Oikeanpuolimmaisessa kuvassa kahvikuppi. (Resepti ihan mainioon jääkahviin esimerkiksi Jokapäiväinen leipämme -blogista.) Selvennyksenä mainitsen, että vasemmanpuolimmaisessa kuvassa ei ole kahvikuppi, vaan Nea, joka esittelee keleille sopivaa pukeutumista. Aivan yllättäen ja pyytämättä Nea täytti perjantaina kokonaista 10 vuotta, ja keltainen T-paita on itse iskän kanssa netistä valittu ja tilattu. Paita saapui erittäin sopivasti perjantain päiväpostissa eli juuri syntymäpäiväksi. Muuten neiti neulemalli juhli mm. tarjoamalla muutamalle ystävälle mehua ja jäätelöä sekä runsaasti ulkoleikkejä isolle lapsilaumalle nopeasti ahtaaksi käyvän residenssimme piha-alueella.
Nean syntymäpäivä osuu hyvin tyypillisesti Ropecon -viikonloppuun, ja niin tänäkin vuonna. (Ensi vuodesta ei ole tietoa, koska kaikkien harrastajien kauhuksi Dipoli on remontissa heinäkuussa. Le gasp! Mitä teemme?) Dipolin ilmastointi on merkittävästi parempi kuin kotona keskellä olohuoneen lattiaa pyörivän tuulettimen kapasiteetti, mutta siitä huolimatta helteisiin piti varustautua asiaankuuluvasti. Tänä vuonna viuhka oli selvästi ykkösasuste ja niitä näkyikin monenlaisia. Oma ihana kirkkaanvihreä viuhkani riiteli iloisesti punaisen hameeni kanssa, mutta sellaista on elämä. Pitkästä ja paksusta tukastakin on harminsa, joten viikonlopun kädentaitoihin kuului myös hiusten ompelu. Koko perjantain nostelin tukalan kuumaa lettiä niskasta, joten lauantaina sitten päädyin jakamaan hiukset kahdelle letille ja ompelin sitten letit pään ympärille kruunuksi ihan tavallisella parsinneulalla ja kaksinkertaisella seiskaveikalla, jota sattui olemaan kerä sopivasti käden ulottuvilla. Tämän kikan minulle on ihan ensimmäiseksi opettanut ystäväni Mari, ja myöhemmin olen löytänyt hiusten ompeluun ihan video-ohjeenkin, joka tosin on englanniksi.
Aivan koko Ropecon ei kulunut aktiivisesti hellettä pakoillessa. Pelasin kokeellista Race to the North Pole -peliä, jolla on juuri meneillään joukkorahoituskampanja. Lisäksi shoppailin Kaubamajassa erinäisiä asioita. Alemmassa lautapelikuvassa poseeraavat Kill Doctor Lucky -pelin hahmot, taustalla ystävällinen vanha tohtori koirineen ja etualalla rivissä kaiken maailman kurjat, jotka yrittävät ottaa tohtoria hengiltä. Lisäksi ostin Fiasco -pelikirjan, Unwelcome Guests -lisäosan Gloom -korttipeliin, sekä roolipelimateriaalia lapsille.
Viime kevätlukukaudella Nean ja Joelin koululla pidin roolipelikerhoa Myrskyn sankarit -lastenroolipelin maailmassa ja valmisseikkailulla. Tänä vuonna peliin ilmestyi lisäosia, ja ostin ystäväni Villen kirjoittaman Hornankattila -seikkailun. Tässä on potentiaalia uudelle roolipelikerholle, ellen sitten innostu kääntämään ruotsiksi aivan upouuden, tämän vuoden Ropeconissa julkaistun Astraterra -roolipelin materiaaleja.
Ihan koko Ropecon ei mennyt pelatessa, vaan istuin myös neuleen kanssa kuuntelemassa ohjelmaa. Jokavuotinen "apua, mitä ihmettä neulon Ropeconissa" -paniikki iski, kun puikoilla ollut alpakkasekoitteinen myssy oli aivan liian kuuma ja nukkainen. Jos olisin jatkanut sitä, olisin niistänyt hempeän lilaroosaa alpakkanukkaa nenästäni vielä elokuussa. Onneksi tuhottavissa puserokirjan jämälangoissa oli vielä pitsineulepaksuista silkkivillaa, josta on nyt tulossa kolmiohuivi periaatteella "kunhan nyt vaan neulon ja mietin sitten jossain vaiheessa teenkö muutakin kuin sileää neuletta". Huivi osallistui suurella mielenkiinnolla esimerkiksi esitelmään kolerasta (joka kuulosti harvinaisen ällöttävältä mahataudilta) sekä toki vuotuiseen Guy Windsorin Realities of Steel -esitelmään. Nyt Ropeconin jälkeen ja arjen koitettua huivin yläreunan leveys pingottamattomana on noin 50 senttiä, eli jos aivoni toimisivat eivätkä olisi helteessä kypsäksi hyytynyttä massaa, voisin alkaa pohtia pitsineulekuvioita.
Näin meillä Elämänlangalla siis tällä viikolla. Ensi viikolla olen toivottavasti selvinnyt jo hengissä ensimmäisestä kesäloman jälkeisestä työviikosta ja elokuu on kenties tuonut mukanaan vähän vähemmän hellettä tai ainakin jonkun komean ukkosrintaman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti