Neulesuunnitellessa silmukkamerkeistä on yllättävästi hyötyä. Varsinkin kun tekeillä on joku työ, jossa neuleen rakenne on vähän tavallisesta poikkeava, tai jos mallikerta on sellainen ettei vaihtumiskohtaa helposti huomaa, ovat merkit kovassa käytössä. Ja, kuten monet muutkin vastaavat pienet esineet, myös silmukkamerkit katoavat johonkin mustaan aukkoon. Olen kylvänyt merkkejä bussin lattialle ja lähijunan laiturille, niitä on varmasti erinäisten kahviloiden sohvantyynyjen välissä ja vuorenvarmasti parissa tusinassa hyvässä jemmassa täällä kotona.
Muutamia vuosia sitten ystäväni mies alkoi työstää hopeaa ja korukiviä. Samoihin aikoihin aloin itse turhautua silmukkamerkkeihin, jotka olivat aivan väärän mallisia. Suunnittelin yhteistyössä aloittelevan hopeasepän kanssa juuri sellaisen merkin jota itse halusin käyttää: tukeva rengas ilman saumaa, johon lanka takertuisi. Olin tutustunut korukiviin silloisen kommuuninaapurin välityksellä, joten ilahduin erityisesti kun samaa blingiä sai yhdistettyä silmukkamerkkeihin.
Noina muinaisina aikoina merkkejä tehtiin Valhalla Designin nimellä, nykyään niitä löytyy Peikonpojasta. Hopeasepän korutuotantoa löytyy myös Beloved -sivustolta.
Männäviikolla olin aloittelemassa taas yhtä tulevaan kirjaan liittyvää mallitilkkuprojektia kun totesin, että joka ainoa silmukkamerkkini oli taas vaihteeksi kadoksissa. Nykäisin Peikonpojan Päiviä hihasta Facebookissa, eikä aikaakaan kun postiluukusta kolahti pelastava lähetys. Nyt kelpaa taas neulesuunnitella!
Nyt palaan sorvin ääreen, jotta Johannalla on lomaviikoille neulottavaa. Ensi viikolla Elämänlankaa on lyhyellä kesälomalla, mutta palaa taas heinäkuun puolessavälissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti