Hiljaa hyvä tulee

Jos lupaatte olla kertomatta kenellekään, voin paljastaa teille salaisuuden: en oikeastaan ole erityisen nopea neuloja. En hidaskaan, suhteellisen hyvää keskitasoa, mutta en pääse lähellekään esimerkiksi Langankuluttajan pusero viikonlopussa -tahtia. Tavallisesti neulomisen verkkaisuus on osa harrastuksen viehätystä, mutta joskus kun pää on täynnä ideoita ja kalenteri täynnä menoja, voisin ottaa vastaan jonkun nopeammankin tavan valmistaa neuleita.

Nämä sudenkorentosukat aloitin jo helmikuussa, mutta kuten näette, ei edistys ole ollut päätä huimaavaa.



Myönnettäköön, että neuloin välissä yhden ponchon, mutta kuvittelisin silti, ettei sukkaparin neulominen voi viedä yli kuukautta. Huomenna onneksi on pitkästä aikaa roolipeliä, jonne voi loistavasti ottaa sukankutimen mukaan. Myös mallitilkkuja pitäisi neuloa, mutta en tiedä onko se kenties turhan haastavaa aivotyötä pelin kaveriksi. Neulesuunnittelun ongelmia: mallitilkutkin harvemmin ovat sileää neuletta ilman kommervenkkejä.

Näissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla kenties valmiis sudenkorentosukat? Tai sitten jotain aivan muuta.