Joistakin neuleista tulee ikuisuusprojekteja, vaikka niitä mielestään työstäisi koko ajan. Näitä punaisia polvisukkia olen neulonut viikkoja, ja jossain vaiheessa tuntui siltä, ettei toinen sukka koskaan valmistu. Nyt pääsin kuitenkin sentään lopulta kiilakavennuksiin, ja loppu häämöttää.
En tiedä, mihin kaikki neulomani silmukat ovat menneet, sillä en kyllä mielestäni ole mitenkään erityisen pitkäsääristä sorttia vaan pikemminkin perinteiseen suomalaismalliin persjalkainen. Jalat siis eivät ole pitkät, mutta ulottuvat onneksi molemmat maahan asti. Ilmeisesti vanha tuttu neulonnan musta aukko on taas ollut toimessa, eli jos jollakulla on esimerkiksi ilmestynyt yllättäen kymmenen ylimääräistä senttiä johonkin hihaan tai sukanvarteen niin pahoittelen. Silmukat voi palauttaa minulle vaikka sitten seuraavaan neuleprojektiin.
Tämän projektin aikana olen oppinut, että Cascade Heritage -sukkalanka riittää minulle polvisukkiin erittäin tarkasti 1 vyyhti = 1 sukka -periaatteella. Kuitenkin kävi ilmi, että olisi pitänyt ostaa lisävyyhdit, sillä Nean luokkakaveri piti viikonloppuna Harry Potter -teemasynttärit, ja ostamani punaiset ja keltaiset sukkalangat olisivat taipuneet oikein mainiosti myös Rohkelikko -kaulahuiviksi. Nyt jouduimme tyytymään punaiseen lasten solmioon Prisman lastenvaateosastolta.
Mitä sitten ajattelin neuloa nyt, kun ikuisuuspolvisukat ovat kohta valmiit?
Ajattelin aloittaa polvisukat.
Näin Elämänlangalla tällä kertaa. Ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa.
P.S.
Jos olet Suomen Verkkoneuleyhdistyksen jäsen, niin käy toki pikaisesti Ullan jäsensivuilla, siellä on nimittäin meneillään vuoden ensimmäisen Ullan kansikuvaäänestys. Tähän numeroon ovat muuten tulossa näidenkin polvisukkien esikuvana olleet himpun paksummat Muhkean pohkeen polvisukat.
1 kommentti:
Moi!
Eksyin ullan kautta sivuillesi ja päätin vihdoinkin ottaa yhteyttä, koska olemme vanhoja tuttuja. Muistatko minut?
Käy kurkkaamassa blogiini silimukointia.blogspot.fi
Lähetä kommentti