Jouluista

Elämänlangalla on vietetty rauhallista ja mukavaa joulua tällä kertaa Tuusulassa. Lapset leikittävät mummua ja mofaa antaumuksella, joten äiti ehtii istua ja neuloa. Olen noudattanut monivuotista perinnettäni neuloa joululomalla itselleni: Puikoilla on nyt polvisukka Nallesta, koska vanhoista raidallisista Maija-sukista alkavat kantapäät hiutua puhki.



Projektina on ollut myös kauluri, tai oikeastaan putkihuivi. Huivin nimeksi tulee Any Which Way, ja tekeillä on ohje ihan aikuisten versioon. Jutun jujuna on pitsineulepinta, joka näyttää samalta molemmin puolin niin, ettei huivissa ole nurjaa puolta. Jahka saan tavattua valokuvaajani päivänvalon aikaan, menee ohje sitten myyntiin Ravelryyn.

Nea näki minun huivini kuivumassa, halusi samanlaisen ja valitsi sitten erehtymättömällä maulla lankavarastostani Fyberspatesin 100% silkkilankaa.



Lapsen versio valmistui nopeasti, ja Nea sai sen kaulaansa jouluaattoaamupäivänä. Sen jälkeen kauluri onkin ollut pois kaulasta ainoastaan joulusaunassa ja yön aikana, eli ilmeisen onnistunut projekti! Lapsille neulominen on hauskan nopeaa, mutta erityisen mukavaa on kun neuleet otetaan vastaan näin ilolla. Lapsethan eivät todellakaan aina ole näin tyytyväisiä saamiinsa neuleisiin.

Näissä leppoisissa tunnelmissa siis jouluviikonloppuna. Ensi viikolla ollaan jo vuodessa 2012!

Iloisia yllätyksiä

Olen ollut vajaan vuoden verran erään kielikoululutuksia myyvän firman listoilla ja käynyt muutaman satunnaisen sijaisuuden lisäksi opettamassa kerran viikossa keskusteluruotsia pienryhmälle yritysasiakkaan luona. Koska kielikurssifirma toimii Turusta käsin, en ollut koskaan tavannut pomoani kasvokkain. Perjantaina istuimme kuitenkin toviksi kahvilan pöytään, kun hän oli Helsingissä tapaamassa firman pääkaupunkiseudulla toimivia opettajia.

Iloisena yllätyksenä firman joulukortin välistä löytyi 30 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan. En ollut osannut odottaa mitään joulubonusta, joten ylimääräinen syy mennä kirjakauppaan oli erinomaisen tervetullut.



Kirjakauppa palkitsi sitten toisella iloisella yllätyksellä: hyllystä löytyi Tikrun ja Villapeikon hienonhieno kirja Kaikki lähti lapasesta. Se on hieno! Se on upea! Se on mahtava! Suomalaisen kirjakaupan hinta oli tuttuun tapaan suolainen, mutta kun kädessä oli lahjakortti, tuntui suorastaan polkuhinnalta pistää kirjaan vain pari kymppiä omaa rahaa.

Minusta on ihanaa, että suomalaisilla neulesuunnittelijoilla nyt on niin paljon kysyntää, että kustantamot uskaltavat lähteä tekemään kauniita, monipuolisia, moderneja neulekirjoja kotimaisin voimin. Kaikki lähti lapasesta on kauniisti kuvitettu ja taitettu, tekniset tiedot ja ruutupiirrokset näyttävät äkkivilkaisulla selkeältä ja ohjeet perinpohjaisilta. Kun sain kirjan käsiini vasta perjantaina, en toki ole ehtinyt vielä mitään koeneuloa, mutta mainiolta näyttää!

Lisäksi ilahduin runsaista kokosarjoituksista: kaikkea ei toki voi sarjoittaa ihan joka kokoon, mutta kirjassa on selvästi pyritty tarjoamaan kokoja monipuolisesti ja monen mallisille ihmisille. Englanninkielisistä neulekirjoista kun ei läheskään aina löydy niin isoja kokoja että ne riittäisivät verhoamaan minun muhkean varteni. Kokemuksesta tiedän, millainen urakka kokosarjoittaminen on, siitä isot aplodit myös tekijöille!

Näissä iloisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla ollaan jo joulunpyhissä ja matkalla kohti uutta vuotta!

Äidin tyttö!

Lauantaina Nea tuli viereen sohvalle ja ilmoitti haluavansa neuloa. Patistin hakemaan ikuisuusprojektinsa kaapista (leveä kaistale vihreää seiskaveikkaa), mutta tämä ei kuulemma käynyt: piti saada neuloa pieniä rättejä.

Ullan pikkujouluista mukaan oli tarttunut kolme kerää Novitan Miamia, paksuhkoa puuvilla-akryylisekoitetta. Etsin laatikosta 5 millin puikot, loin 16 silmukkaa ja annoin lapselle neulottavaksi. Yllättävän nopeasti minulle tyrkättiin pääteltäväksi ja viimeisteltäväksi pikkuinen, noin lapsen kämmenen kokoinen tiskirätti.



"Tee siihen lenkki kanssa niin voi ripustaa. Tästä on hyötyä jos pesee nukentiskejä! Tai sitten sillä voi nostaa leikisti kuumia kattiloita."



Ensimmäisen rätin jälkeen piti luoda silmukat toiseen, sitten kolmanteen, koska tietysti piti päästä kokeilemaan kaikkia värejä. Neulekärpänen pääsi ilmeisesti puraisemaan toden teolla, sillä kolmannen rätin kohdalla käytiin seuraavanlainen keskustelu:
"Nea, tule iltapalalle!"
"Joo, mä neulon vaan tän kerroksen..."
Sananvaihto sai vanhemmat hihittämään kippurassa, mutta nuorelta neulojalta vitsi taisi vielä mennä vähän ohi.



Sunnuntaina päästiin sitten aivan hurjiin neule-eksperimentaation sfääreihin, sillä piti päästä kokeilemaan raitoja. Parin kerroksen jälkeen Nea kommentoi tyytyväisesti, että tämähän onkin ihan helppoa.

Seuraavaksi pitäisi kuulemma päästä neulomaan iskälle pipo. Se projekti ehkä kuitenkin saa odottaa vielä jonkun päivän, sillä uusi kouluviikko saattaa teettää aivan tarpeeksi töitä seitsemänvuotiaalle.

Tällaiset ovat erittäin ylpeän äidin tunnelmat Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten ehkä omiakin neuleita.

Loma!

Elämänlangalla on tänään sellainen eksoottinen asia kuin vapaapäivä. Viime kuussa tuli sen verran paljon ylityötunteja, että käsky kävi pitää nyt pitkä viikonloppu kun kerran tiistaikin on pyhä. Voisi kuvitella, että tähän olisi tottunut, kun ei siitä turhauttavasta kuukausien mittaisesat työnhakuprosessista jolloin olin kotona päivästä toiseen nyt kuitenkaan kovin pitkä aika ole. Aika nopeasti sitä näemmä kuitenkin tottuu myös työläiselämään, osa-aikaiseenkin.

Aivan ensimmäiseksi ajattelin juoda kahvia ja kuunnella äänikirjaa. Sitten saattaisin jopa neuloa!



Puolisentoista viikkoa sitten ostin Cascade 128:aa Villavyyhdistä. Olen leikitellyt pintaneuleilla ja palmikoilla, ja nyt minulla on pian valmis hiha. Työ etenee huikeaa vauhtia, koska lanka on niin paljon tavallista valintaani paksumpaa, joten on hyvinkin mahdollista, että saan jo tälle talvelle uuden villapuseron. Samalla voin pyöritellä mielessäni ideoita toiseen (tosin ohuemmasta langasta) tekeillä olevaan tilausdesigniin.

Näissä tervetulleen rennoissa tunnelmissa Elämänlangalla siis tänään. Ensi viikolla toivottavasti enemmän villapuseroa!

Järjestöaktiivista

Syksy on ollut töissä kiireistä aikaa, ja olin jo viittä vaille valmis luopumaan kaikista harrastusjärjestötehtävistä. Muutin kuitenkin mieleni, ja Suomen verkkoneuleyhdistys ry:n vuosikokouksessa minut valittiinkin jatkamaan hallituksessa vielä ensi vuonnakin. Tämän kuluneen vuoden olen hoitanut jäsenasioita, käytännössä siis ylläpitänyt jäsenrekisteriä ja hallinnoinut Ullan jäsensivujen käyttäjätunnuksia. Sama linja jatkuu luultavasti myös ensi vuonna, vaikka hallituksen järjestäytymiskokous onkin vielä pitämättä. Muistuttelen muuten myös, että jäseneksi kannattaa liittyä mikäli pitää lehdestä: sivuilla on kuukaudessa liki satatuhatta lukijaa, johon nähden muutaman sadan hengen jäsenmäärä kuulostaa aika vähäiseltä.

Kaiken kiireen keskellä on ollut hieman aikaa jopa neuloa, ja Drunken Sailor -sukat ovat valmiit. Minua on harmittanut kamalasti, kun en moneen herran aikaan ole ehtinyt suunnitella mitään Ullaan, joten ajattelin nyt laittaa nämä tarjolle. Ensi vuoden ensimmäisen Ullan teema on Valo, joten tällainen hehkuva oranssinpunainen sopii mainiosti vai mitä?



Tekeillä on kaikenlaista muutakin pientä ja suunnitteilla vähän isompaakin. Kävin perjantaina lohtulankashoppailemassa Villavyyhdissä ja ostin paksua Cascadea, josko vaikka täksi talveksi saisin tehtyä itselleni uuden villapuseron. Mieli tekisi jotain kunnolla palmikollista, sillä palmikot pitävät hyisen tuulen ulkona paremmin kuin sileä neule. Tällä neuletahdilla tosin voi olla, että jos lähden tekemään muuta kuin sileää neuletta suljettuna neuleena, saan uuden puseron ehkä talveksi 2013.

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa.

Epäonnisten neuleiden viikko

Elämänlangalla ei yleensä erityisen paljon mainosteta erilaisia pieleen menneitä kokeiluja. Kun neuloo paljon, ei kuitenkaan voi aina onnistua.

Viimeksi viikonloppuna istuin ja kirosin sukalle. Oikein sievä, ihana ja sopiva sukka, Ilun värjäämästä oranssinpunaisesta langasta: istuu mukavasti ja Drunken Sailor -palmikko toimii hauskasti.



Vaan kun aloin neuloa toista sukkaa, aloittaen palmikon mielestäni eri kohdasta ja peilikuvana... Sukasta tuli täsmälleen samanlainen. Tarkistin laskelmani, kääntelin valmista sukkaa, tutkin asiaa. Toistaiseksi ainoa keksimäni selitys on, että avaruusoliot ovat käyneet ampumassa valmista sukkaani peilisäteillä. Muuten en ymmärrä, kuinka palmikko, joka aloitetaan kolmannen puikon alussa ja palmikko, joka aloitetaan neljännen puikon lopussa ja neulotaan ruutupiirroksista jotka ovat keskenään peilikuvat voivat tuottaa tulokseksi kaksi täsmälleen samanlaista sukanvartta. Lisäksi voisin valittaa, että sukat väittävät kivenkovaan edelleen nimekseen Drunken Sailor, mutta kuinka kehtaan tarjota Ullaan ohjetta englanninkielisellä nimellä. Juopunut merimies ei vain kuulosta laisinkaan niin iskevältä.

Toinen murheenkryyni on Hulda.



Pingotin, ompelin kainalosaumat, kokeilin ja testailin. Ei mahda mitään: tämä on huonoimmin istuva neule, jonka olen koskaan itselleni neulonut. Mukaanlukien aikoinaan 90-luvun lopulla joulunpunaisesta Teddystä neulottu poncho. Hihat ovat liian pitkät ja reilusta leventämisestä huolimatta liian kapeat. Yläosa on OK, mutta takin helma roikkuu hassusti takana, koska lantioni on niin leveä suhteessa neuleen muotoon. Mitä tekisin? Käytänkö töissä lämmikkeenä niinä päivinä, kun lämmitys ei halua leikkiä kanssani, vai lahjoittaisinko jollekin itseäni vähän pienemmälle ja kapeampilantioiselle mutta apinan käsin varustetulle?

Seuraavaksi poistun neulomaan kirjoneuletta. Ette muuten uskoisi, kuinka rumaa kirjoneuletta näin pitkällä neulekokemuksella voikaan osata neuloa!

Ensi viikolla toivottavasti onnekkaampaa Elämänlankaa.

Sukattaa

Muutama viikko sitten tilasin stressileluksi Ilulta sukkalankoja. Harvinaisesti langat eivät ole jääneet lankavaraston koristeiksi, vaan jo toinen vyyhti on muuttumassa sukiksi.



Ensin neuloin keltaisesta ihan perussukat, mukavan aurinkoiset nyt kun päivät lyhenevät. Lisäksi, koska tekeillä on yhtä ja toista myös suunnittelurintamalla, on sileä neule suljettuna neuleena hyvää hermolepoa.

Seuraavaksi vuorossa on punainen lanka. Aloitin neulomalla joustimen, mutta sitten iski inspiraatio ja kävin uskollisten Barbara Walkerieni kimppuun.



Näiden sukkien työnimenä on nyt Drunken Sailor Socks, olettaen että ideani toimii. Palmikot ovat rentouttavia toiseen projektiin viime aikoina työstämäni kirjoneuleen jälkeen, vaikka olenkin nyt vähitellen pääsemässä sopuun kirjavan projektini kanssa. Myös suuremman skaalan palmikkoneule on piirrustuspöydällä, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin.

Palmikkoisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla toivottavasti pohdinnoissa myös tuloksia.

Marraskuun aurinko

Marraskuun pimeinä ja sumuisina päivinä aurinkoa ei juuri näe. Elämänlangalla kuitenkin saadaan ihastella auringon ja muidenkin tähtien loistetta, kun viikon sankari Joel on innostunut avaruudesta. Päivittäin katsellaan youtubepätkiä, jotka esittävät erilaisten taivaankappaleiden kokoeroja, ja kaikenkokoiset pallot muuttuvat hetkessä tähdiksi ja planeetoiksi.

Varsinainen viisivuotispäivä oli jo viime viikon keskiviikkona, mutta syntymäpäiväkahvit juotiin vasta eilen. Viime vuotinen suosikki Brio-junarata on edelleen voimissaan, mutta tämänvuotisissa lahjoissa oli jo isomman lapsen meininkiä: pikkuautoja, legoja sekä ihana SpaceLab, jossa on mukana kaikkien planeettojen pienoismallit. Niitä järjestellään ja ihaillaan kovasti. Eilen illalla lapsi oli iltasadun jälkeen ryöminyt vielä pedistä katsomaan planeettojaan, laittanut ne oikeaan järjestykseen ja nukahtanut sitten lattiatyynylle niiden viereen.

Koska lasten innostusta kannattaa rohkaista, huomioitiin mielenkiinnon kohde myös kirjallisissa lahjoissa. Kevyemmäksi lukemiseksi paketista paljastui uusi Tatun ja Patun avaruusseikkailu, raskaampaa tavaraa taas edusti Avaruuden ääriin, jota kirjakauppa itseasiassa mainosti isommallekin miesväelle isänpäivälahjaksi. Saa nähdä, onko seuraavaksi ostettava teleskooppi, vai vaihtuuko mielenkiinnon kohde ensi syntymäpäivään mennessä johonkin aivan muuhun. Tähtitiede on toki kunniakas ala, josta riittää tutkittavaa pidemmäksikin aikaa, joten tutkijataustaiset vanhemmat arvostavat tätä.

Näissä tähtitieteellisissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas maanläheisempiä aiheita.

Välipalasukat

Neulominen on hauska ja haasteellinen harrastus, ja aina oppii uutta. Neulojan elämässä tulee kuitenkin hetkiä, jolloin joku aivan aivoton neule on tarpeen.

Viime viikolla olin eräänä päivänä aivan puhkistressaantunut ja täydellisen turhankärtty. Tekeillä oli yksi neule, jonka jatkamiseksi olisi pitänyt opetella uusi tekninen yksityiskohta ja toinen, jossa oli joka kerroksen pitsiä ohuella langalla. Minulla oli ihania Ilun sukkalankoja, mutta koska isäni taannoin lainasi omaa kerijälaitettaan ja vyyhdinpuitaan ja vei ne Tuusulaan, eivät langat sattuneesta syystä vielä olleet neulottavilla kerillä. Hulda murjotti edelleen viimeistelyjä odotellen ja seuraava takkiprojekti vaati mallitilkkuja ja neulesuunnittelua.



Tällä kertaa sohvankulmani epämääräinen lanka- ja puikkokasa palkitsi minut: löysin valmiin villasukan ja sen parin, jossa oli kantalappu kesken. Sain siis samaan hintaan hetkeksi aivotonta neulottavaa ja hyvin vähällä vaivalla uuden sukkaparin!

Muistelin, miksi tämä nimenomainen pari jäi kesken. Nämä sukat ovat ensimmäinen tutustuminen monien kehumiin Zauberballeihin, ja olin hieman pettynyt lankaan: se oli makuuni sukkalangaksi hieman karvaista. Ja sitten tuli uusi projekti, toinen ja kolmas, ja sukkaparat unohtuivat. Nyt ne kuitenkin ovat päässeet valmiiksi ja jalkaan. Ensituntuma on, että sukat ovat lämpöisemmät kuin juuri käytössä olleet Ticotico -sukat, kenties pieni pörröisyys siis lämmittääkin.

Näiden voimalla jaksanee taas sitten neuloskella haasteellisempiakin töitä. Niistä ehkä sitten enemmän ensi viikon Elämänlangassa?

Uuu-lalaa!

Villaa ylle -tempauksen pyörteissä ja muutenkin kiireessä on Ulla-parka jäänyt minulta lapsipuolen asemaan ja uusi numero ilmestyi melkein salaa. Menkää katsomaan! Se on hieno! Itse ihastuin ainakin kansikuvaankin päässeisiin Charlotta toinen -sukkiin. Muutenkin Ullassa oli herkkuja palmikoista pitävälle, esimerkiksi Annikin palmikkopipo.

Penni-säärystimiin tekisi mieli muokata muotoilut vähän muhkeammillekin pohkeille, että saisi omillekin koivilleen lämmikettä talveen! Harmillisesti jalkani ovat sitä mallia, jossa mikään pohkeen yli vedettävä, oli se sitten polvisukka tai säärystin, ei pysy paria minuuttia pidempään ylhäällä.



Kotineulerintamalla on Ullan ihastelun lisäksi pistetty Hulda hetkeksi aikaa häpeämään. Itse neule on valmis, mutta viimeistelemätön, eikä istu päälle ollenkaan niin sievästi kuin toivoin. Pieni pingottelu ehkä auttaa, mutta koska en ole aivan varma, on viimeistely vielä toistaiseksi jäänyt. Lisäksi uutta sänkyämme ei vielä ole käytetty pingotusalustana, enkä tiedä miten viskoelastaanimateriaali hengittää jos patjan ja petarin väliin ujuttaa pinon pyyhkeitä joiden välissä on märkä neuletakki.

Sen sijaan puikoilla on ollut Parnassius Apollo. Alkuperäisessä ohjeessa lankana on ollut Handmaidenin Sea Silk, mutta yllätyksekseni Villavyyhdistä saamani Sweet Georgia Seasilk Lace on melkein saman paksuista, vaikka metri-grammasuhde onkin aivan erilainen.

Pitsisissä tunnelmissa siis tähän viikkoon! Muutakin uutta on puikoilla ja työn alla, mutta näistä ehkä enemmän joskus tulevina viikkoina. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa.

Asunnottomien yö

Elämänlangan koko kesän ja alkusyksyn kestänyt suurprojekti Villaa ylle kulminoitui tänään Asunnottomien yöhön. Palasin juuri Hakaniemen torilta, jossa tapahtuman päälava Helsingissä perinteisesti on.

Tässä on keräyksen koko saalis:



Mahtavasti siis neulojat lähtivät mukaan tempaukseen, nuo laatikot on nimittäin osa tungettu aivan halkeamispisteeseen asti täyteen neuleita. Päivitän pian keräysblogiin tarkemmat numerot.

Kirjoittelin keräyksestä myös Essen kolumnissani. Neuleiden vastaanottaminen, pakettien ja kirjekuorten avaaminen ja keräystuoton lajittelu on vienyt yllättävän paljon aikaa, mutta toisaalta on ollut ihanaa tuntea kaikki ne lämpimät ajatukset, joita neulojat ovat pakanneet mukaan lähetyksiinsä. Tulevana talvena jokainen sukkapari ja kaulahuivi varmasti pääsee lämmittämään jotakuta tarvitsevaa: työntekijät kertoivat, että jopa kovimmilla pakkasilla yökahvilaan saattaa kävellä ihmisiä joilla ei esimerkiksi ole lainkaan sukkia.

Elämänlangalla oltiin siis tällä viikolla vapaaehtoistyötunnelmissa. Ensi viikolla toivottavasti uusia neulekuulumisia: puikoilla on jälleen pipoja ja Huldan takkikin alkaa olla loppusuoralla.

Huldadaa

Isot neuleet ovat kiinnostava asia. Varsinkin kun L:n edessä on useampi X, kestää itselle neulominen yleensä pitkään. Huldaa olen tikutellut jo kesästä lähtien, ja helmaosan neulominen tuntui kestävän iän kaiken. Sitten ilmeisesti kaikki neulomisen mustaan aukkoon kadonneet silmukat purkautuivat kerralla ulos, sillä hihat syntyivät nopeasti ja nyt olen jo kaarrokkeessa.

Koska suurensin hihoja, sovellan hieman kaarroketta. Huldan takissa raglankavennukset neulotaan enimmäkseen joka 4. kerros, mutta kavennan nyt hihojen ylimääräiset silmukat kaventamalla hihoista raglanien kohdalla enimmäkseen joka 2. kerros. Toivottavasti visioni on oikea, eikä kaarrokeosa mene uusiksi, sillä työhuoneellani on näinä päivinä melkoisen viileää ja ohut villatakki olisi juuri oikea työvaate.



Grignascon Bambi on muuten elämää ihanampaa lankaa neuloa, pehmoista ja ohuudestaan huolimatta lämpimän tuntuista. Lisäksi, samaten kuin saman tehtaan Flavia Babyssä, on langoissa mahtavia värejä. "Vauvalankojen" ongelmahan on usein se, että värikartta on haalea ja pliisu.

Seuraavaksi on ohjelmassa taas päähineitä, sillä sain Linien Tessaa niitä nimenomaisia hempeitä sävyjä. Neiti ekaluokkalainen saa talven varalle uuden pipon, ja lisäksi tilauksessa on kuulemma kaulaliina jahka saamme selvitettyä mikä lanka on herkälle hipiälle tarpeeksi pehmeää. Erityisesti tilattiin, että "Saa olla semmoinen pitkä kaulaliina, eikä semmoinen vauvakaulaliina jonka päissä on reiät". Ateljé Nyberg, neuleita tilauksesta.

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla. Ensi viikon maanantaina on Asunnottomien yö, ja raportoin joko heti aamusta keräyssaldoa Villaa ylle -keräyksestä (parvekkeemme on täynnä laatikoita!) tai sitten mahdollisesti bloggaan vasta myöhään illalla käytyäni luovuttamassa kerätyt neuleet. Olen näillä näkymin Asunnottomien yön Hakaniemen torin lavalla klo 21 muutaman minuutin, joten jos haluaa nähdä keräyssaaliin kannattaa etsiytyä silloin Hakaniemeen.

Ensi viikolla siis jälleen lisää Elämänlankaa!

Urheiluhullu

Viime päivinä Elämänlangalla on kyselty: "Anteeksi, mutta kukahan minä mahdan olla, ja mitä minä olen tehnyt Kristelille?" En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut urheilusta. Siitä huolimatta lähdin viikonloppuna Suomen amerikkalaisen jalkapallon liiton faniristeilylle Tukholmaan, kun naisten ja miesten maajoukkueet pelasivat perinteiset maaottelunsa Ruotsia vastaan.

Havaintoja risteilyltä:
- Useimmat jalkapallofanit ovat kivoja. Pieni osa on rasittavia känniääliöitä.
- Jos istuu fanibussissa etupenkkiin, viereen tulee rasittava känniääliö.
- Tukholmassa on myös lauantai-iltapäivisin hirveä ruuhka, varsinkin jos ottelu on venynyt ja fanibussi lähtee yli puoli tuntia myöhässä takaisin kohti satamaa.
- Tukholmalaiset bussikuskit ovat kovia jätkiä, sillä myös miesten maajoukkue jonka peli oli vielä kesken kun fanibussi kiireellä lähti, ehti laivaan useita minuutteja ennen lähtöä.



Amerikkalaista jalkapalloa katsoessa on näemmä aivan loistava neuloa sileää neuletta suljettuna neuleena. Minulla oli mukana risteilyneuleena Huldan takki, jonka toinen hiha valmistui ja toinen pääsi liki puoleenväliin. Pian pääsen siis kaarrokkeeseen. Tässä kohtaa olen muokannut ohjetta sen verran, että koska käsivarteni ovat paksut, olen lisännyt silmukoita reilusti. Toivottavasti lanka riittää...

Oman intressantin lisänsä matkailuun toi se, että perjantaina raitiovaunussa istuessani näin äkkiä neulomassani hihassa toukan. Murskasin sen välittömästi vailla tunnontuskia, mutta tietenkin näin painajaisia laumasta turkiskuoriaisen toukkia mutustelemassa valmista villatakkiani. Eristin hytissä kaikki neuleen kappaleet eri puolille ja tutkin tarkkaan, asettelin lankakerät eri pöytäpinnoille ja tarkistin kaikki sekä heitin pois käyttämäni muovipussin ja vaihdoin tilalle useamman uuden laivan tax freestä. Missään kohtaa neuleita tai lankakeriä ei näkynyt jälkeäkään tuhohyönteisistä - kenties salamatkustajani oli sittenkin joku täysin viaton pikku ötökkä. Tästä huolimatta aion pakastaa neuletakin huolella siinä vaiheessa kun työ valmistuu.



Toukkaneuroosia iloisempana tuomisena risteilyltä oli tämä ihana Sagaformin take-away -muki. Mukissa on kaksi kerrosta joiden väliin jää ilmatasku, sekä silikoninen kansi joka pitää juoman lämpimämpänä ja vähentää roiskeita. Muki matkustaa mukaani työpaikalle, jossa kanniskelen täyttä kahvikuppia ylös kapeita ja jyrkkiä puuportaita, joille en välttämättä halua kahviroiskeita. Tästä kelpaa sitten syksyn synkentyessä juoda piristäviä taukokahveja!

Näissä vaihtelevissa tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Ensi viikolla ehkä sitten taas uusia aiheita.

Uudestaan!

Elämänlangalla on tänään taas "täällä ei ole mitään nähtävää" -päivä. Olen pitänyt hippusen taukoa muille neulomisesta ja Huldan takki etenee. Harmillisesti kuitenkin eilisen pitkän neulerupeaman tulos menee harakoille, koska vaikka vartalo-osa sopii minulle, hihat ovat hyvin muodostuneille käsivarsilleni liian kapeat. Joudun siis purkamaan ja aloittamaan alusta.

Toinen "Uudestaan!" -tapaus on viime aikoina ollut postissa käyminen. Villaa ylle -keräys on loppusuoralla ja joka päivä postipoika joko soittaa ovikelloa ja tuo hyvin paksuja pehmeitä kirjeitä tai jättää pakettikortteja. Olen ostanut Smart Storen koon 31 laatikoita nyt kai jo 8, ja toivon että tämä riittää keräyksen loppuun. Asunnottomien yö, jota varten näitä neuleita siis kerätään, on muutaman viikon päästä. Luovutan keräyksen tuoton jossain vaiheessa tapahtuman päälavalla Hakaniemen torilla, mikäli haluaa tulla katsomaan kannattaa seurata Asunnottomien yön sivuja, joilla ohjelmasta tiedotetaan.

Nyt jatkan neuleen purkamista ja ehkä sitten neulomistakin, mikäli en kuukahda suoraan petiin. Ensi viikolla ehkä reippaampaa Elämänlankaa.

Pääasioita

Elämänlangalla on näemmä meneillään pahanlaatuinen putki pääasioita. Viikonloppuna valmistui vihdoin ja viimein Bayret, joka on nyt viimeistelyä vaille valmis. Lankana tässä tosiaan Koigu KPM, joka toimi aivan samoin kuin alkuperäisessä käyttämäni Shibuiknitsin sukkalanka. Nyt puikoilla jatkavat pääasiat, eli ihan peruspipo Dalegarn Falkista.



Jossain vaiheessa Bayret-projektia meinasi iskeä uskonpuute, kun tuntui siltä, että väännän aina vain palmikonkiertoja mutta mikään ei etene, mutta työ valmistui viimein eilen kun olin istuskelemassa Leppävaaran kirkolla, jossa järjestettiin Sukkasunnuntai. Paikalla oli iso laatikollinen lankoja, mm. Jannea, jota sai halutessaan ottaa hyväntekeväisyysprojekteja varten sekä parinkin eri projektin yhteystiedot. Itse sain tapahtumaa organisoineelta neuloavalta pastorilta muovikassillisen sukkia Villaa ylle -keräykseen. Paikalla ollut diakoniatyöntekijä muuten vinkkasi, että jos on neuleita joita haluaisi antaa hyväntekeväisyyteen mutta ei löydä sopivaa projektia, niin aina voi tarjota paikallisen seurakunnan diakoniatoimistoon ja sanoa, että antakaa jollekin tarvitsevalle.



Vielä viimeinen pääasia: ystävä neuloi Wurmin, jonka oli tarkoitus mennä viisivuotiaalle. Aina ei kuitenkaan mitoituskaan mene niin kuin Strömsössä, joten minä sain "hassun hippimyssyn". Tämä on paksua puuvillaa, eli ihan mainio näihin syksyn säihin kun ei vielä ole kauhean kylmä, mutta päälle kaipaa jo lämmikettä.

Pääasiatunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla taas sitten uusia tuulia.

Markkinahumua

Viikonloppuna Elämänlangalla tehtiin vierailu Tieteiden talolle, jossa järjestettiin Silmä, pisto, tikki, takki -käsityötarvikemarkkinat. Valitettavasti en päässyt paikalle lauantaina, sillä silloin kuulemma oli reippaasti markkinahumua, kauppa kävi ja esitelmiä oltiin kuuntelemassa sankoin joukoin.

Itse olin sunnuntaina puhumassa neulekirjailusta Langankululuttajan kanssa sekä myöhemmin Hannan avustuksella Ullasta. Yleisöä oli molemmissa esitelmissä vain kourallinen, mutta toisaalta keskustelua syntyi paljon paremmin kuin täyden salin kanssa.

Messuostokset jätin tällä kertaa väliin: vaikka rahaa tulee nykyään eksoottisesti säännöllisesti kuukausittain, on osa-aikainen palkka aika pieni ja lähiaikoina on tulossa iso menoerä kun saimme viimein aikaiseksi tilata uuden sängyn. Nyt tilattua petiä rakennetaan Patjamestarin tehtaalla jossain eteläisellä Pohjanmaalla ja se saapuu meille toivottavasti parin viikon päästä. Sekä minulla että Teemulla on ollut viime kuukausina selkävaivoja, kun vanhojen runkopatjojen jouset ovat alkaneet väsähtää, joten nyt pääsemme sitten kokeilemaan uutta viskoelastaanimateriaalia. Eksoottista on muuten petikauppa, Unikulma tarjosi uuden sängyn hinnaksi 6-8000 euroa, kun Patjamestari pystyy toimittamaan vähän päälle kahdella tonnilla. Saa tosin nähdä, täytyykö nyt sitten uuden sängyn kunniaksi uusia peitto, tyynyt ja lakanat saman tien.

Seuraavaksi alan valmistautua ensi viikonlopun edustustehtäviin: lupauduin tulemaan Leppävaaran kirkolla järjestettävään sukkasunnuntaihin neulomaan ja tarvittaessa neuvomaan sukkatekniikoissa. Tapahtuma järjestetään aamun messun sekä iltapäivän Tuomasmessun välillä, klo 12-17. Itse en pääse paikalle heti alkuiltapäivästä, mutta lienen siellä pari viimeistä tuntia.

Nyt tosin taidan juoda kahvia ja hoitaa tautista lasta: viime viikolla Nea oli köhässä, nyt Joelilla on yskä ja kuume. Tällaista tämä lapsiperheen elämä. Ensi viikolla sitten toivottavasti terveempiä kuulumisia!

Silmä, pisto, tikki, takki

Mikäli ensi viikonloppuna on tekemisen puutetta, kannattaa suunnata Tieteiden talolle Helsingin Kruununhakaan. Siellä on nimittäin Silmä, pisto, tikki, takki -käsityötarvikemarkkinolle.

Jos on tulosa pidemmän matkan päästä Helsingin kädentaitomessuille Wanhaan sataaman, voi samalla reissulla pistäytyä katsomaan myös tätä käsityöalan pienyrittäjien tapahtumaa: välimatka Wanhasta satamasta Tieteiden talolle ei ole kuin vähän reilun kilometrin, ja siitäkin suurimman osan pääsee nelosen raitiovaunulla.

Olen itse käsityötarvikemarkkinoilla sunnuntaina, puhun Langankuluttajan kanssa hieman neulekirjan tekemisestä ja sitten olen vähän myöhemmin mukana esittelemässä Ullaa ja Suomen verkkoneuleyhdistystä Ullan taustalla. Jos on kysyttävää Ullasta, siihen siis vastataan jos osataan, ja jos haluaa omaan kappaleeseensa Pitsit puikoille tai Punokset puikoille tekijöiden nimmarit, sekin järjestyy. Tulkaa paikalle kyselemään ja keskustelemaan, sillä me emme halua puhua tuntikausia keskenämme!

En siis itse myy mitään, mutta ostaa saatan - useammassakin tiskissä on lankaa, ja lisäksi tarjolla on kaikenlaisia tarvikkeita. Ainakin silmukkamerkkejä löytyy, samaten erilaisia nappeja - ja tarvikkeita omien nappien tekoon. Työnäytöksiäkin on, kehruuta ja lautanauhaa sekä haarukkanyöriä.

Näillä eväillä siis tähän viikkoon, ja viikonloppua odotellessa! Ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa.

Laadukasta

Elämänlangalla viikonlopusta tuli harvinaisen vaihteleva, kun torstai-iltana selvisi, että olen lauantaina menossa larppiin. Minulla ei ollut varsinaista hahmoa täydellä taustalla vaan olin npc-hahmo eli ei-pelaajahahmo, eräänlainen statisti: mama Lupita, paikallisen huumelordin sihteeri ja oikea käsi.

Olin torstaina päivemmällä muissa asioissa kierrellyt Sellon vaatekaupat ja manannut, että mitään ei löydy. Perjantaina kun menin etsimään vaatteita muhkealle meksikolaisgansterimamalle, oli tarjonta sitten äkkiä huomattavasti parempaa: pitkä musta trikoohame, musta hieman kiiltävä huivi ja musta tyköistuva toppi glitterrintamuksella. Olisin löytänyt jopa numeron 42-43 kaviooni istuvat siistit korkokengät, mutta järki voitti enkä ostanut ulkotiloissa enimmäkseen sorapihalla pelattavaan larppiin yli sadan euron kenkiä.

Valitettavasti totesin taas kerran, että köyhän ei kannattaisi ostaa halpaa: jo ennen kun ehdin pelipaikalle huomasin, että upouudesta hameestani on sauma reidestä rikki ja glittertopista irtoaa kimalletta käsivarsille. Kimalteen kanssa voin elää, se nyt oli odotettavissakin, mutta en olettaisi kuitenkin ihan käyttövaatteeksi tarkoitetun hameen hajoavan saumoistaan ensimmäisellä käyttökerralla - varsinkin kun vielä erikseen tarkastin pukukopissa kaikkien saumojen ehjyyden ennen ostoa. Päivän ohjelmassa taitaa siis olla keikka Lindexille kysymään, että saisiko vaatteen vaihtaa. Harvinaisena onnenkantamoisena olen kerrankin säästänyt myös kuitin!

Näistä vaatepulmista huolimatta itse larppi oli hauska. Kun näin harvakseltaan nykyään ehtii harrastaa, tulee sitten näemmä päädyttyä laadukkaisiin peleihin. Pelissä meksikolaisen vapaapainin kiertue saapui pieneen kylään, ja painiesityksistä näki, että pelinjohto oli panostanut tunnin jos toisenkin harjoituksiin. Minun statistihahmoni keskittyi istuskelemaan rennosti painia katselevan huumelordin vieressä ja pitämään silmällä suvun kahta nuorta tunaria, jotka olivat hukanneet arvokkaan myyntipakkauksen. Lisäksi toki kohtelin kaikkia muita kopealla "totta kai kaikki tekevät niin kuin MINÄ haluan" -asenteella, joka oli erityisen vapauttavaa vastapainoa palkkatyöni asiakaspalvelupainotteisuudelle.

Koska loppuviikosta tuli yllättävän kiireinen, jäi neuleaika vähemmälle kuin olin kuvitellut. Olen kuitenkin nauttinut hirveästi Bayretin neulomisesta: joka kerroksella tapahtuu jotain! Toivottavasti baskeri valmistuu ensi viikkoon, niin on jotain neuleaiheistakin esiteltävää. Sillon siis jälleen uutta Elämänlankaa.

Keltainen

Elämänlangalla on vallinnut vahva ei-minun-päiväni -kenttä. Flunssa vaivaa sekä minua että Teemua - onneksi ei lapsia. Raha-asiat huolettavat, kun luvattuja pieniä sivutuloja ei ole maksettu liki koko kesän kestäneistä kyselyistä huolimatta. Stressi uhkaa nostaa päätään, ja iskee tunne, että unohdan jonkun niistä projektipalloista, joita yritän pidellä ilmassa, ja pudotan nolosti. Lopullinen niitti tuli eilen, kun tilausneuleasiakas ilmoitti, että täysin mittojen mukaan tehty työ ei olekaan sopiva. Hukattu työ harmittaa aina hirveästi, vaikka rahallinen menetys ei olekaan suuri.

Epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia ratkaisuja: kaivoin esiin ihanaa, pehmeää, lämpimänkeltaista Koigua ja aloitin baskerin.



Tästä tulee Bayret, luultavasti ei tälläkään kertaa minulle itselleni vaan eräälle nuorelle neulojattarelle, joka kovasti pitää keltaisesta. Tuo Koigun väri on mahtava, syvä leijonankeltainen, ei räikeä vaan pehmeä. Tässä vaiheessa haluaisin tosin kyseenalaistaa neulesuunnittelijan mielenterveyden. Mitähän minulla on liikkunut päässä, kun olen kirjoittanut ohjeen, jonka jokainen oikea silmukka neulotaan kiertäen?

Tämän viikon Elämänlangalla siis pehmeissä keltaisissa stressintorjuntatunnelmissa. Ensi viikolla sitten taas jotain uutta.

Tuotteliasta

Elämänlangalla on viikkotolkulla rämmitty neulesuossa, jossa mikään ei valmistu vaikka kuinka neuloisi. Viikonloppuna tapahtui kuitenkin läpimurto ja äkkiä valmista onkin kaksin kappalein.

Minulta tilattiin alkukesästä bolero. Lankana on tässä Cotton Viscose, vaikka Dropsin alkuperäisessä ohjeessa on yhdistetty Cotton Viscose ja Kid-Silk. Lankaa ei mennyt kovin paljon, ehkä 250 grammaa, sillä bolero on kaulusta lukuunottamatta kauttaaltaan pitsiä ja minulla oli työssä isot puikot.



Boleron lisäksi valmistui vaaleansininen Timotei, jota olen nykertänyt myöskin viikkotolkulla. En tiedä, miksi tämä nimenomainen myssy ei halunnut valmistua, sillä pintaneule on suhteellisen yksinkertainen. Onneksi syksy ei ihan vielä ole käsillä, joten baskeri ehtii oikein hyvin siihen mennessä lämmittämään entisen kanssa-asujan päätä. Alkuperäinen Timotei on neulottu Wollmeisesta, mutta tämä on proosallisemmin Dalegarnin Baby Ullia. Lankaa muuten meni vain yksi kerä, yllättävän riittoisaa!



Nyt puikoille on palannut Huldan takki, jota aloittelin alkukesästä. Vielä pitäisi neuloa kymmenisen senttiä helman sileää neuletta, sitten pääsen tekemään hihoja. Muutakin olisi jonossa, mutta ehkä nyt voi varata jonkun päivän välissä itselle neulomiseen ennen uusia haasteita?

Ensi viikolla Elämänlangalla on ehkä jotain uuttakin jo tekeillä näytettäväksi, mikäli saan reippaasti aloitettua seuraavaa jonossa olevaa projektia - toivottavasti nopeasti neuloutuvaa!

Tien päällä

Elämänlangalla päästiin viikonloppuna maakuntamatkailemaan, kun kävimme Langankuluttajan kanssa Pukkilan puikkopäivässä puhumassa neulesuunnittelusta, neulekirjailijattaruudesta sekä toki esittelemässä Pitsit puikoille -kirjaa.

Tapasimme monta neuleblogeista ja Ravelrystä tuttua naamaa, joimme kahvia ja söimme herkullista kakkua Kohisevassa, kuuntelimme Tikrun hyvän esitelmän neulojan erilaisista apuvälineistä ja tietysti neuloimme. Ilu oli hoitanut järjestelyt ja tarjolla oli hyvän seuran ja hyvän syötävän lisäksi myös esimerkiksi puikkopusseja ja lankaa.



Minä onnistuin kuin ihmeen kaupalla välttämään lankalaarit, kenties lähinnä siitä syystä, ettemme olleet paikalla heti aamusta vaan road trippailimme Pukkilaan vasta alkuiltapäivästä. Sen sijaan mukaan tarttui silmukkamerkkejä! Juuri tämän mallisia merkkejä minulla ei enää ollut kovin monta jäljellä, koska merkkejä särkyy ja katoilee kuitenkin aina vuosien mittaan. Nyt varasto on taas täydennetty pitkäksi aikaa eteenpäin.

Näiden merkkien synty on alunperin minun syytäni. Vuosia, vuosia sitten pyysin silloin Valhalla designin nimellä toimineilta Päiviltä ja Jannelta silmukkamerkkejä ja selitin asiasta tietämättömille tekijöille mitä merkeillä tehdään ja millaisia niistä haluan. Sain juuri mitä tilasin, ja tähän päivään mennessä en ole löytänyt silmukkamerkkejä jotka toimisivat minulla paremmin kuin nämä. Nykyään näitä merkkejä saa Peikonpojasta.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla, nyt poikkeuksellisesti näin iltapäivästä kun yllättävä vapaapäivä iski takavasemmalta ja sekoitti hahmotuksen viikonpäivistä. Ensi viikolla jälleen lisää Elämänlankaa!

Lennossa

Elämänlangalla ehtivät viikonloppuna jalat tuskin hipaista maata. Valokuviakaan ei nyt ole, kun kamera jäi kotiin, mutta neulottua kuitenkin tuli oikein reippaasti. Pidempään Elämänlankaa seuranneet saattavat arvata, että tämä on tämän vuoden "I survived Ropecon and all I got was this lousy T-shirt" -merkintä.

Tämän vuoden Ropecon alkoi minun osaltani itseasiassa jo viikko sitten, kun maanantai-iltana istuin kavereiden kommuunin keittiön pöydän ääressä ja taittelin kävijäkyselylomakkeita. Vakavastiotettava tieteellinen tiimimme (väitöskirjaansa viimeistelevä lisensiaatti, DI, maisteri ja kandidaatti) toteutti nimittäin tänä vuonna Ropeconissa kävijäkyselyn, jonka tulokset olisi tarkoitus analysoida tilastollisilla menetelmillä.

Jotta kävijöistä saatiin kattava satunnaisotanta, tiimi istui tiiviisti kaikilla niillä ovilla, joista Dipoliin otettiin väkeä sisään tapahtuman aikana ja ojensi kyselykirjekuoren joka viidennelle sisäänpääsyrannekkeen saajalle. Tiimin juniorijäseneltä Hannalta kysyttiinkin hänen vapautettuaan minut vuorosta ja asetuttuaan neuleensa kanssa lipunmyynnin viereen: "Kuuluuko tämän työpisteen tehtäviin neulominen?" Varsinkin Dipolin takaoven lipunmyyntipistettä vahtiessa oli mainiota neuleaikaa. Sain valmiiksi neuleosuudet tekeillä olevasta tilausbolerosta, mutta viimeistely on vielä tekemättä, ja neuloin melkein valmiiksi pienen päähän solmittavan kokoisen kolmiohuivin Novitan virkkauslangasta.

Koska tiimi oli pieni ja ovia vahdittiin yön hiljaisia tunteja lukuunottamatta koko ajan, työtunteja tuli tämän vuoden Ropeconissa enemmän kuin koskaan, 16 tuntia varsinaisia vuoroja sekä 4 tuntia muiden tauottamista tarvittaessa. Jotta matalalento olisi entistä vauhdikkaampaa, kävin näiden työtuntien lisäksi lauantaina keskellä päivää vielä neuleineni Helsingissä Velodromilla katsomassa amerikkalaisen jalkapallon naisten SM-sarjan finaalin ja myöhään illalla vielä samaisen finaalin hopeamitalistien finaalibileissä.

Nyt jatkan töissä lepäämistä viikonlopun jäljiltä. Ensi viikolla Elämänlangalla on toivottavasti mainituista projekteista viimeistelyt tehty ja kuvia näytettävänä.

Seitsemän

Elämänlangalla onnitellaan tänään Neaa, joka täyttää 7 vuotta. Kauheaa, miten aika kuluu! Päivänsankari juhli kaverisynttäreitä jo viime viikolla ja eilen tarjottiin synttärikakkua sekä mummolassa että kotona. Varsinaista syntymäpäivää juhlistetaankin hammaslääkärikäynnillä sekä mahdollisesti oman bussilipun ostolla. Lipulle tulee ihan lähiaikoina käyttöä, kun parin viikon päästä alkaa tulevalla koululla ensin capoeiraleiri ja sitten viikkoa myöhemmin ihan oikea koulunkäynti ekalla luokalla.

Päivänsankarin elämän suuria asioita tällä hetkellä ovat heiluva etuhammas sekä synttärilahjaksi saatu kännykkä. Toinen etuhammas lähti viime viikolla ja toinen on kovaa vauhtia irtoamassa, joten lapselle saatiin juuri parahiksi koulun alkuun se suurin piirtein ekaluokkalaisuudesta kertova harvahampainen hymy. Kännykkää taas on kärtetty jo kuukausitolkulla ja viikko takaperin kävimme sitten ostoksilla. Malli on uutenakin alle viisi kymppiä maksanut Nokian peruspuhelin, jossa on niin vähän liikkuvia osia kuin mahdollista. Siitäkin sentään löytyivät heti ensimmäisenä päivänä pelit, kun kaverit pihalla opastivat. Soittaminen onnistuu jo mainiosti, mutta tekstiviestien kirjoittamista emme vielä ole opiskelleet.



Puhelimen myötä reviiri kasvaa, kun lapsen ei enää tarvitse olla jatkuvasti ikkunasta näkyvillä. Ilmoittamalla saakin jo kuljeskella muutaman sadan metrin päähän kotoa, Perkkaa kun on asuinalueena sellainen, että liikennettä on melko vähän kun suurin osa autoista on ohjattu kiertämään alueen ympäri eikä mistään pääse ajamaan suoraan läpi.

Äitiä kyllä vähän hirvittää jo ennakkoon se, että koululle on yli kahden kilometrin matka, mutta onneksi bussi kulkee läheltä eikä tienylityksiä ole kovin monta. Omalle ala-asteelleni ei ollut kovin paljon pidempi matka ja muistan, että se oli pienelle koululaiselle ihan hirveän kaukana - etäisyyttä oli tosin juuri ratkaisevasti sen verran enemmän ja Tuusulassa bussilinjoja sen verran vähemmän, että olen itse kulkenut ala-asteelle koulutaksilla. Koska eskariluokka oli koulun tiloissa, on Nealla kuitenkin jo vuoden kokemus koululle kulkemisesta ja hän tietää sekä oikeat bussit että kävelyreitin kotiin, eli ihan valtaisaa oppimiskynnystä ei tässä varmaankaan ole.

Näissä merkkipäivätunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten uudet kujeet.

Valmista ja vaiheessa

Hei soturit-slipari pääsi festareille ja sai kuulemma huomattavan paljon huomiota. Paidan omistaja soitti myöhään perjantai-iltana ja kertoi jonkun ventovieraan kyselleen hintaa josko saisi samanlaisen: ilmoitin, että voi kertoa kyselijöille että hinnasta voidaan alkaa keskustella kahdestasadasta eurosta ylöspäin, eikä uusia kyselyitä sen jälkeen sitten tullutkaan.

Eräs ystäväni, joka on työskennellyt mm. ompelijana ohjeisti hinnottelusta aikoinaan niin, että jos työ alkaa ahdistaa, pitää nostaa hintaa kunnes ei enää ahdista. Silloin joko saa tarpeeksi suuren korvauksen tai sitten ei tarvitse tehdä ollenkaan. Tämä projekti oli kiinnostava ja omalla tavallaan haastava, mutta ihan ensihätään en lähde toista tekemään.



Tässä slipari Teemun päällä, ei siis aivan mittojen mukaisena, mutta toivon saavani ehkä joskus vielä kuvan paidasta ihan oikeassa festarikäytössä.

Tällä hetkellä on tekeillä toinen tilaustyö, sekin mustaa puuvillasekoitetta: erään ystävän äiti halusi boleron Dropsin ohjeella. Neulon tosin pelkkää Cotton Viscosea, ilman Kid-Silk -lisäsäiettä, sillä tämäkään vastaanottaja ei pysty käyttämään eläinkuituja. Tällä hetkellä työ on pelkkä musta mytty puikoilla, kuvia ehkä sitten kun pitsiä on hieman kostutettu ja availtu mittoihinsa.

Ensi viikolla Elämänlangalla sitten jotain aivan muuta.

Langanpäitä

Elämänlangalla suurena saavutuksena julistetaan, että Hei soturit -sliparin kuvioneuleosuus on valmis, färdig, done! Kaikki noin suurin piirtein puoli miljoonaa langanpäätä on kuviosta päätelty, ja kuvan ottamisen jälkeen olen itseasiassa myös neulonut kauluksen (ribbiä, samalla värillä kuin pääkallo) sekä ommellut olkasaumat ja neulonut pienet reunukset kädenteille. Velodromilla amerikkalaista jalkapalloa katsellessa oli taas hyvää aikaa neuloa ja viimeistellä ja sain lopulta toisen sivusaumankin ommeltua. Harmillisesti paksua puuvillaneuletta ei ehdi pestä ja kuivattaa ennen uudelle omistajalle lähettämistä.



Toisaalta pieni epätasaisuus ei ehkä haittaa, jos tarkoitus on vetäistä neule päälle Ilosaarirockiin Sielun veljien keikalle ja näyttää räyhäkkäältä. Tilaus kuului, että esimerkiksi kädentiet voi jättää mahdollisimman viimeistelemättömiksi, niin että neule on enemmän pusero josta puuttuu hihat kuin slipari. Päädyin poimimaan kädentien silmukat ja neulomaan pari kerrosta sileää neuletta niin, että pelkästään reunus rullautuu, eivät itse kädentiet - kuvittelisin käyttömukavuuden olevan niin parempi.

Pääntie on muotoiltu niin, että molemmat puolet ovat yhtä syvät. Alkuperäisessä villapuserossa, josta albuminkannen kuva on otettu, kallo on kuulemma ollut takana ja puseron etupuoli on ilmeisesti ollut oranssi, mutta päädyimme nyt siihen, että tätä sliparia voi käyttää kummin päin haluaa. Täytyy vielä pyytää, että mikäli käyttäjä uskaltaa ottaa kameran mukaansa festareille, hän ottaisi sliparista kuvan ihan tositilanteessa.

Näillä eväillä Elämänlangalla tähän viikkoon. Ensi viikolla ehkä sitten taas Huldan takin kuulumisia. Tai ehkä jotain seuraavasta tilausneuleesta.

Hulda lomailee

Perhe Elämänlanka eli Nyberg-Hirsimäen kiertävä sirkus matkusti taas vierailemaan Seinäjoella Teemun vanhempien luona. Muu sirkus jäi vielä vähäksi aikaa mumman ja vaarin luokse, mutta minun piti matkustaa töiden takia jo kotiin.

Vuosikausia olen pitänyt periaatetta, että Seinäjoella neulon vain itselleni. Vaikka olisi mikä stressi ja tilausneulepaniikki, niin Pohjanmaan lomat ovat lomia myös neulekiireistä. Tänä vuonna loin tulojunassa silmukat Huldan takkiin, joka on hitaasti mutta varmasti edistynyt koko reissun ajan.



Lauantaina Huldan takki matkusti Härmän kylpylään, ei kuitenkaan kylpemään vaan syömään viikonloppubuffetista suuressa Kantolan ja Hirsimäen sukukokouksessa. Osallistujia oli noin 170, joista ilmeisesti valtaosa Teemun isän klaania, eikä ihme: vaarin sisarussarjassa oli yhteensä 14 aikuiseksi elänyttä sisarusta. Lapsetkin viihtyivät yllättävän hyvin, kun menossa mukaana vilisti laumoittain alle kouluikäisiä serkkuja kolmannessa tai neljännessä polvessa.



Sunnuntaina Hulda ajeli kanssani Kaanaa Linesin Seinäjoki-risteilylle pienellä jokilaivalla. Kolmen vartin mittaisella ajelulla seurasimme Seinäjokea ja pätkän verran tulvavallien reunustamaa kaivettua kanavaa ja kuuntelimme hauskan oppaan jutustelua kaupungista ja matkan varrella olleista nähtävyyksistä.

Tässä vielä kuva viikonlopun saavutuksesta. Näin pitkälle Hulda eteni perjantaipäivästä sunnuntai-iltaan. Takki olisi pidempikin, mutta tuttuun tapaan kerrostiheyteni on paljon tiiviimpi kuin ohjeessa, joskin luulen että näin iso neule venähtää kastelussa keveydestään huolimatta reilusti.



Ensi viikolla Elämänlangalla toivottavasti valmis Hei soturit -slipari ja ehkä muutakin aloitettua. Katsotaan, neulonko Huldaa sitten vielä joululomalla.

Kuin kaksi kaksi marjaa

Elämänlangalla on ahkerasti neulottu intarsiaa, ja Hei soturit -slipoveri edistyy. Nyt tekeillä on jo pääkallon nenä ja sääriluiden yläpäät. Lopputulos näyttää aikalailla mallikappaleelta, mikä laskettaneen voitoksi. Jouduin hieman lyhentämään sääriluita, koska alkuperäisessä kuvassa on jonkin verran enemmän silmukoita kuin työstämässäni sliparissa, mutta pääasia on kuulemma pääkallon ilme.



Tunnetusti en ole koskaan ollut kovin hyvä pidättäytymään vain yhdessä työssä. Nyt kun slipoveri on jo pitkälti päälle puolenvälin, uudet neuleet huutelevat jo. Kävin viime viikolla Menitassa ostamassa lankaa seuraavaan tilausneuleeseen, ja mukaan tarttui vähän muutakin.



Ihan pikkuriikkisen muutakin. Vain kaksi puserollista. Eihän sitä lasketa?

Safranista tulee ehkä Tuomi, joka on yksi suosikeistani uudesta kirjasta, tai sitten joku muu vastaava palmikkoa ja pitsiä yhdistävä tunika. Bambi taas suorastaan huutaa haluavansa olla Huldan takki. Olettaen siis, että koskaan kaikkien muiden projektien keskellä ehdin neuloa itselleni mitään sukkia suurempaa.

Nyt suuntaan viettämään neulevapaapäivää sohvannurkkaan. Ohjelmassa on pääkallosliparia ja Ally McBealin ensimmäinen tuotantokausi, joka löytyi Anttilan hyllystä yhdeksällä eurolla. Missähän projektissa Elämänlangalla mennään ensi viikolla?

Satunnaisia ajatuksia

Eilen sängyssä kuultua:

- Mulle iski paha neuloosi.
- Aijaa, onko sitten neulootikkojakin?
- On joo, se on ihan tunnettu neulojadiagnoosi.
- Kuka niitä sitten hoitaa? Neulokilulgi?

***

Taannoin bileissä:

- Jos se oiskin lanka- ja aikuisviihdekauppa.
- Joo! Ikkunateippauksissa voi sitten mainostaa kaikenlaisia käsityölehtiä.

***

Lastenohjelmassa esitellään silkkiapinoita. Neulojaäiti alkaa heti pohtia, saisiko silkkiapinankarvasta silkkilankaa.

***

Aa-aa-alpakka, tuotko villoja?
Jaa-jaa-neuloja, tuonpa kontilla.
Vaan lankavaraston
tila käytetty jo on!
Vien villat pois, neuloja on onneton.

***

Elämänlangan satunnaisissa ajatuksissa suositellaan tänään seuraavaksi uunituoretta Ullaa. Ulla on arvostellut Pitsit puikoille ja erilaisia artikkeleita ja arvioita on muutenkin roppakaupalla. Ohjeista ihailin jo muutama kuukausi sitten Ravelrystä Adelheidin Huldan takkia. Juuri tuollaisen haluan itselleni!

***

Näissä satunnaisissa tunnelmissa edetään kohti juhannusta. Ensi viikolla lisää Elämänlankaa.

Solmussa

Elämänlangalla neulotaan yleensä pitsiä tai palmikoita, mutta hyvin harvoin mitään moniväristä. Kirjoneuleet ovat kauniita, mutta minun tekeminäni niistä ei koskaan tule niin kauniita. Intarsiaan olen koskenut vielä harvemmin ja syy on tässä:



Tekeillä on siis tilattu Hei soturit -slipari josta viime viikollakin kirjoitin. Kuten kuvasta näkyy olen jo pääkallon alla olevien sääriluiden kohdalla aivan solmussa lankoineni. Seuraava askel taitaa olla askarrella pahvista langanpidikkeitä ja elleivät omat yritykset toimi käydä lankakaupassa hakemassa ihan tarkoitukseen varten valmistettuja muovilaattoja.

Lukuunottamatta lankahässäkkää, intarsia on kiehtovaa: on hauska nähdä, kuinka kuvio kasvaa esiin. Joudun improvisoimaan mallikuviota mukaillen sääriluut, sillä kuva on valtavan iso eikä aivan mahtuisi puseron silmukkamääriin, mutta eiköhän tästä hyvä tule. Pääasia on, että itse pääkallo on mallin mukainen.

Koska iso työni on tällä hetkellä hyvin selvästi sohvatyövaiheessa, tarvitsen helpommin mukana kulkevan pikkutyön.



Näyttää kuitenkin siltä, että lankojen henget ovat minua vastaan. Ylläolevassa kuvassa näkyy keskeneräinen sukkaneuleeni. Pitäisiköhän aloittaa ainaoikeinkaulaliina?

Ensi viikolla Elämänlangalla jatketaan kesän viettoa ja kenties raportoidaan, kuinka intarsiaharjoitukset etenevät.

Kesä!

Elämänlangalla ollaan jo aivan kesäisissä tunnelmissa: aurinko paistaa ja lasten kevätjuhlat on juhlittu. Lomaa ei tosin ole tänä vuonna tiedossa, kun työt alkoivat vasta toukokuun alusta, mutta kesäisiä huvituksia voi näin osa-aikatyöläisenä harrastaa vaikka pitkinä viikonloppuina.

Viikonloppuna elämysmatkailtiin lasten kanssa sirkuksessa: lähikoulun kentälle pysähtyi ihan oikea pieni kiertävä sirkus. Kokemus muistutti kovasti omien lapsuusvuosien sirkusmuistoja: pieni nuhjuinen teltta, itäeurooppalaisella korostuksella puhuva tirehtööri ja taittotuolit. Temput olivat juuri sopivan huimia lapsiyleisölle, joskin Joel alkuun käpertyi syliin, painoi kasvot minua vasten ja huolehti että eihän siellä ole pellejä. (Jostain syystä esityksen pelle ei sitten kuitenkaan aiheuttanut mitään pelkoreaktiota.)



Neuleissakin on nyt kesä, sillä tilattu Hei Soturit -slipari etenee mukavasti. Yksivärinen kappale on valmis ja toista kappaletta aloitettu. Kuvassa on merkitty hakaneuloilla suurin piirtein kuvion korkeus, että tiedän mistä kohtaa lähteä liikkeelle. Piakkoin pääsen siis tutustumaan intarsianeuleen ihmeelliseen maailmaan.

Kun soturit laukkaavat festarilaitumille, täytyy käydä Menitassa tutkimassa Cotton Viscose -tarjontaa, sillä lupailin erään ystävän äidille kesäistä bolerontapaista toimistoasusteeksi. En ole vuosikausiin käynyt Soukan Outletissa ja pohdinkin, pitäisikö tehdä ekskursio sinne. Moni on kommentoinut valikoiman kasvaneen huikeasti ja kauppa on kuulemma nykyään oikein kannattava kohde. Epäilyttää vaan, kuinka paljon lankakauppamatkailua rajallinen budjetti kestää, varsinkin kun viime aikoina on tullut pariin otteeseen vierailtua Ogelissakin.

Näillä eväillä siis Elämänlangan alkukesässä. Jokohan ensi viikolla olisi esitellä intarsiaa?

Keräyskuulumisia

Elämänlangalla on viime viikkoina oltu kovin kiireisiä uuden työn ja uuden kirjan julkaisun parissa. Villaa ylle -keräyksen tiedottaminen on siis lipsahtanut hieman lapsipuolen asemaan. Taustalla kuitenkin tapahtuu: harvakseltaan postiluukusta kolahtaa paksu kirjekuori tai pakettikortti tai neuleita saapuu tuttujen kuriirien välityksellä. Mieltä lämmittää katsoa keräysneuleiden kertymistä, varsinkin kun alkava kesä on ainakin täällä pääkaupunkiseudulla näyttänyt vielä melko koleita kasvoja. Odottelen paljasjalka- ja sandaaliaikoja, mutta toistaiseksi on itselläkin villasukat aktiivikäytössä sisätiloissakin.

Koska asustelen kissataloudessa, olen yrittänyt ottaa tavaksi pitää muille menossa olevat neuleet, langat jne suljetuissa muovilaatikoissa. Villaa ylle -keräystä varten olen hankkinut kaksi uutta isoa laatikkoa, mutta lupaavasti näyttää siltä, että miesten neuleita varten varattu boksi täyttyy hyvissä ajoin ennen keräyksen loppua ja on käytävä hakemassa toinenkin.



Laatikot asustelevat tällä hetkellä lasitetulla parvekkeellamme ja visusti suljettuina, paitsi näin valokuvausta varten. Tilaa on vielä, ja toiveissa tosiaan on että pääsen ostamaan lisääkin laatikoita vielä ennen syksyä. Moni neuloja on lupaillut keräykseen jotain, mutta sanonut lähettävänsä vasta syksymmällä. Omiakin keräysneuleita on jemmassa, mutta vielä päättelemättöminä, ja ajattelin kuvata sitten pinon kerralla.

Espoolaiset voivat lukea keräyksestä muutaman rivin myös tällä viikolla ilmestyvästä Essestä: ensimmäinen kolumnini on viikon lehdessä ja samalla minusta tulee lehteen myös henkilökuvahaastattelu ja siihen kylkeen luultavasti muutama rivi keräyksestä. Kolumnin vastaanotto jännittää, vaikka olenkin jo vuosia kirjoittanut tätä blogia ilmeisesti ihan mittavalle lukijakunnalle. Juuri nyt tosin eniten jännittävät valokuvat, sillä en yleensä ole erityisen edustava kuvissa ja toisin kuin haastattelua, en ole nähnyt valokuvia ennalta. Kolumniin tulee poseerauskuva, mutta juttua varten otetuissa kuvissa taisikin sitten suurin piirtein kaikissa olla neule käsissä.

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla. Ensi viikolla jälleen lisää Elämänlankaa.

Julkkistelua

Viikonloppuna jatkui suuri Pitsit puikoille -promootiokiertue, eli olimme Langankuluttajan kanssa tavattavissa Oulunkylässä Lankamaailma Nordiassa kirjapinon kanssa. Ilahduttavasti meitä katsomassa kävi niin tuttuja kuin uusiakin tuttavuuksia ja pääsimme esittelemään vielä jäljellä olevia kirjan neuleita: neuleet menevät vähitellen malleille, kun saamme tavattua kaikki.



Tämän jälkeen julkiset esiintymiset onkin sitten hoidettu, sen suurempaa maakuntakiertuetta ei tällä budjetilla ole luvassa. Sitten kun meistä tulee oikein kuuluisia, olisi tietysti hienoa käydä tekemässä oikein kunnon kirjakiertue, mutta näin neulekirjojen kustantamobudjetilla tämä ei ehkä ole todennäköistä. Hirveän hauskaa oli kyllä tavata taas monia tuttuja kasvoja, niin kirjan malleja kuin miiteistä tuttuja neulojiakin. Lisäksi tapasin ensimmäistä kertaa Mielityn ja ihmettelimme että kuinka on mahdollista, ettemme ole missään aiemmin törmänneet. Luultavasti täytyy tavata toistekin, sillä hän lupasi tilata Lankamaailmaan puikkoja sellaisessa koossa kuin kaipailin, ja minä puolestani unohdin viedä mukanani lankamaailman promokappaleen joka tietysti täytyy toimittaa paikalle.



Kun nimmaroi kirjoja lankakaupassa, täytyy tietysti myös vähän tutkia kaupan tarjontaa. Varsinkin kun langoista sai mukavan alennusprosentin kaiken muun lisäksi. Oma hyökkäys kohdistui nyt täsmäiskuna sukkalankahyllyyn, koska edustamisen ohessa ei ehtinyt aivan hirveän paneutuneesti tutkia läpi koko valtaisan lankakaupan valikoimaa. Trekking Hand Art on värinimeltään Galapagos ja lisäksi tarttui sitten mukaan ihan vain vihreää bambusekotteista Pro Naturaa sekä kaksi Zauberballia uusiin raitasukkaprojekteihin. Näistä kelpaa neuloa, ja tarkoituksena olisi yrittää saada aikaiseksi lisää sukkia ihan minulle itselleni!

Vielä siis kirjanjälkeistunnelmissa uuteen viikkoon. Seuraavaksi kuitenkin työpaikan suuntaan! Ensi viikolla lisää Elämänlankaa.

Juhlatunnelmissa

Elämänlangalla vietetään selvästi juhlaviikkoja. Äitienpäiväviikonlopun kirjajulkkareiden jälkeen tulivat sopivasti syntymäpäivät, joita juhlistettiin viikonloppuna. Varsinainen merkkipäivä oli tiistaina, jolloin töistä kotiutuessa odotti kimppu keltaisia ruusuja ja sacherkakku ja raskaana velvollisuutena oli vielä kuohuviiniäkin otettava lasillinen. Kestin tämän kaiken kuin nainen.

En varsinaisesti odottanut lahjoja, mutta joitain ihanuuksia kotiin kuitenkin ystävien myötä rantautui. Kuvan musta viuhka tuli suoraan Espanjasta, jossa eräs ystävä kävi juuri reilun viikon lomalla. Viuhka tulikin heti tarpeeseen, sillä lauantaina kävi onnittelijoita sen verran, että jossain vaiheessa oli tupa täynnä ja melko lämmin. Lisäksi tuli vyyhti bambusukkalankaa, ilmeisesti Lai-la-lai Yarnzilta, Zephyrin silkkivillaista pitsilankaa sekä aivan ihanan pehmeää vaaleanvihreää Malabrigo Lace -pitsilankaa ja puinen huivineula.



Suurin lahjayllätys tuli kuitenkin parinkymmenen ystävän porukalta, joka oli juoninut keräyksen kierosti selkäni takana. Sain pullon shampanjaa, kolmen kerran lahjakortin osteopaatille, kaksi lahjakorttia tunnin mittaiseen klassiseen hierontaan sekä vielä lahjakortin puolentoista tunnin mittaiseen lumi-lumi -hierontaan. Viimeksi mainitusta ei ole hajuakaan mitä siihen liittyy, mutta kuulemma ainakin hierontaa jonkinlaisella suklaaöljyllä. Voisin suhteellisen turvallisesti olettaa, että jos asiaan liittyy jollakin tavalla suklaa, se on minun juttuni. Osteopaatti ainakin tulee tarpeeseen, sillä pitkästä aikaa iskias on vähän yrittänyt oireilla ja sille lienee hyvä tehdä jotain saman tien eikä vasta sitten kun jalka menee alta. Kerrassaan ihania ihmisiä ovat nuo minun ystäväni!

Tällä viikolla juhlallisuudet jatkuvat vielä lauantaina Lankamaailma Nordiassa, jossa käymme Lankankuluttajan kanssa esittelemässä uutta kirjaa. Sieltä siis on vielä mahdollisuus käydä hakemassa nimmarit kirjaan jos haluaa! Nordian sivuilla luvataan, että sekä Pitsejä että myös Punoksia on tapahtuman ajan myynnissä kaupassa, eli jos vanha kirja puuttuu hyllystä myös sen saa nyt hankittua. Sen suurempaa kirjakiertuetta ei ole suunnitteilla, mutta hirveän hauskaa on päästä tällä kertaa myös lankakauppaan kirjaesittelemään!


Tämän viikon kirjakuvassa Tyrni-jakku. Tällaisen haluan itselleni! Joskin voisin kysyä, että kuka hullun on suunnitellut neuleen, jossa on molemminpuolista pitsiä ja joka neulotaan tasona? Kannattaa muuten huomata tässä Pörrön tekemä rintaneula, aivan mahtavia koruja ja nappeja saimme taas!

Muistuttelen vielä myös, että mikäli kirjaa ei halua ostaa omaan hyllyyn niin kannattaa rohkeasti tehdä aineistopyyntö omaan lähikirjastoon. Jos olisin kunnon markkinanainen kehottaisin tietysti kaikkia ostamaan oman kappaleen, mutta tiedän paremmin kuin hyvin ettei talous aina kestä kolmenkympin kirjaostosta. Lisäksi kirjastotoiminta noin yleensä on kannatettavaa.

Nyt kuitenkin arkisen aherruksen kimppuun: kuopus palautettiin mummolasta räkätautisena, tämä tosin taitaa olla vanhan pöpön pitkittymistä eikä kokonaan uutta tautia. Lapsi on nukkunut nyt 14 tuntia putkeen, taitaa jäädä tänään päiväunet väliin. Ensi viikolla katsotaan josko Elämänlangalla päästäisiin kirjatunnelmista jo sitten johonkin muuhun aiheeseen.

Pitsit puikoille!

Tänään Elämänlangalla ollaan suorastaan voittajatunnelmissa. Minun ja Langankuluttajan aherrus on palkittu ja Pitsit puikoille on viimein julkaistu ja pitäisi nyt olla kaupoissa saatavilla.



Muitakin voittajia on: kun puolitoista vuotta sitten mietimme uudelle kirjalle nimeä, lupasimme palkita parhaan ehdotuksen. Nyt KatriK ja Värttinä saavat omat kappaleet Pitsejä puikoille, jahka onnistun pääsemään postille asti. Vieläkö muistatte, että onni suosi teitä?

Meillä oli lauantaina mukavat julkaisujuhlallisuudet Hobboksissa. Langankuluttajan kanssa pääsimme itsekin hypistelemään kirjaa vasta julkkareissa, koska kirja tuli painosta aivan viime tipassa. Edelleen on hieno tunne saada käteensä kirja, jossa on oma nimi kannessa! Paikalla Hobboksin kirjallisilla ompeluseuroilla oli paljon väkeä ja pääsimme esittelemään kirjan neuleita ja puhumaan kirjaprosessista.



Kirjan kaikki neuleet ovat nyt esillä myös Ravelryssä eli sieltä pääsee katselemaan kuvia. Mieli tekisi esitellä blogissakin koko satsi, mutta neuleita on sen verran paljon että saatte tyytyä tänään yhteen:



Tämän tunikan nimi on Tuomi, ja tällaisen teen itselleni sitten, kun joskus maailmassa on aikaa taas neuloa isoa projektia ihan vaan minulle!

Mainostan lopuksi vielä, että kirjailijattaria on mahdollista tavata uudelleen lauantaina 21.5. Lankamaailma Nordiassa Oulunkylässä klo 12-15. Suuri osa kirjan neuleista on jo mennyt malleille, mutta muutamia töitä on vielä Nordiassakin hypisteltävinä ja tietenkin olemme Johannan kanssa jututettavina. En tiedä, onko Nordiassa kirjoja myynnissä, hehän tavallisesti myyvät lähinnä lehtiä, mutta otamme varmasti katselukappaleen mukaan!

Nyt kuitenkin yritys palata arkiseen aherrukseen: huomenna aamulla kahdeksalta pitäisi olla ruotsia opettamassa, eikä kukaan ole valmistellut tuntia puolestani. Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa.

Elämänmuutos

Elämänlangalla odotellaan suurta muutosta. Puolentoista vuoden aktiivisen ja jo täysin toivottomalta tuntuneen työnhaun jälkeen olen aloittamassa huomenna työt! Malliesimerkkinä siitä, että kaikki kyllä järjestyy on tämä lisäksi juuri sellainen työ jota alunperin lähdin etsimään: osa-aikainen järjestötyö lähellä kotia. Minusta on siis nyt tulossa järjestösihteeri, eli olen jatkossakin juuri samanlainen jokapaikanhöylä kuin tähänkin asti, mutta nyt minulle maksetaan siitä. Edelleen on aika epätodellinen olo, mutta eiköhän tämä vähitellen konkretisoidu kun pääsen työn toimeen.

Työpaikkani tulee olemaan noin kilometrin päässä kotoa, viehättävä kotiseututalo Parkvilla. Se on viihtyisä vanha keltainen puutalo, joka on aivan piilossa kerrostalojen keskellä ja jossa olen itsekin pariin otteeseen ollut vieraana erilaisissa juhlissa tai tapahtumissa. Toimistoon kävin tutustumassa viime viikolla työsopimusta allekirjoittaessani. Mukavasti aloitan näin kesää vasten, eläkkeellä oleva muutamien vuosien takainen järjestösihteeri opastaa minut alkuun toukokuussa ja sitten kesällä on luultavasti hiukan hiljaisempaa niin, että voin lukea läpi pinoittain arkistoja järjestön toiminnasta ja siitä, mitä aikaisempi järjestösihteeri on tehnyt.



Osa-aikainen työ on mainio asia paitsi lapsiperhe-elämän kannalta myös siksi, että aikaa jää myös neulesuunnittelulle. Tästä viikosta on tulossa tapahtumarikas siltäkin kannalta: lauantaina on suunnattava Hobboksiin ja pääsen näkemään uuden kirjan ihan fyysisenä kappaleena enkä vain pdf-tiedostona tietokoneen ruudulta. Myös väkimäärä jännittää: viimeksi Hobboks oli julkkareissa aivan täynnä, mutta onko meihin viime vuosien aikana ehditty jo kyllästyä? Aika moni on kyllä lupaillut tulevansa paikalle. Toinen jännitysmomentti onkin sitten se, että paino ei ole luvannut Hobboksiin kovin suurta määrää kirjoja lauantaille, sillä varsinaisesti paino on luvannut toimittaa kirjan kauppoihin ensi viikolla. Kannattaa siis ottaa yhteyttä Hobboksiin ja kysyä mahdollisuutta varata kirja, jos haluaa lauantaina nimmaroidun kappaleen!

Seuraavaksi siirryn uuden neulehaasteen pariin. Ystäväni on kova musiikkiharrastaja ja hän toivoi itselleen kesäksi Sielun veljien keikalle sliparia bändin Hei soturit -albumin kannen mukaan. Kansikuvan pusero on kuulemma jostain 80-luvulta, Siekkareiden roudarin villapaita. Näin kesää vasten pääsen kuitenkin työstämään kuviota puuvillasta. Ostetulla langalla neuletiheydestä tulee hieman löysempi kuin kuvassa, joten pitää tutkailla täytyykö ristissä olevia sääriluita vähän muokata että kuvio mahtuu. Olen tehnyt intarsiaa aika vähän ja neulonut puuvillaakin rajallisesti, joten tästä tulee kiinnostavaa.

Tällaisten uusien haasteiden keskellä siis tähän viikkoon! Ensi viikolla uutta Elämänlankaa, kenties kuulumisilla kirjajulkkareista.

Odottavissa tunnelmissa

Elämänlangalla on pääsiäisen pyhinä oleskeltu odottavalla kannalla. Kirja on painossa ja julkaisutilaisuudesta on nyt tosiaan sovittu kustantajan ja Hobboksin kanssa: Pitsit puikoille on esillä Hobboksissa lauantaina 7.5. klo 15. Ennen meitä on esillä muita harrastekirjoja: puutarhanhoitoa ja sisustusta. Tulkaa siis sinne sankoin joukoin paikalle!



Nyt kun julkaisuun on enää pari viikkoa aikaa, voin vilauttaa vähäsen kirjaan tulevaa sukkamallia. Parempia kuvia sitten kun kirja on päässyt painosta kauppoihin asti! Näitä en ole neulonut itse, vaan sain parin lahjaksi ystävältä. Lanka on Fleece Artistin Trail Socksia, ihanan pehmeää merinovillaa. Vyyhdistä riitti mainiosti tällaisiin isompiinkin jalkoihin näemmä, sillä minulle ilmaantui sukkien lisäksi lahjaksi myös Calorimetry, joka sopiikin mainiosti nyt säiden lämmetessä.



Kirjan lisäksi on muutakin odotettavaa: viimeviikkoisesta työhaastattelusta tuli alustavan myönteinen päätös, mutta palkkaavan järjestön hallitus kokoustaa nyt pyhinä ja tekee lopullisen päätöksen. Vielä saa siis jännittää vähäsen, kunnes on nimi paperissa. Hyvältä kuitenkin näyttää nyt!

Näissä odottavissa tunnelmissa Elämänlangalla siis tänään. Ensi viikolla ehkä sitten uutisia, tai ainakin uutta Elämänlankaa.

Leikitäänkö, että on maanantai?

Elämänlangalla on menty taas vuoristorataa niin, että hitaampia heikottaa. Sunnuntaina vaalijännitysnäytelmän tiimellyksessää tuli sähköpostia eräästä järjestöstä, että heille alkuvuodesta palkattu järjestösihteeri lähti muihin töihin ja että tulisinko työhaastatteluun keskiviikkona. Tämä olikin hyvä, sillä maanantaina sain heti aamulla kuulla, etten päässyt jatkokierrokselle toisen työpaikan haastatteluissa. Sen takia blogi unohtuikin, kun niin kovasti harmitti.

Toisaalta pääsen kirjoittamaan kohta myös laajemmalle yleisölle: Elämänlankaa lukee myös Essen toimittaja ja sitä kautta tarjottiin tilaisuutta ryhtyä kolumnistiksi Esseen. Näillä näkymin ensimmäinen kolumnini ilmestyy 1.6. eli muutaman viikon päästä.

Viime viikko meni aivan kirjasumussa, taittovedoksia tutkailtiin moneen kertaan. Nyt kuitenkin on annettu lupa laittaa kirja painoon ja näyttää todennäköiseltä, että julkaisutilaisuus onnistuu 7.5., joskin painosta ei ehkä vielä silloin saada Hobboksiin kovin isoja määriä kirjaa.

Toisessa päässä vuoristorataa tuli sitten vastaan se, että läheinen sukulainen on (taas) sairaalassa, tällä kertaa sentään ilmeisesti jo jonkinlaisella diagnoosilla joka selvittäisi monenlaiset oireilut parilta viime vuodelta. Kovasti helpottavaa, jos nuoren ihmisen epämääräiset oireilut nyt lopulta selviäisivät ja tämänkertainen veikkaus harvinaisesta sairaudesta osuisi oikeaan.

Näissä hyvin sekavissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä hetkellä. Ensi viikolla maanantai onkin vielä pääsiäisen pyhiä!

Kirjauutisia!

Elämänlangalla on viikonloppuna - valitettavasti migreenikohtauksen lomassa - ihasteltu tulevan Pitsit puikoille -kirjan taittovedoksia. Se näyttää hienolta! Siitä tulee ihan oikea kirja! Vaikka kuvittelisi toisen kerran tuntuvan vähemmän taianomaiselta, olen ihastellut uutta kirjaa kerran toisensa jälkeen ja esitellyt taittovedosta läppärin näytöltä niin kyläileville vanhemmille kuin ystävillekin.

Onneksemme, vaikka kustannusalan uudet tuulet fuusioivat entisen kustantamomme BTJ:n Avain -kustantamon kanssa ja uusi kirja ilmestyy Avaimen kustantamana, sama taittaja pysyi kuitenkin matkassa mukana. BTJ:n ja nyt Avaimen Tarja Kettunen on velho ja uudesta kirjasta on tulossa kaunis ja värikäs. Taitosta näkee, että taittaja ymmärtää neuleita ja neuleohjeita!

Olemme lupautuneet toimittamaan oikovedoksista kommentoidun version torstaihin mennessä, jonka jälkeen kirja meneekin sitten kiireellä painoon: meillä on näillä näkymin julkaisutilaisuus Hobboksissa 7.5. eli äitienpäivää edeltävänä lauantaina. Aikataulusta ei vielä ole tietoa, mutta kerron lisää heti kun tiedän. Sen verran kuitenkin voisin sanoa, että Hobboksiin ei automaattisesti ole tulossa suurta erää kirjaa, joten mikäli haluaa ostaa kirjan sieltä nimmaroitavaksi, kannattaa soittaa kauppaan ja kysyä saako tehdä ennakkovarauksen!

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla. Nyt alan tunnustella, onko olo migreenin jäljiltä jo inhimillistynyt työntekokuntoon, vai onko tämäkin päivä vielä pakkolomapäivä. Ensi viikolla sitten lisää Elämänlankaa!