Joskus on kovin vaikeaa olla kiireisen neulojan neuleprojekti. Aina se työntää minut neulepussin pohjalle ja ottaa ehkä esiin joskus bussissa. Viime viikolla ei sitäkään, kun oli muka koko viikon kipeänä. Mikä syy se, että ei henki kulje, muka on olla viemättä reissuneulettaan bussiajelulle, kysynpä vain? Minä ja parini olemme olleet tekeillä vuodenvaihteesta lähtien, mutta ei näytä tulevan valmista.
Tänään vaikuttaa kyllä siltä, että neuloja yrittää vähän hyvitellä meitä, kun päiväkausien hiljaiselon jälkeen lähdettiin oikein seikkailemaan. Ensin tarjottiin lounaaksi sushia!
Sitten käveltiin Leppävaaran asemalle tutkimaan bussipysäkkejä. Asemalla sää näytti harmaalta kuin villasukka.
Ja bussissakin vähän harmahti. Lisäksi matka oli melkoisen pitkä, mutta siinähän syntyi kerros jos toinenkin sukkaa.
Kaupungilla paistoikin sitten aurinko. Pääsin hetkeksi hengailemaan parini kanssa jonkinlaisen metallisen teepannun nokkaan auringonpaisteeseen. Liekö kevät jo oikeasti tuloillaan?
Sitten selvisi, että eihän tämä mikään huvimatka ollut. Niin se neuloja vain meni Kotiseutuliittoon kokoustamaan jostain Valtakunnallisista Kotiseutupäivistä. Siellä on kuulemma markkinat, jonne on tulossa vaikka mitä, Hopeasäiettä ja Elvarin koruja ja ties millaisia muita kädentaitajia. Vähän pääsin tutustumaan käsiohjelman luonnokseen, mutta sitten, tiedättekö mitä tuo mokoma teki? Pisti minut takaisin käsityöpussiin kokouksen ajaksi! Kuvittelisi nyt näppärän neulojan käyttävän kokousajat hyväkseen, mutta siinä se vain joi kahvia ja puhui jostain kaupunkitoimijoiden tekemästä kotiseututyöstä. Kaiken kukkuraksi sitten bussi kotiin oli ihan tupaten täynnä, ja se väitti ettei sielläkään muka neulomaan mahtunut.
Huomenna se on menossa roolipelaamaan. Jos ei silloin synny valmista, niin sitten minä ryhdyn murjottamaan, väännän kantapään väärin päin ja pistän kerältä langan solmuun. Katsotaan ensi viikolla, joko tuo olisi ryhdistäytynyt ja neulonut minut valmiiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti