Valmista!

Elämänlangan tammikuussa valmistui neuleita hurjaa tahtia, mutta sitten iski tautikierre ja neulominen tyssäsi kuin seinään. Niin outoa kuin se onkin, on helmikuussa ollut jopa päiviä, jolloin en ole neulonut ainuttakaan silmukkaa.

Maaliskuu on ilmeisesti kuitenkin tuonut mukanaan paitsi terveempiä päiviä myös lisää inspiraatiota, sillä tämä Teemun siskolle menossa oleva poncho valmistui ennätysajassa - jopa nuo kirotut hapsut kiinnittyivät suhteellisen kivuttomasti! Täytyy taas ihmetellä millä logiikalla jotkut isotkin neuleet tulevat valmiiksi ihan ohimennen muutamassa päivässä ja toiset eivät etene mihinkään vaikka neuloisi kuinka. Tässä tietenkin auttoivat epätavallisen suuret puikot ja minulle harvinaisen löysä neuletiheys.



Tässä ponchoa esittelee Teemu, sisarukset kun sattuvat sopivasti olemaan hyvin samanmittaiset ja muutenkin samanmalliset. Komea malliherra kommentoi, että onpa omituinen vaate kun kädet jäävät kokonaan ponchon sisään, mutta suostui kuitenkin kiltisti kuvattavaksi. Tällaista on olla neulojan perheenjäsen, koskaan ei voi tietää milloin joutuu maanantaiaamuna ennen puolta kahdeksaa valokuvatuksi blogia varten. Totta puhuen olin kyllä ensin ajatellut, että pelaan söpö lapsi -kortin, mutta Nea kieltäytyi jyrkästi valokuvasta tänään.

Jopa hapsujen jälkeen Colrainia jäi vielä muutama kerä jäljelle. Mahtaisikohan merino-tencel -sekoitteesta tulla mukavan keväinen päähine? Se on ainakin varmaa, että lanka haluaa ryhtyä jonkinlaisille palmikoille.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla lähdetään alkaneelle viikolle. Katsotaan, josko ensi viikolle ehtisi jotain uutta näytille!