkkejä itse asiassa ihan selvästi enemmän, mutta neulekirjassa taitto vaikuttaa niin paljon kun on kuvia ja ruutupiirroksia.

Puseroiden suhteen oli tärkeää, että saamme mukaan paljon detaljikuvia, ja pyrimme mm. saamaan ainakin useimmista vaatteista mukaan jonkun takaapäin otetun kuvan. Esimerkiksi alla olevassa oranssissa Ahto-puserossa on satulahihat, palmikot nousevat helmassa ja hihansuissa suoraan joustimista, ja selkä on eri näköinen kuin kuviollinen etupuoli. Taittaja sai kaikki yksityiskohdat mahdutettua mukaan.

Julkkareissa Jenni luovutti käyttöömme mm. kaupan kaikki ne mallinuket, jotka eivät olleet ikkunoissa. Ahto-puseron vieressä hengailee Taimi-slipari. Ohuimmat ja kevyimmät neuleet saattoi laittaa näytille myös vaateripustimille. Moni vaate oli myös ihan vain kaupan kammarin pöydällä hypisteltävänä ja kokeiltavana.

Oras-keeppiä kokeili useampikin ihminen, ja sitä ihasteltiin kovasti. Kun vihdoin sain kirjan ohjeet myös syötettyä Ravelryn ohjetietokantaan, Oras on ollut sielläkin tykkäystenkeruuhitti. Yllä oleva kuva on siis Antti Tuomisen käsialaa ja on poiminta kirjan kuvituksesta. Lankana on Wollmeisen Pure 100 % merinovilla. Wollmeise-vihkiytyneet tutut eivät ollet uskoa, että saimme vaatteeseen kulutettua liki 5 vyyhtiä, mutta pintaneule on neulottu nostetuilla silmukoilla ja on hyvin tiivis. Keeppiä voi siis käyttää halutessaan ulkovaatteenakin.

Meillä kotona Nean saama Satu-bolero on ollut ehdoton hitti. Mainittakoon muuten ihan erityisesti lankakehuna, että tässä lankana oleva Dropsin Babyalpaca Silk ei aiheuta normaalia "äiti, tää kutittaaaaaa" -valitusta.

Emme ole erityisemmin harrastaneet kirjoissa lastenvaatteita, mutta tämä aikuisen bolero sarjoittui ihan kätevästi myös pariin koululaiskokoon. Nea myös vei minun kappaleeni kirjaa kouluun esitelläkseen, että hän on kirjakuvissa. Lapselle ei ehdi tulla ihan hirveästi harhaluuloja mallin töistä, kun joka välissä joutuu jotain neuletta esittelemään. Lainalapsi ilmoitti minulle, että seuraavassa kirjassa pitää sitten olla hänenkin kuviaan, joten mikäli seuraava kirja tulee, sinne täytynee kehittää joku kouluikäiselle pojalle sopiva vaatekin.


Näin Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla mahdollisesti sitten joulupukin asioilla.

Neuleaikaa!

Elämänlangalla odotellaan edelleen kovasti Puseroiden julkkareita. Kirjat ovat kuulemma tulleet painosta ja lähetyksen pitäisi tulla Villavyyhtiin ajoissa, joten meidän kirjailijattarien täytyy vain onnistua hankkiutumaan itse paikalle.

Viimeisen kuukauden aikana neuleaika on ollut vähissä, koska osallistuin NaNoWriMo -tempaukseen. Kaikki vapaa-aika kului siis tietokoneen ääressä tarinaa naputellen. Tavoitteena ollutta 50.000 sanaa en saavuttanut, mutta sain tarinani valmiksi, mikä tietysti oli pääasia.

Nyt kun kuukausi on vaihtunut, on neuleaikaa taas huomattavasti enemmän. Tässä kuvassa pukinkonttiin matkalla olevat villasukat. Minun on pitkään tehnyt mieli kokeilla seiskaveikan vihreää raitaväriä, ja nyt sattui sopiva tilaisuus. On muuten yllättävää, miten nopeasti tavallisen mittainen sukka syntyy seiskaveikasta, kun viimeaikaiset sukkaprojektit ovat yleensä olleet lähinnä polvisukkia paljon ohuemmasta langasta!

Sukkien lisäksi suunnitelmia olisi vaikka kuinka, jos vain olisi muutama lisäpari käsiä toteuttamaan kaikki. Piirustuspöydällä ovat esimerkiksi kämmekkäät, joissa olisi lyhennetyin kerroksin neulottu pidempi läppä sormien päälle, koska pihalla neuloessa tai kännykän kanssa kulkiessa alkaa tulla melkoisen vilu näinä päivinä. Nealle puolestaan voisi neuloa puseron samalla mallilla kuin muutaman viikon takaisen ekaluokkalaisen punaisen puseron, ja ehkä jopa kirjoittaa sitten ohjeen. Ja tietysti näin säiden kylmetessä kutkuttaisi itseäkin ajatus uudesta villapuserosta.

Tällaista Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla luultavasti raporttia julkkareista!

Odottavissa tunnelmissa

Elämänlangalla ollaan edelleen odottavissa tunnelmissa. Puserot puikoille on painossa ja kirjan pitäisi olla kustantajan aivan lähipäivinä. Hyvässä lykyssä saatan siis taas bongata oman tekeleeni esimerkiksi Suomalaisen kirjakaupan hyllystä viikon loppuun mennessä!

Julkkareita juhlitaan ensi viikolla, ja nyt tilaisuudella on myös FB-event. Tulkaa kaikki moikkaamaan meitä, hypistelemään kirjan neuleita ja toki ostamaan Jenniltä Villavyyhdin hyllyt tyhjiksi!

Pieniä neuleitakin on valmistunut. Vasemmalla puolella pieni vauvanpeitto Rowan Corkista, tässä langanpäät pääteltyinä mutta vielä kastelematta ja muotoilematta.

Oikealla taas tutkielmasarjassa "punainen kaulaliina" osa 2. Puikoilla on jo kolmaskin, sillä lankaa riittää. Saatan tosin neuloa välissä esimerkiksi sukat, sillä metreittäin yksi oikein, yksi nurin -joustinta alkaa käydä jo hermoille.

Tällaista siis Elämänlangalla tänään. Katsotaan, josko ensi viikolle löytyisi valmiita neuleitakin!

Ullattavaa maanantaita

Vuoden viimeinen Ulla on nähnyt päivänvalon! Itse pääsin ihastelemaan sisältöä jo kansikuvaäänestyksessä, ja koossa on taas mahtava paketti. Tekijänimiäkin on parikymmentä, ja on hauska nähdä miten joka numerossa on aina mukana uusia suunnittelijatuttavuuksia.

Itsekin sain ilmeisesti kirjaprosessin jälkioireina aikaiseksi pitkästä aikaa useamman ohjeen. Blogissa ovat jo aiemmin vilahtaneet Syksy-myssy, Malla-kauluri ja Lakeuden kutsu -pusero, mutta kerta kiellon päälle!

Ullan tekemisessä tarvitaan paljon muutakin kuin suunnittelijoita. Päätoimittajan työtaakka on melkoinen. Olisiko sinusta hänelle apua? Niin juuri, sinä siellä! Osaatko oikolukea neuleohjeita ja pistää pilkkuja paikoilleen? Voisitko ajatella latovasi ohjeita html-pohjaan? Tiedätkö jotain siitä, miltä näyttää verkkojulkaisun tekninen puoli? Keksitkö jonkun muun tavan, jolla voisit olla avuksi? Laita hetikohta mailia osoitteeseen paatoimittaja@ullaneule.net ja tarjoa apuasi. Ulla ilmestyy kolme kertaa vuodessa, joten toimituskunnan ei tarvitse olla hälytysvalmiudessa aivan joka hetki, mutta deadlinen jälkeen ja siitä ilmestymiseen asti puuhaa riittää.

Näissä Ullaisissa tunnelmissa tällä viikolla. Ensi viikolla Elämänlangalla taas uusissa kujeissa.

Julkkarit!

Hän on pian täällä! Puserot puikoille on painossa ja tulee kustantajalta kirjakauppoihin viikolla 48 eli jo parin viikon päästä, hyvissä ajoin jouluostoksia ajatellen siis.

Taiton on jälleen tehnyt mainio graafikko Tarja Kettunen, joten ulkoasu on tuttu kirjoista Punokset puikoille ja Pitsit puikoille. Viimeiset viilaukset on minulle yksi kirjan teon rasittavimpia vaiheita, mutta toisaalta on ihan älyttömän palkitsevaa nähdä, kuinka epämääräisestä massasta materiaalia kehkeytyy ihan oikea kirja. 

Julkkareista on jo ehditty kysellä. Tarkoitus on tosiaan tällekin kirjalle pitää pienimuotoiset julkaisujuhlallisuudet, johon tuodaan näytille kirjan neuleita katseltaviksi. Lankakauppa Villavyyhdin Jenni on luvannut, että saamme lainata hänen putiikkiaan keskiviikkona 4.12. kello 16-18. Villavyyhti sijaitsee Helsingin Vallilassa osoitteessa Kangasalantie 4, lähellä raitiovaunujen 7A/B ja 8 pysäkkejä. Kaupan kotisivuilta löytyy lisätietoja! Perinteiseen tapaan mallit saavat hakea omat neuleensa itselleen julkaisujuhlallisuuksista, joten neuleet ovat luultavasti paremmin nähtävillä alku- kuin loppuvaiheessa.

Mikäli joku on ennen julkkareita ehtinyt jo ostaa kirjan, nimmaroimme Villavyyhdissä mieluusti myös muualta tulleita kappaleita. Koska Jenni ystävällisesti luovuttaa tilat käyttöömme, olemme toki oikein iloisia mikäli ostatte kirjan (ja ehkä vähän lankaakin) julkkareista. Kaupan sähköpostiosoitteeseen villavyyhti@villavyyhti.fi kannattaa pistää ennakkoon postia jos aikoo ostaa kirjan Jenniltä, niin hän tietää millainen kappalemäärä hänen kannattaa kustantajalta tilata paikalle.

Näissä onnistuneen kirjailijattaren tunnelmissa tänään Elämänlangalla! Ensi viikolla luultatavasti sitten paluu lasten sukkiin ja ribbikaulaliinoihin.

Pirteää punaista

Elämänlangan syksyyn kuuluu runsaasti punaisia neuleita. Tässä toissaviikolla esitetty keskeneräinen lapsen neule valmiina ja vastaanottajan päällä:

Pusero pääsi välittömästi käyttöön ja toimii kuulemma aivan mainiosti. Vastaanottaja esitti vielä vienon toiveen, että saisi vielä kaulaliinankin.

Tämä toive oli helppo toteuttaa, sillä samaisessa kirjalankojen ylijäämäpussissa oli myös pitsineulepaksuista Silkbloom Extra Finoa, josta tuli mainio kaulaliina koululaiselle. Tulossa on toinen, ja lankaa riittää vielä kolmanteen, eli myös Nea ja Joel saavat kaulaliinat kunhan vain ehdin neuloa.

Kirjasta puheenollen, Puserot puikoille alkaa olla painovalmis ja meille lupailtiin, että se tulee julki marras-joulukuun taitteessa. Julkkareistakin kyseltiin: varmasti järjestämme jotain pienimuotoista! Villavyyhdin Jenni lupaili kauppaansa lainaksi tähän tarkoitukseen, joten sinne käy kutsu varmaankin joku iltapäivä joulukuussa. Julkkareissa ei varmaan ole sen suurempia juhlallisuuksia, mutta ainakin tuomme nähtäville kirjaa varten tehtyjä neuleita.

Punainen teema jatkuu paitsi neuleissa, myös kattauksessa. Joel on marraskuun lapsi, eli ekaluokkalaissynttäreitä päästiin viettämään vasta näin loppusyksystä. Angry Birdsit ovat edelleen in ja tämä näkyi myös juhlissa. Paitsi synttärikakku myös keksit olivat vihaisten lintujen teemalla, ja niin pöytäliina, mukit, kertakäyttölautaset kuin servetitkin jatkoivat samaa rataa. Angry Birds -aiheisiin käsitöihin ei sentään ole vielä tarvinnut ryhtyä, sillä molemmat isoäidit osaavat virkata ja ovat toistaiseksi pitäneet riiviöt kotitekoisissa pehmolinnuissa.

Nyt neuleet ovat hieman tauolla, sillä viime viikon reissun jälkeen oikea hartiani on vihoitellut. Olin siis erittäin hyvässä seurassa katsomassa amerikkalaista jalkapalloa Wembleyllä (ja samalla vietin pitkän viikonlopun Lontoossa, jossa en koskaan aiemmin ollut käynyt). Myös neule pääsi katsomaan matsia, vaikka ennakkoon massatapahtumassa uhkailtiin huiman tiukoilla turvatoimilla.

Tässä kuvassa yleisö on vasta saapumassa Wembleylle: kun matsi käynnistyi, paikalla oli melkein 85.000 henkeä eli saman verran kuin suurehkossa suomalaisessa kaupungissa. Kaikki tavarat piti tuoda sisään läpinäkyvässä pussissa, vähän niin kuin lentokentän turvatarkastuksessa, ja lisäksi kaikki tulijat käytiin läpi metallinilmaisimilla. Hupparin taskusta esiin pistävistä puisista puikoista ei kenelläkään ollut mitään sanottavaa.

Lieneekö syy Wembleyn penkeissä vai lontoolaisissa lähijunissa, mutta tällä hetkellä hartiaani alkaa särkeä jos esimerkiksi yritän kantaa oikeassa kädessä neulepussia tai vaikkapa kännykkää. Särkylääkekuuri ja muutaman päivän päästä luvassa oleva hieroja-fysioterapeuttikäynti toivottavasti vähitellen hellittää. Siihen asti käytän aikaani vaihteeksi tiiviisti tietokoneen ääressä, sillä meneillään on NaNoWriMo eli kirjoitustempaus, jossa olisi tarkoitus marraskuun aikana tuottaa 50.000 sanaa tekstiä. Oma alani on novellien kirjoittaminen ja tuotan pieniä määriä erittäin tarkasti viilattua ja suoraan päästä paperille hyvin valmista tekstiä, joten 1667 sanaa päivässä ilman editointiaikaa on vähän julmaa ja epäinhimillistä - tai hyvä kokemus ja kasvattaa ihmisenä. Jos neulominen on enemmän omaa alaa, niin vaihtoehtona on toki NaKniSweMo, jolloin kuukauden aikana olisi tarkoitus neuloa pusero. Tästä löytyy lisätietoa esimerkiksi Ravelrystä.

Koska kello käy ja tämän päivän fiktiosaldo on tasan nolla sanaa, on aika palata ruotuun, ottaa kourallinen karkkia ja kuppi kahvia ja palata tekeillä olevan tekstin pariin. Tätä menoa ensi viikon Elämänlangalla ei ole esitellä uusia neuleita, mutta katsotaan silloin, kuinka neulojan käy!

Draamaa kerrakseen

Elämänlangalla on ollut viime päivinä tarpeeksi draamaa muutaman viikon tarpeiksi. Nyt onneksi alkaa vähitellen hellittää, vaikka vieläkin uuvuttaa.

Aloitetaan leppoisasti neuleasioista. Olen vähitellen edistänyt projektiani käyttää neulekirjaprojektista jääneitä lankoja pois. Alla olevassa kuvassa tekeillä oleva ekaluokkalaisen kokoinen pusero Silkbloom Finosta, siitä josta viime viikolla mainitsin saaneemme vääränvärisen erän BCGarnilta. Suosittelen muuten Silkbloom Finoa lämpimästi, aivan ihana lanka neuloa! Samaa tavaraa paksumpana on Silkbloom ja pitsineulepaksuisena Silkbloom Extra Fino.

Perjantaina saimme ensimmäiset taittovedokset Puserot puikoille -käsikirjoituksesta. Kyllä siitä vielä kirja tulee! Näillä näkymin kirja tulee kauppoihin joskus marraskuussa, mutta tarkempaa päivämäärää ei vielä ole tiedossa.

Taittovedokset tulivat piristyksen kannalta hyvään mutta työskentelyn kannalta huonoon aikaan. Tulin nimittäin juuri kotiin neljänneltä lääkäriltä viiden päivän sisään.

Olin viime viikolla vähän flunssassa, ja kun oikea silmä vähän ärtyi torstaina arvelin, että lisäoireeksi on ilmaantunut silmätulehdus. Työterveyslääkäri kirjoitti tippoja, ja menin kotiin. Perjantaiaamuna silmä oli turvoksissa eikä laisinkaan parempi. Seuraava työterveyslääkäri arveli, että kyseessä on allerginen reaktio ja antoi antihistamiinireseptin sekä ohjeen mennä Jorviin päivystykseen jos tilanne pahenee.

Kuva lauantaiaamun tilanteesta linkin takana. Silmäluomi oli yön aikana turvonnut vielä selvästi pahemmaksi kuin perjantaina ja olo oli todella epämiellyttävä. Jorvin päivystys onneksi palveli loistavasti, ja reilu kuuri kortisonia tabletteina allergialääkkeen tueksi. Vielä eilen silmä vuoti valtoimenaan heti kun pistin nenäni ulos, mutta tänään kun kävin terveyskeskuksessa kontrollissa, tilanne vaikutti jo ihan normaalilta.
 

Jotkut pelkäävät hammaslääkäriä, minä taas kammoan samanlaisella hysterialla silmälääkäriä ja kaikenlaisia silmiin liittyviä operaatioita. Siksi myönsinkin itselleni kunniamaininnan kun annoin hoitajan tarkistaa silmänpaineet, vaikka olikin selvää, ettei hän ollut koskaan aiemmin käyttänyt mittauslaitetta. Palkinnoksi ostin itselleni suklaakonvehteja Caffista ja uudet talvikengät.

Ensi viikolla Elämänlankaa on syyslomalla, sillä hylkään julmasti perheen kotiin ja lähden pitkäksi viikonlopuksi ulkomaille. Parin viikon päästä siis jälleen nähdään, ja silloin toivottavasti on jo tarkempaa tietoa uudesta kirjastakin!

Läpi repaleisen lokakuun

Mikähän siinä on, että kun kalenterissa on varmaan syksyn täyteen tuupatuin viikko, niin enköhän herää maanantaiaamuna kurkku kipeänä ja nenäntausta kutisten. Pitää nyt toivoa, että tämä menee ohi kuumalla kahvilla. Onneksi flunssa on luultavasti lapsilta saatu, sillä riiviöiden toivoisi pysyvän terveinä kun loppuviikosta on syysloma.

Syksyn neuleet etenevät edelleen reipasta tahtia. Viime viikolla vilautettu yksinäinen säärystin on nyt saanut parin.

Näissä Nietos-säärystimissä on lankana tosiaan ihan tuttu ja turvallinen Nalle. Viikonlopun matalalta paistanut syysaurinko tarjosi ihan mukavan valaistuksen mustan palmikkoneuleen kuvaamiseen.

Säärystimien jälkeen palasin projektiini käyttää pois neulekirjalankojen jämiä. Tässä on syntymässä puseron kaulus lainalapselle. Lanka on Silkbloom Fino, jota saimme vahingossa yhden erän ihan väärää väriä. Punaisesta ja oranssista tykkäävä ekaluokkalainen saa tästä talveksi puseron, olettaen että kokeellinen kaarrokkeeni toimii.

Neulekirjalankojen jämät ovat myös ilahduttaneet lasten koululla. Riiviöillä oli viime viikolla kädentaitoviikko, jota varten kaipailtiin esimerkiksi lankaa. Lähetin lasten mukana jonkun pussillisen ja kysyin sitten rehtorilta, kelpaavatko lankalähetykset toistekin. Kelpaavat, kuulemma, sillä vaikka esimerkiksi ihan pikkuiset koululaiset eivät vielä neulo niin virkkuukoukut ovat jo käytössä ja lisäksi erilaisia lanka-askarteluja tehdään mieluusti.

Alkajaisiksi koululle lähtivät erinäiset yksittäiset mallitilkkukerät, joille minulla ei varsinaisesti täällä kotona ollut käyttöä. Jatkossa alan pitää neulenurkkauksessa erillistä pussia, johon voin pistää projekteista jäävät puolikkaat tai puolettoista kerät. Eräänlaista varaston putsausta tämäkin, ja on erityisen mukavaa että langanjämät pääsevät hyötykäyttöön.

Näissä puolikuntoisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla toivottavasti jälleen pirteämpänä!

Sääriin ja kaulaan

Elämänlangan pahanlaatuinen asusteputki jatkuu. Nyt tosin on edistytty lapasista säärystimiin ja kaulureihin.

Nea valitteli palelua viilenevässä syyssäässä. Kaivelin lankahyllystä pari kerää Rowanin Felted Tweediä, jotka olen saanut jokunen vuosi sitten lahjaksi ja tekaisin säärystimet. Malli on vähän niin kuin Nietos parin vuoden takaisesta Ullasta, tosin aika paljon kapoisempana. Loppujen lopuksi säärystimistä tuli vähän liiankin kapeat, eli täytynee tehdä tyttöselle jossain vaiheessa reippaamman kokoiset.

Kun jaoin nämä kuvat facebookiin, sain välittömästi kaverilta tilauksen samanlaisista. En ole moneen herran aikaan ehtinyt ja jaksanut tehdä tilausneuleita, mutta nyt tilaus osui täsmälleen oikeaan saumaan: olin viikonloppuna risteilyllä Tukholmassa ja kaipasin matkalle jotain sopivan aivotonta reissuneulottavaa. Lankana on proosallisesti musta Nalle ihan tuosta Sellolta lähimarketista, mallina tällä kertaa ihan oikeasti se Nietos.

Kuvasta näkyy muuten aika tarkkaan miten pitkän täyspalmikoidun säärystimen saa aikaiseksi suurin piirtein naisten M-koossa sadan gramman kerästä Nallea. Puikot tässä 3,5 mm, paitsi yläreunan joustimessa 3 mm. Minun käsialani on tiukka, joten löysemmällä käsialalla (ja vähemmillä palmikoilla) Nalle-kerä riittänee puoleentoista säärystimeen.

Tilatut säärystimet aiheuttivat lankaostoksen, mutta muuten olen aika hyvin pysytellyt pienimuotoisessa yrityksessäni neuloa varastolangoista sen sijaan, että ostaisin uusia. En siis ole varsinaisesti lankapaastolla, mutta nyt kun näemmä on pahanlaatuinen asusteputki meneillään, pyrin käyttämään pois erilaisia hajakeriä. Projektin tuotoksia on myös Nean uusi kauluri, johon kulutin ne pari kerää Dropsin Big Merinoa, jotka kirjaproggiksesta jäivät yli.

Paksuilla puikoilla ja paksulla langalla neule valmistuu nopeasti, joten tämäkin ohje kerkisi Ullaan eiliseen deadlineen mennessä. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että sain raapustettua kasaan kolme erillistä ohjetta seuraavaan Ullaan, sillä kun Puserot puikoille on nyt kustantajalla editoitavana ja taitettavana, olisin kuvitellut ettei neulesuunnittelua irtoa ennen kuin joskus loppuvuodesta seuraavan kerran. Täytyy tosin myöntää, että en kertakaikkiaan jaksanut kirjoittaa kokosarjoitusta Lakeuden kutsu -puseroon, vaan lähetin ainoastaan sen koon, jonka tein itselleni.

Näissä asusteellisissa tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, joko ensi viikolla olen päässyt isompiin töihin, vai vieläkö elellään pienten neuleiden aikaa.

Putki päällä

Elämänlangalla päädyttiin viime viikolla pahaan lapasputkeen.

Kaikki alkoi Nean lapasista. Puserot puikoille -jämälangoissa oli pari kerää vaaleaa harmaansinistä Karismaa. Kävi ilmi, että lapsukaisen kädet ovat kasvaneet niin, että lanka riitti juuri ja juuri. Nuo lapaset mahtuvat melkein jo minullekin.

Koska Nea sai uudet lapaset, piti toki Joelinkin saada sellaiset. Myös nämä ovat Karismaa.

Ja koska sekä Nea että Joel saivat lapaset, myös lainalapsi Myrsky halusi sellaiset. Nämä ovat vähän paksummat, Cascade 220 -langasta.

Uusia neuleita syntyy kovalla vauhdilla nyt Puseroiden julkaisua odotellessa. Ennakkotietona kustantajalta on tullut tieto, että kirja luultavasti tulee painosta kauppoihin marraskuussa. Nyt meillä on mietinnässä Punokset puikoille ja Pitsit puikoille: painokset ovat loppu, ja meidän olisi mahdollista saada oikeudet takaisin itsellemme. Kustantamosta tarjottiin myös, että alkuperäisten ulkoasujen käytöstä olisi mahdollista sopia - hinnasta ei tosin vielä ole tietoa. Alustavasti ajattelimme, että olisi ihanteellista jos vanhat kirjat olisi mahdollista saada sähköisinä versioina silloin, kun uusin tulee paperisena kauppoihin. Olisiko sähköisille versioille kysyntää?

Tällaista Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten uusia aiheita.

Itselle ja muille

Elämänlangan aktiivinen pienten neuleiden kausi jatkuu. Viikon mittaan on valmistunut takki pienelle kummityttöselle, myssy vähän isommalle kummipoikaselle sekä vihdoin ja viimein polvisukat itselle.

Työnimen Retro saanut neuletakki on tässä kuvassa vielä keskeneräisenä: neuloin työn loppuun, päättelin langanpäät ja ompelin napit kummityttösen synttäreillä lauantaina. Valmis takki jäi sinne kummityttölään kuivumaan muotoonsa saunan lauteille, ja saan siitä toivottavasti valokuvan jossain vaiheessa käyttäjän päälläkin. Lankana tässä on Wollmeise. Oranssi on 100 % merinoa, jota jäi edelleen tähteeksi viime viikolla nähdystä Syksy-myssystä, tummanvihreä puolestaan Twiniä.

Malli on yksinkertainen ylösalaisinraglan. Neuloin ensin kaulusta muutaman sentin, sitten jatkoin molemmissa reunoissa pieniltä keriltä kaulusribbiä nappilistaksi. Voin muuten luottamuksella kertoa, että jos tekee virheen intarsian reunassa ja huomaa sen vasta kymmenen kerrosta myöhemmin, siisti korjaaminen ei ole ihan yksinkertaista. Oranssi jatkuu valmiissa työssä vielä sitten helman ja hihansuiden ribbinä. Sellon Eurokankaan nappivalikoima on hyvin pieni, mutta silti onnistuin löytämään sieltä melkein täsmälleen samanväriset vihreät napit kuin tuo vartalon ja hihojen lanka.

Yllä mallipäänä Nea, mutta tämä ribbipipokin jatkaa kummilapsiteemaa. Pipo on menossa kolme vuotta täyttävälle kummipoikaselleni lokakuussa. Lankana on Cascade 220 ja mallina ihan yksinkertainen 2 o, 2 n -joustinneule. Tavoitteena oli myssy joka joustaa ja venyy moneen kokoon. Pienelle poikaselle reunan voi taittaa tarvittaessa, ja ribbi toivottavasti pysyy tiukasti päässä talvileikeissä. Ohjetta en ole kirjoittanut, mutta silmukoita oli 88 ja minulla oli käytössäni 4 mm:n puikot. Kavennukset aloitin, kun ribbin korkeus selkeästi auki venytettynä oli noin 16 cm.

Viimeiseksi jotain itsellenikin! Cascade -sukkalangasta jo maaliskuussa aloitetut polvisukat. Näissä on pohjana ollut Ullasta Muhkean pohkeen polvisukat -ohje. Ohjeen lanka on vähän paksumpi, mutta otin työhön puoli milliä pienemmät puikot sekä tavallista kokoani yhtä kokoa suuremman silmukkamäärän. Käytössä olen huomannut, että olen vähän turhan lämminverinen Nallenkin paksuisille sukille, mutta näistä astetta ohuemmista langoista neulotut villasukat toimivat mainiosti.

Seuraavaksi jatkuvat lasten neuleet: kuulin luotettavalta taholta, että meillä usein lainassa viihtyvä ekaluokkalainen kaipaisi keltaista myssyä talveksi, ja hänellä on huomenna syntymäpäivä. Onneksi varastosta löytyy myös kellanruskeaa Cascadea, ja pikaisestihan toinenkin tuollainen ribbipipo valmistuu...

Näissä reippaan värisissä valmistuneissa tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa!

Syksy -myssy

Elämänlangalla on tapahtunut suuria ja jännittäviä asioita: Puserot puikoille -käsikirjoitus on lähetetty kustantajalle perjantaina ja tänään saimme palvelintunnukset kuvien ja ruutupiirrosten toimittamiseen. Näemmä tämä on huomattavissa myös omassa neuletuotteliaisuudessani: käsikirjoituksen viimeistelyvaiheessa on ollut taas aikaa neuloa. Niinpä blogiinkin on yllättäen lisää valmista täytettä.

Muutaman päivän pohdinnan jälkeen vaikuttaa siltä, että tämän myssyn nimeksi tulee Syksy. Lankana on kirjaproggiksesta jäljelle jäänyt Wollmeisen 100 % merinovilla "Pure", väri muistaakseni Campari piccolo. Olen oikein tyytyväinen valmiiseen neuleeseen ja hehkuva oranssi sopii mainiosti maisemassa näkyviin syksyn merkkeihin.

En itse osaa laisinkaan käyttää tiukkoja pipoja, siksi myssyssä on löysä muotoilu. Nähtäväksi jää, venyykö myssy käytössä. Tiukkakierteinen merinovilla on onneksi melko tukevaa ja lisäksi villa tarvittaessa muotoutuu uudelleen pesulla ja muotoon kuivauksella.

Pintaneuleena on tässä korinpohjaneule. Hetkellisessä mielenhäiriössä harkitsin konttineulereunaa ja sileää kupua, mutta onneksi tulin järkiini. Konttineule on viehättävän näköistä, mutta vihoviimeistä neulottavaa.

Koska Wollmeise on riittoisaa, oranssia on vielä pikkuisen jäljellä. Katsotaan ensi viikolla, josko siitä olisi silloin näytettävää.

Nyt Elämänlangalla suunnataan hierojalle - kirjaprojektin loppurutistus vetää aina niskat jumiin. Ensi viikolla toivottavasti entistä rennommissa tunnelmissa!

Lakeuden kutsu

Elämänlangalla on kuin onkin uutta näytettävää tällä viikolla! Lakeuden kutsu -pusero valmistui. Välisovituksissa pusero ei ollut aivan täydellinen, mutta totesin taas kerran viimeistelyn tärkeyden. Kastelin neuleen läpikotaisin ja annoin kuivua tasossa. Neulepinta rentoutui ja neule laskeutuu paljon kauniimmin kuin olin ajatellut.

Lankana tässä on omasta lankavarastosta löytynyttä Rowanin RYC Cashsoft 4 ply -lankaa. Sormi- ja neuletuntumaltaan lanka tuntuu paksummalta kuin 4 ply, jonka pitäisi olla lähellä ohuen sukkalangan paksuutta. Lopullinen neuletiheyteni sileässä neuleessa taisi olla suurin piirtein 24 s kymmenellä sentillä eikä sileä pinta vaikuta millään muotoa kalaverkolta.

Paidan juju on palmikkoyksityiskohdissa: hihansuissa, helmassa ja kauluksessa kertautuvat yksinkertaiset neljän silmukan palmikot. Lisäksi pusero on neulottu ylhäältä alas ilman ainuttakaan ommeltavaa saumaa, mihin viimeistelyvaiheessa olin erityisen tyytyväinen. Rintamuotoilut on tehty lyhennetyillä kerroksilla ja kyljissä on A-linjaiset lisäykset kohti helmaa.

Jos jotain muuttaisin, niin loisin kaula-aukkoa varten muutaman silmukan enemmän. Nyt pohdinnassa on, jaksanko kirjahässäkän jälkeen tehdä tästä ohjeen Ullaan, vai jääkö pusero vain oman vaatekaapin koristukseksi.

Nyt saavat syksyn viileät ilmat tulla, tällä puserolla pärjään varmasti pikkupakkasille asti!

Näissä mukavan lämpöisissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä kertaa! Ensi viikolla sitten uudet kujeet.

Syysneuleita

Kaikki tulevan neulekirjan neuleet on neulottu ja kuvattu, joten jäljellä on vain suuria määriä kirjoitus- ja viimeistelytyötä. Niinpä käsillä on yllättäen myös aikaa neuloa syksyn viileitä kelejä varten.

Seinäjoella aloitettu Lakeuden kutsu -pusero on edennyt jo toiseen hihaan asti. Puserosta tulee kokonaan saumaton, ja näyttäisi valmistuvan juuri sopivasti kun kelit kylmenevät. Kuvassa pusero on katsomassa amerikkalaista jalkapalloa: lauantaina pelattiin Vaahteramalja eli miesten SM-sarjan finaali. Pääsin samalla myös heiluttamaan käsiäni GS Demonsin naisille, että olen kerrankin neulomassa jotain IHAN ITSELLENI. (Muuten, jos jenkkifudis lajina kiinnostaa, niin Demonsilla on huomenna eli tiistaina 3.9. kokeilupäivä Käpylän Velodromilla. Minä olen liian laiska urheillakseni tosissani, vaikka useampi onkin vihjaillut, että erityisesti linjapeliin tarvittaisiin lisää massaa.)

Kohta alkaa olla myös aika siirtyä paljaista jaloista takaisin villasukkiin. Aloitin nämä polvisukat ohuesta Cascadesta jo keväällä, mutta ne jäivät kiireissä kesken. Jahka Lakeuden kutsu on valmis, voisin seuraavaksi palata sukkiin. Nämäkin ovat minulle! Jotenkin usein tuntuu käyvän niin, että neuleeni päätyvät neulesuunnittelun mallikappaleiksi ja siten malleille.

Näissä syystunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Jännityksellä odotamme, onko ensi viikon Elämänlangalla valmiita neuleita.

Tiistai? Tiistai!

Elämänlangalla ollaan jo päivistäkin sekaisin kirjadeadlinen lähestyessä. Viikonloppuna valokuvattiin jälleen Suomenlinnassa, ja maanantai menikin sitten täydellisessä koomassa. Joka kerta pääsee unohtumaan, miten väsyttävää kuvausten järjestäminen on.

Omia valokuvia ei tältä kuvauskierrokselta ole, mutta koska perheenjäseniä jälleen julmasti hyväksikäytettiin malleina niin Teemu oli lasten kanssa Suomenlinnassa liki koko sunnuntain ja ehti napata myös muutaman valokuvan. Tässä tunnelmakuvassa ei ole neuletta, mutta kolmasluokkalainen apina on hyvä mittatikku noille Suomenlinnan kirkon massiivisille aitaketjuille.

Kirjaa varten on tällä hetkellä kuvattu yhtä neuletta lukuunottamatta kaikki ohjekuvat ja yhdestä pitää vielä napata muutama täydennyskuva. Tekniikkakuviakin on aloiteltu, joten voiton puolella ollaan tässä suhteessa! Kirjan käsikirjoitus on myös tekniikkaohjeita lukuunottamatta liki paketissa: kaikilla neuleilla on nimet ja lyhytkuvaukset, ja ohjetekstit odottavat vain Johannan kommentteja.

Tekemistä siis on edelleen, mutta alan jo varovasti olla toiveikas sen suhteen, että homma valmistuu suurin piirtein ajallaan.

Näin pikaisesti ja poikkeuksellisesti tiistaista Elämänlankaa. Ensi viikolla toivottavasti jälleen maanantaina - luultavasti edelleen kirjan viimeistelytunnelmissa.

Kuvauksellista

Elämänlangalla vietettiin eilen sopivan vaan ei liian aurinkoinen päivä Suomenlinnassa ensimmäisissä Puserot puikoille -kuvauksissa. Kirjaan on tulossa näillä näkymin 14 yläosaohjetta, mikäli ne mahtuvat kustantajan antamaan sivumäärärajaan, ja näistä on nyt kuvattu 5. Toiveikkuustaso kirjan suhteen on taas kovassa nousussa. On aivan mahtavaa nähdä vaatteet ensimmäisen kerran kunnolla viimeisteltyinä, kasteltuina ja pingotettuina, ja juuri niiden mallien päällä joille ne on ajateltu.

Tässä muutamia tunnelmakuvia päivän varrelta. Osa on minun ottamiani, osassa kameran takana on ollut ihana apukuvaajamme.

Tältä leirissä näytti ennen kuvausten alkua. Kuvattavat neuleet on nostettu esiin, ja pariin neuleeseen on jo mallailtu korujakin. Saimme jälleen napit sekä asustekorut Pörröltä joka on kertakaikkiaan velho askartelumassojen kanssa. Voin kertoa että jopa minä, joka käytän hyvin vähän koruja, totesin yhdestä kaulakorusta välittömästi "Mitä tää maksaa?! Mä haluun tän!".

Päivän ensimmäinen malli laittautuu. Minua ilahdutti erityisesti käsivarressa oleva tatuointi, joka tulee kuvissa näkymään mainiosti puolipitkän hihan alta. Tiedän, että mallitoimistot eivät arvosta malleilla tatuointeja, lävistyksiä, arpia tai muita "kauneusvirheitä", mutta minä pidän persoonallisen näköisistä neulemalleista. Loppujen lopuksi aika harva valmiiden neuleiden käyttäjäkään näyttää mallikuvastosta tulleelta.

Harvinainen kuva kanssakirjailijattaresta: Johanna istui koko päivän leirivahtina neule käsissään, sillä kaikkin ensi viikonloppuna kuvattava ei millään muotoa ole valmista. Tässä onnistuin kuitenkin nappaamaan otoksen, jossa Johannalla EI ole neuletta.

Leiri paisui loppua kohden. Kuvassa keskellä taka-alalla vierelläni seisomassa päivän viimeinen malli, vilteillä ja pyyhkeillä istuskelemassa kuvaaja, kanssakirjailija, malleja ja yksi seuraneiti - moni päätyi jäämään Johannan seuraksi nurmikolle puun varjoon istuskelemaan oman kuvauksensa jälkeen.

Tässä vielä aito in action -kuva. Minulla on kädessäni ulkoinen salama sekä varjo, joka hajottaa valoa vähän pehmeämmäksi, kuvaaja kuvaa, ja jos katsotte oikein tarkasti niin siilitukkainen avustaja ei suinkaan tee natsitervehdystä vaan pitelee varjoa, joka leikkaa suoran auringonvalon pois mallin silmistä. Musta-hopean sävyinen varjo vain kuvassa hukkuu kivitaustaan niin, että vaikutelma on sangen hupaisa. Ihan hirveän moni ei pysähtynyt ihmettelemään, vaikka välillä saimmekin vähän kummastelevia katseita ohikulkijoilta eri puolilla saaria.

Nyt, ystävät kalliit, saa käyttää kaikkia mahdollisia yhteyksiä muinaissuomalaisista säänjumaluuksista säätä manipuloiviin avaruusolentoihin, että ensi viikonloppuna olisi myös hyvät kuvaussäät! Kirjan materiaalit pitäisi saada kustantajalle kuunvaihteessa, ja sehän ei onnistu jos sataa silloin kun 2/3 kirjan kuvista pitäisi saada purkkiin.

Tällaisissa värikkäissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Toivottavasti ensi viikollakin ollaan vielä making of -maisemissa, sillä deadline lähestyy.