SNY-syyskuun loppu lähestyy!

Hei!

Aivan varkain SNY-projekti on edennyt jo puoleenväliin, kuukausi vaihtuu viikonloppuna. Emäntää vähän huolestuttaa se, että liki neljännes osallistujista ei vielä tässä kuussa ole ilmoittanut muistaneensa ystäväänsä! Nyt on siis korkea aika pistää postiin tai mailata muistaminen Salaiselle neuleystävälle, jos ei vielä tämän kuun aikana ole ehtinyt. Ensi viikolla annan vielä maanantain aikaa postin kulkea, mutta tiistaina lähtee sitten muistutusviestejä jos unohduksia on sattunut. Osa listastani toivottavasti on sellaisia jotka ovat lähettäneet syyskuun paketin jo elokuun lopulla, mutta silti uupuu vielä melkoinen määrä viestejä.

Laittakaa ihmeessä minulle sähköpostia, jos maanantaihin mennessä ei ole kuulunut mitään sähköistä muistamista tai posti ei ole tuonut mitään, niin osaan sitten tarkistella kirjanpitoani syyskuulta!

Myös emäntää muistettiin viime viikolla iloisesti, Topperin lähettämästä paksusta kirjekuoresta paljastui ranteenlämmittimet ja hauska kortti. Paljon kiitoksia!



Sain myös viestin SNY-langoista valmistuneesta työstä, Iona sai viikonloppuna valmiiksi Icaruksen salaisen ystävänsä lähettämästä Silviasta. Erittäin kaunis huivi, kannattaa käydä katsomassa! Meeri puolestaan neuloi omista SNY-langoistaan kaulaliinan, kuva löytyy täältä. Jos muillakin on jo blogeissa kuvia jostain SNY-lahjoista valmistuneesta, voitte halutessanne ilmoitella linkkejä minulle.

Postipoika on taas ollut ahkerana, ja muun muassa seuraavissa blogeissa voi ihailla kierroksen satoa:

Muoriskan kammari, Mun elämä, Villapallon neuleblogi, Harmaa villasukka, Elämää kaikki, Vattumato väkertää, Kuulumisia, Martan blogi, Helin käsityöblogi, Omas pihas, Riikan neuleblogi, Martan blogi, Puikoissa ja Lankavuori.

Blogittomalta puolelta on tullut ihan kiitettävä määrä tervehdyksiä:

Tea on saanut mieluisan paketin. Paketista löytyi kaksi kerää Idenan sukkalankaa (sekä ehdotus langan käytöstä vaikkapa unisukiksi tai tyttären pipoksi...), väri on meleerattu vaaleanharmaa-valkoinen -vaaleanpunainen, yksi niistä harvoista yhdistelmistä, joissa vaaleanpunainen on mieleeni... Lisäksi paketista löytyi vaniljainen tuoksukynttilä sekä paketti suitsukkeita. Suitsukkeet ovat kotikäytössä minulle aivan uusi tuttavuus, joten odotan innolla iltojen pimenemistä ja sitä, että saan laittaa kynttilän palamaan takanreunukselle. Ehkäpä jonain iltana hemmottelen itseäni oikein perinpohjaisesti, lasken itselleni lämpimän kylvyn ja sytytän suitsukkeen kylpyhuoneeseen mieltäni rentouttamaan... Kaunis kiitos salaiselle ystävälleni tämänkertaisista yllätyksistä!

Myös Eveliina ilahtui paketistaan. Kiitos rakas SNY:ni taas jälleen ihanasta paketista. Jo itse paketti oli niin kaunis etten melkein raaskinut avata sitä.
Ja mitä sieltä paljastui, jo toisen kerran lankaa jota olen himoinnut kauan, mutta en ole törmännyt siihen missään, sekä ihana kassi, aivan ihana!
Langat saa kyllä huudella kauan ennenkuin raaskin niitä aloittaa, mutta tuo kassi pääsee kyllä jo huomenna matkakassiksi junaan.
Kiitos paljon :>

Maartsi lähetti saamastaan paketista kuvankin



ja kirjoittaa: Maartsi kiittää Salaista ystäväänsä hienosta lahjasta, joka sisälsi kaikkea tarpeellista, suklaata muun muassa ;)! Kerroin ilmoittautumislomakkeessa, että tärkeimmät apuvälineeni ovat tarralaput ja
kynä, joten sain niitä. Lisäksi tuli upeita silmukkamerkkejä (itsetehtyjä, eikö niin?), neuloja, mittanauha, virkkuukoukku, sakset... Kiitos vielä kerran ja värikästä syksyn jatkoa!

Tässä tämän viikon terveiset. Nyt ideoimaan sitten lokakuun muistamisia!

Lankavaraston anatomia

Eräänä yönä männäviikolla maisteri Elämänlanka havahtui rapinaan ja tömähdykseen. Aamulla kävi ilmi, että pussillinen lankaa oli suorittanut kamikaze-hypyn lankahyllystä. Pussissa oli muutama kerä Jaegerin Baby Merinoa, josta oli tarkoitus tulla huppari Nealle... viime talvena. Mahtoiko varastoon hylkääminen käydä lankaparoille liian raskaaksi, vai halusivatko ne vain muistuttaa olemassaolostaan? Joka tapauksessa tapaus sai pohtimaan lankavaraston luonnetta ja olemusta. Mitä oikein piileekään kaikissa niissä pusseissa ja nyssäköissä, joita neulojat piilottelevat sängynaluslaatikoihin, sohvien taakse, vaatehuoneen laatikoihin, makuuhuoneen nurkkiin tai jotkut onnelliset ihan harrastehuoneisiin?


Baby Merinot tahtoisivat tulla neulotuksi.

Lankavaraston kertymisen ensimmäinen vaihe oli minulla kuten varmaan monella muullakin neulojalla ihan viaton: Kaupasta sattui löytymään edullisesti johonkin jo suunnitteilla olevaan työhön sopivaa lankaa, joten sen keräsi mukaansa odottamaan edellisen työn valmistumista. Väliin kiilasikin toinen projekti, sitten kolmas, ja vähitellen projektilangoista sitten tulikin varastolankoja.

Seuraava luonnollinen askel oli lankojen ostaminen varastoon. Ei mikään silmitön hamstraaminen, ei toki. Oletetaan nyt vaikka, että lähimarketissa on 7 veljestä tarjouksessa erittäin halvalla, ja hyllyssä sattuu olemaan kilon verran jotain ihanaa väriä ja vielä samaa värjäyserää. Mielessä ei juuri nyt ole mitään työtä johon langan käyttäisi, mutta ainahan voi ostaa puserollisen verran, eikö vain?

Ensimmäisten varsinaisten varasto-ostosten jälkeen liikutaankin jo heikoilla jäillä. Porttiteoria toimii varsin hyvin neulonnassa. Marketista ostetun 7 veljeksen jälkeen ei olekaan enää niin suuri kynnys sortua lankakaupassa johonkin himpun verran kalliimpaan villalankaan. Pian mukaan tarttuukin sitten vaikkapa alpakkasekoitetta tai silkkivillaa, eikä siltä tieltä enää ole paluuta.


Cashmerinosta tulee vielä joskus minulle itselleni villatakki. Ihan tosi. Varmasti.

Yllämainitut varastolangat eivät kuitenkaan ole kaikkein pahinta laatua hamstraamisen kannalta. Ne ovat lankavaraston ydinainesta, sellaista jota myös välillä voi käyttää johonkin. Lankoja jotka joskus, myönnettäköönkin että harvakseltaan, myös liikkuvat poispäin varastosta ja muuttuvat neuleiksi.

Vaikeampia tapauksia ovat ylijäämälangat. Niitä on moneen lähtöön, puolikkaasta sukkalankakerästä viiteen-kuuteen kerään jostain puserosta yli jäänyttä villalankaa. Ylijäämälangat ovat tyypillisesti sinänsä hyviä lankoja, mutta niitä on yleensä liian vähän mihinkään kovin suureen neuleeseen, ja tyypillisesti vajaan kerän verran vähemmän kuin mitä tarvitsisi parhaisiin keksimiinsä ideoihin.

Hyvin sitkeässä ovat myös heräteostoslangat. Niitä saattaa varastosta löytyä moneen lähtöön, oranssista lenkkimohairista johonkin huippukalliiseen luksuslankaan, jota ei ole raskinut ostaa paria kerää enempää.

Ylijäämä- ja heräteostoslangat myös tyypillisesti lisääntyvät keskenään, jos ne jättää liian pitkäksi aikaa hyllyyn valvomatta. Olen aivan varma, että esimerkiksi osa kammottavista pätkävärjätyistä sukkalangoista syntyy hyllyyn unohtuneiden eriväristen puolikkaiden sukkalankakerien jälkeläisinä.


Kallein lanka-aarteeni: Puhtaanvalkoista ohutta täyssilkkilankaa. Tästä tulee vielä joskus täydellinen neule. Tai sitten testamenttaan langat vanhoilla päivilläni jollekin niiden arvoiselle neulojaystävälle.

Lankavaraston kaikkein sitkeimmät asukkaat ovat aivan tiettyjä, erityisiä lankoja. Lankoja, jotka ovat niin ihania, ettei niitä uskalla tai halua käyttää kun pelkää pilaavansa ne. Lankoja, jotka odottavat sitä Täydellistä ohjetta, jolla materiaali ja väri pääsisivät parhaiten oikeuksiinsa. Lankoja, jotka välillä otetaan varovasti esiin pussista siliteltäviksi ja ihailtaviksi, mutta laitetaan sitten pian takaisin piiloon. Näitä kallisarvoisia aarteita ei onneksi lankavarastoon yleensä mahdu hirveän monia, mutta joitakin kyllä.

Surullinen tosiasia on, että lankavarasto harvemmin pienenee kuin kasvaa. Langat ovat ovelia, ne hiipivät kotiin silloin kun vähiten osaa odottaa. Lankahamsterien seuraavaa varastolaihdutusta odotellessa blogimaailma kuitenkin tarjoaa hätäapua Langattoman lokakuun muodossa. Itse en taida tohtia tällä kertaa virallisesti osallistua, vaikka lankaostelu nyt onkin ansaitusti katkolla Suuren alpakkasortumisen jäljiltä.

Nyt maisteri Elämänlanka poistuu takavasemmalle neulomaan ahkerasti, että edes osa lankavarastosta muuttuisi joskus käyttökelpoisiksi neuleiksi. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa!

SNY-torstai

Tervehdys!

Syyskuu kuluu aivan siivillä, ja pian ollaan neuleystäväprojektin puolessavälissä! Moni on jo ehtinyt huolehtia syyskuun ystäväpostista tavalla tai toisella, mutta muistuttelen nyt varovasti jo tässä vaiheessa että kuu on yli puolessa. Ja tosiaan, viestin ei tarvitse olla postikorttia kummempi jos haluaa säästää budjettia isompaan lahjaan leikin loppupuoliskolle. :)

Samaten muistutan, että lähetyksiin voi halutessaan laittaa lähettäjän kohdalle minun osoitetietoni, kysykää tarvittaessa mailitse. Ja jos jotain katoaa matkalla, kannattaa lähettäjän aina tehdä postiin katoamisilmoitus! Muistakaa tosiaan muuten ilmoitella minulle myös vastaanotetut lähetykset, salaiset ystävät välillä kyselevät minulta väliaikatietoja siitä onko lähetetty paketti mennyt perille.

Blogittomien osallistujien salaisilta ystäviltä on tullut vienoja pyyntöjä, että ilmoittelisitte itsestänne ahkerammin täällä emännän blogissa. En lainaile sähköpostiviestejä omin luvin, enkä myöskään millään pysty muistamaan kenellä osallistujista on blogi ja kenellä ei. Kannattaa kirjoittaa minulle sähköpostiviestiin selkeästi, että on blogiton, niin laitan tänne terveiset näkyviin. :)

Nyt vielä viikon viestisatoa. Ensin blogibongaukset:

Taijan tekeleet, Kultalankaa, Langankierre, Tellun elämää, Bad Knitting Day, Lea ja langat, Vanillan käsityöt, Hetkiä Heimolasta ja Tilkkutäkin alla.

Blogittomalta puolelta löytyy tällä kertaa tällaisia terveisiä:

Leena kiittää saamastaan paketista. erityisesti Eskimo-lanka on ihanan väristä ja tuntuista! Sukkalangasta
erityiskiitos ja Debbie Bliss on myös kiva uusi tuttavuus. Tuhannet
kiitokset jälleen kerran runsaasta paketista.

Hanna esittää pitkät kiitokset kuvan kera.



Sain tänään ihanan ison paketin. Siinä oli kolme suklaapatukkaa, jotka lasteni avustuksella hotkaisimme niin nopeasti, ettei valokuvaan jäänyt kuin kuoret. Lisäksi oli Rober´t´sin hyvää teetä (juon vain teetä, en koske kahviin ollenkaan, siis juuri oikeaa minulle), erittäin tyylikäs kortti, jossa mukava viesti sisäpuolella ja kolme valkoista ihanan tuntuista lankakerää ennestään vierasta lankaa. Langan nimi on RY Cashcotton DK (Classic yarns). Kuitusisältö on ylellinen: 35% puuvillaa, 25% polyamidia, 18% angoraa, 13% viskoosia ja 9% Kašmiria. Ystäväni oli suunnitellut, että siitä tulisi huivi tai pipo. Olen herkästi kutiava, mutta tämä lanka tuntuu oikein pehmeältä ja miellyttävältä. Ystäväni oli onnistunut aavistamaan jopa värien suhteen oikean suunnan. Olen ennen ollut intohimoinen punaisen käyttäjä ja maininnut sen ehdottomaksi lempivärikseni ennakkotiedoissa ilmoittautuessani. Nyt olen kuitenkin yrittänyt päästä vähän siitä eroon vaihtelun vuoksi. Olen oikein repinyt itseäni muidenkin värien pariin. Tänään minulla oli ylläni juuri valkoista ja ripaus vaaleanpunaista. Valkoinen lanka oli siis oikein sopivaa!

Näillä bongauksilla on hyvä jatkaa toista SNY-kuukautta. :)

Täällä ei ole mitään nähtävää

Maisteri Elämänlanka heräsi eilen päiväunilta kurkkukipuisena, armas aviomieskin oli koko viikonlopun puolikuntoinen ja toisen Harmonia-lapsen nenä vuotaa kuin vesihana. Neuleetkaan eivät edisty, vaikka ostin ihan upouuden hienon neulesuunnitteluvihkon:



Lupasin itselleni, että Ullaan tekeillä olevat neuleet ovat nyt etusijalla, enkä aloita mitään uutta ennen kuin saan edes jomman kumman valmiiksi asti. Tällaisesta lupauksesta on luonnollisesti kolme seurausta.

1) Tekisi mieli aloittaa jotain uutta. Mitä tahansa. Mieluiten jotain suurta, mutkikasta ja aikaavievää, mutta mallitilkkukin kävisi.

2) Ilmenee äkillinen tarve jollekin neuleelle, jonka tekisi oikeasti aikalailla hetkessä, mutta jota on lykännyt "kun ne Ulla-neuleet on kesken ja vielä on lämmin".

3) Keskeneräiset Ulla-neuleet kohtaavat neulonnan mustan aukon.



Musta aukko iski tällä kertaa mustaan irlantilaisneuleeseen, liekö väri sitten enne. Istuin lauantai-iltana pihalla neulomassa kun Nea touhusi ulkona, ja totesin mittauksessa että ensimmäistä hihaa uupuu enää pari senttiä. Neuloin noin kahden sentin mittaisen kuvion, mittasin neuleen uudestaan ja totesin että tarvittavat sentit puuttuvat edelleen. Toistin tämän vielä kertaalleen, mutta hiha ei vieläkään kasvanut. Tässä vaiheessa onneksi taapero halusi sisään, joten sain hyvän tekosyyn työntää neuleen kassiin häpeämään. Olen varma, että se nauroi minulle.

Äkillinen neuletarve taas iski, kuinkas muutenkaan, lastenneulerintamalla. Olen lupaillut Nealle ja Ronjalle baskereita hyllyssä joutilaina lojuvista Wool-keristä, mutta asialle ei ole tapahtunut mitään koska päivälämpötilat ovat vielä olleet kevyesti sellaisia että kanssa-asujan äidin virkkaamat kesähatut kelpaavat mainiosti. Eräänä aamuna Teemu kuitenkin ulos lähtiessä huomautti, että lämpötila muuten on vain viisi astetta. Hups. Viimetalviset kypärämyssyt toki vielä sopivat, mutta näin välikaudella voisi ehkä kevyempikin lakki kelvata.



Ensimmäinen baskeri oli tyypillisen epäonninen: hattu oli melkein valmis jo lauantaina, kun sitten totesin että lakkiosassa on liian vähän silmukoita ja jouduin purkamaan kaiken paitsi pään ympäri kiertävän nauhan. Olin kuvitellut, että pikaisestihan minä nuo hatut tekaisen ja pääsen sitten palaamaan Ulla-neuleiden pariin, mutta ei toivoakaan. Minun oli tarkoitus myös neuloa Ida-Eliakselle haalari valmiiksi että on jotain lämmintä päälle synnytyslaitokselta kotiutuessa, mutta laskettuun aikaan ei ole enää edes kahdeksaa viikkoa joten saa nähdä kuinka käy.

Koska täällä ei ole tänään mitään nähtävää, maisteri Elämänlanka tarjoilee kuunneltavan linkkivinkin: Cast-On, neuleaiheinen podcast. Mikäli englannin kuuntelu luonnistuu, arkistoista löytyy tällä hetkellä jo liki 40 jaksoa neuleaiheista ja neulomisen ohelle sopivaa viihdettä.

Bongasin myös yhden neulekeräyksen, josta levitän ilomielin tietoisuutta eteenpäin vaikka en tällä hetkellä uskalla itse luvata osallistua: Tekele ja tuunaus -blogissa kerätään neuleita asunnottomille jouluksi. Jos lukijoista löytyy sellaisia jotka vaikka mieluusti neulovat villasukkia varastoon vailla tietoa vastaanottajasta, niin tämä projekti voisi sopia.

Maisteri Elämänlanka taas poistuu tältä erää takavasemmalle neulomaan lapsen baskeria, joka ei valmistu koskaan, ja juomaan kahvia josko se tappaisi kurkkukivun. Ensi viikolla sitten taas uusia aiheita Elämänlangalla.

Viikon SNY-kooste

Tervehdys! Tällä viikolla teillä kirjoittelee hyväntuulisempi emäntä kuin viime viikolla, toivottavasti tämä ilahduttaa teitäkin. Nyt kaikki osallistujat ovat saaneet ainakin jonkinlaisen viestin Salaiselta neuleystävältään! :) Pitäkää minut jatkossakin ajan tasalla, seuraavaksi saankin sitten alkaa laskeskella ovatko kaikki saaneet jotain syyskuun aikana...

Syyskuun alkupuolisko näkyi valtaisana vyörynä emännän sähköpostissa. Erilaisia muistamisia on tosiaan jo lähetelty ahkerasti, ja toisaalla todettiinkin että postilaitos varmaan menisi konkurssiin ilman käsityöihmisiä.

Tällaisia blogipoimintoja olen löytänyt tälle viikolle (osa tosin vähän vanhempaa SNY-satoa), jälleen sekä postikortteja, kirjeitä että paketteja. Lista on melkoisen pitkä:

Vikkelyyttä, Katriinan käsityöblogi, Villavyyhti, Tekele ja tuunaus, Seikkailuun, Stitsailuja, Langanpäitä II, 100% Pura lana, Maaritin käsityöt, Hennan haaveita, Lankaa ja ajankulua, Tilkkutäkin alla ja Pelkotila.

Blogittomalla rintamalla ei ole hirveän paljon terveisiä, mutta vähän sentään:

Heidi joutui odottelemaan pakettiaan, mutta hyvää kannatti kuulemma odottaa. sekä kittenmohair että sininen terveysvaikutteinen sukkalanka ovat juuri oikeanvärisiä

Vielä pakollinen muistutus: Mailatessanne minulle, muistakaa mainita sukunimenne! Tämä vaihe ei toki ole pakollinen jos sukunimi käy ilmi sähköpostin lähettäjäkentästä, pääasia että nimi näkyy jossain. Tuttujenkaan sukunimet eivät aina muistu mieleen silloin kun käy läpi useampaa kymmentä sähköpostiviestiä. En myöskään aina osaa yhdistää nimeä ja nimimerkkiä.

Laittakaa ahkerasti viestejä toisillenne ja minulle. Ensi viikolla uusi SNY-katsaus!

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Kino Elämänlankaa esittää tänään komedian sarjassa "Miksi minusta ei koskaan tule kuuluisaa neulesuunnittelijaa", osa 87, "Ruutupiirroksen kosto".

Nyt kun Ullan ohjeiden deadlineen alkaa olla enää kuukausi aikaa, Elämänlangalla on neulottu kuumeisesti erilaisia projekteja omin ohjein. Aiemmin vilautettu irlantilaistyylinen neule on puoltatoista hihaa vaille valmis eli voiton puolella, joten aikaa on nyt ollut toisenkin neulevision edistämiseen.



Kyseinen toinen neulevisio on suurimmaksi osaksi sileää neuletta, joten se kaipasi kipeästi piristyksekseen jonkinlaisia sieviä reunuksia. Tähän pienellä amatöörineulesuunnittelijalla oli onneksi oiva apu omassa kirjahyllyssään: Nicky Epsteinin Knitting on the Edge. (Myös Knitting Over the Edge löytyi, mutta se ei tällä kertaa palkinnut.) Nämä Epsteinin reunuskirjat ovat sellaisia, etteivät ne ensimmäisellä selailulla oikein auenneet, mutta mitä pidempään ne ovat hyllyssä asuneet sen enemmän hyötyä niistä on ollut.

Sievä reunus löytyikin, mutta näin skandinaavisen koulukunnan neulojan kannalta Epsteinin kirjoissa on yksi perustavanlaatuinen vika. Ohjeet ovat kirjallisia kerros kerrokselta -ohjeita, eikä ruutupiirroksia ole. Arvelin, että tokihan näppärä neuloja nyt äkkiä piirtää ruutupiirroksen ohjeen mukaan. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty, ensimmäinen yritys näytti nimittäin tältä (ruutupiirrosten kuvia klikkaamalla saa näkyviin isomman kuvan):



Yrityksestä tuli itseasiassa voimakkaasti tunne, että joku on vain summanmutikassa piirrellyt erilaisia neulemerkkejä paperille. Fiksuna tyttönä oivalsin kuitenkin, että kas, tässä kuviossahan muuttuu silmukkamäärä lennossa. Ensimmäisen yrityksen pohjalta ei olisi kannattanut yrittää neuloa mitään, joten kokeilin uudestaan. Tällä kertaa ajattelin josko tasaisin piirroksen toisen reunan.

Ei, se ei ollut hyvä ajatus:



Todettakoon nyt tässä vaiheessa välihuomautuksena, että on muuten huono idea piirtää uusia ruutupiirrosversioita suoraan vanhojen pohjalta tarkistamatta kirjallisia ohjeita välissä. Virheet kertautuvat.

Varsinaiseen aiheeseen palaten, kolmannella versiolla oli jo toivoa. Päätin yrittää keskittää kuvion niin, että mallin keskellä oleva vaihtelevasti kahden tai kolmen silmukan levyinen oikeiden silmukoiden muodostama raita pysyisi suorassa linjassa. Tulos oli selvästi parempi kuin aiemmin, mutta ruutupiirroksesta neulominen osoitti karvaasti yllä mainitun virheiden kertautumisilmiön.



Lopulta päädyin siihen, että tällä kertaa "kolmas kerta toden sanoo" ei päde, ja piirsin vielä neljännen ruutupiirroksen. Tällä kertaa päätin vähät välittää keskilinjasta, ja sen sijaan asemoin kuvion niin, että koristereunuksen lehtikuviot näkyvät selkeinä. Lisäksi tässä vaiheessa myös otin järjen (ja alkuperäisen ohjeen) käteen ja tarkistin kerros kerrokselta mitä kirjassa oikeastaan luki.



Tähän yhteen ruutupiirrokseen kului siis tuntikausia aikaa sekä kosolti hermoja, lyijykynää ja pyyhekumia. Lopputuloksen pohjalta saa kuitenkin yllättäen näemmä syntymään ihan neuletta:



Seuraavaksi olisi mielessä neuloa palmikoita ja punoksia, mutta ne projektit taitavat saada jäädä hetkeksi kunnes tämä lehtikuvion aiheuttama trauma vähitellen hälvenee. En usko, että henkinen kantti vielä kestäisi palmikkokuviota, jonka sisällä silmukkamäärä vaihtelee eri kerroksilla.

Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa. Valmiita neuleita en sentään uskalla luvata.

SNY-syyskuu alkaa

Tervehdys!

Ensimmäinen kuukausi Salaista neuleystävää on nyt virallisesti ohitse. Hyvin vähillä kommelluksilla on selvitty suureen osallistujamäärään nähden: parista kadonneesta postikortista olen kuullut, ja yhdestä maksikirjeestä on tietääkseni tehty katoamisilmoitus Postiin. Toistan nyt varmuuden vuoksi, että paketteihin voi halutessaan pistää lähettäjäksi SNY 2006 c/o Kristel Nyberg, mikäli epäilyttää pistää viestiä ilman lähettäjää. Olette muistaneet ystäviänne kiitettävän ahkerasti, ja syyskuunkin kierros on käynnistynyt viestimäärästä päätellen jo reippaasti!

Kirjoittelen kuitenkin vähän ankeissa tunnelmissa, sillä niihin onneksi hyvin, hyvin harvoihin muistutuksiin joita on tarvinnut lähetellä, on kulunut suuri määrä aikaa ja energiaa. (Onneksi pari niistäkin paljastui vääriksi hälytyksiksi!) Lisäksi on aivan älyttömän paha mieli niiden ihmisten puolesta, jotka eivät olekaan saaneet mitään yllätyksiä, eivät edes sähköpostia tai blogikommenttia. Surullista, etteivät kaikki ilmoittautuneet osaa ajatella asiaa niin, että vastaanottajapäässä on ihminen, joka pahoittaa mielensä jos jää vaille muistamisia! Tietysti voi tulla tilanteita, joissa harrasteprojektit ihan hyvästä syystä jäävät joksikin aikaa paitsioon, mutta ilmoittakaa minulle jos jostain syystä olette kykenemättömiä enää osallistumaan, tai haluatte vielä osallistua mutta ette voi muutamaan viikkoon mitään lähettää. Kannattaa muistaa, että säännöt ovat joustavat, ja ihan vaikka vain postikorttikin riittää jonkun kuukauden aikana kunhan kokonaisuudessaan kierroksella suunnilleen täyttää budjetin.

Vetoankin nyt kaikkiin osallistujiin, että vielä leikin edetessäkin jaksaisitte muistaa salaista ystäväänne ja tiedottaa minulle sekä lähettämistänne että saamistanne viesteistä ja erityisesti isommista lähetyksistä. (Muistakaa edelleen mainita nimenne kun raportoitte.) Tässä vaiheessa kierrosta voi vaikka myös käydä kertaamassa säännöt.

Nyt kuitenkin iloisempia asioita, ettei menisi synkistelyksi. Olen poiminut viimeisimmän viikon SNY-viesteistä taas blogibongauksia:

Toimunpipo, Knit-a-holic, Sia, Garnboet, Annin sekametelisoppa, Hannan käsityöblogi, Veranon kutimet, Elinan neuleblogi, Tämmöistä nyt, Makepeace - pistoja ristissä ja Vinkuvat puikot.

Ja blogittomalta puolelta:

Eveliina sai ystävältään syntymäpäivätervehdyksen. oli ihana yllätys tuo synttärikortti :> kiitos paljon, en osannut yhtään odottaa ja piristi kummasti.

Sarita vietti myös syntymäpäiväänsä alkukuusta. lahjus oli kauniisti kääräisty tummanviolettiin silkkipaperiin ja
kiinnitetty syvänpunaisella silkkinauhalla. Mutta se sisältö! Siellä oli
vyyhti ihanan syvää violettia oleva Gringnascon merinosilkkiä. Vyyhdessä
on hienot sata grammaa ja hulppeat melkein 1,5 kilometriä lankaa. =) Tuo
ihanuus on minulle uusi tuttavuus... pitää siis tehdä tuttavuutta sen
kanssa mahdollisimman pian. KIITOS!

Tämä tältä viikolta, uusi raportti sitten ensi torstaina!

Neulojan mies

Harmonian suuri tasasynttärijuhlavuosi jatkui lauantaina, kun myös maisteri Elämänlangan armas aviomieskin saavutti kunnioitettavan kolmenkymmenen vuoden iän. Tämän kunniaksi Elämänlangalla tutustutaan tänään Neulojan mieheen. Elämänlanka ei takaa, että tuntomerkit täsmäisivät kaikkiin Neulojan miehiin, mutta Harmoniassa asustavaan yksilöön kylläkin.



Neulojan mies pitää väreistä. Vaatevarastossa on luonnonvalkoista ja tummansinistä, mutta myös esimerkiksi iloisen oranssia. Neulojan miehen voi ottaa mukaan lankakauppaan, ja mies osaa sanoa paitsi mikä väri olisi hänestä hyvä, myös valita värin Neulojan puseroon.

Neulojan mies koodaa atk-toistaitoiselle Neulojalle pienen sievän scriptin, joka muuntaa valokuvat oikeaan kokoon ja toisen, joka siirtää kuvat oikeaan paikkaan joko kotiserverille tai toisaalle. Neulojan mies käyttää tuntikausia siihen, että viilaa vaimonsa tarvitseman neuleystävä-ilmoittautumislomakkeen käyttökuntoon ja auttaa muutenkin atk-ongelmissa kärsivällisesti.



Neulojan mies on sopivan kokoinen. Jos miehelle pitää tehdä villasukat, ne voi tehdä oman jalan mallin mukaan, ja jopa tilattu slipoveri Kotiväestä alle 3-millisillä puikoilla valmistuu hetkessä.

Neulojan mies ei hermostu, jos Neuloja könyää petiin vasta pikkutunneilla kun neuleen viimeistely veikin pari tuntia pidempään kuin oli tarkoitus. Hän ymmärtää, että avoin lankashoppailulahjakortti on juuri oikea lahja Neulojalle, ja hieroo kiltisti neulomisen jämäyttämiä hartioita.

Neulojan mies poseeraa kiltisti blogikuvia varten, jos pyydetään. Neulojan miehen mielestä ei ole hassua miettiä outoja kuvakulmia neulekuville, ja hän lähtee mielellään kävelylle lähimetsään kameran kanssa kun uusi neule valmistuu, tai ottaa kymmeniä kuvia liikkuvasta taaperosta, että uudesta puserosta saataisiin edes yksi Ulla-kelpoinen kuva.



Neulojan mies ymmärtää Neulojan hullut neuleaivoitukset ja päähänpistot. Hän ei enää ihmettele sukka- tai lapasvaihtoja eikä kodin kautta kulkevia salaperäisiä paketteja. Hän ei kysy, kuinka monta pitsihuivia ihminen oikein voi tarvita, eikä kummastele vaimon neuleblogiharrastusta. Neulojan mies ottaa kiltisti lapsen hoitoonsa neuletapaamisen ajaksi, kunhan vain sitten itse pääsee steppitreeneihinsä ajallaan.

Neulojan mies on ennen kaikkea kärsivällinen. Hän suhtautuu ymmärtäväisesti Neulojan välillä käsistä riistäytyvään lankahulluuteen, eikä hermostu siitä, että neuletöitä voi olla kesken toista kymmentä. Toisaalta Neulojan mies on myös kannustava, esimerkiksi silloin kun lankadieetin aika koittaa.

Tällä esittelyllä maisteri Elämänlanka haluaa toivottaa Neulojan miehelle onnea seuraavallekin kolmellekymmenelle vuodelle. Lisäksi näin ennakkoon lupaan, että en ota neuletta mukaan myöhemmin tällä viikolla oleville hääpäivätreffeille, en edes sukkaa elokuvan katsomisen ajaksi.

Ensi viikolla Elämänlangalla palataan taas arkeen ja muihin aiheisiin. Neulomisiin.