maanantai 13. elokuuta 2018
Tauko
Koska Elämänlangalla on elämä, niin tällä erää blogi on tauolla. Katsotaan, missä vaiheessa energia sallisi palata neuleiden pariin. Ehkä syksymmällä, kun ilmat viilenevät ja villa taas houkuttaa?
maanantai 30. heinäkuuta 2018
Vielä on kesää jäljellä
Kuten pari viikkoa sitten uhkailin, Elämänlankaa oli viime viikolla lomalla. Pakenimme Suomen helteitä Kroatiaan, jossa lämpötilat olivat samaa luokkaa kuin meillä, mutta jossa hotellihuoneen ilmastoinnin saattoi säätää esimerkiksi 22 asteeseen, eli öisin sai nukuttua!
Vietimme viikon Bračin saarella täyshoitoresortissa, ja koska lämpötila oli tiedossa ennakkoon, minun agendallani oli enimmäkseen istua varjossa. Vähän teimme kyllä muutakin: minä ja Minttu kävimme saarikierroksella ja vierailimme oliiviöljymuseossa, ja koko sirkuksen voimin käytiin mantereella Splitin kaupungissa.
Splitissä parasta oli (hyvin ilmastoitu) etnografinen museo, jossa käsityöihminen viihtyi pitkään. Opastusta ei ollut, mutta valtaosassa näyttelykappaleita oli myös englanninkieliset tekstit. Erityisesti juuri tällä hetkellä oli esillä perinteistä valkokirjontaa.
Museon perusnäyttelyssä oli esillä paljon kansanpukuja eri puolilta Kroatiaa ja vähän eri ajoilta, ja siellä selvästi kirjonta, valkokirjonta ja erilaiset pitsit olivat tärkeässä asemassa. Monissa vaatteissa oli sekoitettu valkokirjontaa väreillä kirjontaan, kultalangalla kirjontaan jne, ja lisäksi tosiaan sitten oli pitsejä. Pitsit olivat sekä valkokirjonta- tai revinnäistekniikoilla tehtyjä että nyplättyjä, eli niitä oli monenlaisia. Paljon oli esillä paikallisessa nunnaluostarissa tehtyjä pitsejä.
Kuvatussa vitriinissä oli selvästi mallitilkkuja, mutta näitä todella taidokkaita pitsitöitä oli paljon myös osana erilaisia asuja.
Neuleita ei ollut paljonkaan, mutta yhdestä vitriinistä löytyi selvästi neuletarvikkeeksi naamioitu Harry Potter -maailman taikasauva:
Tätä esinettä väitettiin neulepuikkokoteloksi tai -pidikkeeksi, mutta se oli sekä kooltaan että muotoilultaan ilmiselväisti taikasauva. Splitissä oli muutenkin selvästi taikaministeriöllä vähän vaikeuksia taikuuden kätkemisessä, sillä bongasin matkatoimiston, jonka ikkunassa luki "Time Travel Agency".
Aikamatkailun aasinsiltaa päästäänkin vielä viimeiseen aiheeseen! Tänäkin vuonna vietettiin roolipelinörttivuoden kohokohtaa eli Ropeconia!
Olen urheasti vähän taas neulonut, ja Ropeconissa minulla oli seuralaisenani punainen polvisukka. Sen pari on jo valmis, ja sukka eteni viikonlopun aikana kivasti joustinreunasta aina pohjekavennusten puoleenväliin saakka. Sukka kävi mm. kuuntelemassa katsausta kansanparannuksen perinteisiin, oppi merirosvojen todellisesta elämästä Bahamalla 1700-luvun alussa ja tutustui emootiotutkijan näkemyksiin emootioiden käsittelemisestä larpissa. Ilman sukkaa kävin puhumassa Svenska YLElle keppihevosturnajaisista sekä shoppailemassa rooli- ja muita pelejä myyntialueelta. Tapahtuma teki uuden kävijäennätyksen 4500 kävijällä, mikä on aivan mahtavaa!
Tänään olen puolestani koittanut asennoitua jälleen töihin, sillä kesäloma on loppu. Teen alkuun mahdollisimman lyhyttä päivää, sillä Parkvillassa ei ole viilentävää ilmastointia, ja toimistoni on yläkerrassa eli selvästi alakertaa lämpimämpi. Ensi viikolla matkaankin sitten Lappeenrantaan valtakunnallisille Kotiseutupäiville, mutta siellä odotan pääseväni ilmastoituun hotellihuoneeseen!
Lopuksi vielä neuleyhteisöllinen muistutus! Ullapiknik tulee taas viikonloppuna. Kuka tahansa voi pistää pystyyn Ullapiknikin missä tahansa päin maata, ilmoittakaa vain osoitteeseen ulla@ullaneule.net missä tapaatte kutimien kera lauantaina kello 14, niin päivitän tilanteen tuonne Facebook-tapahtumaan! Itse olen tavattavissa Helsingin piknikillä. :)
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla! Katsotaan, saisinko ensi viikkoon mennessä aikaiseksi pingottaa jo jokin aika sitten valmistuneen True Blue Shawletten.
Vietimme viikon Bračin saarella täyshoitoresortissa, ja koska lämpötila oli tiedossa ennakkoon, minun agendallani oli enimmäkseen istua varjossa. Vähän teimme kyllä muutakin: minä ja Minttu kävimme saarikierroksella ja vierailimme oliiviöljymuseossa, ja koko sirkuksen voimin käytiin mantereella Splitin kaupungissa.
Splitissä parasta oli (hyvin ilmastoitu) etnografinen museo, jossa käsityöihminen viihtyi pitkään. Opastusta ei ollut, mutta valtaosassa näyttelykappaleita oli myös englanninkieliset tekstit. Erityisesti juuri tällä hetkellä oli esillä perinteistä valkokirjontaa.
Neuleita ei ollut paljonkaan, mutta yhdestä vitriinistä löytyi selvästi neuletarvikkeeksi naamioitu Harry Potter -maailman taikasauva:
Aikamatkailun aasinsiltaa päästäänkin vielä viimeiseen aiheeseen! Tänäkin vuonna vietettiin roolipelinörttivuoden kohokohtaa eli Ropeconia!
Tänään olen puolestani koittanut asennoitua jälleen töihin, sillä kesäloma on loppu. Teen alkuun mahdollisimman lyhyttä päivää, sillä Parkvillassa ei ole viilentävää ilmastointia, ja toimistoni on yläkerrassa eli selvästi alakertaa lämpimämpi. Ensi viikolla matkaankin sitten Lappeenrantaan valtakunnallisille Kotiseutupäiville, mutta siellä odotan pääseväni ilmastoituun hotellihuoneeseen!
Lopuksi vielä neuleyhteisöllinen muistutus! Ullapiknik tulee taas viikonloppuna. Kuka tahansa voi pistää pystyyn Ullapiknikin missä tahansa päin maata, ilmoittakaa vain osoitteeseen ulla@ullaneule.net missä tapaatte kutimien kera lauantaina kello 14, niin päivitän tilanteen tuonne Facebook-tapahtumaan! Itse olen tavattavissa Helsingin piknikillä. :)
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla! Katsotaan, saisinko ensi viikkoon mennessä aikaiseksi pingottaa jo jokin aika sitten valmistuneen True Blue Shawletten.
maanantai 16. heinäkuuta 2018
Elämänlankaa lomailee
Elämänlangan piti olla suunnitellulla lomalla vasta ensi viikolla, mutta helle yllätti neulojan ja ajatuskin villasta ahdistaa. Blogi jää siis kesälomalle jo tänään ja palaa maisemiin parin viikon kuluttua. Siihen saakka leppoisia kesäpäiviä!
maanantai 9. heinäkuuta 2018
Kesä ja kirjoitukset
Elämänlangalla ollaan kesälomailtu ahkerasti. Vähän olen varovasti neulonutkin, koska selkä tuntuu sen kestävän. Lauantaina olin taas katsomassa naisten Vaahteraliigan ottelua ja neuloin samalla sukkaa - joskin kyllä vähän nolotti, kun olin napannut mukaan vastustajan värisen neuleen. Sininen huivi on vielä kesken, mutta se alkaa olla sen verran lopuillaan, ettei ole erityisen miellyttävää matkaneulottavaa.
Viime aikoina aiemmin tänä vuonna tehdyt kirjalliset työt kantoivat hedelmää, kun sain saman päivän aikana tuli kokonaista kaksi eri tekijänkappaletta, molemmat liittyen Praedorin fantasiamaailmaan: Kahden maailman seikkailijat -novellikokoelma sekä Praedor-roolipelin lisäteos Varjojen kirja. Ensiksi mainitussa minulta ilmestyi novelli, toisessa roolipeliseikkailu.
Petri Hiltusen sarjakuviin perustuva Praedor-roolipeli ilmestyi alunperin vuonna 2000 ja on ystäväni Villen kirjoittama. Olen sekä peluuttanut sitä että myöskin pelannut sitä ahkerasti, ja olen lukenut suurin piirtein kaiken maailmasta ilmestyneen kirjallisen materiaalin. Viime viikon tekijänkappalesuma juontaa juurensa Ropeconiin 2017. Siellä kävin kuuntelemassa paria Praedoriin liittyvää ohjelmanumeroa ja totesin, että maailmaa laajentava joukko on toistaiseksi aika vahvasti All Male Panel - ja sitten hetken asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että ei sille kovin moni muukaan näytä olevan mitään tekemässä, joten kai siihen on tartuttava. Lisää samasta teemasta on myös näillä näkymin tulossa joskus ensi vuonna!
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä lomailu tuo ensi viikolla tullessaan!
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä lomailu tuo ensi viikolla tullessaan!
maanantai 2. heinäkuuta 2018
Varovaista neulomista
Elämänlangalla elämä voittaa, kesäloma alkoi, ja vähitellen olen vähän uskaltanut neuloakin. True Blue Shawlette edistyy, ja mielenkiinnolla odotan kuinka pitkälle lankaa riittää. Jo tässä vaiheessa on tosin selvää, että pienikokoiselle ihmiselle tästä saa pingottamalla sievän pikkuisen hartiahuivin, vaikkei ihan ohjeen suosituskokoon päästäisikään.
Ihan hirveän paljon neulomista hartiaseutu ei selvästi vielä kestä, mutta vähän kerrallaan työ etenee! Huivi on itse asiassa loistava välineule tässä vaiheessa, koska lanka ja puikot ovat paljon paksummat ja pintaneule paljon yksinkertaisempi kuin esimerkiksi keskeneräisessä palmikkopuserossani - joka on ihana, mutta jonka neulominen on aikamoista nykertämistä.
Viime viikolla vietettiin Helsingin Prideä. Oma kaikkein Pride-teemaisin tekemiseni oli osallistuminen tuttavapariskunnan häihin Kallion kirkossa.
Kulkueeseen en tänäkään vuonna suoriutunut, mutta tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta marssi noin 100.000 muuta.
Tässä vielä oma tyylinäytteeni sosieteettihäistä. Mekko löytyi viime hetkellä Prisman alennusmyynnistä ja kengät ovat Varustelekasta. Tällä kertaa iski kyllä korkkarien kosto, kun olen perjantaista alkaen kävellyt rakkolaastarit molemmissa isovarpaissa.
Iltatilaisuuteen vaihdoin sentään mukavampiin kenkiin, jotta pääsin vähän tanssilattiallekin pyörähtämään.
Neulomisen puutteessa ja erilaisten juhlarientojen välissä olen keskittynyt kirjallisiin töihin. Ropecon tulee myös tänä kesänä. Joka vuosi sanon, että olen menossa tapahtumaan maksavana asiakkaana, ja noin joka toinen vuosi tämä epäonnistuu, koska minut nakitetaan johonkin vapaaehtoishommiin. Tämän vuoden tehtävät olen jo lähes saanut tehtyä, sillä päädyin Con-lehden eli entisen Käsiohjelman päätoimittajaksi - ja tapahtumassa jaettavan lehdykän materiaalithan on saatava pakettiin hyvissä ajoin taittoa ja painoa varten.
Lisää kirjallisia hommia on luvassa, sillä keskustelu siitä, miksi Suomessa on pöytäroolipelipuolen suunnittelijoina niin vähän naisia johti siihen, että lupasin kirjoittaa Praedoriin lisäosan. Hups.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan ehtiikö huivi valmiiksi ensi viikoksi enintään puoli tuntia päivässä -neuletahdilla!
Ihan hirveän paljon neulomista hartiaseutu ei selvästi vielä kestä, mutta vähän kerrallaan työ etenee! Huivi on itse asiassa loistava välineule tässä vaiheessa, koska lanka ja puikot ovat paljon paksummat ja pintaneule paljon yksinkertaisempi kuin esimerkiksi keskeneräisessä palmikkopuserossani - joka on ihana, mutta jonka neulominen on aikamoista nykertämistä.
Viime viikolla vietettiin Helsingin Prideä. Oma kaikkein Pride-teemaisin tekemiseni oli osallistuminen tuttavapariskunnan häihin Kallion kirkossa.
Tässä vielä oma tyylinäytteeni sosieteettihäistä. Mekko löytyi viime hetkellä Prisman alennusmyynnistä ja kengät ovat Varustelekasta. Tällä kertaa iski kyllä korkkarien kosto, kun olen perjantaista alkaen kävellyt rakkolaastarit molemmissa isovarpaissa.
Neulomisen puutteessa ja erilaisten juhlarientojen välissä olen keskittynyt kirjallisiin töihin. Ropecon tulee myös tänä kesänä. Joka vuosi sanon, että olen menossa tapahtumaan maksavana asiakkaana, ja noin joka toinen vuosi tämä epäonnistuu, koska minut nakitetaan johonkin vapaaehtoishommiin. Tämän vuoden tehtävät olen jo lähes saanut tehtyä, sillä päädyin Con-lehden eli entisen Käsiohjelman päätoimittajaksi - ja tapahtumassa jaettavan lehdykän materiaalithan on saatava pakettiin hyvissä ajoin taittoa ja painoa varten.
Lisää kirjallisia hommia on luvassa, sillä keskustelu siitä, miksi Suomessa on pöytäroolipelipuolen suunnittelijoina niin vähän naisia johti siihen, että lupasin kirjoittaa Praedoriin lisäosan. Hups.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan ehtiikö huivi valmiiksi ensi viikoksi enintään puoli tuntia päivässä -neuletahdilla!
maanantai 25. kesäkuuta 2018
Elossa
Elämänlangalla ollaan pienestä blogitauosta huolimatta elossa.
Neuleet eivät kuitenkaan etene, koska olen edelleen hoitanut pahasti
jumiin mennyttä yläselkää ja niskaa hierontojen, jumpan ja venyttelyn
lisäksi mm. neuletauolla.
Neulomisen asemesta olen esimerkiksi käynyt Saaristomuseo Pentalassa.
Koska olin työn puolesta avajaisvieraana, piti ottaa käyttöön tyylikkään raidallinen mekko, merelliseen henkeen.
Olen opetellut tekemään pienenpieniä origamikukkia:
Ja myönnettäköön, että ehkä saatoin aloittaa ihan pienenpienen huivin ystävälle:
Vaan eihän ihan pienenpieniä neuleita lasketa?
Aiemmin tänään kävin hierojalla, ja nyt tilanne näyttää oikeasti valoisammalta. En tiedä vielä kuinka paljon uskallan neuloa, mutta varovasti kokeillen ja taukoja pitäen; ehkä ensi viikolla on sitten jo taas jotain oikeasti neuleaiheista näytettävää?
Neulomisen asemesta olen esimerkiksi käynyt Saaristomuseo Pentalassa.
Koska olin työn puolesta avajaisvieraana, piti ottaa käyttöön tyylikkään raidallinen mekko, merelliseen henkeen.
Olen opetellut tekemään pienenpieniä origamikukkia:
Aiemmin tänään kävin hierojalla, ja nyt tilanne näyttää oikeasti valoisammalta. En tiedä vielä kuinka paljon uskallan neuloa, mutta varovasti kokeillen ja taukoja pitäen; ehkä ensi viikolla on sitten jo taas jotain oikeasti neuleaiheista näytettävää?
maanantai 11. kesäkuuta 2018
Just a Little Lovin'
Elämänlangalla ollaan tänään epämääräisessä välitilassa. Kotiuduin sunnuntaina Just a Little Lovin' -larpista, jossa siis tosiaan pelattiin 80-luvun alun AIDS-kriisin tuloa New Yorkin homopiireihin. Larpin kehystarina oli juhlat, mutta käsitellyt teemat olivat erittäin raskaita, joten henkiset paukut ovat tällä hetkellä aika lopussa.
En myöskään päässyt kanavoimaan tunteita neulomiseen, koska olen kipeän niska-hartiaseudun kanssa pitänyt tunnollisesti jo reilun viikon verran neuletaukoa. Vieroitusoireet alkavat olla aika kovat! Mutta minulla on lauantaina aika hierojalle (jolla on myös fysioterapeutin koulutus), joten saanen sieltä palautetta jatkohoitoa varten ja toivottavasti pääsen taas puikkoihin käsiksi!
Neuleiden asemesta kuvakollaasi pelistä:
Ylävasemmalta alaoikealle. Hahmoni Katie, vuosi 1982, -83 ja -84 sekä pelin 4th of July -juhlaa symboloinut lippu sekä erään pelaajan paikalle tuoma amerikanrauta.
Sen verran peliin kyllä liittyi käsitöitä, että Katien neulepaita vuodelta -82 on itse tehty, ja solmuvärjätty paita vuodelta -84 on kotona värjätty!
Näissä pelinjälkeistunnelmissa tällä viikolla, kohti hyvin kiireistä työviikkoa. Katsotaan, mitä ensi viikolla irtoaa!
En myöskään päässyt kanavoimaan tunteita neulomiseen, koska olen kipeän niska-hartiaseudun kanssa pitänyt tunnollisesti jo reilun viikon verran neuletaukoa. Vieroitusoireet alkavat olla aika kovat! Mutta minulla on lauantaina aika hierojalle (jolla on myös fysioterapeutin koulutus), joten saanen sieltä palautetta jatkohoitoa varten ja toivottavasti pääsen taas puikkoihin käsiksi!
Neuleiden asemesta kuvakollaasi pelistä:
Sen verran peliin kyllä liittyi käsitöitä, että Katien neulepaita vuodelta -82 on itse tehty, ja solmuvärjätty paita vuodelta -84 on kotona värjätty!
Näissä pelinjälkeistunnelmissa tällä viikolla, kohti hyvin kiireistä työviikkoa. Katsotaan, mitä ensi viikolla irtoaa!
maanantai 4. kesäkuuta 2018
Neulomattomuutta
Elämänlangalla ei olla neulottu muutamaan päivään, koska niska-hartiaseudun jumi äityi taas pahaksi. Olen tämän viikon lomalla koska olen huomenna lähdössä larppaamaan, ja tarkoitukseni oli tänään tehdä kaikki pakkaukset ja valmistelut. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, koska hierojan käsittely laukaisi päänsäryn, ja koko loppupäivä meni harakoille.
Ainoa näytettävä käsityö tältä viikolta on siis solmuvärjätty T-paita:
Muun muassa tämä, monen muun hippivaatteen kanssa, pääsee matkalaukkuun larppia varten - joskin vasta huomenna.
Ensi viikolla ei luultavasti siis silloinkaan uusia neuleita, mutta katsotaan olisiko ohjelmassa terveisiä 1980-luvulta.
Ainoa näytettävä käsityö tältä viikolta on siis solmuvärjätty T-paita:
Muun muassa tämä, monen muun hippivaatteen kanssa, pääsee matkalaukkuun larppia varten - joskin vasta huomenna.
Ensi viikolla ei luultavasti siis silloinkaan uusia neuleita, mutta katsotaan olisiko ohjelmassa terveisiä 1980-luvulta.
maanantai 28. toukokuuta 2018
Palmikoita päivästä toiseen
Elämänlangalla viime viikon palmikot jatkuvat edelleen. Neulepinnasta tulee kaunis, mutta työ etenee 3 mm puikoilla hitaasti.
Tänään neule on edistynyt mm. yhden seminaarin verran, jota kuuntelin työn puolesta. Työ muuten etenee paljon nopeammin nyt kun luovuin toivosta löytää jonkun niistä varmasti tusinasta palmikkopuikosta, joita täällä jossain piilottelee, ja ostin uuden. Neuloin aika pitkälle ilman apupuikkoa, mutta koska käsialani on tiukka ja palmikoita tässä todella paljon, se oli paljon hitaampaa kuin mitä työ nyt on palmikkopuikon kanssa.
Neulomisen lisäksi olen taas metsästänyt larppivaatteita:
Vietän ensi viikon kesälomaa ja matkustan 1980-luvun alun New Yorkin osavaltioon Just a Little Lovin' -larpin myötä. Hippihahmon tyyli alkaa vähitellen löytyä, ja olen viettänyt runsaasti hilpeää aikaa katsoen dokumentteja siitä, kuinka AIDS-kriisi 1980-luvun alussa iski. Katsotaan miten valmistautuminen peliin viikon mittaan etenee!
Ensi viikolla ei luultavasti ole luvassa mitään uutta neuleaiheista, koska kesken oleva iso työ etenee hitaasti. Toivottavasti kuitenkin ehdin peliin valmistautumisen keskellä kirjoittaa!
Tänään neule on edistynyt mm. yhden seminaarin verran, jota kuuntelin työn puolesta. Työ muuten etenee paljon nopeammin nyt kun luovuin toivosta löytää jonkun niistä varmasti tusinasta palmikkopuikosta, joita täällä jossain piilottelee, ja ostin uuden. Neuloin aika pitkälle ilman apupuikkoa, mutta koska käsialani on tiukka ja palmikoita tässä todella paljon, se oli paljon hitaampaa kuin mitä työ nyt on palmikkopuikon kanssa.
Neulomisen lisäksi olen taas metsästänyt larppivaatteita:
Vietän ensi viikon kesälomaa ja matkustan 1980-luvun alun New Yorkin osavaltioon Just a Little Lovin' -larpin myötä. Hippihahmon tyyli alkaa vähitellen löytyä, ja olen viettänyt runsaasti hilpeää aikaa katsoen dokumentteja siitä, kuinka AIDS-kriisi 1980-luvun alussa iski. Katsotaan miten valmistautuminen peliin viikon mittaan etenee!
Ensi viikolla ei luultavasti ole luvassa mitään uutta neuleaiheista, koska kesken oleva iso työ etenee hitaasti. Toivottavasti kuitenkin ehdin peliin valmistautumisen keskellä kirjoittaa!
maanantai 21. toukokuuta 2018
Palmikoita
Elämänlangalla ollaan oltu viime aikoina vahvasti palmikkojen lumossa ja pusero etenee. Toistaiseksi on vielä aika epäselvää esim. miten pitkä paidasta tulee ja minkä mittaiset hihat siihen neulon, mutta pääasia on selvillä. Ne palmikot!
Kuva on taas vaihteeksi Instagramista, koska se on vain niin pahuksen paljon helpompaa. Joku toinen päivä kun ei ole niin kiire päästä takaisin palmikoiden pariin, siirtelen taas kuvat koneelle, muotoilen ne ja lataan Bloggeriin. Ehkä esimerkiksi ensi viikolla!
Kuva on taas vaihteeksi Instagramista, koska se on vain niin pahuksen paljon helpompaa. Joku toinen päivä kun ei ole niin kiire päästä takaisin palmikoiden pariin, siirtelen taas kuvat koneelle, muotoilen ne ja lataan Bloggeriin. Ehkä esimerkiksi ensi viikolla!
maanantai 14. toukokuuta 2018
Kesä
Elämänlangalla on oltu viime päivinä ihan kesäisissä tunnelmissa, kun aurinko on paistanut ja parveke kukoistanut. Helatorstaina täytin kokonaista 42 vuotta, ja sen kunniaksi koitin saada parvekkeelle jo viime kesänä kaivatut verhot.
Homma meni suurin piirtein näin:
1) Etsi Ikean sivuilta kivat verhot. Mene Ikeaan ja osta kivat verhot.
2) Värvää perhe avuksi kiinnittämään verhoja kattoon. Totea, että eihän tässä meidän sirkuksessamme koskaan olla kotona samaan aikaan.
3) Mene roolipelaamaan. Kotiin palatessasi totea, että parvekkeen katossa on puolitoista reikää, mutta tulpat eivät mahdu niihin. Totea myös, että tulppia on liian vähän.
4) Mene kauppaan ja osta uusia samankokoisia tulppia. Totea, että veikattiin tulpan koko millillä väärin ja on porattu liian pienet reiät.
5) Koita vaihtaa terä kun olet yksin kotona. Totea, että et saa edes terää vaihdettua porakoneesta ilman apua.
6) Avun saavuttua totea, että perhanan porakoneessa on nappi, jota pitää painaa kun haluaa vaihtaa terän. Nappia ei mainita manuaalissa siinä kohdassa, jossa neuvotaan terän vaihtaminen.
7) Koita avun kanssa jatkaa porausprojektia. Riko kiviporanterä.
8) Osta uusi poranterä kaupasta. Kokeile uudelleen. Totea, että pora ei uppoa parvekkeen kattoon.
9) Luovuta ja soita isälle, joka tulee käymään, poraa kaikki 24 reikää,
ruuvaa kiinnikkeet kattoon ja asentaa verhot alle tunnissa.
Tämän kokemuksen perusteella taidan edelleen pitäytyä neulomisessa:
Pusero etenee. Siinä on toistaiseksi neljää erilaista palmikkokuviota (tai no, viittä jos eri suuntiin kiertyvät tavalliset palmikot lasketaan), ja ruutupiirros löytyy vielä ainakin yhteen siinä vaiheessa kun pääsen täyteen silmukkamäärään saakka. Hidastahan tämä homma on kuin mikä, kun on 3 mm puikot ja ohuen ohutta lankaa, mutta eipä näillä säillä ole mikään kiirekään saada uutta villapuseroa.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!
Homma meni suurin piirtein näin:
1) Etsi Ikean sivuilta kivat verhot. Mene Ikeaan ja osta kivat verhot.
2) Värvää perhe avuksi kiinnittämään verhoja kattoon. Totea, että eihän tässä meidän sirkuksessamme koskaan olla kotona samaan aikaan.
3) Mene roolipelaamaan. Kotiin palatessasi totea, että parvekkeen katossa on puolitoista reikää, mutta tulpat eivät mahdu niihin. Totea myös, että tulppia on liian vähän.
4) Mene kauppaan ja osta uusia samankokoisia tulppia. Totea, että veikattiin tulpan koko millillä väärin ja on porattu liian pienet reiät.
5) Koita vaihtaa terä kun olet yksin kotona. Totea, että et saa edes terää vaihdettua porakoneesta ilman apua.
6) Avun saavuttua totea, että perhanan porakoneessa on nappi, jota pitää painaa kun haluaa vaihtaa terän. Nappia ei mainita manuaalissa siinä kohdassa, jossa neuvotaan terän vaihtaminen.
7) Koita avun kanssa jatkaa porausprojektia. Riko kiviporanterä.
8) Osta uusi poranterä kaupasta. Kokeile uudelleen. Totea, että pora ei uppoa parvekkeen kattoon.
Tämän kokemuksen perusteella taidan edelleen pitäytyä neulomisessa:
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!
maanantai 7. toukokuuta 2018
Hupsistakeikkaa
Vapun hulinoissa Elämänlangalla pääsi kokonaan unohtumaan, että oli myös maanantai - eli blogipäivä.
Osansa unohduksesta teki kyllä myös se, että olin vappua edeltävän viikonlopun aivan muissa maailmoissa, nimittäin maagisen 1770-luvun Bahamalla.
Kiinalaisesta verkkokaupasta tilattu asu toimi yllättävän hyvin ja oli paljon vähemmän tappavan hiostava kuin oletin - vaikka kangas onkin aivan täyttä muovia.
On täällä taas vähän neulottukin: hihasta ja hatusta -metodilla suunnitellun palmikkopuseron ensimmäinen yritys meni purkuun, mutta toisella kerralla taisin saada ideasta kiinni.
Kuten kuvasta näkyy, on parvekekausi päässyt alkamaan oikein mukavasti! Katsotaan, miten kauan viherkasvit tänä vuonna selviävät hoidostani.
Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla, katsotaan josko ensi viikolla taas muistaisin, maanantaina, mikä viikonpäivä on!
Osansa unohduksesta teki kyllä myös se, että olin vappua edeltävän viikonlopun aivan muissa maailmoissa, nimittäin maagisen 1770-luvun Bahamalla.
Kiinalaisesta verkkokaupasta tilattu asu toimi yllättävän hyvin ja oli paljon vähemmän tappavan hiostava kuin oletin - vaikka kangas onkin aivan täyttä muovia.
On täällä taas vähän neulottukin: hihasta ja hatusta -metodilla suunnitellun palmikkopuseron ensimmäinen yritys meni purkuun, mutta toisella kerralla taisin saada ideasta kiinni.
Kuten kuvasta näkyy, on parvekekausi päässyt alkamaan oikein mukavasti! Katsotaan, miten kauan viherkasvit tänä vuonna selviävät hoidostani.
Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla, katsotaan josko ensi viikolla taas muistaisin, maanantaina, mikä viikonpäivä on!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)