Synttärihumua

Tähän aikaan vuodesta Elämänlangalla perinteisesti haikaillaan ajan kulumista. Tällä kertaa tosin luin merkintöjä viime vuosilta lähinnä hymyssäsuin. Nea-nyytistä on kasvanut ensin taapero ja sitten reipas leikki-ikäinen. Ylihuomenna neiti saavuttaa kypsän ja kunnioitettavan kolmen vuoden iän. Koko viikonloppu menikin iloisesti synttäritohinoissa: lauantaina oli kahvikutsut ja sunnuntaina lähdettiin aamupäiväksi koko Harmonian voimin läheiseen puistoon kävelylle. Varsinaisena syntymäpäivänä osasto Elämänlanka suuntaa nokan kohti Seinäjokea niin että päivänsankari pääsee myös mumman ja vaarin onniteltavaksi.



Äiti sai juhlaviikonloppuna muiden toimiensa ohella kunnian toimia kondiittorina. Viime vuonna askartelin autokakun, tänä vuonna pohdinnan tuloksena syntyi hassu vino muumitalo. Täytyy kyllä tunnustaa, että kaikki ainekset ovat suoraan kaupasta: kakussa on siis valmis täytekakkupohja, kääretorttu, sinistä ja punaista marsipaania sekä koristeruusuja. Juhlimaan saapui neljistä Harmonia-isovanhemmista kahdet, kaksi Harmonia-sisarusta perheineen sekä yläkerran emäntä. Varsinaisia lastenkutsuja ei siis vielä järjestetty vaikka Ronjan kaksi serkkua olivatkin menossa mukana. Yksi kommuuniasumisen hauskimpia puolia onkin perheen ja suvun laajeneminen käsittämään myös kanssa-asujien vanhemmat ja sisarukset.



Kolmivuotiaalle vaatelahjat ovat vielä mieluisia, ja kanssa-asujan äidin lahjoittama roosa-valkoinen Marimekko-mekko pääsi heti suosioon. Muuten lahjat olivat puuhapainotteisia: tarroja, legoja ja muovailuvahaa. Nämäkin ilahduttivat näppärää leikki-ikäistä. Tämän vuoden uusiin oppeihin kuuluvatkin erilaiset kädentaidot. Neiti kolmevee esimerkiksi syö nuudeleita puikoilla oikein taitavasti ja hänestä on hauskaa leikellä lankaa palasiksi saksilla. Äidin lankavarasto saa onneksi olla rauhassa, sillä Nealla on oma lankapussi. Käsitöissä taiteellinen näkemys on tärkeä, ja Nean täytyy aina saada itse valita minkävärinen lanka työhön milläkin kertaa otetaan.



Myös neuleharrastusta on aloiteltu, joskin vielä kyseessä on enemmän langan kieputtelu puikkojen ympärille. Äidin tai isän pitää kuitenkin neuloa alle muutama kerros ihan oikeaa neuletta. Käyttöön pitää saada joko ebenpuiset sukkapuikot (vaikka äidin sydäntä kylmäisi että menevät poikki, mokomat) tai jotkut Tuulian taannoin lähettämistä värikkäistä alumiinipuikoista. Usein tyttö tulee lähelle istumaan pienelle tuolille, väkertää tovin omaa käsityötään ja sanoo sitten miettiväisesti: "Joskus pitäisi ottaa minunkin neule mukaan neuletapaamiseen." Neulominen oli mielessä metsäretkelläkin, sillä neulovan äidin syliin kiipesi kallioilla juoksemisesta väsynyt tyttö joka sanoi, että pitäisi hakea kotoa hänen oma neuleensa.

Juhlatunnelmat jatkuvat siis pitkin viikkoa. Ensi viikolla matka-Elämänlankaa Pohjanmaalta.