Aika rientää

Elämänlangalla vietettiin viime viikolla liikutuksen hetkiä: tästä merkinnästä tuli kuluneeksi vuosi. Nea-neiti saavutti siis kunnioitettavan kahden vuoden iän. Viime vuonna äiti haikeili sitä, kuinka pienestä nyytistä on kasvanut taapero, ja tänä vuonna taas saa tippa linssissä ihmetellä kuinka taaperosta on tullut jo kovasti jutteleva liki leikki-ikäinen. (Syytän niiskutuksesta raskaushormoneja. Niitä on hyvä syyttää kaikesta.)

Nea itse suhtautui ikävuosien karttumiseen tyynesti ja rauhallisesti, enimmäkseen siksi ettei sana "syntymäpäivä" vielä tuon ikäiselle merkitse juuri mitään. Suuremmat juhlinnatkin siirtynevät pitkälle elokuulle, kun viime viikonloppuna ei ehtinyt ja huomenna meidän puoliskomme Harmonian suurta sirkusta pakkautuu autoon ja suuntaa Seinäjoelle Teemun vanhempien luokse.

Synttärisankari on kasvanut huimasti sitten viime vuoden. Pieniä lauseita tulee jo, ja eilen Tapiolan-reissulla isän kanssa kuulemma esitettiin ensimmäisen kerran oleellinen kysymys "Mikä toi on?" kun vastaan tuli nosturi. Ennustan jatkossa pitkiä keskusteluja aiheiden "mikä" ja "miksi" -tiimoilta.



Sanavaraston karttuminen molemmilla kielillä ilahduttaa tietenkin äitiä, vaikka virallinen äidinkieli onkin näin suomenkielisessä ympäristössä hieman heikommissa kantimissa. Ylläolevasta kuvasta käy kuitenkin ilmi mitä oleellista ollaan opittu: "Nea stickar!" on viime viikkoina kovassa käytössä ollut lausahdus. Toistaiseksi Nean neulominen koostuu lähinnä puikkojen kilistelystä toisiaan vasten, mutta selvästi on kyllä tiedossa miten näitä hauskoja leluja kuuluisi pidellä.



Virallista syntymäpäivää juhlakalu vietti "matkoilla", tosin matkan virkaa toimitti neljän tunnin shoppailureissu äidin, Marjut-tädin ja Meira-tädin kanssa Helsingissä. Mukaan tarttui kaikkea mukavaa, ja molemmat tädit lahjoivat pientä juhlijaa. Yllä on kuva päivän tavarasaaliista, saa arvata mitkä suositut suomalaiset satuhahmot ovat meillä nykyään kova sana... Kirjakasa, värityskirja ja kynät ovat äidin hankintoja, Meira-täti toi palapelikuutiosalkun ja Marjut-täti taas sponsoroi Isonkarhun kaupasta pehmomuumimamman. Puolustan hieman käsistä päässeitä kirjaostoksia sillä, että edessä tosiaan on tuntikausien automatka Seinäjoelle kaksivuotiaan kanssa: uudet kirjat ovat olleet piilossa ja odottavat autossa iskevää tylsistystä.



Äitikään ei jäänyt täysin nuolemaan näppejään shoppailureissulla: mukaan tarttui muutama sata grammaa Grignascon Tangoa. Hups. Tähän minulla ei ole edes mitään järkevää puolustusta. Vai lasketaanko puolustukseksi se, että taapero on kasvanut isoksi ihan lupaa kysymättä, ja äiti tarvitsee lohdutusta?

Elämänlanka oli siis tänään suloisen haikeissa tunnelmissa. Ensi viikolla ehkä neuleitakin, sillä maisteri Elämänlanka aikoo käyttää huomenna alkavan pohjanmaan reissun hyvin tiiviisti puikot hyppysissä.