maanantai 2. tammikuuta 2006

Neulevuosikatsaus

Minulla ei ole ollut tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, joten en huvita teitä väittämillä joita ei kukaan usko. (Oletan, että takarivi kieriskelisi lattialla vatsaansa pidellen jos väittäisin harkitsevani lankaostoksiani paremmin tai keskittyväni vain yhteen neuletyöhön kerrallaan.) Vuoden vaihtumisen kunniaksi Elämänlangalla luodaan sen sijaan tänään katsaus vuoden neuletuotantoon, kuten moni muukin on jo ehtinyt tehdä. Laskin tekemäni neuletyöt niin hyvin kuin osasin, vaikka en mene vannomaan etteikö joku yksittäinen pikkutyö ole päässyt unohtumaan koska ei ole tullut dokumentoiduksi neulesivuille. Tältä saldo kuitenkin näyttää:



Vuoden häviäjä oli selvästi kategoria päähineet, sillä laskujeni mukaan olen koko vuoden aikana tehnyt vain kaksi kypärämyssyä ja yhden huovutetun hatun. Olenkohan nyt varmasti muistanut kaikki?

Sukkia syntyi vuoden aikana ainakin 20 ja puoli paria, joista itselle kokonaista kahdeksat. Kun vielä olen saanut lahjaksi ainakin kaksi tai kolme paria käsinneulottuja sukkia, herää kysymys miksi en millään löydä villasukkia kun sellaisia kaipaan, ja lapsenkin ainoa sukkapari tuntuu olevan hukassa. Epäilen, että vaatekaapissani asuu villasukkiin erikoistuneita jättiläiskoita, jotka ahmaisevat sukkaparin yhtenä suupalana. Pesukonetta en nyt voi syyttää, sillä osa sukista on neulottu käsinpestävistä langoista, eikä taloudessa sitäpaitsi ajelehdi suurta määrää parittomia villasukkia niin kuin olettaisi jos sukkia syövä pesukone olisi katoamisten takana.



Erilaisia käsineitä 11 (ja puoli) paria, enimmäkseen lasten lapasia. Olen koko syksyn suunnitellut itselleni sormikkaita, mutta tälle projektille ei tapahtunut mitään ennen joulua. Välipäivien Seinäjoenreissulla sentään löytyi lankaa, nyt vain odotellaan aikaa ja inspiraatiota. Epäilen kyllä, että minun pitää ensin tehdä veljen kihlatun tilaamat kynsikkäät sekä lapasvaihtoparille matkalla olevat lapaset ennen kuin pääsen lämmittämään omia käsiäni. Ehkä sormet eivät palele, jos neuloo tarpeeksi vauhdikkaasti?



Yllättäen erilaisia huiveja ja kaulaliinoja kertyi listalle vain 13 (ellen sitten ole torjunut osaa mielestäni). Kuvittelin, etten koko vuonna ole muuta tehnytkään kuin huiveja, mutta eihän tämä tilanne niin paha olekaan. Lisäksi huiveista on jäänyt itselleni vaivaiset 5, joten voinkin tästä hyvällä omallatunnolla mennä aloittamaan jonkun uuden pitsiluomuksen, esimerkiksi sen Heirloom Knittingistä tilaamani shaalin.

Isoja neuleita kertyi yllättävän vähän: Kaksi Punahilkka -ponchoa sekä niiden lisäksi erilaisia paitoja ja takkeja 6 kappaletta. Aika heikko esitys, varsinkin kun niistä puseroista ja takeista vain kaksi oli aikuisen kokoa. Loput menivätkin sitten erinäisille vauvoille ja taaperoille, eli on melkoisen kyseenalaista kuinka isoista töistä sitten lopulta onkaan kyse. Ensi vuonna tässä on selvästi parantamisen varaa. Pitäisikö sittenkin tehdä uudenvuodenlupaus ja luvata että neulon tänä vuonna enemmän puseroita ja neuletakkeja itselleni?



Ylläoleviin ryhmiin kuulumattomia neuleitakin tuli tehtyä pari: hassu huovutettu laukku, vauvan makuupussi ja pikkuvauvan pitsipeitto sekä pienet hihattimet.

Näiden laskelmien mukaan puikoilta olisi vuoden aikana päässyt 59 erilaista valmista neuletyötä (mikäli yksinäinen lapsen sukka ja lapanen kadonneiden tilalle lasketaan yhdeksi "pariksi"), eli vähän yli yksi valmis työ viikossa. Huimaa! Pistää miettimään, että mitähän kaikkea saisinkin aikaiseksi kurinalaisella "korkeintaan kolme työtä kesken kerralla" -toiminnalla. Vai kävisikö kenties sitten niin, että kyllästyisin tykkänään ja ryhtyisinkin harrastamaan lasinpuhallusta? Laskujeni mukaan omaan käyttöön tuli valmiista töistä alle 20 eli noin kolmannes, loput menivät lapselle, lahjoiksi tai oravannahkakauppaan, ja jokunen harva ihan myyntiin. Minä ja muut -suhdekin oli siis ihan kohtuullinen: saan näemmä nauttia omista töistäni, mutta myös muille tulee tehtyä. Myös omasta tai mallista -suhde on paranemaan päin: noin puolet tekemistäni töistä olivat omaa designiä, tai toisin sanoen hihasta ja hatusta. Ensi vuonna voisin pyrkiä siihen, että myös isoista töistä suurin osa olisi omalla mallilla tehtyjä.

Erilaisten neuletekniikkojen suhteen vuosi on ollut hyvä, ja tuntuu siltä että olen oppinut hirveästi uutta. Olen hahmottanut paremmin lyhennettyjen kerrosten käytön, oppinut tekemään sukan kärjestä alkaen ja opetellut miten tehdään konttineuletta. Alkaneen vuoden tavoitteeksi voisin ottaa jatko-opiskelun neulonnan alalla, ja katsoa saisinko lopulta tutustuttua esimerkiksi monenlaisiin uusiin ja ihmeellisiin tapoihin luoda ja päätellä silmukat.

Näiden laskelmien ja pohdintojen myötä Elämänlangalta toivotetaan kaikille lukijoille hyvää alkanutta neulevuotta. Ensi viikolla jälleen lisää Elämänlankaa!

8 kommenttia:

AnneM kirjoitti...

mukavaa neulomisvuotta! Hurjasti olet saanut viime vuoden aikana tehtyä :)

Pirjo kirjoitti...

Kiitos hyvin ja mielenkiintoisesti kirjoitetuista viikkokatsauksistasi. Kirjoituksistasi huokuu tekemisen rauha ja onni kun saa luoda puikoilla ja sanallisesti jotain uutta.
Kiitos kuluneesta ja menestyksellistä neulevuotta 2006!

Anonyymi kirjoitti...

Myönnän olevani hämmentynyt katsoessani lukua "59"... ei se teidänkään taaperonne varmastikaan aina vain istu hiljaa seuraamassa, kun äiti neuloo! :-)

Lasinpuhallus voisi olla ihan mukava harrastus, mutta ainakin itse olen todennut, että liika nipottaminen keskeneräisten töiden määrästä ei sovi mun luonteelleni. Kunhan nyt suunnilleen edes muistaa ne keskeneräiset, ja ihan kiva on, jos yhden käden sormet riittävät niiden laskemiseen. Poikkeuksia toki on...

Hyvää neulevuotta!

-Maria

pirjetta kirjoitti...

Oikein hyvää neulevuotta 2006 Sinullekin. Mielenkiinnolla aina luen blogiasi.

sibylla kirjoitti...

Hyvää vuoden jatkoa 2006! Kiva oli lukea taas juttujasi!

Lina kirjoitti...

Löysin juuri blogisi. Olet saanut todella paljon aikaan viime vuonna! Mielenkiinnolla jään seuraamaan mitä tämä vuosi pitää sisällään :)

Päivi Eerola kirjoitti...

Onnittelut etenkin sukkien hurjasta määrästä!

MysteryKnitter kirjoitti...

Upeaa tekstiä! Ja se "matsi" jossa sinä voitit...minä lumouduin siitä! It is my favourite, must admit.