Osa-aikainen työ sallii kyllä muuten hyvin harrastetoimintaa. Pari viikkoa sitten esitelty rouvain päivällinen -konsepti siirtyi viime viikolla taloyhtiömme pihan pöytäkatokseen teemalla salaatit ja kylmät juomat.
Erityisenä ilahduksen aiheena tässä ruokailussa oli ensimmäinen hummus -kokeiluni. Tahna osoittautui helpoksi valmistaa ja siitä tuli erinomaisen hyvää, joten luulen, että hummusta nähdään ruokapöydässämme toistekin. Päivän yllättäjä oli jäätee, josta tuli erinomaisen hyvää, sekä valkoviinipohjainen versio sangriasta. Moni punaviini aiheuttaa minulle ikävän päänsäryn, joten tavallisen sangrian jätän yleensä muiden juotavaksi.
Vaikka minulta loppui kesäloma, on jälkikasvu edelleen vapaalla. Viikonloppuna vietimme yhden päivän Linnanmäellä, jossa Nea viihtyi odotetun hyvin ja Joelkin yllättävästi. Toistaiseksi menimme Joelin kanssa vielä pienten lasten ilmaislaitteilla ja parilla laitelipulla, mutta ensi vuonna voisi panostaa jo rannekkeeseenkin. Kuvan Vankkuripyörä oli aikalailla hurjuutemme huippu, vaikka sekin meni Joelin mielestä vähän korkealle.
Minä pidän maailmanpyöristä ja leppeistä perinteisistä karuselleista, mutta minulta puuttuu selvästi se ominaisuus, että osaisin pitää erilaisia kieputtimia hauskalla tavalla jännittävinä. Olen käynyt Linnanmäen klassikkovuoristoradassa kahdesti: kerran isän kanssa kun olin noin 6-vuotias, mikä niihin muinaisiin aikoihin oli Vuoristoradan ikäraja, ja kerran vähän päälle kaksikymppisenä silloisen poikaystävän kanssa, kun "eihän se oikeasti voi olla niin kamalaa kuin miltä se kuusivuotiaana tuntui". Oli se, eikä ole sen jälkeen tarvinnut käydä. Onneksi mukana oli kolme muutakin aikuista, niin Nealla oli seuraa laitteisiin.
Näissä edelleen kesäisissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Taitaa olla turha toivoakaan, että helteet hellittäisivät ensi viikkoon mennessä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti