Pakkasta!

Elämänlangalla tervehdittiin loppiaisviikon Siperian pakkasrintamaa ristiriitaisin tunnelmin. En ole erityisemmin kovien pakkasten ystävä, mutta toisaalta kylmät kelit ovat tietysti neulojan unelmasäitä.

Sain joulun alla työnantajaltani joululahjaksi paksua villalankaa, josta aloittelin jo silloin pientä ponchoa. Kun katsoin uuden vuoden tietämillä sääennusteita totesin, että nyt on neulottava vauhdilla.

Keskiviikkona kävin kaupungilla kamalassa viimassa ja päätin, että torstaina en pistä nenääni ulos ennen kuin poncho on valmis. Se valmistui juuri ennen kuin oli pakko lähteä liikkeelle, ja totesin että kastelu ja muotoilu saa odottaa tähän viikkoon kun lämpötila nousee lähemmäs nollaa.

Minulla oli lankaa viisi vyyhtiä, josta ponchoon kului noin neljä ja puoli. Viimeiset grammat päätin käyttää hassuun hattuun:

Olin kyllä ajatellut pitää hatun ihan itse, mutta kokeilin sitä Joelin päähän, enkä saanut sitä enää takaisin. Kai tässä sitten vain pitää olla tyytyväinen siihen, että lapset pitävät neuleista.

Pipo ja poncho ovatkin sitten saman tien vuoden ensimmäiset valmistuneet neuletyöt, eli pääsin tässä neulevuodesa hyvään alkuun!

Minulta meni yksi pari polvisukkiakin, kun Nea on flunssaisena ollut vähän viluinen. Koska 12-vuotiaan hoikan lapsen reisi on kapeampi kuin minun pohkeeni, näppärä jälkikasvu improvisoi itselleen sukkanauhat pyykkinipsuista ja villalangasta. Totesin, että seuraavat Wollmeise-vyyhdit täytyy varmaan uhrata omiin sukkiin Nealle, jos vaikka sitten saisin omat sukkani takaisin.

Näissä viileissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, millaisia neuleita ensi viikko tuo tullessaan!

Hyvää uutta neulevuotta!

Elämänlankaa toivottaa kaikille lukijoille hyvää uutta neulevuotta! Täällä vuosi vaihtui leppoisasti neuloen töistä joululahjaksi saadusta paksusta villalangasta pientä ponchoa - tai tosi isoa kauluria, riippuen siitä miten pitkälle lanka riittää. Tarkoituksena on saada käyttöön yksi kerros lisää, jolla lämmittää hartioita ja kaulaa pakkaspäivinä. Kuvia ei ole, sillä tässä vaiheessa työ on vain tummanruskea mytty puikoilla. Vähän jännittää, että tuleeko lopputuloksesta sen näköinen kuin kuvittelen.

Tällä ovelalla aasinsillalla päästään päättyneen vuoden omaan lempineuleeseeni. Se on Shaela:

Shaelasta tuli lämmin, kaunis ja juuri sellainen kuin suunnittelinkin. Onnistuin sommittelemaan palmikot tasapainoisesti ja kuluttamaan käytettävissä olevan langan melkein kokonaan. Monin tavoin onnistunut neuletyö siis!

Muuten tämä neulevuosi kului valtaosin sukkien parissa.

Tarkemmin sanottuna Kantapään kautta -sukkakirjan tekoprosessissa. Ravelryn projektisivuni on autio ja tyhjä, koska en tullut prosessin aikana lisänneeksi aloitettuja sukkia sinne, enkä jälkikäteen ole saanut aikaiseksi.

Sukkien lisäksi neuleaikaa kului kirjaprojektissa paljon tekniikkakuvien valmistelussa, sillä neuloin kärki- ja kantapäälukuihin kaikki mallikappaleet. Aikaa siis meni usean sukkaparin verran, mutta tuloksena ei ollut yhtään kokonaista sukkaa. Tai olihan yksi, jota käytettiin "tämä on villasukka" -mallikuvassa:

Tälle ei tosin tehty paria, koska tarkoituksena oli vain osoittaa villasukan osat.

Kantapään kautta on saanut hyvän vastaanoton ja sitä kuulemma meni joulumyynnissä ihan mukavasti, mutta painosta on edelleen jäljellä. Tämä on mainos: mene ja osta sinäkin omasi! Tosin täytyy sanoa, että kannatan lämpimästi myös neulekirjojen lainaamista kirjastosta. Tehkää lähikirjastoonne aineistopyyntö ja hyödyntäkää sitten kirjastoa ahkerasti, sekin ilahduttaa kirjailijoita ja kääntäjiä.

Alkaneen vuoden neulesuunnitelmat ovat muuten vielä täysin auki, mutta kuten marraskuussa kerroin minut valittiin Ullaa julkaisevan Suomen verkkoneuleyhdistys ry:n puheenjohtajaksi. Olen siis varautunut käyttämään jonkin verran neuleajastani siihen, että taustayhdistys pyörii ja Ulla pysyy edelleen verkossa meidän suomalaisten neulojien ilona. Ihan lähipäivinä ne lukijat, jotka ovat SVNY:n jäseniä, saavat sähköpostiinsa tämän vuoden jäsenmaksulaskun sekä kirjoittamani jäsenkirjeen, jossa kutsutaan mukaan toimintaan. Erityisesti Ullan toimituskunnassa kaivataan tekijöitä, mutta muutakin neuleaiheista puuhaa koitetaan tänä vuonna järjestää!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla suunnataan alkavaan neulevuoteen. Katsotaan, mitä tulevat viikot tuovat tullessaan!

Rauhallista jouluneulontaa

Elämänlangalla vietettiin joulua tällä kertaa Seinäjoella. Emme sentään matkustaneet aatonaaton superjunalla, vaan lähdimme jo aiemmin, että ehdimme mumman ja vaarin hoiviin hyvissä ajoin päivällä.

Perinteiseen tapaan neulon jouluna itselleni.

Tästä Mirasolin Nuna Fina -pitsilangasta piti ensin tulla pusero, mutta purin alun ennen joulua kun lopputulos ei ollut mieleinen. Sen sijaan aloitin matkaneuleeksi pitsiä.

Seinäjoen joulun lumitilanne oli melkein yhtä huono kuin Espoossa, mutta läheiseltä leikkikentältä löytyi jäätynyt oja. Sitä sekä taustalla näkyviä metsäisiä kallioita lapset tutkivat innolla.

Olimme myös kaikki olleet kilttejä. Lapset saivat kirjoja ja pari dvd-leffaa, ja minulle tontut toivat suklaata ja korvakorut - ja kerän vaaleanpunaista seiskaveikkaa.

Meillä ei ole lapsilla viikkorahaa, mutta ennen joulua annoimme heille kaksikymppiset ja lähetimme kaupoille ostamaan haluamiaan joululahjoja. Langan oli siis hankkinut Nea-tonttu. Nyt täytyy siis miettiä, kenelle neuloisin pinkit seiskaveikkasukat.

Ja jouluneule eteni mukavasti. En vielä tiedä onko tästä tulossa suorakaidehuivi vaiko jotain muuta, mutta ainakin toinen mokoma on vielä neulottava ennen kuin tarvitsee tehdä päätöksiä.

Näissä leppoisissa tunnelmissa Elämänlangan tontut ovat viettäneet joulua. Ensi viikko tuokin sitten jo tullessaan uuden neulevuoden!

Varhaista dementiaako?

Elämänlangalla podetaan selvästi varhaista dementiaa. Kuvittelin toiveikkaasti, että muisti alkaisi mennä vasta vähän myöhemmin kuin nelikymppisenä, mutta niin näemmä nyt jo toisen kerran lähiaikoina on yllättäen tiistai enkä ole lainkaan muistanut maanantaina blogia. Koitin kyllä syyttää perhettä siitä, että kukaan ei eilen kertonut minulle että on maanantai. Väittivät kuitenkin, että kun nousen puoli seitsemältä ja alan jo puoli kahdeksalta luurit korvissa tehdä töitä, se on yleensä merkki siitä, että olen tietoinen työviikon alkamisesta.

Nyt on tosiaan viimeinen työviikko ennen parin viikon joululomaa, ja tietysti maailma pitäisi saada valmiiksi ennen lomalle lähtöä. Lisäksi on pitänyt käydä tekemässä kaikenlaisia joulupukin hommia ja hankintoja. Meidän lähin ostoskeskuksemme on Sello, ja olen jo useamman päivän verran uhannut, etten enää ollenkaan mene sinne ennen joulua. Tähän mennessä on suurin piirtein joka päivä kuitenkin vielä ollut jotain hoidettavaa.

Olen kohdannut myös nemesikseni, lahjapaperin. Paperiaskartelu ei koskaan, edes lapsena, ollut minusta erityisen innostavaa. Osaan taitella yhdenlaisen paperilennokin ja oikein näppärän paperiveneen, ja siihen se sitten jääkin. Meillä kaikki lasten kavereiden syntymäpäivälahjat toimitetaan perille kaupan valmiissa lahjakasseissa, jos ei joku muu sitten tee paketointia puolestani. Näin joulun aikaan koen kuitenkin velvollisuudekseni tehdä ihan oikeita joulupaketteja. Kuten ylläolevasta kuvasta voi päätellä, se ei aina suju kuin Strömsössä.

Neulominen sentään sujuu! Joel tilasi minulta kynsikkäät Pokémon GO:n pelaamiseen, ja minähän tietysti tein työtä käskettyä. Kynsikkäät valmistuivat parissa päivässä, sitten ne odottivat lähemmäs viikon verran sitä, että joku päättelisi langanpäät. Kun päättelykeijua ei kuulunut, jouduin sitten itse tarttumaan toimeen. Yhden kynsikäsparin päättelyssä kului aikaa kokonaisen puolitoistatuntisen lastenleffan verran.

Koska en ole ihan viisas, aloitin sitten suoraan toisen parin, nämä lainalapsi M:lle tilauksesta samanlaisiksi kuin Joelille. Neuloin tuon ensimmäisen kynsikkään kokonaisuudessaan eilen illalla, eli valmista tulee kyllä nopeasti. Olen kuullut, että jotkut neulojatoverit ulkoistavat langanpäiden päättelyn jälkikasvulle. Onnistuisikohan se meilläkin?

Sen verran vielä vilautan jouluisia tunnelmia, että näytän paksut hahtuvalankavyyhdit, jotka löytyivät työnantajan joulupaketista minulle. Joululomalla aion neuloa näistä jotain ihan vain itselleni. Mieluummin jotain sellaista, jossa on mahdollisimman vähän pääteltävää.


Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan olisinko ensi viikolla oikeassa viikonpäivässä, vai sekoittaako joulu pään!

Pieniä neuleita

Tämän viikon Elämänlanka meni myöhäiseksi, kun alkuillasta käytiin kokoustamassa Suomen Verkkoneuleyhdistyksen hallituksen järjestäytymiskokous. Yhdistys ja Ulla tuntuvat olevan oikein hyvän porukan käsissä tulevanakin toimintavuonna. Huomenna kokoontuu sitten toimitus organisaatiokokoukseen, mutta sinne en harmillisesti pääse kun olen - tällä kertaa työni puolesta - illalla kokouksessa. Joskus siis palkkatyö järjestötoiminnan parissa haittaa järjestötoimintaa!

Näistä kiireistä huolimatta joulutontut ovat olleet ahkeria. Sukkapari, josta vilautin viimeksi kantapäätä on nyt valmis. Pahoittelen värejä, sohva on oikeasti oranssi eikä tomaatinpunainen ja sukkien vihreä on kirkkaampi ja ruskehtavat kohdat ovat paljon vähemmän silmiinpistävät luonnossa. Neulevalokuvaaminen talvella on todella rasittavaa hommaa.

Ehdin myös tilausneuleen pariin. Olen todennut jo aikaa sitten, että jos lapset tilaavat jotain, niin kannattaa saada puikot liikkeelle mahdollisimman nopeasti. Nyt Joel kaipasi kynsikkäitä Pokémonin pelaamiseen, joten äitihän suorittaa.

Pieni kynsikäs syntyy todella nopeasti, mutta en mitenkään erityisen innolla odottele langanpäiden päättelyä. Lisäksi lainalapsi M halusi myös kynsikkäät, joten näitä langanpäitä tulee vielä lisää. Tässä on lankana muuten OnLinen Linie 7 Supersocke, joka on saman vahvuista kuin Nalle mutta ihan huikean paljon mukavampaa neulottavaa. Täällä harvemmin neulotaan sinistä, mutta puolustaudun sillä että tämä kerä on jäänyt sukkakirjaprojektista.

Näissä tunnelmissa Elämänlanka suuntaa kohti joulua. Ensi maanantaina joululoma häämöttää jo!