Talven merkkejä

Elämänlangalla ollaan erittäin taitavia tulkitsemaan erilaisia ilmiöitä, jotka ennakoivat säitä ja vuodenaikoja. Viime päivinä ilmassa on ollut selkeitä talven merkkejä.

Todistuskappale 1: Aloitin itselleni villapaidan. Sitten purin puoleenväliin ehtineen kaarrokkeen ja aloitin alusta. Nyt on toivottavasti parempi.

Todistuskappale 2: Myös ystävät ja sukulaiset palelevat. Kun olin aloittanut tuon oranssin puseron, niin eiköhän Facebookissa tullut viesti kaverilta että hei, NYT löysin just oikean villatakkiohjeen. Ja kun pohdiskelimme, mistä langasta tuon hänelle neuloisin, niin rinnalle pompahti toinen chat-ikkuna veljeltäni, joka kyseli mahtaisiko sisarusrakkaus riittää villapaitatilauksen tekemiseen. Totesin, että eiköhän tämä järjesty - varsinkin kun veljeni on ennenkin saanut minulta esimerkiksi jouluksi pahvista leikatun villasukan kuvan, joten hän tietää nämä käsinneulojan toimitusaikojen riskit. Siihen projektiin meni lanka tilaukseen, joskin saamme odottaa että soutavat ne lankakerät Atlantin yli. Uhkasin, että jos jaksan kirjoittaa ohjeen niin velipoika joutuu poseeraamaan valokuviin.

Todistuskappale 3: Polvisukat.

Aurinkoisen lämpimän kellanoranssit tai oranssinkeltaiset polvisukat valmistuivat ja samaan aikaan hankitusta syvänpunaisesta Vamp -sävystä on luotu seuraavan parin ensimmäisen sukan silmukat puikoille. Se tosin etenee nyt hitaanlaisesti, koska on näitä neulevaatteita tehtävänä. Onneksi kaikenlaisilla bussimatkoilla tarvitaan villasukan kokoista neulottavaa.

Näillä neule-eväillä taitaa pärjätä pitkälle talveen. Nyt tarvitaan vain paljon neuleaikaa ja sopivan hömppää TV-viihdettä ja äänikirjoja.

Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa, katsotaan missä silloin mennään.