Kesä

Elämänlangalla on oltu viime päivinä ihan kesäisissä tunnelmissa, kun aurinko on paistanut ja parveke kukoistanut. Helatorstaina täytin kokonaista 42 vuotta, ja sen kunniaksi koitin saada parvekkeelle jo viime kesänä kaivatut verhot.

Homma meni suurin piirtein näin:
1) Etsi Ikean sivuilta kivat verhot. Mene Ikeaan ja osta kivat verhot.
2) Värvää perhe avuksi kiinnittämään verhoja kattoon. Totea, että eihän tässä meidän sirkuksessamme koskaan olla kotona samaan aikaan.
3) Mene roolipelaamaan. Kotiin palatessasi totea, että parvekkeen katossa on puolitoista reikää, mutta tulpat eivät mahdu niihin. Totea myös, että tulppia on liian vähän.
4) Mene kauppaan ja osta uusia samankokoisia tulppia. Totea, että veikattiin tulpan koko millillä väärin ja on porattu liian pienet reiät.
5) Koita vaihtaa terä kun olet yksin kotona. Totea, että et saa edes terää vaihdettua porakoneesta ilman apua.
6) Avun saavuttua totea, että perhanan porakoneessa on nappi, jota pitää painaa kun haluaa vaihtaa terän. Nappia ei mainita manuaalissa siinä kohdassa, jossa neuvotaan terän vaihtaminen.
7) Koita avun kanssa jatkaa porausprojektia. Riko kiviporanterä.
8) Osta uusi poranterä kaupasta. Kokeile uudelleen. Totea, että pora ei uppoa parvekkeen kattoon.

9) Luovuta ja soita isälle, joka tulee käymään, poraa kaikki 24 reikää, ruuvaa kiinnikkeet kattoon ja asentaa verhot alle tunnissa.

Tämän kokemuksen perusteella taidan edelleen pitäytyä neulomisessa:

Pusero etenee. Siinä on toistaiseksi neljää erilaista palmikkokuviota (tai no, viittä jos eri suuntiin kiertyvät tavalliset palmikot lasketaan), ja ruutupiirros löytyy vielä ainakin yhteen siinä vaiheessa kun pääsen täyteen silmukkamäärään saakka. Hidastahan tämä homma on kuin mikä, kun on 3 mm puikot ja ohuen ohutta lankaa, mutta eipä näillä säillä ole mikään kiirekään saada uutta villapuseroa.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!