Sinisen neuleen kirous

Elämänlangalla uskotaan vakaasti siihen, että siniset neuleet ovat kirottuja. Ne menevät nimittäin aina tavalla tai toisella pieleen, kuten neulekirjoja tehdessä on huomattu. Jos neulominen sujuu hyvin, niin vähintään sitten ohjeesta löytyy joku massiivinen virhe. Siksi olinkin jossain määrin epäileväinen, kun Nea valitsi puuvillaneuletakkinsa väriksi kirkkaan vaaleansinisen.

Jo alku tuki kirousteoriaa, kun postimies ilmeisesti souti langat Atlantin yli, ja ne saapuivat vasta siinä vaiheessa kun Ullan deadline oli jo aivan ovella. Ryhdyin kuitenkin ahkerasti neulomaan, ja melko nopeasti ja vähin vastoinkäymisin neule alkoikin muotoutua.

Aluksi epäilin, että lanka ei riitä. Puolivälissä tuntui siltä, että kyllähän tätä on vaikka kuinka paljon. Sitten alkoi jännitysnäytelmä, kun toisen hihan edetessä viimeinen kerä vajui vajumistaan. Ystävälliset kanssaneulojat antoivat onneksi hyviä ohjeita, kuten sen hyväksi havaitun neuvon, että jos neuloo nopeammin, lanka riittää pidemmälle. Näin selvästi oli, ja kun lauantaina katsoin putkeen useamman jakson Australian Junior Master Chefiä, 3/4 yhdestä minisarjasta sekä Euroviisukisat alkumetreiltä pisteidenlaskun loppuun, sain neulottua kaikki osat valmiiksi.

Älkää kertoko kenellekään, (älkääkä tehkö niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon) mutta ompelin olkasaumat, istutin hihat ja neuloin nappilistat ja kauluksen ennen kuin kastelin ja muotoilin työn. Hyvä siitä näyttäisi tulevan. Odottelen vielä nappeja: Puputsin puoti lupasi sponsoroida minulle käsin neulottuun neuleeseen sopivat käsityönä tehdyt napit. Paikallisen Eurokankaan nappivalikoima on aika aneeminen, joten ilahduin tarjouksesta kovasti ja odottelen postia malttamattomasti.

Ostan yleensä lankaa reilusti, joten harvoin mennään näin tiukoille: näiden kolmen pienen kerän lisäksi tallella oli vielä mallitilkku, jonka olisin voinut purkaa jos olisi oikein tiukaksi mennyt. Myönnetään, että lauantaiyönä alkoi vähän hermostuttaa!

Nyt ohje on kirjoitettu valmiiksi ja mailattu Ullaan oikolukua varten, vain vähän reilut 2 viikkoa deadlinen jälkeen eli melkein ajoissa. Kuvat seuraavat perässä kunhan saan ne mainitut napit, ja saan metsästettyä Nean valokuviin. Seuraavaksi aion neuloa itselleni sukkia- ja sitten minulta on tilattu jossain vaiheessa hypistelymuhvi rakkaalle perhetutulle. Täytyy tutkia lankavarastoja, josko löytäisi siihen jotain oikein miellyttävän tuntuisia lankoja.

Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Vaikuttaisi siltä, että ensi viikolla tervehditään taas, että hyvää päivää, sukanvartta.