Irlantilaista menoa

...eli mallitilkun pojan koston paluu.

Elämänlangalla tutkitaan tänään jälleen kerran mallitilkkujen sielunelämää, tällä kertaa käytännön neulesuunnitteluesimerkin kautta. Maisteri Elämänlanka on vaihteeksi täysin luonteenvastaisesti kaukaa viisas: jos aikoo saada syksyn/talven Ullaan tarjolle neuleohjetta, on fiksumpaa aloittaa neulominen nyt eikä syyskuussa. Siperia nimittäin opetti. Tuossa ennen juhannusta tuli neulottua Lemmikki-takkia kamalalla kiireellä, kun ohjeiden deadline oli ja meni. Stressikiireneulominen ei ole hauskaa!

Hyllyssä lojui joutilaana jostain nettilankakaupan alennusmyynnistä aikoinaan hamstrattu säkillinen Jo Sharpin Silkroad Arania, ja mielessä on jo pidempään kummitellut idea Aran-tyyppisestä palmikkoneuleesta. Ilmeisesti helteetkin olivat sopivasti ehtineet pehmittää päätä, kun mustan paksun villalangan neulominen alkoi vaikuttaa aina vaan paremmalta idealta.



Toteutus alkoi mallitilkuista. Knitter's Reviewistä löytyi ystävällisesti jopa testausartikkeli Silkroadista, joten arvasin paitsi neuloa mallitilkun, myös mitata sen sekä ennen että jälkeen pesun. Toden totta, neuletiheys tosiaan muuttui pesussa.

Sileä neule ei kuitenkaan riittänyt, kun suunnitteilla oli palmikkoneule. Itseasiassa tässä vaiheessa aivoissa välähti: jos puserosuunnitelmassa on neljää erilaista pintaneuletta, on hyvinkin mahdollista että laskelmissa on otettava huomioon neljä erilaista neuletiheyttä. Laskin siis lankakeräni kahteen kertaan ja totesin, että minulla lienee varaa käyttää yksi kerä kokonaan mallitilkkuihin. Toivoa sopii, että laskelma tosiaan pitää paikkansa, sillä alennusmyynnistä varmaankin vuosi takaperin ostettua lankaa ei varmasti enää löydy ainakaan samaa värjäyserää.



Parin päivän ahkeran puurtamisen jälkeen mallitilkkuja olikin kokonainen kasa, tilkut oli pesty sekä kuivatettu patiolla. Sitten oli sommittelun vuoro. Vaan kuinka laskea puseron kappaleen silmukat, kun jokaisen mallineuleen tiheys tosiaan oli aivan erilainen? Mallitilkkujen lisäksi piti siis piirtää kaavakuva: arvioin kuinka monta senttiä halusin mitäkin mallipintaa, ja laskin sitten jokaiselle eri kuviopaneelille oman silmukkamäärän. Mittasin mallitilkut vielä toisen ja kolmannenkin kerran, laskin uudelleen, vertasin erilaisiin valmiisiin pusero-ohjeisiin vastaavanpaksuisilla langoilla, ja sain lopulta järkevältä kuulostavan silmukkamäärän.

Vaan eipä tässä vielä kaikki: puserossa yleensä pitää olla jonkinlainen helma, ja klassisessa irlantilaistyyppisessä neuleessa helman neule on yleensä joustinta. Mittailin ja mallailin lisää, kunnes sain päädyttyä jonkinlaiseen järkevään aloitussilmukkamäärään.



Urheasti loin silmukat ja ryhdyin neulomaan takakappaletta. Joustinneule sujui sukkelasti, mutta seuraava tenkkapoo tulikin sitten kun piti aloittaa pintaneuleet. Jos työssä on neljää erilaista pintaneuletta, niin kannattaako joustimen jälkeen lisätä silmukat tasaisin väliajoin? Vaikka aivotoiminta on kesällä rajoitettua, muistin kuitenkin, että monissa näkemissäni aran-palmikkoneuleohjeissa on hyvinkin tarkasti määritelty millaisin välein silmukoita lisätään. Seurasi lisää laskelmia sekä kuumeista ohjeen kirjoitusta. (Tosiaan, olen huomattavassa määrin parantanut tapojani, ja nykyään kirjoitan jo neulomisprosessin aikana ohjetta muistiin. Helpottaa muuten elämää huomattavasti.) Lopputuloksena pintaneuleet asettuvat kauniisti, eikä niistä tiiviinkään kisko joustinta ryttyyn. Hyvä minä!

Nyt kun takakappale on lähes valmis, on viimeinen jännitysmomentti kuitenkin jäljellä. Neuletiheydet on laskettu pestyistä mallitilkuista, ja pesemätön työ puikoilla on liki 10 senttiä haluaamaani kapeampi. Takakappaletta odottaa siis kylpy, kunhan pääsen kaula-aukkoon ja olkiin asti. Jäämme jännityksellä odottamaan, pettivätkö mallitilkut maisteri Elämänlangan luottamuksen, vai pelastaako kädenlämpöinen vesi tilanteen. Pysykää kanavalla, neulesuunnitteluseikkailut irlantilaisissa tunnelmissa jatkuvat vielä.

Eivät kuitenkaan ensi viikolla, vaan silloin on jälleen luvassa jotain ihan muuta.

P.S. Salaiseen neuleystävään on jo liki sata ilmoittautunutta, mutta mukaan ehtii vielä. Viimeinen ilmoittautumispäivä on siis lauantai. Jatkossa projektiin liittyviä päivityksiä on luvassa sitten ihan erillisinä viesteinään tarpeen mukaan, eikä enää näin maanantain jatkona.