Kesä!

Elämänlangalla on vietetty kesää ja lomailtu reippaasti. Itse pidin blogistakin viikon lomaa, mutta hyvästä syystä: viime maanantaina Elämänlanka-aikaan olin Tukholmassa koluamassa Junibackenia ja Skansenia kolmen lapsen kanssa. Matkatoimisto Matkapojat muistaa minua säännöllisin väliajoin mainostpostilla, ja tällä kertaa lankesin. Ostin siis matkan Tukholmaan itselleni, kahdelle omalle ja yhdelle lainatulle lapselle. Laivalla yli, yksi yö hotellissa Tukholmassa ja laivalla takaisin.

Jossain vaiheessa reissua Neaa vähän tylsistytti, mutta onneksi minun neulepussistani löytyi varapuikot ja pieni kerä sukkalangan jämiä. Kuvassa Nallen uusi kaulaliina etenee puistonpenkillä Skansenissa.

Nea täyttää kohta yhdeksän ja molemmat pojat syksyllä seitsemän, joten matkaseura oli jo suhteellisen järkevää ja ääniohjautuvaa. Kovin paljon pienempien kanssa ei olisi varmaan yksin uskaltanut lähteä liikenteeseen, ja nytkin kyllä reissun jäljiltä väsytti ja jalkoja särki. Lasten kanssa piti olla käytännössä koko ajan jossain liikkeellä, välipalalle saatettiin istuutua mutta sitten piti jo nähdä ja kokea jotain uutta. Aikuisporukalla matka olisi varmasti sisältänyt paljon enemmän istumista jossain mukavassa kahvilassa paikallista menoa katsellen. Ja olen melko varma, että lounasta ei olisi tarvinnut syödä McDonaldsilla. Tosi hauskaa kuitenkin oli, ja lähtisin uudelleenkin.

Kesän valmista neulesatoa näkyy yllä, suorakaiteena neulottu pisaraponcho lankavarastossa jo monta vuotta marinoituneesta Silana-silkkivillasta. Toissa viikolla pelattiin Vantaalla amerikkalaisen jalkapallon naisten MM-turnaus, ja yksi Suomen pelaajista mursi heti ensimmäisessä pelissä lapaluunsa. Tätä aiemmin en ollut edes tiennyt, että lapaluun murtaminen onnistuu, mutta näemmä niinkin voi tehdä. Loput viikon turnauksesta istuinkin sitten neuloen pelaajalle lohtulahjaksi ponchoa, koska arvelin lämmikkeelle olevan tarvitta.

En ole itse koskaan murtanut luita, mutta murtumakipu on kuulemma kamalaa, ja murtumakohtaa saattaa jomottaa pitkäänkin. Lisäksi lapaluu rajoittaa käsien käyttöä melkoisesti, joten yritin keksiä jotain yhdellä kädellä puettavaa ja hihatonta. Onneksi jenkkifudismatsit ovat pitkiä, joten neuleaikaa oli viikon mittaan reippaanlaisesti, ja poncho valmistui finaalipelipäivään mennessä. Suomen naiset muuten pelasivat itsensä tälläkin kertaa MM-pronssille, eli kovalla tasolla naiset täällä pelaavat.

Tällaisissa tunnelmissa Elämänlangalla näin kesäaikaan. Seuraavaksi palaan suunnittelujen ääreen, sillä Puserot puikoille on vielä reippaasti kesken ja tekemistä riittää. Ensi viikolla jälleen uutta Elämänlankaa!