Aloittelijaystävällistä

Oikeastaan kaikki alkoi Youtubesta ja satunnaisesta mielleyhtymästä. Koneella tulee vauvanhoidon ja neulomisen ohessa selailtua kaikenlaisia satunnaisia sivuja, ja päivänä muutamana etsin sitten videopätkiä Rent-musikaalista. (Tango Maureen on loistava, ja Seasons of Love jää aina soimaan päähän.)

Looginen jatkumo musiikin kuuntelusta oli eksyä Amazonin sivuille ja tilata saman tien koko elokuva DVD:llä. Kun taas pelkän yhden elokuvan tilaaminen tuntui turhalta, mukaan ostoskoriin eksyi myös pari neulekirjaa.



Maisteri Elämänlangan neulekirjakokoelma karttui siis männäviikolla kahdella uudella teoksella: Kay Gardinerin ja Ann Shaynen Mason-Dixon Knitting sekä Stephanie Pearl-McPheen Knitting Rules!

Kirjoilla on paljon yhteistä. Molemmat juontavat juurensa neuleblogien maailmaan. Kay ja Ann kirjoittavat yhdessä blogia Mason-Dixon Knitting ja Stephanie on tietenkin suosikkibloggaajani Yarn Harlot. Molemmat kirjat on kirjoitettu niin, että aloittelevakin neuloja saa niistä paljon irti, mutta niistä on iloa myös enemmän neuloneelle. Tosin saatan olla tässä hieman puolueellinen, koska olen fani. (Kun kasvan isoksi, minusta tulee Stephanie!)



Kirjojen suurin ero on siinä, että Mason-Dixon Knitting on enemmän ohjekirja, kun taas Knitting Rules! on ennen kaikkea kirja neulomisesta. Kumpikaan ei kuitenkaan ole perinteinen neulekirja, sillä molemmissa olevat neuleohjeet ovat pikemminkin suuntaa-antavia. Knitting Rules! tarjoaa "reseptejä" esimerkiksi perussukkaan tai myssyyn ja vinkkejä erilaisten versioiden tekemiseen. Mason-Dixon Knittingin ohjeet ohjaavat kokeilemaan sinänsä yksinkertaisiin projekteihin erilaisia värejä ja neulepintoja, ja helpoista perusohjeista voi kehittää aina vain haastavampia variaatioita. Yhteistä on huumori: molemmissa kirjoissa on hauskaa neuleaiheista luettavaa sellaisellekin, joka on neulonut jo pidempään eikä varsinaisesti tarvitse kirjojen ohjeita.



Myös ulkoasut ovat erilaiset. Knitting Rules! on suunnilleen tavanomaisen pokkarin kokoinen pehmeäkantinen mutta suhteellisen paksu kirja. Sivut ovat mattapintaista paperia, sisältö on enimmäkseen tekstiä ja kuvat ovat piirrettyjä. Mason-Dixon Knitting taas on amerikkalaistyyppinen neulekirja parhaimmillaan: sivut ovat noin A4-kokoa, paperi paksua ja kiiltävää ja kirja on täynnä loistavan kauniita ja värikkäitä valokuvia. Herkulliset kuvat saivat jopa yleensä aina vain haastavampia ohjeita etsivän maisteri Elämänlangan pohtimaan jämälankojen käyttöä värikkäisiin ainaoikein neulottuihin log cabin -tilkkuihin.

Summa summarum: kumpikaan kirja ei ostoksena kaduta laisinkaan, vaikka maisteri Elämänlanka ei toivottavasti neuletaitojensa perusteella enää ole aivan täysin kohderyhmää. Molemmat ovat hyviä valintoja aivan aloittelevallekin neulojalle, sillä tarvittaviksi ennakkotaidoiksi riittää silmukoiden luominen ja päätteleminen sekä oikea ja nurja silmukka. Haastavia ohjeita ja ideoita etsivälle nämä kirjat eivät ole, mutta kevyestä neulelukemisesta pitävälle kokeneemmalle neulojalle kyllä.



Haastavista ohjeista puheenollen, maisterin vuoden 2007 toinen valmis työ ei ole haastavaa nähnytkään. Muistatteko, kuinka hauskaa oli huomata oppineensa neulomaan peruslapasen tai perussukan ilman ohjeita? Näemmä kokemuksen karttuessa perusvillatakkikin onnistuu. Lämpimästä takista saan kiittää suurelta osin SNY-tonttuja, jotka vielä jouluksi lahjoittivat lahjakortin Menitaan (paljon kiitoksia!). Päätin ostaa lankaa johon en luultavasti omine rahoineni päätyisi, ja keräsin mukaani kilon ruskeaa Big Woolia sekä 12-milliset pyöröpuikot. Perustakki sai (viitaten viimeviikkoiseen merkintään) alustavasti nimekseen Bruno.

Nyt kysytäänkin taas lukijoiden mielipidettä. Onko tällainen paksu sileä villatakki liian perusneule tarjottavaksi Ullaan? Jos ei, mikä takille nimeksi? Kelpaako Bruno, vai onko aiheellista keksiä jotain naisellisempaa? Ohje olisi tämän merkinnän otsikkoon viitaten varmaankin melkoisen aloittelijaystävällinen, mikä ei luultavasti olisi mitenkään paha asia.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämän viikon Elämänlanka. Maisterilla on kädet täynnä töitä Lankahamstereiden alkujärjestelyjen kanssa, osallistujia on näet noin 140 eli suunnilleen tuplamäärä viime vuoteen verrattuna. Onneksi innokkaita apuemäntiä löytyi tarpeeksi!

Katsotaan, josko ensi viikon Elämänlangalla jo olisi perinteiseen helmikuiseen tapaan vuorossa langanostovieroitusoireita, vai kestääkö maisterin hyvä lankalaihdutusmotivaatio jopa puoleenväliin kuuta. Oli niin tai näin, ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa.

Ei nimi neuletta pahenna

Internetin ihmeellinen neulemaailma on tuonut mukanaan kiintoistan neuleiden leviämisilmiön. Käsi ylös: Kuinka moni on tehnyt jonkun version Fifi -huivista, tai ainakin tietää mistä puhutaan kun mainitaan Fifi? Entä kuinka moni muistaisi suoralta kädeltä millainen oli vaikkapa Modan 3/03 neuleohje numero 12? Kumpi kuulostaisi kiinnostavammalta: Kuuran kosketus -sukat vai "naisen sukat Nalle-langasta"? Tempting vai "joustinneuletoppi"?



Punahilkka, joka nimi oli selvillä alusta alkaen.

Neuleiden nimeäminen ei ole uutta. Maailmalla neulelehtien malleilla on kauan ollut nimet, ja neulekirjoissa ohjeet on Suomessakin nimetty maailman sivu. Verkkoneulominen on kuitenkin tuonut tietyille neulemalleille aivan uudenlaista näkyvyyttä. Ilmaisessa jakelussa tai verkossa myynnissä olevat ohjeet löytävät tiensä blogeihin erilaisina, eri värisinä ja eri langoista tehtyinä versioina, ja vaikka alkuperäisen ohjeen kuvat eivät olisi sytyttäneet, jokainen uusi toteutus saattaa herättää jonkun ajattelemaan: "Kas, tuohan näyttää hyvältä!". Ja ne nimet, ne nimet. Kuulostaakin paljon hienommalta sanoa että neuloo Rogueta kuin että neuloisi palmikkohupparia, tai Kiriä sen sijaan että puhuisi pitsihuivista...



Syksyn lehdet-puseron nimeksi ehdotettiin myös esimerkiksi Villiviiniä.

Tapa antaa neuleille nimet on tuonut myös neulesuunnitteluun oman hauskan mutta haastavan lisänsä. Joskus on aivan selvää, miksi uusi luomus haluaa itseään kutsuttavan, toisinaan nimi taas on työn ja tuskan takana. Useammin kuin kerran tai kaksi on näytelty kavereille netissä valokuvaa ja kyselty että mikähän tämä tai tuo pusero haluaisi olla nimeltään. Parhaat nimet löytyvätkin usein tiimityöllä. Toisaalta joskus myös huumori kukkii vähän liiankin kanssa, mutta onneksi suunnittelija voi omavaltaisesti sensuroida hurjimmat ideat. Kukahan vielä koodaisi tiimityön tueksi neulenimigeneraattorin?

Nyt maisteri Elämänlanka suuntaa bloginpitämisen asemesta ompelemaan vetoketjua vielä toistaiseksi nimettömään neuletakkiin. Yli jääneen lankakerän voikin sitten käydä Menitassa vaihtamassa johonkin, vielä ehtii lankashoppailla ennen hamstereita (joihin muuten on jo satakunta ilmoittautunutta mutta vielä ehtii). Hyvää neuleviikkoa! Ensi viikolla taas uutta neuleasiaa.

Neulelama

Neuloo, neuloo, vaan ei valmiiksi saa. Mikä se on?

- Vanha neuleblogistanialainen arvoitus

Elämänlangalla vuoden pari ensimmäistä viikkoa ovat kuluneet neulelaman kourissa. Neulonnan musta aukko näyttää kertakaikkiaan taas iskeneen: Mikään ei tunnu valmistuvan. Kaikenlaisia mallitilkkuja ja ideoita on kyllä syntynyt, mutta valmiiksi asti ei mikään tunnu pääsevän. Onneksi armas aviomies pelasti ja tilasi lämpimät lapaset ulkoleikkejä varten. Ilman tätä projektia ei mitään valmista olisi syntynyt vielä tähän päivään mennessä, lukuunottamatta yhtä paritonta sukkaparkaa. Lapaset piti neuloa kerralla valmiiksi asti, etteivät miesparan sormet palelisi Nean kanssa ulkona touhutessa.



Itseasiassahan voitaisiin argumentoida, että maisteri Elämänlanka on neulonut alkuvuoden suorastaan esimerkillisesti, sillä lähinnä on tullut edistettyä paria aiemmin esiteltyä ikuisuusprojektia: Nean punavalkoista Lanett-raitapaitaa sekä omaa Merinosilk-Kiriä, molempia 2,5 millin puikoilla. Ei siis ihme, että etenemistahti on rajallinen. Vähitellen on kuitenkin alkanut tuntua siltä, että tarttis tehrä jotain. Viimeviikkoiselta lahjakortintuhlausreissulta Menitaan tarttuikin sitten mukaan säkki Rowanin Big Woolia ja valtaisan paksut puikot.



Älä yritä väkisin, hanki isompi nuija.

Jos ei nyt kohta tule valmista, ei tule sitten millään. Katsotaan josko lähipäivinä saisi neulesivuille näytille valmiin villatakin, vai pitääkö keskittyä tekemään tilataidetta kuudestasadasta mallitilkusta tai kenties vetäytyä maaseudulle kasvattamaan luomulampaita.

Maisteri Elämänlanka poistuu nyt suorittamaan lankashoppailukatumusharjoituksia rautakankien heiluttamisen muodossa. Ensi viikolla taas lisää Elämänlankaa. Sitä odotellessa voitte vilkaista Lankahamsteriblogia, tämänvuotisen kisan säännöt ovat nyt esillä.

Vieläkö on lankahamstereita?

Ja vieläkö jossain lankakauppa kutsuu
ja tanssii vikkelät puikot?
Naruttaa lankahamsterin alennus voi.
Vieläkö pingotuksessa pitsihuivi soi?

Hyvä neulova kansa,

helmikuu lähestyy taas, ja viime- ja toissavuotiseen tapaan on aika tarkastella lankavarastoja. Onko nurkissa kenties jokunen kerä (tai kilo, tai kymmenen) ylimääräistä lankaa? Ei hätää! Lankahamsterien laihdutuskuuri tulee taas.

Lyhyesti kyseessä on langanostolakko: lankahamsterikisan kestäessä ei saa kartuttaa lankavarastojaan. Iloisena lisänä eniten lankaa neulomalla kuluttanut osallistuja palkitaan pienellä lahjalla emännän lankakätköistä. Lisätietoja voi tutkiskella lankahamsteriblogista. Ellei kukaan aiemmin mukana ollut älähdä, valtavaksi paisuneessa blogissa tapahtuu lähipäivinä suursiivous, ja sääntöihin liittymättömät vanhat viestit poistetaan. Säännöistä ja niiden tarkennuksista voidaan sitten keskustella lankahamsteriblogissa. Näin alkajaisiksi voi tutustua viimevuotisiin sääntöihin.

Koska osallistujia viimeksi oli niin paljon, että yhteisblogi kävi hankalaksi, osanottajat jaetaan tänä vuonna arpomalla apuemäntien luotsaamiin ryhmiin, joille jokaiselle perustetaan raportointia varten oma alablogi. Ryhmien määrä riippuu innokkaiden hamsterien määrästä. Mukaan voi ilmoittautua laittamalla minulle sähköpostia osoitteeseen kristel@iki.fi otsikolla "Lankahamsterit 2007" 29. tammikuuta mennessä. Samaan osoitteeseen voi ilmoittaa jos voi vapaaehtoistua apuemännäksi tarvittaessa, jos haluaa taiteilla lankahamstereille bloginapin (viimevuotinen nappi löytyy tuolta blogin oikeasta sivupalkista) tai jos haluaa lahjoittaa jotain palkinnoksi kisaan. Sitten kun saan setvittyä kuka kuuluu kenenkin emännän ryhmään, osallistujat saavat sähköpostiinsa kutsun blogin jäseneksi ja koitos starttaa viimevuotiseen tapaan helmikuun alusta.

Ei minulla tällä viikolla tämän enempää. Seuraavaksi täytyykin suunnitella lankashoppailua, koska Joulupukin muori toi viime viikolla neuletapaamiseen lahjakortin Menitaan, SNY-terveisin kuulemma. Täytyyhän lahja käyttää ennen lankapaaston alkua!


Varoitus! Lankalaihikseen osallistumisen ei taata pitkällä tähtäimellä vähentävän lankavarastoa. Moni osallistuja on pikemminkin kertonut saaneensa kisasta kimmokkeen alkaa hamstrata entistä eksoottisempia lankoja eri puolilta maailmaa.

Edit: HUOMIO! Jos ilmoittaudut kommenteissa, laita silti myös sähköpostia. Tarvitsen osallistujien sähköpostiosoitteet lähettääkseni kutsun lankahamsteriblogiin!

Näin neulottiin vuonna 2006

Viimevuotiseen tapaan on aika tehdä katsaus menneen vuoden neuletuotantoon. Myös tänä vuonna puikot ovat olleet jatkuvasti käsissä... Siitä huolimatta on kuitenkin ollut jatkuvasti tunne, ettei mitään valmistu. Varsinkin kevät ja alkukesä olivat raskauden myötä varsinaista neulelaman kautta, mutta loppuvuotta kohti neuletoiminta vilkastui.

Vuosi 2006 on ollut ennenkaikkia pienten neuleiden vuosi. Erityisesti alku- ja loppuvuosi kuluivat sukkien merkeissä, kun neuloin Lyyra-sukkia Rosa Matildaan.



Osallistuin myös 200Sox -knit-alongiin. Sukkapareja onkin vuoden aikana syntynyt ainakin 15, ellei enemmänkin, ja lisäksi ainakin yhdet säärystimet.

Muista pienistä neuleista ovat tänä vuonna olleet erityisesti edustettuina käsineet: kahdet kirjoneulelapaset ja yhdet tavalliset Nealle, lapasvaihtolapaset, sormikkaat, kynsikkäät, kämmekkäät...



Yhteensä vähintään 8 paria erilaisia käsineitä. Todettakoon tässä itselle muistutukseksi, että sormikkaiden ja kynsikkäiden neulominen on hullun hommaa, ja langanpäitä tulee pääteltäviksi enemmän kuin laki sallii.

Viime vuoden häviäjäkategoria oli päähineet, mutta tänä vuonna on erityisesti vauvanmyssyjä tullut tehtyä runsain mitoin. Olen neulonut itselleni yhden hatun, mutta lapsille sitten senkin edestä: baskerit Nealle ja Ronjalle, Pinjan pipon Nealle, kaksi vauvanmyssyä ystäville vauvalahjaksi sekä kolme versiota kypärämyssystä Joelille. Yhteensä siis yhdeksän erilaista päähinettä!



Kuten jo ylläolevista huomaa, lastenneuleet ovat tämän vuoden selvä voittajakategoria. Myssyjen, sukkien ja lapasten lisäksi on syntynyt kaksi haalaria, ylläolevan kuvan poncho, yksi vauvan villatakki, Nealle pusero ja huovutettu takki ja Joelille kaulaliina. Lapset ovat kovin kiitollisia neuleiden vastaanottajia, kun Joel ei vielä osaa valittaa vaatteista ja Nea ja Ronja tuntuvat molemmat pitävän neuleista.

Ihan isoja aikuisten neuleitakin on sentään jokunen syntynyt. Suurimman osan isoista töistäni (kuten myös useita pieniä) voi bongata Ullasta. Tänä vuonna onkin selvästi ollut Ullan ja samalla siis myös omien neuleideoiden vuosi, ja olen suunnitellut allaolevan kuvan neuletakin lisäksi lehteen myös irlantilaisneulepuseron ja poikittainpuseron. Omaa tuotantoa oli myös alkuvuoden suuri ponnistus, olympiapusero. Neljä aikuisen puseroa tai takkia siis. Erityisen ylpeänä voin tosiaan todeta että jokainen näistä on tehty ihan omasta päästä, eli alan vähitellen päästä todenteolla irti valmiin ohjeen orjuudesta.



Joko huomasitte, mikä on tämänvuotinen häviäjäkategoria? Aivan oikein siellä takavasemmalla: huivit! Vuoden mittaan on ainakin minun muistikuvieni mukaan tosiaan syntynyt yksi ainoa vauvan kaulaliina, vaikka esimerkiksi viime viikot on reippaasti kulutettu keskeneräistä Kiriä neuloen. Ikuisuusprojekteissa huivit sitten ovatkin yliedustettuina.

Elämänlangan vuoden 2006 Wirallinen Neulesaldo näyttää siis hieman vaatimattomammalta kuin viimevuotinen huima suoritus, yhteensä 44 valmista neuletyötä. Olen kuitenkin menossa omien mallien suhteen aina vain parempaan suuntaan: valmiista ohjeesta syntyi lähinnä Nean huovutettu takki ja pari myssyä. Voisinkin tapojeni vastaisesti tehdä uudenvuodenlupauksen, että tänäkin vuonna saadaan nähdä uusia Design Elämänlanka -ideoita. Jatkan siis tänäkin vuonna ahkeraa itseopiskelua neulesuunnittelun saralla.

Muita uudenvuodenlupauksia en uskalla yrittää, vaikka esimerkiksi lupaus vähentää lankaostoja ja neuloa enemmän varastolangoista olisikin poikaa. Moiset voin jättää sitten lankahamsterikuun murheeksi. Helmikuu nimittäin lähestyy taas vauhdilla... Mutta siitä ehkä enemmän sitten ensi viikolla. Silloin luvassa taas uutta Elämänlankaa.

P.S. Suureellisten uudenvuodenlupausten asemesta ostin itselleni uudenvuodenlahjan: vuoden jäsenyyden äänikirjakauppaan. Näitä voi sitten neuloessa kuunnella.