Värikästä elämää

Elämänlangalla suhtaudutaan varovaisen myönteisesti viikonlopun aikana saapuneisiin kesäisempiin keleihin. Liian kuuma sää ei ole mieleeni, mutta tässä parinkymmenen asteen kieppeillä on aika mukava olla ja elää.

Vähän niin kuin viimeviikkoisen Pride-viikon kunniaksi on puikoillekin päässyt enemmän värejä kuin mihin yleensä neuloessani sotkeudun, vaikka ei sentään ihan koko sateenkaaren verran. Olen nimittäin kääntänyt jo katseeni syksyn Ullaan ja teen värikkäitä varvassukkia.

Kuvassa ensimmäinen valmistunut Varvikas, väreinä Wollmeisen Türkis, Petersilie ja Möhrchen. Huomatkaa taktinen kuvakulma, jossa kaikki vielä päättelemättömät langanpäät (joita näin kirjavassa sukassa on muuten tosi monta) ovat piilossa.

Näitä on tulossa kahdessa muussakin väriyhdistelmässä, kun kokosarjoitan samalla vähän pienemmillekin räpylöille kuin tähän omaan noin 42/43 -jalkaani. Nean jalka on jo pienen aikuisen mitoissa noin koon 36 kieppeillä, ja Elämänlangan kirjavaan perheeseen asettuneella Mintulla puolestaan on sopivasti keskikokoinen jalka. Katsellessani langanpäiden määrää totesin että on se hyvä, ettei sukkien kuvaamiseen oikeastaan kyllä tarvita kuin yksi sukka kutakin kokoa, mutta enköhän tästä reipastu neulomaan kaikki viisi vielä tekemätöntä tassunlämmitintä.

Näissä hyvin värikkäissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikko tuonee tullessaan lisää varvikkaita.

Keskellä kesää

Elämänlangalla ollaan edelleen näin kesän keskelläkin kiireisissä tunnelmissa. Töissä on vielä monta asiaa tekemättä ennen kuin ensimmäinen pieni kesälomapätkä koittaa ja lisäksi tekeillä on kesäpuuhana jälleen myös yksi käännöstyö.

Olin juuri saanut käsistäni Twigg Stitchin ja käännöksen viimeistelyvaiheen jäljiltä aika vahvasti sitä mieltä, että en koskaan enää käännä sanaakaan. Kustannuspäälliköltä kuitenkin tuli kysymys, että voisinko sittenkin tänä vuonna harkita ottavani myös toisen käännöstyön, kun Minervalla tehtiin sopimus aivan uunituoreen The Art of Slip-Stitch Knittingin julkaisusta. Laskeskeltuani hetken aikaa viikkoja syksyyn ja tingittyäni deadlinea pari viikkoa myöhemmäksi otin sitten tehtävän vastaan. Pidin kovasti vuosi takaperin kääntämästäni Gobersteinin ja Merchant-Destin kattavasta katsauksesta saumattomaan neulontaan, ja tässä samoilta kirjailijoilta on vastaavalla tavalla perusteellinen tutkielma erilaisiin nostetuin silmukoin neulottuihin pintaneuleisiin.

Käännösvaiheessa kyllä huomaa, että pääsin aloittamaan ennakkojulkaisumateriaaleilla, koska olen löytänyt aluteoksesta paljon jos en suoranaisia virheitä, niin asioita joista menee tekijöille tarkentavia kysymyksiä. Nyt tosin postiluukusta kolahti jo ihan paperinen versio kirjaa, joten toivon, että osan löydöksistäni on jo jenkkien pään kustannustoimittaja löytänyt. En vielä ole ehtinyt käydä kaikkea läpi.

Keskikesää juhliessa saivat kuitenkin sekä leipätyö että käännöshommat jäädä hetkeksi sivuun ja ehdin hetkeksi puikkojenkin pariin. Kuvassa tekeillä oleva sukka paistattelee päivää pihakeinussa sen pienen hetken, kun aurinko sunnuntaina meillä pilkisti. Tuosta matka jatkui Helsingin keskustaan, koska murphyn lain mukaan meillä tietenkin hajosi tiskikone juuri lauantaina, kun tiskivuori ulottui päivällisen jäljiltä kattoon saakka. Onneksi meillä oli jo ennestään periaatepäätös, että seuraavan kerran kun jo useaan kertaan huollettu tiskikone seuraavan kerran pettää niin hankitaan uusi, niin ei sitä tarvinnut alkaa erikseen pohtia. Tuleva uusi perheenjäsen on merkiltään Asko, ja se toivottavasti kotiutuu keskiviikkona.

Nyt jatkan päiväpostin odottelua, josko seuraavat tilaamani Wollmeisen sukkalangat tulisivat pian. Ehkä ensi viikolla on jo uusien sukkasuunnitelmien tiimoilta jotain näytettävääkin.

Vauhdikas viikko

Elämänlangalla vietettiin vauhdikasta työviikkoa, joka vei niin Espoon saaristoon ja Pentalaan kuin kulttuuritapahtuman päälavalle Kaj Kunnaksen haastateltavaksi. Järjestötyö on mahtavaa, kun tehtävät vaihtelevat paljon, mutta kulunut viikko oli kyllä niitä, jolloin meinasivat tunnit loppua vuorokaudesta kesken.

Yritin Pentalassa ottaa paparazzikuvan pomostani, mutta pomo voitti paremmilla välineillä ja nappasi minusta mainion kuvan kun istuin rantakallioilla neulomassa (ja hyttysten syöttinä). Tekeillä vihreä polvisukka ja harteilla Vaahtopää -huivi. Pentalaan pääsee muuten tutustumaan elokuussa Saaristopäivillä! 

Vihreä sukka hengaili mukana myös Kulturen vid Ån -tapahtumassa Espoon keskuksessa. Päälavalle se ei sentään päässyt, kun kävin pikaisesti esittelemässä elokuisten Valtakunnallisten kotiseutupäivien ohjelmaa. Oli muuten todella mielenkiintoista olla Kaj Kunnaksen haastateltavana - olen kyllä ollut useinkin puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa, mutta harvemmin ammattijuontajan haastattelussa.

Nyt sukat ovat valmiit, sitä pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta, että jonkun pitäisi ommella langanpäät ja taitteet sekä etsiä kuminauha taitteisiin. Vaikka kesä onkin viileä, alkaa olla se aika vuodesta kun en enää käytä sukkia lainkaan, joten kovin kiire ei ole.

Aloitin silti uudet polvisukat. Vaihtoehtoina oli vadelmanpunainen ja lyijynharmaa. Päädyin harmaaseen ihan sillä perusteella, että tummanharmaata on paljon mukavampi neuloa nyt valoisina kesäpäivinä kuin sitten kun syksy pimenee. Saatoin myös ehkä tilata toiseen sukkaprojektiin lisää lankaa Wollmeiselta. Katsotaan, ehtisikö sitä syksyn Ullaan jotain. Ennen syksyä kannattaa kuitenkin tutustua kesä-Ullaan, joka ilmestyi eilen.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Mitähän ensi viikolla neulottaisiin?

Pikaista neulontaa

Elämänlangalla kutaistiin viime viikon aikana nopea välipalaneule, kun sain sisäpiiristä lupauksen, että jos olen tosi, tosi nopea, ehtii neule vielä Ullaan. (SVNY:n jäsenet, huomio, kansikuvaäänestys kesänumeroa varten on auki!)

Yllätin kaikki, myös itseni, ja ostin neuletta varten marketista Novitan Rytmi-nauhalankaa. Lanka on miellyttävän tuntuista täyspuuvillaa, mutta merkittävän paljon paksumpaa kuin tavallisesti neulomani huivilangat. Olen muutenkin yleensä vähän huono kaikenlaisissa efektilangoissa, mutta kun näin Rytmin marketin hyllyssä nousi mieleen selkeä kuva siitä, millaiset pintaneuleet toimisivat nauhalangassa.

Koska lupasin neuleen Tosi Pikaisesti, huivi pääsi seikkailemaan kanssani monenlaisiin paikkoihin. Ensin huivi hengaili vähän kaupungilla matkalla Suomen Kotiseutuliiton toimistoon. Siellä se osallistui aktiivisesti keskusteluun kotiseututoimijoiden kommenteista Uudenmaan kulttuuristrategian uudistusta varten.

Illalla huivi palasi uudemman kerran kaupunkiin tutustumaan Punavuoren Ahveneen. Huivi ei välittänyt pubin kuulemma erinomaisesta olutvalikoimasta, vaan keskusteli innokkaasti vasemmistokristittyjen ideointitapaamisessa.

Lauantaina huivi kävi Velodromilla katsomassa naisten amerikkalaisen jalkapallon SM-sarjan avajaisotteluja. Kun GS Demons kohtasi Jyväskylä Jaguarsin, piti seurata silmä tarkkana pistesuorituksia peliraporttia varten, mutta myöhemmin illalla Helsinki Roostersin ja Seinäjoki Crocodilesin pelissä huivi ehti myös kaikessa rauhassa katsella peliä.

Lopulta huivi kävi rentouttavassa kylvyssä ennen kuin suostui poseeraamaan viimeisteltynä valokuvissa. Kuvatessa tosin uhkasi tulla kiire: pääsimme sisään juuri sateen alta, ja nyt tätä kirjoittaessani ukkonen jyrisee komeasti.

Hyvä tuli, olen tyytyväinen. Lanka tosin olisi saanut olla tasalaatuisempaa: samasta värjäyserästä huolimatta yksi kerä oli erottuvasti eri sävyisen vihreä, yhdessä kerässä oli useita solmuja ja yhdessä lanka oli rispaantunut rikki monesta kohtaa. Lopputulos on kuitenkin mukavan tuntuinen, ja lisäksi olen tyytyväinen siihen, että onnistuin kerrankin yhdistämään nauhalangan sellaiseen pintaneuleeseen, jossa se toimii.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Mitäs ensi viikolla neulottaisiin?

Kesä kaikilla

Elämänlangalla ollaan jo kesätunnelmissa. Kesäkuu on alkanut, ja lapset ovat kesäleirillä. Omat kesälomani ovat tänä kesänä Valtakunnallisten kotiseutupäivien järjestelyjen vuoksi parina lyhyenä pätkänä, joista osa vasta elokuun lopussa, mutta loppukevään ja alkukesän valo ja vihreys piristävät silti. Koska neulepuolella mennään edelleen hyvää päivää, sukanvartta -vaiheessa, esitellään Elämänlangalla tällä viikolla muiden kädentaitoja.

Kun olin lapsi, kesät kuluivat asuntovaunumatkaillessa. Nyt perheeseen ei ole tullut vaunua, vaan huvipursi.

Kauniin valkoisen Birgitan on nikkaroinut ja maalannut Nea. Purjeen ompeli äitini, kun lapset viikonloppuna olivat Tuusulassa kyläilemässä. Birgitta oli muuten isäni äidin eli famon nimi, joten Nea on nimennyt veneen hyvin osumasti varmaankaan erityisesti ajattelematta, että nimellä on vahva sukuhistoria.

Kuten Muumimamma Vaarallisessa juhannuksessa opetti, kaarnalaivassa on oltava kansiluukku, joka sopii paikoilleen kuin valettu. Nea on onnistunut luukun kanssa hienosti ja äiti on ylpeä. Itsehän olin alakouluikäisenä puukäsitöissä, koska olin täysin auttamattoman huono rättikässässä, joten tytär seuraa tässä nyt äitinsä jalanjälkiä. Nea tosin on myös hyvin näppärä muissa kädentaidoissa, toisin kuin minä vastaavan ikäisenä.

Kesään kuuluvat tietysti myös uudet vaatteet. Kuvan pitsitoppi on halpaostos Lindexiltä, mutta upouusi hame on varmasti tiedä mistä vaatteesi tulevat -kamaa. Viskoosihameen ja sen alla olevan muhkean tyllialushameen on ommellut luotto-ompelijani Mari. Hameen yläosa on kuudesta kaitaleesta, ja vinoon koristenauhalla korostetun leikkauksen alla helma kellottuu. Tuohon on itse asiassa kuulemma rypytetty kahden täysympyrän verran kangasta, koska viskoosi laskeutui niin hyvin. Värjäsin hamekankaan itse, koska materiaali oli todella loistava, mutta väri ei niinkään. Marin filosofiaan kuuluu vaatteiden muunneltavuus ja monikäyttöisyys, joten tyllialushame sopii eräänkin vanha juhlahameeni alle, kun taas päällyshame muuttuu ilman alushametta mukavan kesäiseksi tavalliseksi hameeksi. Nyt odotan kutsujen virtaa erilaisiin kesäisiin juhliin!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla. Ensi viikolla ehkä taas neuleita.