Elämänlangalla tervehdittiin loppiaisviikon Siperian pakkasrintamaa ristiriitaisin tunnelmin. En ole erityisemmin kovien pakkasten ystävä, mutta toisaalta kylmät kelit ovat tietysti neulojan unelmasäitä.
Sain joulun alla työnantajaltani joululahjaksi paksua villalankaa, josta aloittelin jo silloin pientä ponchoa. Kun katsoin uuden vuoden tietämillä sääennusteita totesin, että nyt on neulottava vauhdilla.
Keskiviikkona kävin kaupungilla kamalassa viimassa ja päätin, että torstaina en pistä nenääni ulos ennen kuin poncho on valmis. Se valmistui juuri ennen kuin oli pakko lähteä liikkeelle, ja totesin että kastelu ja muotoilu saa odottaa tähän viikkoon kun lämpötila nousee lähemmäs nollaa.
Minulla oli lankaa viisi vyyhtiä, josta ponchoon kului noin neljä ja puoli. Viimeiset grammat päätin käyttää hassuun hattuun:
Olin kyllä ajatellut pitää hatun ihan itse, mutta kokeilin sitä Joelin päähän, enkä saanut sitä enää takaisin. Kai tässä sitten vain pitää olla tyytyväinen siihen, että lapset pitävät neuleista.
Pipo ja poncho ovatkin sitten saman tien vuoden ensimmäiset valmistuneet neuletyöt, eli pääsin tässä neulevuodesa hyvään alkuun!
Minulta meni yksi pari polvisukkiakin, kun Nea on flunssaisena ollut vähän viluinen. Koska 12-vuotiaan hoikan lapsen reisi on kapeampi kuin minun pohkeeni, näppärä jälkikasvu improvisoi itselleen sukkanauhat pyykkinipsuista ja villalangasta. Totesin, että seuraavat Wollmeise-vyyhdit täytyy varmaan uhrata omiin sukkiin Nealle, jos vaikka sitten saisin omat sukkani takaisin.
Näissä viileissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, millaisia neuleita ensi viikko tuo tullessaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti