Juhlahumua

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.

Harmoniassa syntymäpäiväviikkojen juhlahumu huipentui lauantaina, kun maisteri Elämänlanka ja yksi kanssa-asujista viettivät 60-vuotispäiviään.



Juhlavalmistelut hoidettiin pienimmän vaivan periaatteella, ja tarjoilut ostettiin valmiina lukuunottamatta pullakranssia. Tämän muhkean kranssin maisteri Elämänlanka taiteili omin pikku kätösin lauantaiaamuna kukonlaulun aikaan. Aika hyvä ensimmäiseksi yritykseksi vai mitä? Jälki ei ole laisinkaan samaa tasoa kuin famolla aikoinaan, mutta maisterin puolustukseksi sanottakoon, että famolla oli muutama vuosikymmen enemmän kokemusta pullapitkojen tekemisessä.



Kahvipöytä oli tupaten täynnä tarjottavaa, tosin 50 hengen kinuskikakku haukkasi pullakranssin ohella leijonanosan pöytäpinnasta. Korostettakoon nyt vielä erikseen, että maisteri Elämänlangalla ei ole kakkuun mitään muuta osuutta kuin puhelinsoitto Kakkukeisarille. Kiitos muuten kaikille kakkuvihjeistä, niitä tuli lukuisia! Harmonian väki suosittelee Kakkukeisaria lämpimästi, harvemmin on tullut syötyä noin hyvää kinuskikakkua.



Juhlakalut pukeutuivat 60-vuotisjuhlatilaisuuden vaatimalla vakavuudella. Todettakoon tosin, että puvuntakki ei pysynyt päällä kovin pitkään, koska vaikka kaikki tuuletusikkunat olivat auki, lämpötila nousi silti hellelukemiin. Vihreä pellavapaita osoittautuikin mainioksi asuvalinnaksi.



Isäntäväen nuorempi polvi pukeutui sievästi hellemekkoihin vieraiden ihastukseksi. Lapset olivat muutenkin edustuskunnossa ja leikkivät suurimman osan aikaa kiltisti.



Lopuksi vielä neulovan yleisön iloksi lankakuva: Niina toi lahjaksi vyyhdin Opalin käsinvärjättyä sukkalankaa. Nyt kelpaakin neuloa sukkia! En olekaan aikaisemmin ehtinyt tutustua Opalin lankoihin, mutta laatua on kehuttu kovasti. Muitakin osuvia lahjoja tuli, vaikkei lahjuksia erityisesti toivottukaan. Muumi-DVD on ehditty katsella jo alusta loppuun ja villisikamakkara katosi nopeasti parempiin suihin.

Nyt Harmonian suuret syntymäpäiväjuhlaviikot lienee juhlittu, ja on aika palata arkeen. Katsotaan, saataisiinko elämänlangalle ensi viikolla jopa jotain neuleaiheista asiaa.

Automaattinen blogivastaaja

Hyvät lukijat!

Tämä on maisteri Elämänlangan automaattinen blogivastaaja. Maisteri Elämänlanka ei juuri nyt pääse blogin ääreen, sillä hän neuloo kuumeisesti mahdollisesti Ullaan tulevan ohjeen koekappaletta, järjestelee ensi viikonloppuna olevia syntymäpäiväjuhlia ja yrittää huvittaa tylsistynyttä taaperoa. Mikäli teillä on hyviä ideoita pääkaupunkiseudulla toimivasta konditoriasta tai juhlapalvelusta, josta saisi noin 50 hengen täytekakun lauantaiksi, tai jos keksitte millä saa taaperon innostumaan uudelleen omista leluistaan sen sijaan että hän sabotoisi parhaansa mukaan äidin neulomisharrastusta, jättäkää viesti äänimerkin jälkeen.

Ettei käyntinne olisi hukkareissu, loppuun vielä kuvia. Katsokaa, kuinka sieviä pieniä silkkilankavyyhtiä! Nämä asuivat Marjutin hyllyssä, kunnes kuulemma viime viikon Leppävaaratapaamiseen lähtiessä ilmoittivat haluavansa muuttaa Elämänlangalle synttärilahjaksi. Eivätkö olekin ihania?



Myös kanssa-asuja lahjoi maisteria langalla! Nämä vihreät kerät eivät vielä ilmaisseet, miksi haluavat tulla isoina, mutta niitä on ainakin puserollisen verran. Uusi lanka ilahdutti erityisesti, koska maisteri Elämänlanka on ollut jo neljännesvuoden sitkeässä langanostolakossa.



Kiusauksia kuitenkin riittää, uusimpana tämä 25 euron lahjakortti Vihreään vyyhtiin. Tähänkö kaatuu maisterin lankalakko? Joko lankakauppa kutsuu? Kestääkö budjetti?



Ensi viikolla seurassanne kenties jopa itse maisteri Elämänlanka. Siihen saakka näkemiin.


[Äänimerkki. Piippauksen asemesta kuunnelkaa hampaassanne olevasta radiolähettimestä tai päässänne soivasta jukeboxista vapaavalintainen musiikkikappale. Maisteri Elämänlangalla soi jostain kumman syystä päässä Hard Rock Hallelujah, joka onneksi on ihan mukavaa vaihtelua tavalliseen lastenlaulusoittolistaan.]

Villasukan aika

Niin siinä vain kävi, että kaikista lukijoiden huivi- ja puseroyllytyksistä huolimatta päädyin lopulta aloittaaman toukokuun toisena vihreänä työnä villasukkaparin itselleni. Enkä edes esitellystä Satakieli-langasta, vaan Supersockesta jota Vihreä vyyhti lahjoitti minulle kilon verran kun Elämänlankaa menestyi niin mainiosti Kultaisessa kudinpuikossa. (Kiitokset siis sukista lukijoille!)

En harrasta uudenvuodenlupauksia, mutta olen pitkään kyllä pohtinut, että voisin opetella jotain uutta samojen vanhojen peruskärjen ja -kantapään lisäksi. Niinpä olenkin vähitellen kartuttanut taitojani sukanneulonnan saralla.

Ensimmäinen uusi oivallus oli se, että sukan voi aloittaa kärjestä. Vihreät villasukat on aloitettu varpaista siksi, että en tarkkaan tiennyt miten monta silmukkaa tarvitsen aikuisen sukkaan näin ohuesta langasta ja ohkaisilla puikoilla.



Muutamat ensimmäiset kärjestä aloitetut sukkani tein suunnilleen perinteisellä kantapäällä, mutta vähitellen uuden oppiminen kajasteli taas mielessä. Viimein uskaltauduin kokeilemaan tiimalasikantapäätä Ullan mainiolla ohjeella. Moni on valitellut, että tiimalasikantapäästä jää aina reikiä työhön, mutta itselläni jo ensimmäinen pari onnistui moukan tuurilla. Nyt tekeillä taitaa olla neljäs tiimalasikantapäällinen pari, ja työ alkaa jo sujua ilman ohjetta.

Monen sukkaneulojan tavoin minäkin kärsin lievästä sukkien samanlaisuuden syndroomasta. En onnekseni kuulu niihin neulojiin, jotka purkavat työn jos joku raita on kerroksen verran kapeampi tai leveämpi kuin edellisessä sukassa, mutta olen kyllä melkoisen tarkka siitä, että sukkaparissa on sama määrä palmikonkiertoja tai pitsineulemallikertoja. Osittain tästä syystä olen varmaan vierastanut erilaisia kirjavia sukkalankoja, lukuunottamatta Nalle Colorin kaltaisia niin lyhyillä pätkillä pätkävärjättyjä, että kuvioista tulee selkeästi satunnaisia. Männäviikolla otin itseäni tässäkin asiassa niskasta kiinni, ja neuloin tahallisesti erilaiset sukat. Tässä minua avusti Zeska, joka viimeisimmässä Helsingin neuletapaamisessa lahjoitti minulle keränlopun pitkin värijuoksuin liukuvärjättyä Fortissima Sockea.



Kerässä oli juuri sopivasti lankaa sukkapariin Nealle, ja sukista tosiaan tuli silmää miellyttävästi pari, vaikka värit menevätkin aivan eri tavoin. Sukissa on muuten kärjissä sädekavennus, joka myös on minulle niitä uudempia sukkatemppuja.

Intoni oppia uutta sai taas potkua, kun päivänä muutamana selailin Sukkasillaan -kirjaa ja ärsyynnyin jälleen kerran tekijöiden "on vain yksi oikea tapa neuloa sukkia" -asenteeseen. Elämänlangalla haastetaankin lukijat viikon tehtävänä ehdottamaan, mitä kaikkea uutta sukkaneulomisessa vielä olisi opittavana. Oletteko törmänneet johonkin uuteen hauskaan kantapäähän, erilaiseen tapaan luoda silmukoita, erikoisiin kärkiin...?

Uusia vinkkejä ja ideoita odotellessa, hyvää viikkoa kaikille! Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa.

Vuosi Elämänlankaa

Elämänlangalla vietetään tänään blogisynttäreitä. Uskomatonta mutta totta: nyt on tosiaankin kulunut kokonainen vuosi siitä, kun kirjoitin ensimmäisen blogimerkinnän. Yllättävän nopeasti aika on kulunut, ja blogin pitäminen on ollut hauskaa. Erilaisia rohkaisevia kommentteja on tullut paljon, ja blogin myötä on myös tullut osallistuttua monenlaiseen neulesosiaaliseen rientoon niin kuin oikean sivupalkin nappirivistöstä huomaa. Blogi on vähitellen löytänyt muotonsa, ja olen kovasti tyytyväinen siihen, että olen tosiaan onnistunut päivittämään säännöllisesti aina maanantaisin.

Kovasti kiitoksia kaikille lukijoille! Olkaa hyvät, tässä on hieman suklaakakkua kermavaahdolla sekä lasillinen simaa:



Blogisynttärin lisäksi Elämänlangalla vietetään pian, itseasiassa jo parin päivän päästä, myös oikeita synttäreitä, kun maisteri Elämänlanka saavuttaa huiman kolmenkymmenen ikävuoden rajapyykin. Arkielämän pyörityksessä en ole vielä ehtinyt saada kolmenkympin kriisiä, mutta yritän korvata tämän vaikka sitten kun täytän neljäkymmentä, tai viimeistään kun viidenkympin villitys iskee.

Sitä odotellessa: ensi viikkoon, ja skål!

Vihreä vappu

Taannoin päätin osallistua Project Spectrumiin. Helppo homma, ajattelin: joka kuukaudelle on teemavärinsä, ja kyllähän sitä nyt vähintään huivin verran tietyllä värillä kuukauden aikana neuloo. Ensimmäisen kuukauden aikana neuloskelinkin laiskasti punaisia sukkia (jotka tosin valmistuivat vasta myöhemmin), mutta jo huhtikuussa piti myöntää tappio. Aikomuksenani oli neuloa keltaisista varastovillalangoista myssyjä Vaakalle, mutta niin vain pääsi käymään, että kuukausi livahti ohitse ilman juuri minkäänlaista neuleaktiivisuutta.

Nyt on kuitenkin uusi kuukausi aluillaan, ja toukokuun teemaväri projektissa on lempivärini vihreä. Olen jopa aikaani edellä: minulla on puikoilla Kiri, jota en lupaa saada valmiiksi toukokuun aikana, mutta voisin luvata neuloa sitä ainakin muutaman silmukan joka päivä.

Muutenkin kaapeista ja laatikoista suorastaan tursuaa vihreitä lankoja: on mintunvihreää, kirkkaan keltavihreää ja lehmuksenvihreää, mutta kaikkein eniten omia tummanvihreitä suosikkisävyjäni. Vihreän kuukauden aikana voikin puhua pikemminkin runsaudenpulasta kuin valinnanvarasta neulottavan suhteen, varsinkin kun on vielä muitakin projekteja kesken. Suoritin sitten pikaisen karsinna ja päädyin kolmeen lankavaihtoehtoon, joista aloittaa joku vihreä projekti entisten lisäksi. Mitä sanoo yleisö näistä seuraavista?

Kilpailija numero yksi on Satakieli-villalanka, jota ostin taannoin Seinäjoelta. Ohuesta villalangasta voisi tulla sukat, luultavasti jollakin Nancy Bushin mallilla.



Hyvät puolet:
- Joku sukkaneule pitää joka tapauksessa aina olla.
- Nancy Bush on sukkien jumalatar.
- Näin keväällä voisi ilahduttaa jalkojaan ohuilla pitsisukilla.
Huonot puolet:
- Ohuesta langasta tulee herkästi ikuisuusprojektisukat.

Kilpailija numero kaksi on jo vuosi sitten Ruotsista tilattu Elsebeth Lavoldin Silky Wool viehättävässä sammalenvihreässä sävyssä. Lankaa on hyvinkin tarpeeksi takkiin tai puseroon, ja hyllyssä olisi odottamassa useampikin Lavoldin mallikirja inspiraatioksi.



Hyvät puolet:
- Kaunis väri ja ihanan tuntuinen lanka.
- Lavoldin mallit miellyttävät silmää, ja olisi kiintoisaa kerrankin tehdä jotain ihan ohjeen langalla.
Huonot puolet:
- Minulla on kesken jo ainakin yksi neuletakki itselleni.

Viimeiseksi kilpailija numero kolme. Hän on Sivilla, Wetterhoffin keskipaksu silkkivillasekoite. Sivilla haluaisi ryhtyä isona huiviksi, mutta ei ole vielä päättänyt minkä malliseksi.



Hyvät puolet:
- Lanka on miellyttävä neuloa.
- Voiko huiveja olla liikaa?
Huonot puolet:
- Voiko huiveja olla liikaa?

Kas näin. Näistä onkin sitten hyvä ryhtyä valitsemaan seuraavaa vihreää projektia. Raadin päätöstä odotellessani vetäydyn itse viettämään laatuaikaa Kirin seurassa. Ensi viikkoon, siis!