Kummitäteilyä

Elämänlangalla ollaan tunnetusti lapsirakkaita. Ensimmäinen kummilapseni on jo aikamies ja omat riiviöt kasvavat kovaa vauhtia kohti teini-ikää, mutta onneksi kaveriporukalla on tarjolla nuorempaa polvea täteiltäväksi. Minulla on tällä hetkellä vastuullani leikki-ikäinen kummipoikanen ja vielä taaperovaiheessa oleva kummityttönen, joille yritän aina välillä keksiä jotain pientä.

En kovin usein osta kummilapsille lahjaksi tavaraa, sillä sitähän lapsiperheissä riittää. Poikanen on muutaman viime kuukauden mittaan kasvanut niin isoksi, että hän uskaltaa lähteä jo lähteä tädin kanssa ihan keskenään pienille retkille, joten hän saa merkkipäivälahjoiksi tätä nykyä lupauksen vierailusta jossain museossa, näyttelyssä tai tapahtumassa. Viime viikolla kävimme Heurekassa, ja mietin poikasen vanhempien kanssa, että sinne voisi mennä uudemman kerran kesäaikaan kun tiedepuisto Galilei on auki ja pääsee leikkimään myös pihalla.

Kummityttönen puolestaan on vielä liian pikkuinen seikkailemaan ilman perhettään, mutta neulojan onneksi hänessä on hieman vilukissan vikaa. Vuosi takaperin tein hänelle joululahjaksi villahousut ja vuodenvaihteen jälkeen vielä villapaidankin, ja kerrasto on kuulemma ollut oikein hyvä käytössä. Nyt kaikki tarkoituksella pitkiksi neulotut joustimet on taitettu auki, joten on aika tehdä uutta.

Yllätin itseni myönteisesti ja huomasin, että olen tehnyt muistiinpanoja silmukkamääristä vuosi sitten. Varsinaista ohjetta en ole kirjoittanut, mutta sen verran ranskalaisia viivoja että saan osviittaa alkuperäisistä silmukkamääristä. Kirkkaan vihreissä sävyissä mennään edelleen, tällä kertaa lankana ennen joulua Tallinnasta ostettua Austermann Royal -sukkalankaa. Toivottavasti saan arvioitua kokoa jälleen niin, että neuleet voi pitää käytössä vuoden verran.

Näissä tunnelmissa täti Elämänlanka siis neuloskelee tällä viikolla. Katsotaan, kuinka paljon työ etenee viikon mittaan!