Hups

Epämääräisesti alkoi tuntua siltä, että hetkinen, nyt on tiistai, kirjoitinko eilen blogia... En näemmä sitten kirjoittanut. Elämänlangalla oli viime viikolla kovasti työkiireitä, ja kun hartiaseutu on edelleen vihoitellut, niin neulominen on jäänyt vähemmälle.

Saatte hyvitykseksi pätkän fiktiota. Olen tämän kuukauden aikana kirjoitushaasteena itselleni kirjoittanut joka päivä raapaleen, eli tasan sadan sanan mittaisen tarinan. Alkukuusta kirjoitettu pätkä nimeltään Villasukka sopii tähänkin blogiin mainiosti. Ehkä sitten ensi viikolla taas oikeaa neuleasiaa!

Villasukka

Pyykkikorin pohjalla oli villasukka. Se oli utuisen harmaa, läpinäkyvä ja lähes painoton.

"Kuule mummi," Maikku huokaisi. "Muistatko, mitä me puhuttiin villasukista?"

Olohuoneesta tuntui tuulenhenkäys ja kuului vaimeaa sukkapuikkojen kilinää.

"Onko se liian pieni?" Mummi kysyi. "Lapset kasvavat nykyään niin hirveän nopeasti."

Maikku näki tutun hahmon aineellistuvan nojatuoliin, puikoillaan pari harmaalle sukalle. Sitten katse viivähti hetken laatikossa, joka oli niin täynnä villasukkia, ettei kansi mahtunut kiinni. Mummin sukkia riittäisi vielä kun lapsilla olisi omia lapsia, eikä hän näyttänyt hautajaisten jälkeenkään olevan aikeissa lopettaa.

Eivätpä aavesukat paljon tilaa veisi. Maikku laski sukan nojatuolin käsinojalle mummin viereen.

"Ei hätää. Eiköhän sille käyttäjä löydetä."