Putki päällä

Hei, minä olen Kristel ja minulla on ongelma. Olen ollut pitkään kuivilla ja neulonut paljon erilaisia asioita. Itseasiassa kuvittelin jo, että olin lähes täysin immuuni neulojia joskus vaivaavalle tuurineulesyndroomalle. Tiedättehän, se valitettava tila, jossa neuloja suoltaa samaa neuletta uudelleen ja uudelleen, yleensä jotain yksinkertaista ja aivotonta. Melko yleinen esiintymä on sukkaputki (joka yhdistettynä toisen sukan syndroomaan saattaa saada aikaiseksi pahaa jälkeä), mutta esimerkiksi vauvanneuleet saattavat myös aiheuttaa repsahtamisen. Suomen neulepiireissä tunnetaan myös Fifipsykoosi eli Delirium Fifiens, jossa neuloja huomaa kutoneensa koko suvulle isomummon siskonmies mukaanluettuna fifikuvioisia huiveja joululahjaksi.

Viime viikolla minulle jäi päähineputki pahasti päälle. Se alkoi viattomasti yhdestä mustasta tilauspiposta. Ostin lankaa, kehittelin kokoon mukavan nopeasti neulottavan ohjeen ja neuloin lämpimän päähineen.



Piposta tuli mukava, ihana ja pehmoinen. Paremman mallin puutteessa joudutte nyt tosin kuvittelemaan, että myssyä esittelee pitkä hoikka nuorimies jolla ei ole kaksoisleukaa.

Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Ensin piti neuloa toinen samanlainen musta pipo. Seuraavaksi siirryin kovempiin aineisiin, vihreään ja liukuvärjättyyn lankaan. (Pipon ohje on menossa tarjolle Ullaan alkuvuodeksi.)



Nämä pipot eivät olleet tarpeeksi, ja jatkoin putkeen vielä neljännenkin päähineen. Tässä hatussa lukee "helmihullu" ja vastaanottaja löytyi naapurista. Pahasta putkesta huolimatta päähinetytti edelleen.



Suoranainen rappio uhkasi, kun liukuvärjätyt langat houkuttivat neulomaan Calorimetryn. Jos neulon projekteja joita puoli blogistaniaa tekee, olen yleensä vähintään puoli vuotta myöhässä: niin tälläkin kertaa.



Yhden Calorimetryn neulominen ei tuntunut missään varsinkin kun yhden neulomiseen ei kovin monta neuletuntia mennyt, joten tekaisin vielä toisenkin. Aloin myös pohtia, kuinka moni sukulainen voisi haluta moisen joululahjaksi, ja olisiko varastossa sopivia lankoja.



Calorimetryjen jälkeen onnistuin viimein irrottautumaan päähineputkesta, mutta en vailla uhrauksia: aloitin Clapotiksen. Puolustauduin itselleni sillä, että Calorimetrystä yli jäänyt kerä Silk Garden Liteä piti saada käytettyä. Sille minulla taas ei ole puolustusta, että aloitin toisen Clapotiksen jo siinä vaiheessa kun ensimmäinen oli puolessa. Kolmaskin jo kutittelisi.

Ensi viikolla uutta Elämänlankaa, ellen siihen mennessä ole hautautunut keskeneräisiin Clapotiksiin ja valmiisiin Calorimetryihin.

Tekemisen iloa

Ikävä syysangsti uhkasi viedä ilon neulomisestakin, mutta vähitellen ankara angstinpoisto-ohjelma on auttanut ja tekemisen ilo on taas löytynyt.



Sateenkaari ja syysväreissä koreilevat puut muistuttivat luonnon kauneudesta, josta viime päivinä on saatu syyssateiden asemesta nauttia. Siinä sateenkaari kuitenkin erehtyi, että päässä ei ollut kulta- vaan kulttuuriaarre, nimittäin Tapiolan kirjasto ja kulttuurikeskus. Pääsimme muuten armaan aviomiehen kanssa nauttimaan kulttuurista juurikin tuossa valkoisessa rakennuksessa viime viikolla kun kävimme kuuntelemassa yhtä Espoon pianoviikon konserteista. (Ylläolevaa kuvaa ei kuitenkaan ole napattu matkalla kulttuuririentoihin vaan Neuletikkiin lankaostoksille.)



Valmiita töitä on syntynyt suorastaan kuin sieniä sateella, ja intouduin taas jopa keksimään neulesuunnitteluideoita. Mikä piristäisikään paremmin kuin valmis villapusero? Kuvassa Eris, joka vihdoin ja viimein kuivui käyttökelpoiseksi. Hehkuva oranssinpunainen hymyilyttää joka kerta kun pistän paidan päälleni.



Tiedän, että uhkasin neuloa lähiaikoina vain itselleni. Päätös piti noin kolme minuuttia Eriksen päättelyn jälkeen, kun totesin että jäljelle jäänyt lähes täysi kerä lankaa piti saada käyttöön. Ullasta (jonka uusimman numeron monipuolisuutta en voi lakata kehumasta) löytyi ihastuttava Karelia-myssy. Nea piti uutta lakkia päässään sisälläkin kaksi kokonaista päivää, joten voinen julistaa tämän lahjaneuleen menestykseksi.



Jatkoin kuitenkin kohtalaisella menestyksellä omien neuleiden sarjaa ja kulutin syksyn lankashoppailukohtauksen satoa. Kuvassa kashmirsormikkaat, ensimmäinen kokeiluni täyskashmirlangalla. Olen myyty: langan tuntu on melko samanlainen kuin vanhassa suosikissani alpakassa, mutta lanka ei ole niin karvaista. Harmillisesti 50 g käyttämääni Grignascon Cashmerea maksaa suunnilleen saman verran kuin langat Tuulettareen, joten ihan äkkiä en taida saada itselleni tästä mitään sormikkaita suurempaa.



Lopuksi näihin syksyn sävyisiin tunnelmiin sopii kuva aivan mahtavasta kirjalöydöstä Akateemisesta kirjakaupasta. Yhdestä lapsuusvuosieni ehdottomasta suosikista, Piilomaan pikku aasista, on viimein otettu uusintapainos. Olen säännöllisin väliajoin etsinyt kirjaa, mutta tähän asti minulle on ilmoitettu, että viimeisin painos on 80-luvulta. Joissakin asioissa ei siis näemmä ole laisinkaan pahitteeksi, että 80-luku tulee takaisin.

Nyt maisteri voisi vetäytyä neulomaan viimeisiä senttejä polvisukastaan, jotta voisi hyvällä omallatunnolla aloittaa seuraavan sukkaparin. Lopuksi vielä lainaus, jota oman pikkukakkos-sukupolveni edustajat arvostanevat: Ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulemme ensi viikolla.

Harjoitustehtäviä

Hyvät kokelaat,

Koska nykyään voi ylioppilaskokeessa kirjoittaa yksittäisiä reaaliaineita omina kokeinaan, totesin oikeudeksi ja kohtuudeksi että neulonnan alalta voisi myös suorittaa arvosanan. Kaikkihan me tiedämme, että neuloja joutuu käyttämään monenlaisia tietoja ja taitoja fysiikasta filosofiaan ja matematiikasta metafysiikkaan.

Tehtävä numero yksi, matematiikka:

Maisteri neuloo noin 34 silmukkaa minuutissa. Hihasta on keskiviikkona neulottavana vielä noin 2000 silmukkaa.
a) Millä todennäköisyydellä pusero on kesken vielä sunnuntaina? Ota huomioon myös jälkikasvun vaikutus sekä unentarve.



b) Mikäli pusero valmistuu, kuinka monta viikkoa kestää sen kuivuminen kaksinkerroin saunan lauteelle taitettuna?

Tehtävä numero kaksi, filosofia:

Jos tilaa lankaa nettikaupasta eikä kukaan näe, täydentyykö lankavarasto?

Tehtävä numero kolme, uskonto:

Maisteri neulesuunnittelee uutta huivia. Suunnitteluprosessin aikana maisteri on joidenkin tulkintojen mukaan rikkonut mm. toista, kolmatta ja yhdeksättä käskyä. Lisäksi maisteri on käyttänyt runsaasti voimasanoja. Onko neulesuunnittelu syntiä? Pohdi.

Tehtävä numero neljä, etiikka:

Maisterilla on lankainventaarion jäljiltä noin kymmenen litran pussi täynnä erilaisia villa- ja villasekoitelankojen jämiä. Miten lankoja voisi käyttää hyväksi? Pohdi asiaa etiikan ja ekologian kannalta.



Tehtävä numero viisi, fysiikka:

Jos lanka on loppumassa kesken työn, se riittää pidemmälle jos neuloo nopeammin. Pohdi väittämän todenperäisyyttä.

Tehtävä numero kuusi, terveystieto:

Onko neulomisesta enemmän hyötyä vai haittaa terveydelle? Pohdi neulomisen mielenterveyshyötyjä suhteessa fyysisiin haittatekijöihin.

Onnea kokeisiin!

Ensi viikolla jälleen erilaista Elämänlankaa.

Angstinpoisto-ohjelma

Viimeviikkoinen syysangsti ei oikein ota hellittääkseen, joten Elämänlangalla on otettu käyttöön ankara angstinpoisto-ohjelma.

Ensimmäisenä angstinpoistoa varten paneuduttiin syksyn hyviin puoliin ja kaivettiin esiin monenmoisia erilaisia villasukkia. Koko kesä on kulunut lähinnä paljasjaloin, mutta nyt kun alkaa tulla viileä voi kuumaverinen maisterikin vetää jalkaansa lämmikettä paistumatta puolikuoliaaksi.



Viikon ehdoton suosikkisukkapari on ollut jo jonkun vuoden takainen polvisukkapari, joka on selkeästi oma yritykseni ryhtyä sukkalankainsinööriksi. En vieläkään tiedä mitä mielessä liikkui kun valitsin Maijan laajasta värikartasta sukkiin aniliininpunaisen, petroolin ja punaruskean. Sukat ristin heti paksujalan polvisukiksi ja ne ovat toistaiseksi ainoat koskaan valmiiksi asti saamani polvisukat. Puikoilla on tosin jo Jitterbugiset kilpailijat, joten saa nähdä joutuvatko nämä sukat luopumaan asemastaan lempisukkina jo ennen ensilumia.

Toinen osa angstinpoisto-ohjelmaa on Ravelry. Olen surkean huono luetteloimaan ja järjestämään omia neuleitani, eikä lankavarastostakaan ole tullut kirjattua ylös kuin muutama hassu kerä, mutta ideoita ja väriterapiaa Ravelrystä löytyy yllin kyllin. Olenkin ottanut tavaksi selata muiden suosikkeja tai vastavalmistuneita töitä, ja aina löytyy jotain upeaa katseltavaa.



Lisää väriterapiaa on puikoilla: otin viimein takaisin työn alle Eriksen, joka keväällä jäi paitsioon kaikkien kirjaprojektineuleiden alle. Jäljellä on enää hihat, joten pian oranssinpunainen väriterapia on päällä eikä puikoilla. (Tosin suunnilleen näin taisin sanoa myös pääsiäisen jälkeen, joten vannomatta paras.) Iloisena bonuksena luontokin on tarjonnut väriterapiaa, ja eteläisen Suomen ruskankaltainen tuote alkaa olla parhaimmillaan. Kuten tämän viikon kuvista näkyy, myös aurinko suosi viikonloppuna, joten lasten kanssa ulkoillessa sai valohoitoakin.

Väri- ja inspiraatioterapiaa on myös ihan pian ilmestyvässä Ullassa, joka on jo kymmenes numero ja kertakaikkiaan upea ja mahtava. Ohjeita on kymmeniä! Aika hienoa jälkeä harrastajavoimin. Ullablogissa näemmä uhattiin, että uusi Ulla saattaisi olla luettavana muillekin kuin jäsenille tänään illalla.



Etteivät neulottavat mallit loppuisi, diilasin itselleni vielä enemmän inspiraatioterapiaa. Kuvan kirjaan on koottu parhaita neuleita Interweave Knitsistä vuosien varrelta. Useampikin malli voisi päästä puikoille.

Viimeisenä kohtana angstinpoisto-ohjelmassa on päätös neuloa hetken aikaa vain itselleni. Olen viime aikoina neulonut ja suunnitellut lähinnä muille, joten nyt annoin itselleni luvan neuloa lähiaikoina vain sellaisia asioita joita minun itseni tekee mieli. Nyt voin myös siis neuloa valmiista malleista eikä minun tarvitse jatkuvasti nyrjäyttää aivojani neulesuunnittelussa. Listalla on vaikka mitä, jota en ole ehtinyt toteuttaa, kun on ollut kirja- ja Ullaneulottavaa. Josko nyt olisi vaihteeksi hermolevon aika?

Eiköhän näillä eväillä pitäisi mielialan nousta. Nyt voisinkin vetäytyä jatkamaan Eristä ja sitten pohtia josko aloittaisin itselleni vielä jotkut sukat tai paidan. Ensi viikolla toivottavasti taas pirteämpää Elämänlankaa.

Stressieläin

Syksy yllätti maisterin taas takavasemmalta, ja Elämänlangalla onkin viime päivinä podettu yhdistettyä syysangstia ja neuleaiheista stressisyndroomaa. Olo on kuin Pirren bloggaamassa hupiviestissä: kovasti koko ajan on jotain tekevinään, mutta mitään ei tunnu saavan aikaiseksi ja hommat jäävät kesken kun joka välissä keksii jotain uutta jota pitäisi aloittaa juuri nyt.

Ullan deadline uhkasi myös aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Mikä siinä on, että vaikka Ullablogissa ne tappolinjat kerrotaankin, on aina jotain vaiheessa kun ohjeen lähettämisen aika tulee?



Valmista kuitenkin tuli, kuten kuvasta näkyy. (Kuva ja kuvan lapsi lainassa Villasadulta, paljon kiitoksia.) Tarkempia kuvia sitten tarjolla viikon päästä kun Ulla ilmestyy, tai Ullan jäsenille jo lähipäivinä kun esikatselu ja kansikuvaäänestys alkavat.

Kuvista puheenollen: kas siinäpä yksi neulebloggaajan syksyn harmin aihe. Tähän aikaan vuodesta saa kuukausiksi jättää hyvästit kirkkaassa kesän valossa kuvatuille teräville ja kauniin värisille neulekuville, saatika sitten sille ylellisyydelle, että voi vielä lasten nukahdettua livahtaa pihalle kuvaamaan jonkun unohtuneen kuvan. Keskellä päivääkin otetuista kuvista tulee hämäriä ja harmaita. Onneksi sentään neuleisiin voi valita kirkkaita ja värikkäitä lankoja vastapainoksi.



Myönteisempi neulestressin aihe on ideapaljous. Kuten viime viikolla totesin, uusia lankoja on ilmaantunut varastoihin, ja päässä parveilee neuleaiheisia ajatuksia vaikka lampaiden syödä. Toissailtana olisi itseasiassa saanut loistavan tilannekuvan (jos valo olisi riittänyt) kuinka maisteri istui sohvalla käsissä mallitilkku, suussa lyijykynä ja ympärillä sohvan täydeltä mallineulekirjoja ja ruutupaperia. Kysymys kuuluukin: kuka tämän kaiken neuloisi? Talveksi tarvittaisiin taas lämmikettä sekä itselle että perheelle, puhumattakaan sitten niistä kaikista muista ideoista. Jonkun pitäisi kuulemma myös huolehtia kodista ja lapsista.

Nyt maisteri voisi siirtyä virtuaalimaailmasta sohvannurkkaan ja jatkaa mallitilkkuilua ja ruutupiirrustelua. Luvassa on talveksi jotain lämmintä ihan minulle itselleni, jahka ehdin neulomiseen asti. Kuvaa ja kertomusta lähiviikkoina, tosin ensi viikolla luultavasti vielä muita aiheita.