Perinteisesti Nean synttäreitä on juhlittu suhteellisen pienimuotoisesti, koska useimmat luokkakaverit ovat heinäkuussa mökillä tai matkoilla. Tänä vuonna päädyimme juhlimaan ihan kotona, ja juhlissa oli näin omaan kotiin juuri ja juuri sopivasti omat mukaanluettuna yhteensä kahdeksan lasta.
Koska tavallinen kerrostalokolmio kuitenkin jää hyvin nopeasti pieneksi, lähetimme koko pesueen heti pihalle leikkimään kunhan pikkunakit, lihapullat ja jätskit oli syöty ja lahjat avattu. Vieraat olivat 6-9 -vuotiaita, sekä poikia että tyttöjä, ja laumaan upposivat mainiosti niin varaamani saippuakuplat kuin pieni pallotemppuiluratakin. Radalla piti potkaista jalkapalloa, heittää jenkkifudista ja pompotella pingispaloa mailalla. Kun Nea ja entisten Harmonia-kämppisten tyttö Ronja innostuivat heittelemään jenkkifudista, Minttu piti tytöille pikaisen pallokoulun sillä välin kun loput lapset hajaantuivat pihalle kiipeilytelineisiin, keinuihin ja liukumäkiin.
Synttärit vietettiin ihan varsinaisena syntymäpäivänä, joka osui torstaille. Perjantaina lapsukaiset suuntasivat vanhempieni luokse Tuusulaan ja minä upottauduin viikonlopuksi omieni seuraan eli kaikenlaisten roolipelaajien ja nörttien sekalaiseen joukkoon. Ropecon -perinteisiini kuuluu hankkia laukkuun koristeeksi badge tai pari. Tänä vuonna päädyin Arkham Horror -henkeen oman emojärjestöni Alter Egon tiskiltä. Napissa mainittu Keltsu on Dipolin ravintola Cantina, jonne kaikki tiet tuntuvat vievän, ja josta tapahtumaviikonlopun aikana löytää tuttuja.
Nimenomaisessa Keltsussa sain napattua kuvan myös omasta neuletyöstäni. On hauska nähdä, että pari vuotta sitten neulomani Hei soturit -slipari on edelleen mainiossa käyttökunnossa. Puuvillasta ja puuvillapellavasekoitteesta neulottu slipari on kuulemma paksuudestaan huolimatta mainio juuri siinä käytössä, johon se on alunperin tilattu, eli erilaisilla kesäisen hiostavilla festareilla. Mainittakoon, että tämä slipari on sellainen valmis työ, josta edelleen tulee paljon kyselyitä. Kyseessä on uniikkikappale, eli ohjetta ei tule koska minulla ei ole mitään oikeuksia tuon alunperin levyn kannessa esiintyneen pääkallokuvion käyttöön. En myöskään itse piirtänyt itselleni tuosta ruutupiirrosta vaan lainasin LP-levyn kannen ja neuloin suoraan kuvasta.
Näissä juhlatunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Nyt koittaa arki, sillä tänään olinkin jo kesäloman jäljiltä ensimmäistä päivää käväisemässä työpaikalla. Omista Ropecon-neuleistani ei vielä ole kuvaa: tein pienen simppelin päähuivin ja ehdin noin puoleenväiin myssyä samalla neulepinnalla, mutta mitnkäänlaista kastelua ja langanpäiden trimmausta ei vielä valmiiseenkaan työhön ole tehty. Ehkä siis ensi viikolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti