Sen asemesta kerron teille tarinan. Olipa kerran hyvin teoreettisesti suuntautunut pieni tyttö, joka kunnostautui keittiössä esimerkiksi polttamalla teeveden pohjaan. Yläasteella samainen tyttö inhosi kotitaloutta niin, että siitä tuli fyysisiä oireita ja kroppa nosti kuumeen tiistai-iltapäivän lähestyessä. Kun tuli aika muuttaa kotoa, vanhemmat esittivät hienoisia epäilyksiä siitä, kuinka lapsi selviää hengissä ja tulee ruokituksi.
Kotoa muuttamisesta on kulunut aikaa melkein 20 vuotta, ja maailma on muuttunut. Vastasin useamman vuoden kommuunin ruokahuollosta ja sittemmin olen ollut päävastuussa nykyisen sirkuksen arkiruokailuista. Nykyään on jopa oikein hauskaa ihan oikein panostaa jokus isompiin ateriakokonaisuuksiin, ja sirkuksen jenkkifudisvahvistuksen kanssa on muodostunut tavaksi järjestää aina välillä rouvain lauantaipäivällinen. Eilen lauantaipäivällinen siirtyi sunnuntaille ja oli intialaishenkinen, ja mopo karkasi valmisteluissa pahemman kerran.
Loppujen lopuksi ruokailijoita oli paikalla yhdeksän, joista kaksi lapsia. Valmistimme paitsi pääruokia myös erilaisia lisukkeita ja kastikkeita sekä paria lajia juomia, lopulliseksi saldoksi taisi jäädä 13 tai 14 erilaista kokattavaa asiaa. Paneer -juuston valmistusta piti harjoitella viime viikolla pariin otteeseen, ja kas kummaa: laktoositonkin täysmaito juoksuttui oikein mainiosti juustorakeiksi ja heraksi. Lammasvindaloosta tuli loistavan hyvää ja vasta päivällispäivänä valmistuslistalle päättynyt porkkanahalva keittyi oikein makeaksi vaikka usko meinasikin jossain vaiheessa loppua. Päivällisen suunnitteluun ja kokkaamiseen meni paljon enemmän aikaa kuin syömiseen, mutta hauskaa oli ja vieraatkin näyttivät viihtyvän.
Neulepuolella Elämänlangalla kohtasi viime viikolla tragedia, kun hyvin palvellut vanha Canonin kompaktikamera sanoi sopimuksensa irti. Kameralla oli oma tunnearvonsa, sillä se oli ostettu ensimmäisen neulekirjan kuvauksiin.
Verkkokauppa onneksi palveli nopeasti ja sieltä löytyi edullisesti uusi kamera hajonneen tilalle. Tämäkin on Canonin PowerShot -sarjaa ja ominaisuuksiltaan suurin piirtein vanhaa vastaava - joskin teknologia on muutamassa vuodessa kehittynyt melkoisesti, megapikseleitä löytyy vaikka lampaat söisivät ja optinen zoomi on noin kolminkertainen vanhaan verrattuna. Vielä en ole päässyt harjoittelemaan, sillä hain paketin vasta postista ja akku on edelleen latauksessa. Toivon tietenkin, että uuden kameran myötä opin maagisesti ja vaivattomasti ottamaan loistavia, ihania ja kauniita neulekuvia, joista sitten blogissakin saadaan nauttia.
Neulesuunnittelijan uuden työvälineen ehdottomasti tärkein ominaisuus on kuitenkin, että se on punainen. Erityisesti pienituloista ilahdutti se, että punainen kamera oli saman mallin mustaa ja valkoista versiota useamman kympin halvempi.
Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Laiskanpulskeat kesälomatunnelmat jatkuvat vielä, joten katsotaan mitä ensi maanantai tuo tullessaan.
4 kommenttia:
Ruoanvalmistus on kyllä parhaimmillaan tosi hauskaa! Tässä on seurannut myös oman tyttären omilleen asettumista, kun häntäkään ei kotioloissa ruoan tekeminen voinut vähempää kiinnostaa ... onneksi syöminen kyllä. Mutta niin on tytär jo opetellut yhtä ja toista, ja nyt kiinnostaisivat sellaiset gurmettiherkut kuin nakkikastike, makaroonilaatikko ja jauhelihakeitto. Pitääpä tehdä yhdessä.
Miten sun intialaisherkut: haitko ohjeet netistä, vai teetkö noitakin ihan fiiliksellä? Muakin kiinnostaisi esim. tuo lammasvindaloo...
Reseptejä oli useasta eri lähteestä: parista keittokirjasta ja useilta eri nettisivuilta. Versioita sitten yhdisteltiin ja sovellettiin tarpeen mukaan.
Ihanaa, että joku muukin osaa arvostaa kamerassa sen tärkeintä ominaisuutta, nimittäin punaista väriä! Mie olen han samaa mieltä =)
Nice camera!
Lähetä kommentti